Language of document : ECLI:EU:C:2019:1012

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

26 päivänä marraskuuta 2019 (1)

Yhdistetyt asiat C566/19 PPU ja C626/19 PPU

Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg

vastaan

JR

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour d’appel (Chambre du conseil) (ylioikeus, erityisjaosto, Luxemburg))

ja

Openbaar Ministerie

vastaan

YC

(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat))

Ennakkoratkaisukysymys – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen – Syyttäjäviranomaisen riippumattomuus – Ranskan syyttäjänviraston antama eurooppalainen pidätysmääräys – Syyttäjäviranomainen, joka vastaa yhtäältä rikossyytteiden ajamisesta ja toisaalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytysten ja oikeasuhteisuuden valvonnasta – Edellytys, jonka mukaan syyttäjän antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa päätöstä vastaan on oltava tehokas oikeussuojakeino






1.        Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on jälleen muutamia ennakkoratkaisupyyntöjä, joissa on ratkaistava, voidaanko syyttäjäviranomaista (tässä tapauksessa Ranskan tasavallan syyttäjäviranomaista) pitää puitepäätöksen 2002/584/YOS(2) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”antaneena oikeusviranomaisena”.

2.        Epävarmuus, jonka luxemburgilainen tuomioistuin (asia C‑566/19 PPU) ja alankomaalainen tuomioistuin (asia C‑626/19 PPU) tuovat esiin, liittyy erityisesti siihen, miten on tulkittava unionin tuomioistuimen tuomiota OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).(3)

3.        Tämä sama epävarmuus on esitetty Ruotsin (asia C‑625/19 PPU) ja Belgian (asia C‑627/19 PPU) syyttäjäviranomaisten osalta, ja annan kyseisissä asioissa ratkaisuehdotukseni tänä samana päivänä.

4.        Vaikka kantani on lähtökohtaisesti sama kuin se, jota puolsin ratkaisuehdotuksessani OG (Lyypekin syyttäjäviranomainen) ja PI (Zwickaun syyttäjäviranomainen)(4) ja ratkaisuehdotuksessani PF (Liettuan yleinen syyttäjä),(5) käsittelen tässä yhteydessä tämän tuomion samoin kuin toisessa samankaltaisessa asiassa 9.10.2019 annetun tuomion(6) tulkintaa.

I       Asiaa koskeva lainsäädäntö

A       Unionin oikeus

5.        Viittaan ratkaisuehdotuksessa OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) siteeraamiini puitepäätöksen johdanto-osan viidenteen, kuudenteen, kahdeksanteen, kymmenenteen ja kahdenteentoista perustelukappaleeseen sekä puitepäätöksen 1 ja 9 artiklaan.

B       Kansallinen lainsäädäntö. Rikosprosessilaki(7)

6.        CPP:n I osan I osaston (kriminaalipolitiikasta, yleisen syytteen nostamisesta ja tutkinnasta vastaavat viranomaiset) I bis luvussa (oikeusministerin tehtävät) olevassa 30 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Oikeusministeri hoitaa hallituksen vahvistamaa kriminaalipolitiikkaa. Hän valvoo sen soveltamisen yhdenmukaisuutta Ranskan alueella.

Hän antaa tätä tarkoitusta varten yleisluonteisia käskyjä syyttäjänviraston syyttäjille.

Hän ei voi antaa heille mitään käskyjä tietyssä yksittäistapauksessa.

Vuosittain julkaistaan hallituksen vahvistaman kriminaalipolitiikan soveltamisesta kertomus, jossa täsmennetään tämän politiikan täytäntöönpanon edellytykset ja toisen kohdan nojalla annetut yleiset käskyt. Tämä kertomus toimitetaan parlamentille. Siitä voidaan keskustella kansalliskokouksessa ja senaatissa”.

7.        Edellä mainitun I osan I osaston II luvun 2 jakson (”yleisen syyttäjän tehtävät ylioikeudessa”) 36 §:ssä säädetään seuraavaa:

”[Ylioikeuden] yleinen syyttäjä voi antaa tasavallan syyttäjille kirjallisia käskyjä, jotka otetaan oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja joissa määrätään nostamaan tai määräämään nostettavaksi syyte taikka toimittamaan toimivaltaiselle tuomioistuimelle yleisen syyttäjän asianmukaisina pitämät kirjalliset vaatimukset.”

II     Riita-asiat ja ennakkoratkaisukysymykset

A       Asia C566/19 PPU

8.        Tribunal de grande instance de Lyonin (Lyonin alioikeus, Ranska) syyttäjäviranomaisen apulaissyyttäjä antoi 24.4.2019 eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosoikeudellisen menettelyn kohdistamiseksi JR:ään.

9.        Tribunal d’arrondissement de Luxembourgin (Luxemburgin piirituomioistuin, Luxemburg) erityisjaosto päätti 19.6.2019 tekemällään päätöksellä JR:n luovuttamisesta Ranskan viranomaisille.

10.      JR valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja vaati muun muassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen toteamista pätemättömäksi, koska viranomainen, joka oli sen antanut, ei ole puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”oikeusviranomainen”. Hän vetosi siihen, että täytäntöönpanovallan käyttäjä voi antaa Ranskan syyttäjänvirastolle epäsuoria käskyjä, mikä ei ole unionin tuomioistuimen tällä alalla vahvistamien edellytysten mukaista.

11.      Näissä olosuhteissa Cour d’appel (chambre du conseil) (ylioikeus, erityisjaosto, Luxemburg) on päättänyt esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voidaanko Ranskan yleistä syyttäjää, joka toimii tutkinnasta tai tuomion antamisesta vastaavassa tuomioistuimessa ja joka on Ranskan lain nojalla kyseisessä valtiossa toimivaltainen antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, pitää – – puitepäätöksen – – 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa itsenäisessä merkityksessä pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena siinä tapauksessa, että vaikka hänen edellytetään valvovan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen välttämättömien edellytysten noudattamista ja tutkivan sen oikeasuhteisuuden rikosasiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen, hän on samaan aikaan syytteen nostamisesta vastaava viranomainen samassa asiassa?”

B       Asia C626/19 PPU

12.      Tribunal de grande instancen de Toursin (Toursin alioikeus, Ranska) yleinen syyttäjä antoi 27.3.2019 eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosoikeudellisen menettelyn kohdistamiseksi YC:hen, ja tämä pidätettiin Alankomaissa 5.4.2019.

