VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
29 päivänä syyskuuta 2011
Asia F‑121/10
Michael Heath
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP)
Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Eläkejärjestelmä – Eläkesuunnitelma – Eläkkeiden vuosittainen korotus – Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi – Eläkejärjestelmää koskeva vakuutusmatemaatikon lausunto – Henkilöstökomitean kuuleminen – Valvontakomitean kuuleminen – Kollektiivinen neuvotteluoikeus
Aihe: EY:n perustamissopimukseen liitetyn, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36 artiklan 2 kohtaan perustuva kanne, jossa Michael Heath vaatii, että hänelle vuoden 2010 tammikuulta ja sitä seuraavilta kuukausilta laaditut eläkelaskelmat kumotaan siltä osin kuin niissä on korotettu eläkettä 0,6 prosentilla vuotta 2010 koskevien eläkkeiden tarkistamisen johdosta ja että Euroopan keskuspankki velvoitetaan maksamaan hänelle eläkkeen korotuksen, joka hänelle on myönnetty, ja eläkkeen korotuksen, johon hänellä olisi pitänyt olla oikeus, välinen erotus, sekä maksamaan hänelle 5 000 euroa korvauksena ostovoiman heikentymisestä aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja 5 000 euroa korvauksena väitetystä henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Michael Heath vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Hallinnon toimet – Väliaikaiset toimet – Toimet, jotka voivat tuottaa oikeusvaikutuksia
2. Virkamiehet – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Ulottuvuus
3. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet – Kanneperuste, jossa kyseenalaistetaan riitautetun päätöksen perusteena oleva tekninen lausunto – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus – Rajat
4. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Eläkkeet – Vuosittainen korotus – Eläkejärjestelmää koskeva vakuutusmatemaatikon lausunto
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohta)
5. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Edustus – Henkilöstökomitea – Pakollinen kuuleminen – Ulottuvuus – Eläkkeiden vuosittainen korotus – Ulkopuolelle jättäminen
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artikla ja liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohta)
6. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Edustus – Eläkejärjestelmän valvontakomitea – Pakollinen kuuleminen – Ulottuvuus – Eläkkeiden vuosittainen korotus – Ulkopuolelle jättäminen – Oikeus saada eläkejärjestelmän vakuutusmatemaatikolta lausunto eläkerahaston rahoitusasemasta – Ei ole
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 6 artiklan 8 kohdan toinen alakohta ja 17 artiklan 7 kohta)
7. Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Yhdistymisvapaus – Ulottuvuus – Kollektiivinen neuvotteluvelvollisuus – Ei ole
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla)
8. Virkamiehet – Kanne – Kumoamisvaatimukseen liittyvä vahingonkorvausvaatimus – Kumoamisvaatimuksen hylkääminen – Korvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Väliaikaisellakin toimella on voimassaolonsa aikana oikeusvaikutuksia, koska sen määrääminen on omiaan muuttamaan selvästi niiden henkilöiden oikeusasemaa, joille se on osoitettu.
(ks. 66 kohta)
2. Vaikka oikeusvarmuuden periaate velvoittaakin hallinnon huolehtimaan säännöksiä antaessaan siitä, että ne ovat riittävän selviä, jotta vastaanottajat voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, kyseinen periaate ei kuitenkaan edellytä, että hallinto itse rajoittaa omaa harkintavaltaansa antamalla täytäntöönpanosäännöksiä, joilla määritellään, miten se aikoo käyttää harkintavaltaansa vastaisuudessa.
(ks. 88 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑110/03, Belgia v. komissio, 14.4.2005, 30 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑98/09, Whitehead v. EKP, 27.9.2011, 59 kohta
3. Teknisten lausuntojen tapauksessa unionin tuomioistuinten harjoittama laillisuusvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että lausunnon pyytäminen asiantuntijalta on tapahtunut säännönmukaisesti, että lausunto perustuu aineellisesti paikkansa pitäviin tosiseikkoihin, että asiantuntijan tekemät johtopäätökset voidaan pitävästi perustella näillä seikoilla ja että lausunto on perusteltu siten, että toimivaltainen viranomainen voi arvioida toteamuksia, joihin lausuntoon sisältyvät johtopäätökset perustuvat, ja tarkistaa, että lausuntoon sisältyvien toteamusten ja siinä tehtyjen johtopäätösten välillä on ymmärrettävä yhteys, mutta tällaisen laillisuusvalvonnan yhteydessä ei kuitenkaan voida tutkia kysymystä jonkin tietyn aineiston huomioon ottamisesta tai jonkin tietyn laskentamenetelmän soveltamisesta, jos lausunnossa käytetyt aineistot ja menetelmät ovat asianmukaisia.
(ks. 90 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000, 43 kohta
4. Euroopan keskuspankin entisten työntekijöiden eläkkeiden vuosittaisista korotuksista on todettava, ettei eläkejärjestelmän vakuutusmatemaatikkoa voida moittia siitä, ettei hän liittänyt johtokunnalle toimittamaansa lausuntoon arviota eläkerahaston rahoitusasemasta tai muuta vastaavaa asiakirjaa, sillä Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdassa ei edellytetä, että vakuutusmatemaatikko laatii numeromääräisen arvion mainitun rahaston rahoitusasemasta, koska vakuutusmatemaatikon lausunto on, etenkin kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa se on annettu, sellaisenaan riittävästi perusteltu, jotta johtokunta voi tehdä sen pohjalta perustellun päätöksen.
