VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

10 päivänä syyskuuta 2009

Asia F-124/07

Joachim Behmer

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2006 ylennyskierros – Ylennysmenettelyä koskevien ohjeiden laillisuus – Henkilöstösääntökomitean kuuleminen – Ansiopisteiden myöntämismenettely parlamentissa – Ansioiden vertailu – Henkilöstön edustajien syrjintä

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Behmer vaatii kumoamaan parlamentin päätöksen, jolla hänelle on myönnetty kaksi ansiopistettä vuonna 2005, ja päätöksen olla ylentämättä häntä palkkaluokkaan AD 13 vuoden 2006 ylennyskierroksella.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Henkilöstön edustajan tehtäviä hoitavat virkamiehet

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla; liitteessä II olevan 1 artiklan kuudes kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansiopisteiden myöntämistä koskeva päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Ansiopisteiden myöntäminen yksinomaan virkamiehen omalla pääosastolla

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

4.      Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Yleiset täytäntöönpanosäännökset – Velvollisuus tällaisten säännösten antamiseen

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla ja 110 artiklan 1 kohta)

5.      Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kumotut toimenpiteet – Toimenpiteiden lainvastaisuuteen ei voida vedota

(EY 241 artikla)

6.      Virkamiehet – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Palvelusajan huomioon ottaminen – Toissijaisuus

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

7.      Virkamiehet – Ylennys – Menettely

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

8.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Velvollisuus vertailla kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita – Velvollisuutta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Vaikka henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan henkilöstön edustajan tehtävät katsotaan osaksi tehtäviä, joita virkamiehen on suoritettava, näiden tehtävien hoitaminen ei kuitenkaan yksinään oikeuta virkamiehelle myönnettävien ansiopisteiden lukumäärän hyvittämiseen. Henkilöstön edustajan tehtävien huomiotta jättäminen ei itsessään merkitse syrjintää eikä sen perusteella voida olettaa syrjinnän olemassaoloa.

(ks. 50, 51 ja 165 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑108/06, Diomede Basili v. komissio, 13.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 37 kohta)

2.      Ainoastaan tilanteessa, jossa arviointikomitean lausunnossa viitataan erityisiin olosuhteisiin, jotka herättävät epäilyksen ansiopisteiden myöntämistä koskevien ehdotusten pätevyydestä tai perusteltavuudesta, ansiopisteiden myöntämistä koskeva päätös, jolla poiketaan perusteluja esittämättä arviointikomitean lausunnosta, pitäisi kumota.

(ks. 60 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑73/05, Magone v. komissio, 16.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑107 ja II‑A‑2‑485, 54 kohta)

3.      Euroopan parlamentin käyttöön ottamassa ansiopisteiden myöntämistä koskevassa järjestelmässä virkamiehen ansioiden vertailu ansiopisteiden myöntämistä varten voidaan suorittaa ainoastaan siinä pääosastossa, johon virkamies kuuluu, ja siten kaikki tietyn osaston tai yksikön ylennyskelpoiset virkamiehet kilpailevat kaikkien muiden osastonsa tai yksikkönsä virkamiesten kanssa rajatusta määrästä ansiopisteitä, jotka koskevat yhdessä osaston tai yksikön kaikkia palkkaluokkia ja tehtäväryhmiä.

(ks. 64 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑44/07, Barbin v. parlamentti, 8.10.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 43 ja 44 kohta)

4.      Yhteisön toimielimellä on velvollisuus antaa täytäntöönpanosäännökset, joista on henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohdan nojalla kuultava henkilöstösääntökomiteaa ja myös henkilöstökomiteaa, ainoastaan, jos siitä on pakottava säännös tai jos henkilöstösääntöjen säännökset ovat niin epäselviä ja epätäsmällisiä, että niitä ei voi soveltaa ilman mielivaltaa.

Ylennysmenettelyä koskevien ohjeiden antamisen osalta on todettava, että henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei edellytetä henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten antamista, eikä myöskään ole näytetty, että tämä sama 45 artikla olisi niin epäselvä ja epätäsmällinen, että yleisten täytäntöönpanosäännösten antaminen olisi ollut välttämätöntä sen mielivaltaisen soveltamisen estämiseksi.

