VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

20 päivänä toukokuuta 2009

Asia F-73/08

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaamista koskevien vaatimusten hylkääminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii ensinnäkin kumoamaan komission päätökset, joilla hylättiin implisiittisesti yhtäältä hänen 27. ja 30.6.2007 päivätyt erilaisten sairauskulujen tavanomaisen korvausosuuden maksamista koskevat vaatimuksensa, ja toisaalta hänen 29.6. ja 2.7.2007 päivätyt vaatimuksensa lisäkorvauksen maksamisesta, toisin sanottuna samojen sairauskulujen korvaamisesta 100-prosenttisesti, toiseksi kumoamaan 29.4.2008 tehdyn komission nimenomaisen päätöksen, jolla hylättiin hänen kyseisistä päätöksistä tekemänsä valitukset, kolmanneksi velvoittamaan komission maksamaan hänelle kyseisistä kuluista 100 prosentin suuruisen korvauksen, jonka määrä on 4 747,29 euroa tai muu virkamiestuomioistuimen oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi katsoma määrä korkoineen 7.11.2007 lukien 10 prosentin vuosittaisen korkokannan mukaan vuosittain pääomitettuina.

Ratkaisu: Kanne hylätään osittain selvästi perusteettomana ja jätetään osittain tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamien edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Sairauskulujen korvaamista koskeva vaatimus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Vahvistava toimi

(Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohta sekä 90 ja 91 artikla)

1.      Päätös, jolla sairauskulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty, on riittävän perusteltu silloin, kun siinä ilmoitetaan virkamiehelle vaatimuksen käsittelytapa sekä tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla voidaan perustella Euroopan yhteisöjen sairausvakuutusjärjestelmän suorittama takaisinperintä, vaikka kyseinen virkamies ei ole ollut kaikkien maksutoimiston lähettämien laskujen vastaanottaja. Se seikka, että virkamies ei ollut tietoinen tällaisten laskujen olemassaolosta ennen hylkäyspäätöksen tiedoksi antamista, ei vaikuta päätöksen laillisuuteen.

Lisäksi ja joka tapauksessa myös siinä tilanteessa, että tällainen hylkäyspäätös ei olisi riittävästi perusteltu, sen olisi katsottava sisältävän ainakin perustelujen alun, mikä antaa toimielimelle mahdollisuuden toimittaa lisätietoja oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa ja täyttää perusteluvelvollisuutensa.

(ks. 51, 52 ja 54 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑37/89, Hanning v. parlamentti, 20.9.1990 (Kok., s. II‑463, 41 ja 44 kohta)

2.      Sellainen päätös, jolla hylätään sairauskulujen korvaamista 100-prosenttisesti koskeva vaatimus, joka ei sisällä minkäänlaista uutta seikkaa suhteessa samanlaiseen vaatimukseen, joka on hylätty aikaisemmalla päätöksellä, josta on nostettu kanne yhteisön tuomioistuimessa, ei muuta kantajan oikeudellista asemaa eikä siis ole tälle vastainen toimi henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

Vaikka oletettaisiin, että tällaista päätöstä voitaisiin pitää ensimmäisen päätöksen vahvistavana toimena, että se voitaisiin siten yhdistää tähän ja että se voisi olla tältä osin virkamiehelle vastainen toimi, yhteisön tuomioistuimen, jossa on nostettu kanne kyseisestä päätöksestä, olisi otettava viran puolesta huomioon se, että kanne koskee samoja asianosaisia ja samaa kohdetta sekä nojautuu samoihin kanneperusteisiin. Tällaisissa olosuhteissa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuisivat näin ollen selvästi vireilläolovaikutuksen vuoksi.

(ks. 60 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 58/72 ja 75/72, Perinciolo v. neuvosto, 17.5.1973 (Kok., s. 511, 3–5 kohta) sekä yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, 19.9.1985 (Kok., s. 2831, 9 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑68/07, Landtag Schleswig-Holstein v. komissio, 14.6.2007, 16 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; yhdistetyt asiat T‑296/05 ja T‑408/05, Marcuccio v. komissio, 9.7.2008, 47–49 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asia T‑143/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 39–41 kohta) ja asia T‑144/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 32–34 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/06, Duyster v. komissio, 25.1.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 52 kohta)