Mainitussa 17 artiklan 7 kohdassa ei myöskään velvoiteta eläkejärjestelmän vakuutusmatemaatikkoa laatimaan arviota keskuspankin henkilöstön yleisissä palkantarkistuksissa käytettävän korotusprosentin soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista verrattuna rahaliiton yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin perustuvan korotusprosentin soveltamisesta aiheutuviin kustannuksiin silloin, kun eläkerahaston rahoitusasema on sellainen, että vain alempi näistä arvoista voidaan hyväksyä eläkkeiden korotusprosentiksi, jolloin niiden soveltamisesta aiheutuvien kustannusten vertaileminen ei ole perusteltua.
Yksin sillä perusteella, että vakuutusmatemaatikon lausunnosta uupuvat perustelut, joita palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdassa ei edes edellytetä, ei suinkaan voida todeta, ettei Euroopan keskuspankin neuvosto ole tarkasti selvillä eläkerahaston rahoitusasemasta, koska se voi tarvittaessa pyytää vakuutusmatemaatikkoa selvittämään tätä kysymystä. Tällaisesta perustelujen puuttumisesta tai riittämättömyydestä ei siis voida päätellä, että Euroopan keskuspankin neuvosto olisi loukannut huolenpitovelvollisuuden ja hyvän hallinnon periaatteita.
(ks. 95, 96 ja 107 kohta)
5. Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artiklassa ei mainita, että Euroopan keskuspankin henkilöstökomiteaa on kuultava ”eläkkeisiin” liittyvissä kysymyksissä, vaan ainoastaan ”eläkejärjestelmään” liittyvissä kysymyksissä, ja jälkimmäisellä käsitteellä viitataan erityisesti sääntöihin, jotka koskevat eläkeoikeuksien rahoitusedellytyksiä, eläkeoikeuden saamisen edellytyksiä, myönnettyjen eläkkeiden maksutapaa ja eläkkeiden mukauttamista elinkustannusten kehitykseen, ei kuitenkaan näiden sääntöjen nojalla toteutettaviin toimenpiteisiin, kuten eläkkeiden vuosittaisen korotuksen täsmällisen suuruuden määrittämiseen. Keskuspankkia ei siten voida moittia siitä, ettei se kuullut henkilöstökomiteaa ennen eläkkeiden korotuksen vahvistamista palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdan mukaisesti.
(ks. 119 kohta)
6. Euroopan keskuspankin eläkejärjestelmän valvontakomitean kuulemisesta on todettava, ettei kyseisen komitean toimeksiannon määräyksistä tai muusta säädöksestä ilmene, että sitä olisi kuultava ennen vuosittaisen päätöksen tekemistä eläkkeiden korotuksesta Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 17 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Missään valvontakomitean toimeksiannon määräyksessä tai muussa säädöksessä ei myöskään mainita, että valvontakomitealla olisi oikeus saada jäljennös eläkerahaston rahoitusasemaa koskevasta vakuutusmatemaatikon lausunnosta. Vaikka valvontakomitean toimeksiannon 30 artiklasta ilmenee, että valvontakomitealle on toimitettava jäljennös vakuutusmatemaatikon laatimasta arviointiraportista, eläkejärjestelmään sovellettavien säännösten systematiikasta käy ilmi, että tällä valvontakomitean toimeksiannon 30 artiklassa mainitulla arviointiraportilla viitataan palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 6 artiklan 8 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn arviointiraporttiin, jonka vakuutusmatemaatikko laatii eläkejärjestelmän johtokunnan pyynnöstä eläkerahaston arvonnousun määrittämistä varten, ei lausuntoon, joka vakuutusmatemaatikon on laadittava eläkkeiden vuosittaista korotusta koskevassa menettelyssä.
(ks. 120 kohta)
7. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa sen paremmin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassakaan ei määrätä työnantajalle velvollisuutta tehdä palkkapolitiikkaan liittyviä työ- tai virkaehtosopimuksia tai velvollisuutta ottaa käyttöön menettely, joka mahdollistaa henkilöstön etuja edustavien ammattijärjestöjen osallistumisen henkilöstösääntöjen määrittämistä ja soveltamista koskevaan päätöksentekoon. Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 2 kohdassa enintään kehotetaan sopimuspuolia ”edistämään tarvittaessa työnantajien tai työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen välistä vapaaehtoista neuvottelujärjestelmää, tavoitteenaan työehtojen määrittäminen työ- ja virkaehtosopimuksilla”, muttei kuitenkaan velvoiteta niitä tähän. Vaikka perusoikeuskirjan 28 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa taataan jokaiselle oikeus yhdistymisvapauteen, johon sisältyy työntekijöiden oikeus perustaa yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä taloudellisten ja sosiaalisten etujensa puolustamiseksi, kummassakaan määräyksessä ei velvoiteta ottamaan käyttöön työ- tai virkaehtosopimusten neuvottelumenettelyjä tai antamaan ammattiyhdistyksille yhteispäätösvaltaa työ- tai virkaehtojen määrittämiseen liittyvissä asioissa.
(ks. 121 kohta)
8. Poikkeuksena periaatteesta, jonka mukaan kumoamisvaatimuksen hylkääminen johtaa automaattisesti vahingonkorvausvaatimusten hylkäämiseen, hylättyyn kumoamisvaatimukseen läheisesti liittyvä vahingonkorvausvaatimus voidaan hyväksyä, jos väitetty vahinko on aiheutunut sellaisesta riitautettuun päätökseen sisältyvästä lainvastaisuudesta, jota tosin ei ole pidetty riittävänä perusteena päätöksen kumoamiselle, mutta josta on kuitenkin aiheutunut kantajalle vahinkoa.
(ks. 129 ja 130 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑394/03, Angeletti v. komissio, 11.4.2006, 164 kohta