VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

12 päivänä maaliskuuta 2009

Asia F-24/07

Virginie Lafleur Tighe

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokan määrittäminen – Entiset yksittäiset asiantuntijat – Työkokemus – Tutkintotodistus – Vastaavuustodistus – Tutkittavaksi ottaminen – Uusi ja olennainen seikka

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Virginie Lafleur Tighe vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan viranomaisen, joka saa tehdä sopimuksia palvelukseen ottamisesta, tekemän päätöksen, jolla hänen palkkaluokakseen on määritelty palkkaluokan 13 palkkataso 1, sellaisena kuin tämä ilmenee hänen 22.12.2005 allekirjoitetusta palvelukseenottosopimuksestaan.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Oikeuden vanhentuminen – Alkaminen uudelleen – Edellytys

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

Toimihenkilön ja toimielimen välillä tehdyn sopimuksen vaikutukset alkavat siitä, kun hän allekirjoittaa sopimuksen, ja sillä vahvistetaan siten, että kyseinen päätös voi olla toimihenkilölle vastainen toimi siltä osin kuin siinä vahvistetaan kaikki seikat.

Koska henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa vahvistetuilla määräajoilla pyritään varmistamaan oikeudellisten tilanteiden varmuus, ne kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin ja velvoittavat asianosaisia ja tuomioistuinta. Ainoastaan uusien ja olennaisten seikkojen olemassaolo voi olla hyväksyttävä peruste toimihenkilön palkkaluokan määrittämistä koskevan päätöksen kaltaiseen päätökseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen esittämiselle, jos sitä ei ole riitautettu henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaisissa määräajoissa. Jotta seikka olisi ”uusi”, edellytetään, että se ei ole ollut eikä ole voinut olla kantajan eikä hallinnon tiedossa lopulliseksi tullutta aikaisempaa päätöstä tehtäessä. Jotta seikka olisi ”olennainen”, edellytetään, että kyseinen seikka voi muuttaa olennaisesti kantajan tilannetta, joka on alun perin esitetyn vaatimuksen perustana ja jonka perusteella lopulliseksi tullut aikaisempi päätös on tehty.

(ks. 53 ja 55–57 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985 (Kok., s. 3027, 14 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑237 ja II‑681, 32 kohta); asia T‑186/98, Inpesca v. komissio, 7.2.2001 (Kok., s. II‑557, 50 ja 51 kohta); yhdistetyt asiat T‑137/99 ja T‑18/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H., s. I‑A‑119 ja II‑639, 56 kohta) ja asia T‑406/03, Ravailhe v. alueiden komitea, 14.2.2005 (Kok. H., s. I‑A‑19 ja II‑79, 57 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑49/07, R v. komissio, 19.2.2008 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; tuomioon on haettu muutosta, jota koskeva asia T-156/08 P on vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa) ja asia F‑141/07, Maniscalco v. komissio, 10.7.2008 (25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)