13.      Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat), jonka on tehtävä päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, esittää tämän ennakkoratkaisukysymyksen:

”1)       Voidaanko yleistä syyttäjää, joka osallistuu lainkäyttöön pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviään ja antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, pitää puitepäätöksen – – 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna oikeusviranomaisena, jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuin on arvioinut eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden, ennen kuin kyseinen yleinen syyttäjä on tehnyt tosiasiallisen päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Täyttyykö edellytys, jonka mukaan yleisen syyttäjän tehdessä päätöksen antaa eurooppalainen pidätysmääräys kyseisen päätöksen ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden osalta käytettävissä on oltava unionin tuomioistuimen 27.5.2019 antaman tuomion [OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)] 75 kohdassa tarkoitetuin tavoin sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset, jos etsityn henkilön käytettävissä on hänen tosiasiallisen luovuttamisensa jälkeen oikeussuojakeino, jonka puitteissa hän voi vedota pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyyteen ja kyseinen tuomioistuin tutkii muun muassa sen päätöksen oikeasuhteisuuden, jolla kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys annettiin?”

III  Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten lausumat

14.      Asia C‑566/19 PPU kirjattiin unionin tuomioistuimen rekisteriin 25.7.2019, ilman että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi pyytänyt sen käsittelemistä kiireellisessä menettelyssä.

15.      Asia C‑626/19 PPU kirjattiin unionin tuomioistuimen rekisteriin 22.8.2019. Koska pääasian oikeudenkäynnissä oli päätetty YC:n vapaudenmenetyksestä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi sen käsittelemistä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

16.      Unionin tuomioistuin määräsi molemmissa asioissa kiireellisestä ennakkoratkaisumenettelystä ja yhdisti ne kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

17.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet JR, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset, Luxemburgin yleinen syyttäjä, Alankomaiden syyttäjänvirasto ja komissio.

18.      Julkinen istunto pidettiin 24.10.2019 yhdessä asioissa C‑625/19 PPU ja C‑627/19 PPU pidetyn istunnon kanssa. Siihen osallistuivat Luxemburgin yleinen syyttäjä, Alankomaiden syyttäjänvirasto, JR, YC, XD, ZB, Alankomaiden, Ranskan, Ruotsin, Belgian, Irlannin, Espanjan, Italian ja Suomen hallitukset sekä komissio.

IV     Oikeudellinen arviointi

A       Alustavia huomautuksia

19.      Molempien ennakkoratkaisupyyntöjen tarkoituksena on ratkaista, onko Ranskan yleinen syyttäjä puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”. Kumpikin esittää tämän kysymyksen eri näkökulmista:

–        Luxemburgin tuomioistuin tiedustelee, täyttääkö Ranskan syyttäjänvirasto riippumattomuutta koskevan edellytyksen, joka eurooppalaisen pidätysmääräyksen antavan viranomaisen on täytettävä.

–        Alankomaiden tuomioistuimen lähtökohtana on, että Ranskan syyttäjänvirasto on riippumaton, mutta se on epävarma siitä, voidaanko sen antamia eurooppalaisia pidätysmääräyksiä valvoa tuomioistuimissa.

20.      Kuten olen jo esittänyt, nämä kysymykset tulevat esiin niiden pohdintojen yhteydessä, joita tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) herättää ennakkoratkaisua pyytävissä tuomioistuimissa, erityisesti siltä osin kuin siinä todetaan, että 6 artiklan 1 kohdan käsitteen ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen” alaan eivät ”kuulu jäsenvaltion syyttäjäviranomaiset, joiden osalta on vaara siitä, että – – täytäntöönpanovaltaa käyttävä elin kohdistaa niihin suoraan tai välillisesti määräyksiä tai käskyjä tietyssä yksittäistapauksessa – –”.(8)

21.      On siis selvitettävä seuraavaa:

–        Onko Ranskan syyttäjänvirasto riippumaton instituutio, kuten kaikkien eurooppalaisen pidätysmääräyksen antavien oikeusviranomaisten on oltava (asia C‑566/19 PPU)?

–        Jos tähän vastataan myöntävästi, voidaanko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytyksiä tutkia tuomioistuimessa ennen tätä koskevaa yleisen syyttäjän ”tosiasiallista päätöstä” (ensimmäinen kysymys asiassa C‑626/19 PPU)?

–        Riittääkö siinä tapauksessa, että tämän valvonnan on oltava virallista siten, että haetaan muutosta tuomioistuimessa syyttäjäviranomaisen päätökseen, että muutosta voidaan hakea sen jälkeen, kun luovutus on pantu täytäntöön (toinen kysymys asiassa C‑626/19 PPU)?

22.      Jotta luxemburgilaiselle tuomioistuimelle (asia C‑566/19 PPU) voitaisiin antaa vastaus, on välttämätöntä pohtia tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ja tuomion NJ (Wienin syyttäjänvirasto) perusteluja; asian C‑626/19 PPU ratkaisu edellyttää tulkintaa, joka sopii yhteen ensin mainitun tuomion 68 ja 75 kohdan kanssa.

B       Ranskan syyttäjänviraston riippumattomuus

23.      Syyttäjäviranomaista ei voida mielestäni pitää puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena” jäljempänä esittämistäni syistä, jotka liittyvät keskeisesti kansalaisten vapauden suojelemiseen, koska tätä vapautta voidaan rajoittaa vain tuomioistuinratkaisulla.(9) Näin ollen Saksan syyttäjät, Liettuan yleinen syyttäjä tai tässä tapauksessa Ranskan syyttäjänvirasto eivät voi antaa eurooppalaista pidätysmääräystä.

24.      Vaikka unionin tuomioistuimenkin lähtökohtana on, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antavan viranomaisen on oltava riippumaton, se on omaksunut mielestäni vaihtelevia näkemyksiä sen mukaan, tarkastellaanko 25.7.2018 annettua tuomiota Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)(10) vai 27.5.2019 annettua tuomiota OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ja PF (Liettuan yleinen syyttäjä).(11)

25.      On siis asianmukaista tarkastella sanamuotoja, joita tässä oikeuskäytännössä on käytetty.

1.     Tätä kysymystä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

26.      Unionin tuomioistuimen mielestä riittää, että pidätysmääräyksen antava viranomainen kykenee ”toimimaan tehtävässään puolueettomasti ottamalla huomioon kaikki syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat ilman vaaraa siitä, että sen päätöksentekovaltaan voitaisiin kohdistaa ulkopuolisia määräyksiä tai käskyjä esimerkiksi täytäntöönpanovallan taholta, eli niin, ettei voi olla pienintäkään epäilystä siitä, että päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta kuuluu tälle viranomaiselle eikä viime kädessä täytäntöönpanovaltaa käyttävälle elimelle”.(12)

27.      Näiden perustelujen mukaisesti:

–        Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on ”kyettävä vakuuttamaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen siitä, että kun otetaan huomioon pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä tarjotut takeet, se toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä”.

