Language of document : ECLI:EU:F:2013:156

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(yhden tuomarin kokoonpano)

23 päivänä lokakuuta 2013

Asia F‑98/12

Kathleen Verstreken

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2008 ylennyskierros – Vuoden 2009 ylennyskierros – Päätös olla ylentämättä kantajaa – Perustelut – Yleiset ja stereotyyppiset perustelut

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Kathleen Verstreken vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 7.11.2011 tehdyn päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 vuosien 2008 ja 2009 ylennyskierroksella ja jonka Euroopan unionin neuvosto teki asiassa F-14/09, Almeida Campos ym. vastaan neuvosto, 15.12.2010 annetun tuomion (jäljempänä asiassa Almeida Campos annettu tuomio) täytäntöönpanotoimena.

Ratkaisu:      Euroopan unionin neuvoston 7.11.2011 tekemä päätös jättää Kathleen Verstreken ylentämättä vuosien 2008 ja 2009 ylennyskierroksella, kumotaan. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Kathleen Verstrekenille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen virkamiehen valitus – Hylkäämispäätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Yleiset ja stereotyyppiset perustelut, jotka vastaavat perusteluiden puuttumista kokonaan

(Henkilöstösääntöjen 25 ja 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

Vaikka nimittävällä viranomaisella ei ole velvollisuutta perustella ylennyspäätöksiä ylentämättä jätetyille virkamiehille, sen on perusteltava päätös, jolla se hylkää ylentämättä jääneen virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän valituksen, koska tämän hylkäämispäätöksen perusteluiden on tarkoitus vastata sen päätöksen perusteluja, jota valitus koski.

Lisäksi nimittävältä viranomaiselta ei voida edellyttää, että se perustelee valituksen hylkäämistä koskevan päätöksensä laajemmin kuin niiden väitteiden osalta, joita valituksessa esitettiin ja että se selittää muun muassa, mistä syistä jokainen ylennyskelpoinen virkamies oli ansioituneempi kuin valituksen tekijä. Koska ylentämiset suoritetaan henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti valitsemalla, on riittävää, että valituksen hylkäämisen perusteluissa viitataan siihen, että virkamiehen yksittäistapauksessa on sovellettu ylentämistä koskevia lainmukaisia ja henkilöstösääntöjen mukaisia edellytyksiä.

Valituksen hylkäämispäätöksessä olevat yleiset ja stereotyyppiset perustelut, joissa ei millään tavoin viitata asianomaisen virkamiehen erityiseen tilanteeseen ja jossa erityisesti ei millään tavoin selitetä, miten nimittävä viranomainen on soveltanut henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädettyjä perusteita virkamiehen yksittäistapaukseen, vastaavat todellisuudessa kokonaan puuttuvia perusteluita.

(ks. 29–32 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002, 27 ja 31 kohta; asia T‑218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, 29.9.2005, 74 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑9/10, AC v. neuvosto, 28.9.2011, 29 kohta; asia F‑18/09, Merhzaoui v. neuvosto, 10.11.2011, 71 ja 75 kohta; asia F‑11/11, Bouillez ym. v. neuvosto, 8.2.2012, 22 kohta; asia F‑75/11, Bouillez v. neuvosto, 14.11.2012, 26 kohta