Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia nro 3 bis de Albacete (Espanja) on esittänyt 2.10.2018 – Lainanottajat v. Globalcaja S.A.
(asia C-617/18)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Juzgado de Primera Instancia nro 3 bis de Albacete
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Lainanottajat
Vastaaja: Globalcaja S.A.
Ennakkoratkaisukysymykset
Sulkeeko direktiivin 93/131 6 artiklan 1 kohdan ilmaisu ”eivät sido” pois sen mahdollisuuden, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja voisivat kohtuullistaa yksityisellä sopimuksella sopimusehtoa, joka ei täytä 4 artiklan 2 kohdan mukaista selkeyden ja ymmärrettävyyden vaatimusta, joko alentamalla kyseisen sopimusehdon sisältämää korkoa tai korvaamalla se toisella sopimusehdolla, joka on kuluttajan kannalta vähemmän haitallinen?
Muuttuisiko tähän kysymykseen annettava vastaus, jos kohtuullistamisesta on sovittu kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisellä sopimuksella, jonka tarkoituksena on nimenomaan ratkaista tuomioistuimiin turvautumatta riita, joka koskee sellaisen sopimusehdon mahdollista läpinäkymättömyyttä, josta ei ole neuvoteltu erikseen ja joka sisältyy näiden väliseen aikaisempaan sopimukseen?
Onko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ilmaisut sopimuksen pääkohde ja hinnan tai korvauksen asianmukaisuus suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin ja tavaroihin kattavat kaksi sopimusehtoa, jotka kuuluvat sopimukseen, josta ei ole neuvoteltu erikseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä ja jolla yhtäältä kohtuullistetaan sopimusehtoa, joka sisältyi näiden väliseen aikaisempaan sopimukseen – korvaamalla se toisella kuluttajan kannalta vähemmän haitallisella ehdolla –, ja jolla toisaalta kuluttaja luopuu oikeudestaan vedota tuomioistuinteitse tai tuomioistuimen ulkopuolella tämän ehdon mahdolliseen läpinäkymättömyyteen ja tämän läpinäkymättömyyden vaikutuksiin?
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 93/13 4 artiklaa tulkittava siten, että ”sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne” ja ”sopimuksentekohetkellä kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet” voidaan ottaa huomioon vain arvioitaessa niiden sopimusehtojen kohtuuttomuutta, jotka eivät koske sopimuksen pääkohteen määritelmää? Vai voidaanko nämä samat perusteet päinvastoin ottaa huomioon arvioitaessa niiden sopimusehtojen läpinäkyvyyttä, jotka liittyvät 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sopimuksen pääkohteeseen?
Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallinen oikeuskäytäntö direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukainen – konkreettisesti siihen perustuvien selkeyden ja ymmärrettävyyden sekä läpinäkyvyyden vaatimusten mukainen –, jos silloin, kun kyseessä on sopimus, josta ei ole neuvoteltu erikseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä ja jolla kohtuullistetaan näiden välillä aikaisemmin tehtyyn sopimukseen sisältyvän sopimusehdon soveltamista, ei pidetä välttämättömänä, että elinkeinonharjoittaja ilmoittaa kuluttajalle tämän sopimusehdon mahdollisesta läpinäkymättömyydestä, koska kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä katsotaan, että tähän läpinäkymättömyyteen johtaneet perusteet ovat yleisesti tunnettuja?
Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajan luopuminen esittämästä tuomioistuinteitse tai tuomioistuimen ulkopuolella vaatimuksia, jotka koskevat sellaisen sopimusehdon mahdollista läpinäkymättömyyttä, josta ei ole neuvoteltu erikseen, täyttää ”selkeyden ja ymmärrettävyyden” vaatimuksen vain silloin, jos elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut etukäteen kuluttajalle konkreettisista oikeuksista, joista tämä luopuu, erityisesti konkreettisesta summasta, jota tämä luopuu vaatimasta?
____________
1 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).