–        Tämä edellyttää, ”että olemassa on sellaisia asemaa ja organisaatiota koskevia sääntöjä, joilla voidaan taata, ettei ole minkäänlaista vaaraa esimerkiksi siitä, että täytäntöönpanovalta tietyssä yksittäistapauksessa antaa pidätysmääräyksen antavalle oikeusviranomaiselle käskyjä, kun se tekee päätöstä pidätysmääräyksen antamisesta”.(13)

–        Mahdollisuus joutua alttiiksi täytäntöönpanovallan käyttäjän yksittäistapauksissa antamille määräyksille näyttää olevan avainasemassa arvioitaessa, onko syyttäjäviranomainen riippumaton pidätysmääräyksen antavana oikeusviranomaisena.

28.      Tuomiossa OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ratkaisevaa oli, että Saksan liittotasavallan oikeusministeri tai hänen kollegansa Saksan osavaltioissa voivat antaa käskyjä syyttäjille.(14) Tämä seikka oli painavampi kuin toteamus, jonka mukaan ”Saksan syyttäjäviranomaisten on toimittava puolueettomasti ja niiden on toimitettava tutkinta niin syyllisyyttä tukevien kuin sitä vastaan puhuvienkin seikkojen selvittämiseksi”.(15)

29.      Tuomiossa NJ (Wienin syyttäjänvirasto) todettiin vastaavista syistä, että Itävallan syyttäjäviranomaiset eivät täyttäneet vaatimuksia, jotka koskivat eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseksi vaadittua riippumattomuutta.(16)

30.      Unionin tuomioistuimen mielestä Liettuan yleinen syyttäjä voi sitä vastoin olla ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, sillä koska hänelle kuuluu eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskeva vastuu, hänelle tarjotaan perustuslaissakin takeet riippumattomuudesta suhteessa täytäntöönpanovaltaan.(17)

31.      On korostettava, että tähän mennessä oikeuskäytännössä ei ole annettu selvää ratkaisua kunkin syyttäjän riippuvuudesta tai riippumattomuudesta, kun heidän hierarkkiset esimiehensä antavat heille käskyjä.(18)

2.     Ranskan syyttäjänvirasto

32.      Asiakirja-aineiston mukaan Ranskassa oikeusministeri saattoi vuoteen 2013 saakka antaa käskyjä syyttäjille yksittäisissä asioissa. Näin ollen tuomioon OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ja tuomioon NJ (Wienin syyttäjänvirasto) perustuva oikeuskäytäntö johtaisi siihen, että tämän jäsenvaltion syyttäjäviranomaista ei voitu ennen tätä päivämäärää pitää ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”.

33.      Täytäntöönpanovallan käyttäjä ei ole voinut antaa Ranskan syyttäjänvirastolle käskyjä yksittäistapauksissa siitä lähtien, kun CPP:tä muutettiin vuonna 2014. Siinä pysytettiin kuitenkin oikeusministeriön mahdollisuus antaa yleisiä käskyjä (CPP:n 30 §). Syyttäjäviranomaiselle tyypillinen hierarkkinen rakenne on tietenkin säilynyt sillä seurauksella, että sen jäsenet ovat orgaanisesti ja toiminnallisesti alisteisia yleiselle syyttäjälle asianomaisissa tuomioistuimissa. Jokainen syyttäjä on siten ”ylempien esimiestensä määräysvallassa ja valvonnassa”.(19)

34.      Esiin tulee siis kaksi ongelmaa:

–        Ensimmäinen koskee sitä, voiko täytäntöönpanovallan käyttäjän mahdollisuus antaa yleisiä käskyjä syyttäjille heikentää niiden riippumattomuutta.

–        Toinen koskee sitä, onko syyttäjäviranomaisille ominainen hierarkkinen rakenne vaaraton sen jäsenten riippumattomuuden kannalta.

a)     Yksittäistapauksia koskevat ja yleiset käskyt

35.      Unionin tuomioistuin viittasi tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) tuomiolauselmassa nimenomaisesti vain yksittäistapauksia koskeviin käskyihin. Se sulki sen 73 kohdassa pois sen, että syyttäjän päätöksentekovaltaan voitaisiin kohdistaa ”ulkopuolisia määräyksiä tai käskyjä”, täsmentämättä tätä tarkemmin.

36.      Koska kyseisessä tapauksessa oli ilmeistä, että oikeusministeriöllä oli mahdollisuus antaa käskyjä yksittäistapauksissa Saksan yleiselle syyttäjälle, oli tarpeetonta antaa ratkaisua siitä, miten yleiset käskyt vaikuttavat sen toimintaan.

37.      Uskon kuitenkin, että myös tämän viimeksi mainitun tyyppiset käskyt voivat olla merkityksellisiä. Muistutin ratkaisuehdotuksessani OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) täysin perustellusta sanamuodosta, jota käyttäen unionin tuomioistuin oli antanut tuomiossa Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) ratkaisun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuudesta. Tämä riippumattomuus edellyttää, että ”asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa”.(20)

38.      Ei voida kuvitella, että (riippumattoman) tuomioistuimen pitäisi noudattaa täytäntöönpanovallan käyttäjän antamia käskyjä, ovatpa ne miten yleisiä hyvänsä, kun on annettava ratkaisu jostain niin arvokkaasta kuin sen kansalaisten vapaus. Tuomioistuimeen sovelletaan yksinomaan lakia, ei kriminaalipoliittisia ohjeita, joita hallitus antaa (oikeusministeriön välityksellä).

39.      Nämä käskyt voivat legitiimisti sitoa sellaisten jäsenvaltioiden syyttäjiä, jotka päättävät mahdollistaa tällaisten yleisten käskyjen antamisen. Juuri tämä syy – eli rajoitus, joka koskee mahdollisuutta toimia itsenäisesti, ilman alisteisuutta muulle kuin laille – estää antamasta pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisten asemaa syyttäjäviranomaisten jäsenille, joiden on noudatettava yleisiä hallituksen käskyjä ratkaistakseen, antavatko he eurooppalaisen pidätysmääräyksen vai eivät.

40.      Ei voida poissulkea sitä, että näillä yleisillä käskyillä konkretisoidaan tietyn hallituksen kriminaalipolitiikkaa(21) vahvistamalla syyttäjäviranomaisen jäsenille esimerkiksi velvollisuus antaa eurooppalainen pidätysmääräys joistain rikoksista tai joka tapauksessa tietyille rikollisryhmille. Miten voitaisiin puhua riippumattomuudesta, kun päätöksen on tehnyt taho, jonka on ehdottomasti noudatettava näitä hallituksen (yleisiä) käskyjä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta myös silloin, kun ne ovat oman näkemyksen vastaisia?

