Asia C-621/18

Andy Wightman ym.

vastaan

Secretary of State for Exiting the European Union

(Ennakkoratkaisupyyntö –Court of Session, Inner House, First Division (Scotland))

Ennakkoratkaisupyyntö – SEU 50 artikla – Jäsenvaltion ilmoitus aikomuksestaan erota Euroopan unionista – Ilmoituksen seuraukset – Oikeus peruuttaa ilmoitus yksipuolisesti – Edellytykset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (täysistunto) 10.12.2018

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Arviointi pääasian hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta ja ennakkoratkaisupyynnön yhteensopivuudesta kansallisen oikeuden kanssa – Unionin tuomioistuimen suorittama tutkiminen ei kuulu toimivaltaan – Pääasian hakemuksen vahvistava luonne ei riitä sulkemaan pois unionin tuomioistuimen toimivaltaa

(SEUT 267 artikla)

2.        Jäsenvaltiot – Eroaminen Euroopan unionista – Jäsenvaltion päätös aloittaa eromenettely – Ilmoitus Eurooppa-neuvostolle – Mahdollisuus yksipuoliseen peruuttamiseen – Edellytykset – Seuraukset

(SEU 49 ja SEU 50 artikla)

1.      Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C 62/14, EU:C:2015:400, 25 kohta ja tuomio 7.2.2018, American Express, C 304/16, EU:C:2018:66, 32 kohta). Unionin tuomioistuimen asiana ei ole kyseenalaistaa arviointia, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tehnyt pääasian hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta ja joka kuuluu ennakkoratkaisumenettelyssä kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, eikä tutkia sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö tehty tuomioistuinten organisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyjä koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C 62/14, EU:C:2015:400, 26 kohta ja tuomio 7.2.2018, American Express, C 304/16, EU:C:2018:66, 34 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on hylännyt Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kyseisessä tuomioistuimessa esittämät oikeudenkäyntiväitteet pääasian hakemuksen hypoteettisuudesta tai akateemisuudesta. Tästä seuraa, että siltä osin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja komission argumenteilla pyritään kyseenalaistamaan kyseisen hakemuksen tutkittavaksi ottaminen, niillä ei ole vaikutusta ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2007, Unibet, C-432/05, EU:C:2007:163, 33 kohta).

Lisäksi se, että pääasian hakemus on luonteeltaan vahvistava, ei ole esteenä sille, että unionin tuomioistuin ottaa kantaa ennakkoratkaisukysymykseen, koska kansallisessa oikeudessa sallitaan kyseisen hakemuksen jättäminen ja koska tämä kysymys on objektiivisesti tarpeellinen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi sääntöjenmukaisesti saatetun asian ratkaisemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 65 kohta ja tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C-62/14, EU:C:2015:400, 28 kohta). Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on siis todellakin vireillä oikeusriita, ja näin on siitä huolimatta, että pääasian vastapuoli on päättänyt, ettei se ota kantaa pääasian hakijoiden esiin tuoman kysymyksen asiasisältöön, vaan väittää ainoastaan, ettei heidän hakemustaan voida ottaa tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2010, Afton Chemical, C-343/09, EU:C:2010:419, 11 ja 15 kohta).

(ks. 27 ja 30–32 kohta)

2.      SEU 50 artiklaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltio on ilmoittanut Eurooppa-neuvostolle kyseisen artiklan mukaisesti aikomuksestaan erota Euroopan unionista, mainitussa artiklassa annetaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus niin kauan kuin mainitun jäsenvaltion ja Euroopan unionin välillä tehty erosopimus ei ole tullut voimaan tai, jos tällaista sopimusta ei ole tehty, niin kauan kuin tuon saman artiklan 3 kohdassa määrätty kahden vuoden määräaika, jota on mahdollisesti pidennetty kyseisen kohdan mukaisesti, ei ole päättynyt, peruuttaa yksipuolisesti, yksiselitteisesti ja ehdottomasti kyseinen ilmoitus Eurooppa-neuvostolle toimitetulla kirjelmällä sen jälkeen, kun asianomainen jäsenvaltio on tehnyt peruuttamispäätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Tällaisen peruuttamisen tarkoituksena on vahvistaa kyseisen jäsenvaltion kuuluminen Euroopan unioniin ehdoin, jotka pysyvät ennallaan siltä osin kuin on kyse sen asemasta jäsenvaltiona, ja mainitulla peruuttamisella saatetaan eromenettely päätökseen.

