Language of document : ECLI:EU:F:2009:150

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

10 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-71/08

N

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Tavoitteiden vahvistaminen – Ilmeinen arviointivirhe – Tutkittavaksi ottaminen – Toimi, joka ei ole virkamiehelle vastainen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla N vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan parlamentin pääsihteerin 12.9.2007 tekemän päätöksen, jolla on vahvistettu hänen vuotta 2006 koskeva arviointikertomuksensa, ja parlamentin puhemiehen 22.5.2008 tekemän päätöksen, jolla on hylätty hänen kyseisestä päätöksestä tekemä valitus.

Ratkaisu: Parlamentin pääsihteerin 12.9.2007 tekemä päätös, jolla vahvistettiin kantajasta ajanjaksolta 16.8.2006–31.12.2006 laadittu lopullinen arviointikertomus, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve – Arviointikertomuksen kumoamista koskeva kanne – Toiseen toimielimeen siirretty virkamies – Mainittu toimielin ei ole ottanut kyseistä kertomusta huomioon

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Velvollisuus saattaa kyseisen virkamiehen tietoon asiakirja, jossa vahvistetaan hänen osastolleen asetetut tavoitteet

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Virkamiehen arviointikertomus on sen tulevasta hyödyllisyydestä riippumatta kirjallinen ja virallinen osoitus virkamiehen tekemän työn laadusta. Tällainen arviointi ei pelkästään kuvaile kyseisenä ajanjaksona suoritettuja työtehtäviä, vaan se sisältää myös arvioinnin sellaisista ominaisuuksista, joita arvioitu henkilö on tuonut esiin ammattitehtäviensä hoidossa. Näin ollen jokaisella virkamiehellä on oikeus siihen, että hänen työtään arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti virkamiehelle on näin ollen joka tapauksessa myönnettävä oikeus riitauttaa hänestä laadittu arviointikertomus sen sisällön perusteella tai siksi, ettei sitä ole laadittu henkilöstösäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Se, että virkamies on siirretty toimielimestä toiseen toimielimeen, että kyseinen toinen toimielin ei ole ottanut huomioon ensimmäisen toimielimen laatimia arviointikertomuksia ja että virkamies on ylennetty kyseisessä toisessa toimielimessä, eivät ole omiaan saamaan häntä menettämään oikeussuojan tarvettaan sellaisen lopullisen arviointikertomuksen osalta, jonka ensimmäinen näistä toimielimistä on laatinut.

(ks. 33 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008 (Kok., s. I‑10701, 44 ja 45 kohta)

2.      Parlamentin antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosääntöjen 10–12 artiklasta ilmenee, että mainitun toimielimen on toimitettava arviointikeskustelussa jokaiselle virkamiehelleen tai toimihenkilölleen asiakirja, jossa täsmennetään kyseisen virkamiehen pääosastolle, yksikölle tai osastolle tulevalle vuodelle asetetut tavoitteet. Mainittu asiakirja on olennainen arvioitaessa virkamiehen tai toimihenkilön suoriutumista seuraavana vuonna ja laadittaessa häntä koskevaa arviointikertomusta. Lisäksi jos virkamies tai toimihenkilö sitä arviointikeskustelussa pyytää, hallinnon on laadittava asiakirja, jossa annetaan lisää täsmennyksiä hänelle henkilökohtaisesti asetettuihin tavoitteisiin.

Vaikka nämä säännökset eivät sääntelekään nimenomaisesti tilannetta, jossa on kyse virkamiehen ensimmäisestä tehtävästä tai virkamiehen siirrosta vuoden aikana toisesta toimielimestä parlamenttiin, niitä ei voida tulkita niin, että parlamentilla ei ole velvollisuutta saattaa virkamiehen tietoon asiakirjaa, jossa vahvistetaan hänen osastolleen asetetut tavoitteet, joiden saavuttamiseksi hänen on annettava oma panoksensa. Mainittu asiakirja, joka on olemassa jokaisen yksikön tai osaston osalta kunkin virkamiehen tai toimihenkilön arviointikertomuksen laatimismenettelystä riippumatta, toimii vertailupohjana virkamiehen tai toimihenkilön suoritusten arvioinnissa ja arviointikertomuksen laatimisessa. Kaikki muut näiden säännösten tulkinnat olisivat yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia, koska niiden vaikutuksena olisi kohdella eri tavoin virkamiehiä tai toimihenkilöitä tavoitteiden vahvistamisen osalta sen mukaan, milloin he ovat aloittaneet työnsä parlamentin palveluksessa, eikä tämä erilainen kohtelu olisi oikeassa suhteessa mainitusta kriteeristä seuraavaan tilanteiden erilaisuuteen. Tavoitteiden asettaminen on lisäksi sitäkin tärkeämpää, kun on kyse uudesta virkamiehestä hänen saapuessaan yksikköön tai osastolle, jonne hänen on sopeuduttava mahdollisimman pian.

(ks. 51, 52, 54 ja 55 kohta)