41.      Voitaisiin vastata, että tämä tapaus ei ole tavanomainen, mutta korostan, että jos kyseessä on vapauden menettäminen, suoja täytäntöönpanovallan käyttäjän (sekä yleisiä että etenkin yksittäistapausta koskevia) sitovia käskyjä vastaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta edellyttää, että taho, joka antaa ratkaisun henkilön vapaudesta, tekee sen täydellisen riippumattomasti, ja häneen sovelletaan vain lakia eikä hän ole täytäntöönpanovallan erityisten eikä yleisten ohjeiden tai käskyjen kohteena.

42.      Katson siis, että unionin tuomioistuimen pitäisi toistaa näkemys, jonka se vahvisti tuomionsa Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) 63 kohdassa, vahvistaakseen sen, että elin, joka antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ei voi olla missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon eikä ottaa ”vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta”.

b)     Ranskan syyttäjänviraston hierarkkinen alisteisuus

43.      Kuten totesin ratkaisuehdotuksessa OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), jossa viittasin jälleen tuomioon Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet): ”riippumattomuuden kanssa ovat ristiriidassa – – ’kaikki hierarkkiset tai alisteiset suhteet mihin tahansa muuhun tahoon’”. Tuomioistuinten osalta tämä merkitsee sitä, että ”tuomiovaltaa käyttävät elimet ovat riippumattomia myös suhteessa ylempiin oikeusasteisiin, jotka eivät siitä huolimatta, että ne voivat muuttaa tai kumota näiden ratkaisuja jälkikäteen, voi kuitenkaan määrätä siitä, miten niiden on ratkaistava asiat”.(22)

44.      Mielestäni tämän riippumattomuuden ominaispiirteen on koskettava myös syyttäjäviranomaista, siltä osin kuin se on puitepäätöksessä tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”. Jos siis Ranskan syyttäjien on sen lisäksi, että he toimivat oikeusministeriön antamien yleisten käskyjen mukaisesti, otettava huomioon myös syyttäjäviranomaisen organisaation hierarkkisten esimiestensä määräykset,(23) kuten vaikuttaa toteennäytetyltä, heitä on vaikeaa pitää riippumattomina, jotta he voivat toimia eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”antaneena oikeusviranomaisena”.

45.      Tämä on lisäksi näkemys, jonka unionin tuomioistuin omaksui 16.2.2017 antamansa tuomion Margarit Panicello 41 ja 42 kohdassa hylätessään sen, että toinen virkamies (kirjaaja), joka osallistuu avustajana lainkäyttöön, voisi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä. Hänen riippumattomuuden puutteensa johtui nimenomaan siitä, että hänen oli ”noudatettava esimiehensä ohjeita”.(24)

46.      Vaikka SEUT 267 artiklan tulkintaperusteet(25) eivät ole kaikilta osin samat kuin ne, jotka liittyvät puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohtaan, uskon, että niissä ilmaistaan lähtökohtaisesti sama huoli.

47.      Muistutan vielä kerran tuomion Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) 63 kohdasta, jonka mukaan riippumattomuuden olennainen ja erottamaton osatekijä on ”hierarkkisen tai alisteisen suhteen” puuttuminen.

48.      Unionin tuomioistuin totesi asiassa, joka oli tuomion PF (Liettuan yleinen syyttäjä) taustalla, että Liettuan yleistä syyttäjää voitiin pitää ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, koska hänellä oli perustuslakiin perustuva asema, joka antaa hänelle riippumattomuuden takeet täytäntöönpanovallan käyttäjää vastaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen yhteydessä. Ranskan tasavallassa ei sitä vastoin ole vastaavia perustuslaillisia takeita.

c)     Syyttäjäviranomaisen puolueettomuus

49.      Ennakkoratkaisua pyytänyt luxemburgilainen tuomioistuin esittää epäilyksensä siitä, voidaanko Ranskan syyttäjänvirastoa pitää eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”antaneena oikeusviranomaisena”, ei pelkästään tämän instituution aseman vuoksi vaan myös sen vuoksi, että ”– – vaikka [syyttäjän] edellytetään valvovan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen välttämättömien edellytysten noudattamista ja tutkivan sen oikeasuhteisuuden rikosasiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen, hän on samaan aikaan syytteen nostamisesta vastaava viranomainen samassa asiassa”.

50.      Mielestäni tämä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä arvostelu liittyy pikemminkin syyttäjäviranomaisen puolueettomuuteen kuin sen riippumattomuuteen.

51.      Syyttäjäviranomainen on lähtökohtaisesti ”rikosoikeudenkäynnin asianosainen”.(26)Asianosaisena, joka toimii rikosoikeudenkäynnissä toista asianosaista (epäiltyä tai syytettyä) vastaan, sen tehtäviin ei pitäisi kuulua vastapuolena olevan asianosaisen henkilökohtaisen tilanteen ratkaiseminen siinä määrin, että hän menettää vapautensa, vaan tämän pitäisi kuulua tuomioistuimelle, joka antaa ratkaisun tässä oikeudenkäynnissä.

52.      Tämä lähtökohta voisi kuitenkin selittyä sillä, jos laissa velvoitettaisiin syyttäjäviranomainen toimimaan täysin objektiivisesti, jolloin tämän pitäisi arvioida ja esittää tuomioistuimelle sekä epäillyn tai syytetyn kannalta raskauttavat ja hänen syyttömyytensä osoittavat seikat että häntä vastaan ja hänen puolestaan puhuvat seikat.

53.      Jos syyttäjäviranomaisen on konkreettisesti noudatettava tätä objektiivisuusvelvollisuutta rikosprosessin tutkintavaiheen aikana, sen asema vastaa tutkintatuomarin asemaa (maissa, joissa tämä instituutio on olemassa), ja tämän tavanomaisiin valtuuksiin kuuluu toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys, jos tästä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

54.      Katson siis, että se, että syyttäjäviranomainen on muodollisesta näkökulmasta rikosprosessissa asianosainen, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että menettelyä oikeudenkäynnissä koskevana sääntönä on, että se on puolueeton (ei ainoastaan ammattieettisesti vaan oikeudellisesti). Tämänsuuntaisesti kansallisessa lainsäädännössä voidaan täsmentää, kuten Ranskassa, että syyttäjäviranomainen ajaa syytettä ja vaatii rikoslainsäädännön soveltamista ”noudattaen puolueettomuusperiaatetta, joka sitoo sitä”.(27)

55.      Koska mielestäni esitetyn perusteella Ranskan syyttäjänviraston institutionaalinen rakenne ei missään tapauksessa takaa sitä, että sen toiminta olisi täysin vapaata täytäntöönpanovallan käyttäjän vaikutusvallasta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen osalta, katson, että ennakkoratkaisua asiassa C‑566/19 PPU pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on vastattava kieltävästi.

