VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
13 päivänä heinäkuuta 2010
Asia F-103/09
John Allen ym.
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – JET-hankkeen yhteydessä palvelukseen otettu henkilöstö – Vahingonkorvauskanne – Kohtuullinen määräaika – Myöhästyminen
Aihe: SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen kyseisen sopimuksen 106 a artiklan nojalla ja jolla Allen ja 113 muuta kantajaa vaativat pääasiallisesti komission velvoittamista korvaamaan aineelliset vahingot, jotka kantajille on aiheutunut siitä, että heidät on otettu palvelukseen väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimuksilla Joint European Torus (JET) -yhteisyrityksessä työskentelyä varten.
Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Kantaja sekä 110 muuta kantajaa, joiden nimet on säilytetty kantajien luettelossa, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kumoamisvaatimus oikeudenkäyntiä edeltäneestä päätöksestä, jolla hylätään vahingonkorvausvaatimus – Vaatimus, joka ei ole itsenäinen vahingonkorvausvaatimuksiin nähden
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle esitetty vahingonkorvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Arviointiperusteet
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)
1. Toimielimen päätös hylätä vahingonkorvausvaatimus ja päätös hylätä valitus vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämispäätöksestä ovat osa virkamiestuomioistuimessa nostettavaa vahingonkorvauskannetta edeltävää hallinnollista menettelyä, ja siksi päätöksiä koskevia kumoamisvaatimuksia ei voida arvioida itsenäisesti vahingonkorvausvaatimuksiin nähden. Toimien, joilla toimielin ilmaisee kantansa oikeudenkäyntimenettelyä edeltävässä vaiheessa, ainoa vaikutus nimittäin on, että asianosainen, joka väittää kärsineensä vahinkoa, voi esittää vahingonkorvausvaatimuksen unionin tuomioistuimissa.
(ks. 22 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑389/02, Sandini v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑295 ja II‑1339, 56 kohta)
2. Virkamiesten tai toimihenkilöiden on esitettävä kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä, jona he ovat saaneet tiedon tilanteesta, josta he valittavat, unionin toimielimelle korvausvaatimus sen aiheuttamasta vahingosta.
Toimimista kohtuullisessa ajassa edellytetään kaikissa niissä tapauksissa, joissa asiaa koskevien säännösten puuttuessa oikeusvarmuuden periaate tai luottamuksensuojan periaate estävät unionin toimielimiä ja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimimasta ilman mitään ajallista rajoitusta ja vaarantamasta siten erityisesti vallalla olevan oikeudellisen tilanteen vakauden.
Vaikka vahingonkorvauskanteeseen, joka perustuu virheelliseen toimeen, joka ei ole päätöksentekoa, ei sovelleta lain säännöksiin perustuvaa määräaikaa, on ilmeistä, että tiettyä kanneluokkaa koskevien säännösten puuttuessa unionin tuomioistuinten on täytettävä tämä oikeussuojakeinoihin liittyvä aukko. Tämä edellyttää, että tuomioistuin sovittaa yhteen yhtäältä kantajan oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan – joka on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista ja joka merkitsee, että oikeussubjektilla on oltava riittävä aika arvioida hänelle vastaisen toimen tai sen seikan laillisuutta, josta hän valittaa, ja valmistella tarvittaessa kanteensa – ja oikeusvarmuuden periaatteen, joka edellyttää, että tietyn ajan jälkeen unionin elinten toimet ovat lopullisia.
Erilaisten intressien yhteen sovittaminen edellyttää, että riita-asioissa kanne nostetaan tuomioistuimessa kohtuullisessa ajassa. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, ja erityisesti on otettava huomioon riidan merkitys asianomaiselle, asian monitahoisuus ja asianomaisten osapuolien käyttäytyminen. Tältä osin vertailukohtana on myös pidettävä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitettua viiden vuoden vanhentumisaikaa, jota sovelletaan sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeviin asioihin, vaikka tätä vanhentumisaikaa ei sovelleta unionin ja sen toimihenkilöiden välisiin riita-asioihin.
Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevalla vaatimuksella ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan analogisella soveltamisella pyritään nimenomaisesti täyttämään oikeudellinen aukko ja välttämään se, että vahingonkorvauskanne voitaisiin nostaa määräämättömän ajan ja samalla vaarannettaisiin vallalla olevan oikeudellisen tilanteen vakaus. Tällaisen määräajan pituudella varmistetaan oikeudenmukainen tasapaino oikeusvarmuuden vaatimusten ja kantajien tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden välillä olosuhteissa, jotka vastaavat niitä, joita sovelletaan kaikkiin unionia vastaan vaatimuksia esittäviin tahoihin. Määräaika mahdollistaa muun muassa sen, että henkilöstöasioissa sopimuksen ulkopuolista vastuuta koskeva oikeudenkäynti – joka koskee virheellisiä toimia, jotka eivät ole päätöksentekoa – vastaa yleistä sopimuksen ulkopuolista vastuuta koskevaa oikeudenkäyntiä, johon sovelletaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan nojalla viiden vuoden vanhentumisaikaa.
(ks. 33–38, 42 ja 48 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑202/97, Koopman v. komissio, 25.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑163 ja II‑511, 24 ja 25 kohta); asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, 6.3.2001 (Kok., s. II‑813, 51–53 kohta); asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903, 46 ja 47 kohta); asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 57, 60, 65, 66 ja 71 kohta) ja asia T‑114/08 P, Marcuccio v. komissio, 26.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑53 ja II‑B‑1‑313, 25 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑16/09 P, Marcuccio v. komissio, 23.3.2010 (33 ja 34 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑125/05, Tsarnavas v. komissio, 1.2.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑43 ja II‑A‑1‑231, 71 kohta)