Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 30.1.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-502/16, Stefano Missir Mamachi di Lusignano ym. v. komissio, 20.11.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-54/20 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio

Muut osapuolet: Stefano Missir Mamachi di Lusignano, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Anne Jeanne Cécile Magdalena Maria Sintobin, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Maria Letizia Missir Mamachi di Lusignano, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Carlo Amedeo Missir Mamachi di Lusignano, Giustina Missir Mamachi di Lusignano, Tommaso Missir Mamachi di Lusignano ja Filiberto Missir Mamachi di Lusignano

Vaatimukset

valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin velvoitti komission korvaamaan henkisen kärsimyksen, joka Maria Letizia Missirille ja Stefano Missirille aiheutui Alessandro Missirin kuolemasta

asia on otettava ratkaistavaksi ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on otettava tutkittavaksi

Stefano Missir ja Maria Letizia Missir on velvoitettava vastaamaan oikeudenkäyntikuluista molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tukesi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 48–64 kohtaa, koskee oikeudellista virhettä henkilöstösäännöissä ”tarkoitetun” henkilön käsitteen tulkinnassa. Toisessa osassa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 134 ja 135 kohtaa, valittaja vetoaa toissijaisesti oikeudelliseen virheeseen siinä toteamuksessa, jonka mukaan kuolleen virkamiehen veli ja sisar voivat henkilöstösääntöjen mukaan perustellusti vaati korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut virkamiehen kuolemasta.

Toisessa valitusperusteessa valittaja vetoaa perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen siltä osin kuin komissio velvoitettiin korvaamaan henkinen kärsimys, joka kuolleen virkamiehen veljelle ja sisarelle aiheutui tämän viimeksi mainitun kuolemasta. Tämä toinen valitusperuste koskee valituksenalaisen tuomion 154–168, 171, 172 ja 181 kohtaa.

____________