56.      Jos näin on, tämä sama vastaus tekisi vastaamisen alankomaalaisen tuomioistuimen asiassa C‑626/19 PPU esittämiin kysymyksiin tarpeettomaksi, sillä niiden lähtökohtana on Ranskan syyttäjänviraston riippumattomuus, jonka suljin pois. Tutkin ne kuitenkin toissijaisesti.

C       Syyttäjäviranomaisen antamaan eurooppalaiseen pidätysmääräykseen kohdistuva tuomioistuinvalvonta

1.     Alustavia huomautuksia

57.      Rechtbank Amsterdam on epävarma siitä, täyttyykö kolmas tuomiossa OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) vahvistetuista edellytyksistä, jotta viranomainen, joka olematta tuomioistuin osallistuu lainkäyttöön ja toimii riippumattomasti, voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, eli se, että sen päätökseen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

58.      Kuten tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa todetaan, ”silloin kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”.

59.      Alankomaiden syyttäjäviranomainen puolustautuu sillä, että tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa tarkoitettu oikeussuojakeino ei ole tarpeen, jos ensimmäisessä suojan kahdesta tasosta, joille puitepäätöksen järjestelmä rakentuu, on jo annettu ratkaisu, joka täyttää tehokkaan oikeussuojan vaatimukset.(28)

60.      Tämän näkemyksen mukaan tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 68 ja 75 kohdassa tarkoitetut vaatimukset olisivat siis toisensa poissulkevia. Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen mielestä molemmat vaatimukset ovat kuitenkin voimassa yhtä aikaa ja niitä sovelletaan näin ollen samanaikaisesti. Yhdyn tähän näkemykseen.

61.      Tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 68 ja 75 kohdassa esitetyt toteamukset herättävät tosin muutamia kysymyksiä.

62.      Tuomion 68 kohdassa todetaan, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmän kaksitasoinen suoja ”edellyttää sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ainakin toisella näistä suojan tasoista.(29) Nämä tasot ovat seuraavat:

–        Taso, joka on voimassa ”annettaessa kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen oikeudellinen päätös”.(30)

–        Taso, joka on voimassa annettaessa varsinainen eurooppalainen pidätysmääräys.(31)

63.      Tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 68 kohdassa käytetyn ilmaisun ”ainakin toisella näistä suojan tasoista” oikea merkitys on ymmärrettävissä vain, jos luetaan sitä seuraavat kohdat.

64.      Tuomion 69 kohdan mukaan 68 kohdassa esitetystä ”seuraa”, että silloin kun jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, kuten syyttäjäviranomaiselle, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomari tai tuomioistuin, eurooppalaisen pidätysmääräyksen on oltava ”kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen kansallinen oikeudellinen päätös”. Kansallisen pidätysmääräyksen on täytettävä 68 kohdassa mainitut vaatimukset eli ”tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”.

65.      Siten syyttäjän antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen on perustuttava tuomioistuimen eli varsinaisen oikeusviranomaisen antamaan kansalliseen pidätysmääräykseen. Näin ollen on katsottava, että tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 68 kohdassa tarkoitettu ”tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset” täyttävä päätös on tuomarin tai tuomioistuimen tekemä päätös.

66.      Suojelun toinen taso merkitsee tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 71 kohdan mukaisesti, että viranomainen, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys, ”valvoo – –, että tällaisen määräyksen antamisedellytyksiä noudatetaan, ja tutkii, onko pidätysmääräyksen antamista pidettävä kunkin tapauksen erityispiirteiden kannalta oikeasuhteisena”.

67.      Näin ollen eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perustana on tuomarin tai tuomioistuimen antama kansallinen pidätysmääräys, voi antaa niiden jäsenvaltioiden syyttäjäviranomainen, joissa tämä instituutio osallistuu lainkäyttöön ja tekee sen täysin riippumattomasti.

68.      Tässä tapauksessa ”tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset” (eli se, että varsinainen tuomioistuin osallistuu menettelyyn) on jo varmistettu suojan ensimmäisellä tasolla, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen taustalla oleva kansallinen pidätysmääräys on annettu.

69.      Tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdan mukaisesti silloin, kun kyseessä on syyttäjäviranomaisen päätös antaa eurooppalainen pidätysmääräys, on oltava ”käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”.

70.      Tämä oikeussuojakeino ei ole edellytyksenä sille, että syyttäjäviranomainen voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen eli että se voidaan luokitella puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi ”pidätysmääräyksen antaneeksi oikeusviranomaiseksi”. Kyseessä on pikemminkin edellytys, joka liittyy siihen, että syyttäjäviranomainen on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen sääntöjenmukaisesti, ja siten sen tehokkuuteen.(32)

71.      Tämä ilmenee tuomiosta PF (Liettuan yleinen syyttäjä), jossa unionin tuomioistuin totesi ensin, että Liettuan yleistä syyttäjää voitiin pitää ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, koska se osallistui lainkäyttöön ja sen riippumattomuus täytäntöönpanovallasta oli varmaa, ja totesi tämän jälkeen, että ei ollut mahdollista ratkaista, oliko sen tekemiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskeviin päätöksiin mahdollista hakea muutosta.(33) Tämä viimeinen seikka ei estänyt sitä antamasta sellaista ratkaisua, että kyseinen yleinen syyttäjä sisältyi puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdan käsitteeseen ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”.

72.      Toisin sanoen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että yleistä syyttäjää voidaan pitää puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, jos sillä on kaksi ominaisuutta: a) osallistuminen lainkäyttöön; ja b) orgaaninen ja toiminnallinen asema, joka varmistaa sen riippumattomuuden.

73.      Jos yleisellä syyttäjällä on nämä molemmat ominaisuudet, se voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Tällä tavoin annettuun eurooppalaiseen pidätysmääräykseen on kuitenkin voitava hakea muutosta varsinaisessa tuomioistuimessa. Tämän oikeussuojakeinon puuttuminen ei vaikuta siihen, että se on ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, vaan sen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuuteen.

2.     Asiassa C626/19 PPU esitetty ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

74.      Jos tämä tulkinta on oikea, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys pitäisi muotoilla uudelleen.

75.      Rechtbank Amsterdam tiedustelee, voidaanko puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena” pitää syyttäjää, joka osallistuu lainkäyttöön ja toimii riippumattomasti, jos sen päätöstä antaa eurooppalainen pidätysmääräys edeltää (eikä seuraa) tuomioistuimen arviointi.

