VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

25 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-11/09

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaamista koskevien hakemusten hylkääminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan ensinnäkin komission päätökset, joilla on hylätty hänen 27.12.2007 tekemänsä hakemus erilaisten sairauskulujen korvaamisesta normaalin prosenttiosuuden mukaan ja hänen 27.12.2007 tekemänsä lisäkorvausta koskeva hakemus eli kyseisten sairauskulujen sataprosenttista korvaamista koskeva hakemus, ja toiseksi 16.10.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla on hylätty hänen 17.6.2008 tekemänsä valitus mainituista päätöksistä. Kolmanneksi hän vaatii virkamiestuomioistuinta velvoittamaan komissio suorittamaan hänelle kyseisten kulujen sataprosenttisena korvauksena 356,18 euroa tai minkä hyvänsä muun määrän, jonka virkamiestuomioistuin katsoo tällä perusteella oikeudenmukaiseksi ja tasapuoliseksi sekä virkamiestuomioistuimen määräämästä päivästä lukien tälle määrälle lasketun 10 prosentin vuotuisen viivästyskoron, joka lisätään pääomaan vuosittain.

Ratkaisu: Kanne hylätään osittain selvästi täysin perusteettomana ja jätetään osittain tutkimatta. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Sairauskulujen korvaamista koskeva hakemus – Virkamies, joka ei ole ollut kaikkien maksutoimiston tekemien laskelmien vastaanottaja

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Asianomaiselle vastainen toimi – Vahvistava toimenpide – Poissulkeminen – Oikeudenkäyntimenettely – Vireilläoloväite

(Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohta sekä 90 ja 91 artikla)

1.      Päätös sairauskulujen korvausvaatimuksen hylkäämisestä on riittävästi perusteltu silloin, kun siinä ilmoitetaan virkamiehelle tavasta, jolla hänen hakemuksensa on käsitelty, sekä niistä tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin perustuvista syistä, joiden vuoksi Euroopan yhteisöjen sairausvakuutusjärjestelmä voi periä takaisin hänelle myönnetyt ennakot. Vaikka oletettaisiinkin, ettei virkamies olisi ollut kaikkien laskelmien vastaanottajana silloin, kun ne on laadittu, hän on kuitenkin pystynyt arvioimaan sen, onko aiheellista nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimissa, silloin, kun puuttuvat laskelmat on liitetty päätökseen, jolla hänen valituksensa on hylätty.

Lisäksi ja joka tapauksessa siinäkin tilanteessa, että mainitunlainen hylkäyspäätös olisi perusteltu puutteellisesti, sen olisi katsottava sisältävän ainakin perustelujen alun, minkä vuoksi toimielimen on mahdollista oikeudenkäynnin kuluessa toimittaa täydentäviä tietoja ja täyttää perusteluvelvollisuutensa.

(ks. 53, 58 ja 59 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑37/89, Hanning v. parlamentti, 20.9.1990 (Kok., s. II‑463, 41 ja 44 kohta)

2.      Päätös, jolla hylätään sellainen vaatimus sairauskulujen ottamisesta vastattavaksi sataprosenttisesti, joka ei sisällä mitään uutta verrattuna samaan aiemmin hylättyyn vaatimukseen, josta on nostettu kanne yhteisöjen tuomioistuimissa, ei muuta kantajan oikeusasemaa eikä se siis ole henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettu kantajalle vastainen toimi.

Vaikka oletettaisiinkin, että kyseistä päätöstä voitaisiin pitää ensimmäisen päätöksen vahvistavana toimenpiteenä, että se voitaisiin samastaa siihen ja että se voisi olla näin ollen kantajalle vastainen toimi, mainitusta päätöksestä nostettua kannetta käsittelevän yhteisöjen tuomioistuimen olisi todettava viran puolesta, että kanteessa asianosaisina ovat samat tahot, sillä on sama kohde ja se perustuu samoihin kanneperusteisiin. Näin ollen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästikään täyttyisi vireilläoloa koskevan prosessinedellytyksen vuoksi.

(ks. 67 ja 68 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 58/72 ja 75/72, Perinciolo v. neuvosto, 17.5.1973 (Kok., s. 511, 3–5 kohta) ja yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, 19.9.1985 (Kok., s. 2831, 9 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑68/07, Landtag Schleswig-Holstein v. komissio, 14.6.2007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 16 kohta; yhdistetyt asiat T‑296/05 ja T‑408/05, Marcuccio v. komissio, 9.7.2008, 47–49 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, valitus vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑432/08 P; asia T‑143/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 39–41 kohta, valitus vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑513/08 P) ja asia T‑144/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 32–34 kohta, valitus vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑528/08 P)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/06, Duyster v. komissio, 25.1.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 52 kohta); asia F‑73/08, Marcuccio v. komissio, 20.5.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 61 kohta, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, asia T‑311/09 P)