(ks. 91 ja 92 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 16/64, Rauch v. komissio, 31.3.1965 (Kok., s. 179, 193; asia 23/64, Vandevyvere v. parlamentti, 31.3.1965 (Kok., s. 205, 215) ja yhdistetyt asiat 19/63 ja 65/63, Prakash v. komissio, 8.7.1965 (Kok., s. 677, 695)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑156/95, Echauz Brigaldi ym. v. komissio, 9.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑509, 53 kohta)

5.      Lainvastaisuusväite on rajoitettava koskemaan vain sitä, mikä on välttämätöntä asian ratkaisun kannalta, sillä yleistä säädöstä, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko välittömästi tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja yksittäistapausta koskevan päätöksen ja kyseisen yleisen säädöksen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys.

Kantaja ei voi hyötyä sellaisten toimenpiteiden kumoamisesta, joita ei enää sovelleta tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Näin ollen lainvastaisuusväite, joka kohdistuu ennen kanteen nostamista kumottuihin soveltamistoimenpiteisiin, on jätettävä tutkimatta.

(ks. 95 ja 96 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑6/92 ja T‑52/92, Reinarz v. komissio, 26.10.1993 (Kok., s. II‑1047, 57 kohta) ja asia T‑23/96, De Persio v. komissio, 15.9.1998 (Kok. H., s. I‑A‑483 ja II‑1413, 54 kohta)

6.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei mainita ylennyksen kannalta ratkaisevana seikkana palvelusaikaa, vaan tämä peruste otetaan huomioon toissijaisesti. Euroopan parlamentin sisäisiä sääntöjä, jonka mukaan ansioiden vertailu pitää sisällään analyysin virkamiesten ansioiden ajallisesta jatkuvuudesta heidän viimeisen ylennyksensä jälkeen, on tulkittava henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ja parlamentissa voimassa olevissa muissa sisäisissä säännöissä säädetyissä rajoissa. Näin ollen palvelusaika ei ole pääasiallinen ylennysperuste, ja hallinto voi ainoastaan toissijaisesti päättää ottaa sen huomioon tehdäkseen eron ehdokkaiden välillä. Se otetaan kuitenkin huomioon muiden tekijöiden kautta soveltamistoimenpiteissä, joissa ei velvoiteta hallintoa ottamaan huomioon virkamiehen koko työuraa.

(ks. 106, 110, 141 ja 142 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑609, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

7.      Nimittävän viranomaisen käyttöön ottamassa ylennysjärjestelmässä neuvoa-antavan ylennyskomitean suositukset ovat vain yksi vaihe ylennyskierroksella, eivätkä ne sido hallintoa. Ylennyskierroksella, joka päättyy virkamiehen ylentämättä jättämiseen, sillä, että komitealla ei ole suosituksia antaessaan lopullista päätöstä kyseisen virkamiehen ansiopisteiden myöntämisestä, ei ole merkitystä, jos nimittävä viranomainen on tietoinen tästä lopullisesta päätöksestä ylennyspäätöksensä tehdessään.

(ks. 132 ja 133 kohta)

8.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tai Euroopan parlamentin sisäisissä säännöissä ei edellytetä, että neuvoa-antava ylennyskomitea vertailee kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita. Näin ollen kyseisellä komitealla ei ole velvollisuutta tutkia kaikkien virkamiesten arviointikertomuksia ja yhteenvetoja, vaan sillä on ainoastaan oltava kyseiset asiakirjat käytettävissään siltä varalta, että se pitää niihin tukeutumista tarpeellisena.

Koska ylennyskomitealla ei ole velvollisuutta vertailla kaikkien virkamiesten ansioita, se voi perustaa työnsä pelkästään pääosastojen laatimiin luetteloihin virkamiesten suosituksista. Näin on erityisesti sen vuoksi, että koska pääosastot ovat suorittaneet ansioiden vertailun suosituksensa antaakseen, komitea voi tukeutua niihin saadakseen käsityksen virkamiesten vertailluista ansioista.

(ks. 140 ja 146 kohta)