76.      Uskon edellä esitetyistä syistä, että merkitystä ei ole enää sillä, onko syyttäjä edellä mainituissa olosuhteissa ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, vaan sillä, voiko sen antama eurooppalainen pidätysmääräys olla tehokas täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Tarkastelussa on näin ollen keskityttävä siihen, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettely sääntöjenmukainen, eikä siihen, millainen viranomainen sen antaa.

77.      Kysymys olisi siten muotoiltava uudelleen seuraavasti: ”Voidaanko sitä, täyttyvätkö eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset, kun sen antaa syyttäjä, jota voidaan pitää puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, tutkia ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista?”

78.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antoi tässä asiassa Ranskan syyttäjänvirasto sellaisen tuomioistuimen hakemuksesta, joka oli juuri antanut kansallisen pidätysmääräyksen. Kyseisen kansallisen pidätysmääräyksen antamisen yhteydessä tämä tuomioistuin oli siis tutkinut eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytyksiä ja konkreettisesti sen oikeasuhteisuutta.

79.      Tietenkin se, että tuomioistuin, joka antaa kansallisen pidätysmääräyksen, arvioi jo kyseisellä hetkellä, täyttyvätkö edellytykset sille, että syyttäjä antaa puolestaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen (erityisesti sen antamisen oikeasuhteisuus), merkitsee huomattavaa taetta puitepäätöksen mekanismin oikeasta soveltamisesta.

80.      Jos kansallinen pidätysmääräys ja eurooppalainen pidätysmääräys annetaan samaan aikaan tai lähes samaan aikaan, tällä poissuljetaan riski siitä, että ratkaisu eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeasuhteisuudesta tehdään liian myöhään. Tämä riski ilmenee sitä vastoin silloin, jos eurooppalainen pidätysmääräys annetaan hyvin paljon kansallista pidätysmääräystä myöhemmin: on mahdollista, että tässä yhteydessä tuomioistuimen aikanaan antama oikeasuhteisuutta koskeva arvio on menettänyt merkityksensä ja että sitä on muutettava myöhempien olosuhteiden perusteella.

81.      Unionin tuomioistuin viittaa tähän mahdollisuuteen tuomiossa NJ (Wienin syyttäjänvirasto) korostaessaan, että oikeasuhteisuuden valvonnassa, jota tuomioistuin harjoittaa,(34) on kiinnitettävä huomiota paitsi asianomaisen henkilön oikeuksiin puuttumiseen, joka menee pidemmälle kuin puuttuminen vapautta koskevaan oikeuteen, mistä syystä on arvioitava eurooppalaisen pidätysmääräyksen vaikutuksia sellaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja perhesuhteisiin, joita jossain toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltiossa, jossa pidätysmääräys on annettu, oleva henkilö on solminut.

82.      Riippumatta tästä viran puolesta tapahtuvasta tutkimuksesta, joka koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytyksiä, tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa mainitaan nimenomaisesti ”oikeussuojakeino” eli muutoksenhaku, jonka on pannut vireille henkilö, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu.

83.      Kun tuomioistuin antaa kansallisen pidätysmääräyksen, se tekee (viran puolesta) oman arviointinsa olosuhteista, joiden vuoksi se antaa kansallisen pidätysmääräyksen, jota mahdollisesti seuraa eurooppalainen pidätysmääräys. Kuten Luxemburgin yleisen syyttäjän virasto on korostanut, etsitty ei ole ilmeisistä syistä ollut osapuolena tässä menettelyssä.(35)

84.      Tämä tuomioistuintoiminta ei voi kuitenkaan luonteeltaan täyttää tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa mainittuja ”tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia”. Oikeussuojalla tarkoitetaan aina asianomaisen henkilön itsensä vaatimaa suojaa, jota annetaan menettelyssä, johon hän on itse voinut osallistua ja jossa hän on voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

85.      Näin ollen tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa mainittua oikeussuojakeinoa ei voida korvata sellaisella tuomioistuimen harjoittamalla valvonnalla, jota käytetään kansallisen pidätysmääräyksen antamishetkellä. Koska se on ”oikeussuojakeino”, sen kohteena voi olla vain annettu eurooppalainen pidätysmääräys, minkä vuoksi on tutkittava, milloin sen käyttämisen on oltava mahdollista. Tätä näkökohtaa koskee jälkimmäinen asiassa C‑626/19 PPU esitetyistä kysymyksistä.

3.     Asiassa C626/19 PPU esitetty toinen ennakkoratkaisukysymys

86.      Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pitää lähtökohtana sitä, että on oltava mahdollisuus hakea tuomioistuimessa muutosta syyttäjäviranomaisen päätökseen antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Tämän lähtökohdan perusteella se tiedustelee, onko tällaisen oikeussuojakeinon käyttämisen oltava mahdollista ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa vai riittääkö, että sitä voidaan käyttää etsityn tosiasiallisen luovuttamisen jälkeen.

87.      Tuomiossa OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ei annettu nimenomaista ratkaisua tästä kysymyksestä. Olen kuitenkin komission kanssa yhtä mieltä siitä, että koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyy vapautta koskevan oikeuden heikentämisen riski, sen riitauttamista oikeussuojakeinolla koskevan mahdollisuuden on oltava tosiasiallinen heti, kun sen antamisesta on päätetty.(36) Tämän ulkopuolelle olisi kuitenkin jätettävä tapaukset, joissa tutkinnan salassapitoon liittyvistä syistä tai syytetyn pakenemisen välttämiseksi ei olisi asianmukaista antaa eurooppalaista pidätysmääräystä välittömästi tiedoksi ennen kuin hänet on pidätetty.

88.      Oikeussuojakeino, jota käytetään etsityn luovutuksen jälkeen, antaisi tietenkin hänelle mahdollisuuden saada oikeussuojaa, vaikkakin suppeammin kuin hän olisi voinut saada, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus riitauttaa toimenpide välttääkseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvät vahingot (erityisesti vapaudenmenetyksen).

89.      Joka tapauksessa, kuten Luxemburgin yleinen syyttäjä on todennut,(37) direktiivin 2013/48/EU(38) 10 artiklan 5 kohdassa todetaan, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio on velvollinen avustamaan etsittyä nimeämään asianajajan täytäntöönpanojäsenvaltiosta käsin, ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että autetaan häntä käyttämään oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa ilman tarvetta odottaa hänen luovutustaan.