SEU 50 artiklan asiayhteyden osalta on viitattava EU-sopimuksen johdanto-osan 13. perustelukappaleeseen, EUT-sopimuksen johdanto-osan ensimmäiseen perustelukappaleeseen ja SEU 1 artiklaan, joista ilmenee, että perussopimuksilla pyritään luomaan yhä läheisempi Euroopan kansojen välinen liitto, sekä EUT-sopimuksen johdanto-osan toiseen perustelukappaleeseen, josta ilmenee, että unioni pyrkii poistamaan Eurooppaa jakavat raja-aidat. On myös korostettava niiden EU-sopimuksen johdanto-osan toisessa ja neljännessä perustelukappaleessa esitettyjen vapauden ja kansanvallan arvojen merkitystä, jotka ovat kyseisen sopimuksen 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan johdanto-osassa tarkoitettuja yhteisiä arvoja ja jotka kuuluvat vastaavasti unionin oikeusjärjestyksen itse perusteisiin (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C 402/05 P ja C 415/05 P, EU:C:2008:461, 303 ja 304 kohta). Kuten SEU 49 artiklasta, jossa määrätään jokaisella Euroopan valtiolla olevasta mahdollisuudesta hakea unionin jäsenyyttä ja joka on eroamisoikeutta koskevan SEU 50 artiklan vastine, ilmenee, unioni muodostuu valtioista, jotka ovat vapaasti ja vapaaehtoisesti sitoutuneet näihin arvoihin, ja unionin oikeus perustuu siten siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – mainitut arvot (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, Minister for Justice and Equality (tuomioistuinjärjestelmän puutteet), C 216/18 PPU, EU:C:2018:586, 35 kohta).

Koska valtiota ei voida pakottaa liittymään unioniin vastoin tahtoaan, sitä ei voida siis myöskään pakottaa eroamaan unionista vastoin tahtoaan. Jos eroaikomusta koskevan ilmoituksen olisi johdettava väistämättä siihen, että asianomainen jäsenvaltio eroaa unionista SEU 50 artiklan 3 kohdassa määrätyn ajanjakson päättyessä, kyseinen jäsenvaltio saattaisi olla pakotettu lähtemään unionista vastoin tahtoaan, sellaisena kuin se on ilmaistu sen valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisen demokraattisen prosessin jälkeen, peruuttaa päätöksensä erota unionista ja siis jäädä unionin jäseneksi. On todettava, että tällainen tulos olisi vastoin tämän tuomion 61 ja 62 kohdassa mieleen palautettuja tavoitteita ja arvoja. Se, että jäsenvaltio, joka on valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti ja demokraattisen prosessin päätteeksi ilmoittanut aikomuksestaan erota unionista ja joka päättää peruuttaa kyseistä aikomusta koskevan ilmoituksen tällaisen prosessin yhteydessä, pakotettaisiin eroamaan, olisi erityisesti vastoin sitä perussopimusten tavoitetta, jona on luoda yhä läheisempi Euroopan kansojen välinen liitto.

Tätä päätelmää tukevat valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen, joka on otettu huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen valmisteluasiakirjoissa, määräykset. Jos valtiosopimuksessa näet sallitaan kyseisestä sopimuksesta luopuminen sen määräysten nojalla, kyseisen yleissopimuksen 68 artiklassa täsmennetään selkeää ja ehdotonta sanamuotoa käyttäen muun muassa, että valtiosopimuksesta luopumista koskeva tiedotus, sellaisena kuin siitä määrätään mainitun yleissopimuksen 65 ja 67 artiklassa, voidaan peruuttaa milloin tahansa ennen sen vaikutuksen alkamista.

(ks. 61–63, 65–67, 70, 71 ja 75 kohta sekä tuomiolauselma)