90.      Tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa ei mainita mitään ajankohdasta, jona eurooppalainen pidätysmääräys on voitava riitauttaa sen antaneessa jäsenvaltiossa; tätä ei siis pidä tulkita siten, että unionin oikeuden noudattamiseen riittäisi pelkästään se, että oikeussuojaa voidaan hakea sen jälkeen, kun asianomainen on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutettu.

91.      Mielestäni kansallinen järjestelmä, jossa säädetään tällaisesta vain jälkikäteen käytettävissä olevasta oikeussuojakeinosta eikä mahdollisteta eurooppalaisen pidätysmääräyksen riitauttamista sen lähteellä,(39) ei täytä pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ”kaikkia tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia”, joihin unionin tuomioistuin viittaa. Asianomaisella on oltava käytettävissään oikeussuojakeino, jolla voidaan taata täysi oikeussuoja, koska hänen vapautta koskevaan oikeuteensa puututaan vakavalla tavalla.

92.      On kuitenkin tärkeää korostaa komission puoltaman näkemyksen mukaisesti,(40) että oikeussuojakeinon käyttäminen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ei voi aiheuttaa haittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen käsittelylle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa, jonka oikeusviranomaisen on otettava huomioon puitepäätöksen edellytykset ja noudatettava siinä vahvistettuja määräaikoja. Tämä kaikki koituu kaiken kaikkiaan myös sellaisen etsityn hyväksi, joka on menettänyt vapautensa luovutusmenettelyn käsittelyn ajaksi.

93.      Kaiken kaikkiaan Alankomaiden tuomioistuimen esittämiin kahteen ennakkoratkaisukysymykseen on annettava yhteinen vastaus, missä yhteydessä on korostettava, että joka tapauksessa on taattava mahdollisuus siihen, että etsitty riitauttaa syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen varsinaisessa tuomioistuimessa silloinkin, kun sitä edeltää tuomioistuimen antama kansallinen pidätysmääräys.

4.     Loppuhuomautus

94.      Edellä esitetty päätelmä on mielestäni väistämätön, kun tehdään päätelmät tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa vahvistetusta vaatimuksesta.

95.      Tämä vaatimus ei olisi välttämätön edellytys sille, että syyttäjäviranomaista voitaisiin pitää puitepäätöksessä tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, kuten olen esittänyt. Varmaa on kuitenkin, että vaikka syyttäjäviranomainen olisi tällainen oikeusviranomainen, sen antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä rasittaisi vakava puute, jos sitä vastaan ei olisi mahdollista käyttää oikeussuojakeinoa.

96.      Viime kädessä olisi vain vähän hyötyä siitä, että tunnustettaisiin syyttäjänviraston olevan ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, jos sen antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä ei voitaisi panna täytäntöön, koska se on peräisin kansallisesta järjestelmästä, jossa ei sallita oikeussuojakeinon käyttämistä sitä vastaan.

97.      Jotta vältettäisiin tämä ei-toivottava vaikutus, unionin tuomioistuin voisi todeta, että ennen asianmukaisia lainsäädäntömuutoksia(41) sellaisten pidätysmääräyksen antaneiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten, joiden oikeussäännöissä sallitaan, että sen syyttäjät antavat eurooppalaisia pidätysmääräyksiä, on tulkittava prosessilainsäädäntöään siten, että tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa tarkoitetun oikeussuojakeinon käyttäminen on mahdollista.

98.      Jos tämä unionin oikeuden mukainen tulkinta ei olisi mahdollinen (koska se on lainvastainen kansallisessa oikeusjärjestyksessä), tarvittaisiin mielestäni vielä toista oikeussuojakeinoa, jotta ei estettäisi puitepäätöksen soveltamista.

99.      Puitepäätöksen menettelyyn kuuluvien käsittelyjen yksinkertaistamista puoltavat jäsenvaltioiden välisen luottamuksen periaate ja siihen perustuva vastasvuoroisen tunnustamisen periaate. Tästä näkökulmasta en usko, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”täytäntöönpanon epäämisen” perusteisiin voitaisiin automaattisesti lisätä jotain muuta perustetta, josta puitepäätöksessä ei nimenomaisesti säädetä ja jonka mukaan syyttäjäviranomaisen antamia pidätysmääräyksiä varten on osoitettava, että pidätysmääräyksen antaneen valtion kansalliset oikeussäännöt mahdollistavat oikeussuojakeinon käyttämisen tämän valtion oikeusviranomaisessa.

100. Jos tämä vaatimus velvoittaisi täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista, eurooppalaisen pidätysmääräyksen käsittelystä tulisi vieläkin monimutkaisempaa, sillä tämän viranomaisen pitäisi tuntea muiden jäsenvaltioiden prosessuaaliset järjestelmät (varsin yksityiskohtaisesti) tai vaatia lisätietoja.(42)

101. Tässä yhteydessä nimenomaan pidätysmääräyksen antavan valtion tuomioistuinten pitäisi ratkaista eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeen, mitkä ovat sen kansallisen oikeuden mukaan unionin oikeuden vaatimusten valossa, siten kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, asianmukaisia seurauksia siitä, että pidätysmääräystä ei ollut mahdollista riitauttaa sen oman kansallisen lainsäädännön nojalla.

102. Jos riippumaton syyttäjä, jolle täytäntöönpanovallan käyttäjä ei saa antaa käskyjä tällä alalla, antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, täytäntöönpanevan oikeusviranomaisen pitäisi kaiken kaikkiaan käsitellä tällainen määräys, koska sen on antanut puitepäätöksessä tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, vaikka ei tiedetä varmasti, voidaanko sen antamiseen hakea muutosta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa.

V       Ratkaisuehdotus

103. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Cour d’appelin (Chambre du conseil) ja rechtbank Amsterdamin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että

syyttäjäviranomaista ei voida pitää ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, jos sen jäsenten on päättäessään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä noudatettava oikeusministeriön antamia kriminaalipoliittisia yleisiä käskyjä, jotka ovat sitovia tämän tyyppisten määräysten osalta, ja hierarkkisten esimiestensä heille antamia käskyjä.

Toissijaisesti:

Henkilön, jonka pidättämistä vaaditaan jäsenvaltion sellaisen syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, joka osallistuu lainkäyttöön ja jolle on taattu riippumaton asema, on voitava riitauttaa se tämän valtion tuomioistuimessa ilman, että hänen olisi tarpeen odottaa luovutustaan, heti kun tämä määräys on annettu (ellei tällä vaaranneta rikosoikeudellista menettelyä) tai se on annettu hänelle tiedoksi.


1      Alkuperäinen kieli: espanja.


2      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty puitepäätös (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24; jäljempänä puitepäätös).


3      Tuomio 27.5.2019, C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456; jäljempänä tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).


4      Ratkaisuehdotus C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:337; jäljempänä ratkaisuehdotus OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).


5      Ratkaisuehdotus C‑509/18, EU:C:2019:338; jäljempänä ratkaisuehdotus PF (Liettuan yleinen syyttäjä).


6      Tuomio 9.10.2019 (C‑489/19 PPU, NJ (Wienin syyttäjänvirasto); EU:C:2019:849); jäljempänä tuomio NJ (Wienin syyttäjänvirasto).


7      Code de procédure pénale (jäljempänä CPP), Ranska.


8      Tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), 90 kohta.


9      Ratkaisuehdotus PF (Liettuan yleinen syyttäjä) sekä OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).


10      Tuomio 25.7.2018 (C‑216/18 PPU, EU:C:2018:586); jäljempänä tuomio Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet).


11      Tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä) (C‑509/18, EU:C:2019:457); jäljempänä tuomio PF (Liettuan yleinen syyttäjä).


12      Tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset, 73 kohta). Kursivointi tässä.


13      Ibidem, 74 kohta.


14      Ibidem, 76 kohta.


15      Ibidem.


16      Tuomio NJ (Wienin syyttäjänvirasto), 40 kohdan loppuosa.


17      Tuomio PF (Liettuan yleinen syyttäjä), 55 ja 56 kohta.


18      Tuomion NJ (Wienin syyttäjänvirasto) 40 kohdassa viitataan syyttäjien alisteisuuteen hierarkkisesti ylempiin syyttäjiin nähden seuraavasti: ”siltä osin kuin on – – kyse Itävallan syyttäjäviranomaisista, – – ilmenee, että yleiset syyttäjät ovat suoraan ylempien syyttäjien alaisuudessa ja näiden antamiin käskyihin sidottuja, ja ylemmät syyttäjät ovat puolestaan oikeusministeriön alaisuudessa”.


19      Tuomioistuinlaitoksen perussäännöstä annetun lain (Ordonnance nro 58-1270, 22.12.1958) 5 §.


20      Ratkaisuehdotus OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), 87 kohta, jossa siteerataan tuomion Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) 63 kohtaa. Kursivointi tässä.


21      Conseil Constitutionnel (perustuslakituomioistuin, Ranska) vahvisti 8.12.2017 antamassaan ratkaisussa nro 2017-680 QPC, että ”[Ranskan] hallitus määrittää valtion politiikan ja johtaa sitä erityisesti syyttäjänviraston toiminnan aloilla” (5 kohta).


22      Ratkaisuehdotus OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), 96 kohta.


23      CPP:n 36 §:ssä todetaan näet, että syyttäjät ”ovat velvollisia noudattamaan hierarkkisten esimiestensä käskyjä”, lukuun ottamatta heidän suullisia lausumiaan (Ranskan hallituksen huomautukset, 16 kohta). Eurooppalaista pidätysmääräystä annettaessa ei tarvita suullisia lausumia, mistä syystä tähän sovelletaan yleissääntöä.


24      Tuomio C‑503/15, EU:C:2017:126.


25      Unionin tuomioistuin hylkäsi 12.12.1996 annetussa tuomiossa X (C‑74/95 ja C‑129/95, EU:C:1996:491) sen, että Italian syyttäjäviranomainen voisi hyväksyttävästi esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle, sillä sen tehtävänä ei ole ”ratkaista asiaa täysin riippumattomasti vaan saattaa se rikosasian asianosaisena tarvittaessa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi” (19 kohta).


26      Tuomio 12.12.1996, X (C‑74/95 ja C‑129/95, EU:C:1996:491, 19 kohta). Kursivointi tässä.


27      CPP:n 31 §, sellaisena kuin se on muutettuna 25.7.2013.


28      Ennakkoratkaisupyynnön 2.10 kohta, neljäs kappale.


29      Kursivointi tässä.


30      Tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), 67 kohta.


31      Ibidem.


32      Näin tulkitsee myös komissio (sen huomautusten 23–26 kohta) ja Luxemburgin yleinen syyttäjä (sen kirjallisten huomautusten s. 4).


33      Tuomio PF (Liettuan yleinen syyttäjä), 56 kohta.


34      Oikeasuhteisuuden valvonta ”koskee kansallisen pidätysmääräyksen hyväksynnän yhteydessä vain kyseisen pidätysmääräyksen aiheuttamia vapaudenmenetyksen vaikutuksia ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen hyväksynnän yhteydessä asianomaisen henkilön oikeuksiin puuttumista, joka menee pidemmälle kuin jo tutkittu puuttuminen tämän henkilön vapautta koskevaan oikeuteen. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen hyväksymisestä vastaavan tuomioistuimen on nimittäin otettava huomioon muun muassa luovuttamismenettelystä ja muussa jäsenvaltiossa kuin Itävallan tasavallassa olevan asianomaisen henkilön siirtämisestä aiheutuvat seuraukset tämän henkilön sosiaalisiin suhteisiin ja perhesuhteisiin” (44 kohta).


35      Luxemburgin yleisen syyttäjän huomautukset, s. 5.


36      Komission huomautusten 30–32 kohta.


37      Luxemburgin yleisen syyttäjän huomautukset, s. 5, loppuosa.


38      Oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2013, L 294, s. 1).


39      Tai jossa, kuten Ranskan lainsäädännössä, rajoitetaan tämän oikeussuojakeinon käytön ennakoimisen mahdollisuutta siten, että se koskee vain etsittyä, joka on jo asianosaisena vastaavassa rikosoikeudenkäynnissä, kuten Ranskan hallitus ilmoittaa huomautuskirjelmänsä 35–37 kohdassa.


40      Komission huomautukset, 33 kohta.


41      Ranskan, Alankomaiden ja Ruotsin hallitukset esittivät suullisessa käsittelyssä puolustuksekseen, että jos niiden lainsäädäntöä pitäisi muuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisun seurauksena, ratkaisun ajallisia vaikutuksia pitäisi rajoittaa. Vastustin samankaltaista pyyntöä ratkaisuehdotuksessani Poltorak (C‑452/16 PPU, EU:C:2016:782), johon viittaan (69 ja 70 kohta).


42      Suullisessa käsittelyssä ilmeni, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestykset voivat tarjota epäsuoria kanavia – ajoittain hyvin monimutkaisia – eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen valvontaan tuomioistuimessa. Se, että kussakin tapauksessa määritettäisiin, onko tämä muutoksenhaku mahdollinen, edellyttää pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion prosessioikeuden tuntemusta, mitä ei olisi kohtuullista edellyttää täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta.