EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

19 päivänä maaliskuuta 2013

Asia F‑10/12

SF

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Päiväraha – Siirtäminen toisiin tehtäviin – Päivärahan myöntäminen – Virkamies, joka omistaa asunnon uudessa asemapaikassa – Näyttö siitä, että väliaikaisesta sijoittumisesta uudelle asemapaikalle on aiheutunut kustannuksia

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa SF vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 24.5.2011 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan komissio kieltäytyi myöntämästä hänelle päivärahaa.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet SF:n oikeudenkäyntikuluista. SF vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kulukorvaus – Päiväraha – Myöntämisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen 20 ja 71 artikla; liitteessä VII olevan 10 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Kulukorvaus – Päiväraha – Myöntämisedellytykset – Tarpeesta muuttaa tai asettua väliaikaisesti asumaan asemapaikalle aiheutuneet kulut tai haitta – Virkamiehelle kuuluva todistustaakka – Hallinnon velvollisuus kunnioittaa virkamiehen asumista koskevaa valintaa

(Henkilöstösääntöjen 20 artikla; liitteessä VII olevan 10 artiklan 1 kohta)

3.      Virkamiehet – Kulukorvaus – Päiväraha – Myöntämisedellytykset – Velvollisuudesta asua asemapaikalla aiheutuneet kulut – Käsite – Velvollisuuksista uudessa asemapaikassa sijaitsevan kiinteistön omistajana aiheutuneet kulut eivät kuulu käsitteeseen

(Henkilöstösääntöjen 20 artikla; liitteessä VII olevan 10 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 71 artiklan, jonka mukaan virkamiehellä on oikeus saada korvaus kuluista, joita hänelle aiheutuu muun muassa siirron yhteydessä, tarkoituksena on estää se, että virkamies vastaisi yksin aiheutuneista kuluista, jotka liittyvät hänen tehtäviensä hoitamiseen.

Tämä tarkoitus huomioon ottaen on sovellettava henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 10 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään päivärahan myöntämisestä virkamiehelle, joka voi osoittaa, että hänen on vaihdettava asuinpaikkaa täyttääkseen henkilöstösääntöjen 20 artiklan edellytykset, joiden mukaan virkamiehen on asuttava asemapaikassaan tai sellaisen välimatkan päässä siitä, ettei välimatka häiritse hänen tehtäviensä hoitamista.

Päivärahan myöntäminen edellyttää seuraavien kahden edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin virkamiehen on vaihdettava asuinpaikkaa täyttääkseen henkilöstösääntöjen 20 artiklan edellytykset ja toiseksi hänelle on täytynyt aiheutua kuluja tai haittaa tarpeesta muuttaa tai asettua väliaikaisesti asumaan asemapaikalle. Koska nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia, päivärahaa ei voida myöntää etenkään virkamiehelle, joka ei osoita, että hänelle olisi aiheutunut tällaisia kuluja tai tällaista haittaa.

Sitä vastoin unionin lainsäätäjä ei ole koskaan asettanut päivärahan myöntämisedellytykseksi sitä, että asianomaisen virkamiehen pitäisi osoittaa, että hänen on täytynyt säilyttää väliaikaisesti asunto lähtöpaikkakunnallaan tai aikaisemmassa asemapaikassaan ja että myös tästä aiheutuu väliaikaisesti kuluja. Olisi siten oikeusvarmuuden perusperiaatteen sekä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 10 artiklan 1 kohdan sanamuodon vastaista asettaa toimielimelle lisäedellytys "toisesta" kustannuksesta, jotta asianomaiset henkilöt saisivat oikeuden päivärahaan.

Jos vakinaisia virkamiehiä ei jätetä automaattisesti henkilöstösääntöjen vastaisesti päivärahaa koskevan oikeuden ulkopuolelle, ei voida katsoa, että ainoastaan henkilöiden, jotka ovat epävarmassa työsuhteessa toimielimeen (koeajalla olevat virkamiehet, väliaikaiset tai sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat), voitaisiin katsoa asettuvan väliaikaisesti asumaan asemapaikalle niin kauan kuin he eivät ole muuttaneet. Tältä osin ratkaisevaa ei ole työsuhteen epävarmuus vaan epävarma asumistilanne henkilöllä, jonka on henkilöstösääntöjen nojalla asuttava asemapaikassaan, jossa hänet on määrätty hoitamaan tehtäviä unionin toimielimen, elimen tai laitoksen palveluksessa. Asumisen epävarmuus on nimittäin työsuhteen epävarmuudesta erillinen käsite. Vakinaisen virkamiehen, joka vaihtaa asemapaikkaa, on siten voitava katsoa asettuvan väliaikaisesti uuteen asemapaikkaansa.

(ks. 27–29, 39 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 280/85, Mouzourakis v. parlamentti, 5.2.1987, 9 ja 12 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑48/89, Beltrante ym. v. neuvosto, 26.9.1990, 28 kohta ja asia T‑63/91, Benzler v. komissio, 10.7.1992, 20 ja 21 kohta

2.      Vaikka virkamiehen on asemapaikan siirron vuoksi tekemänsä päivärahahakemuksen yhteydessä esitettävä näyttö siitä, että hänelle on aiheutunut kuluja tai haittaa tarpeesta muuttaa tai asettua väliaikaisesti asumaan asemapaikalle, hallinnon on kunnioitettava asianomaisen henkilön valintaa eli hänen vapauttaan päättää asumisestaan tuona ajanjaksona haluamallaan tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on vakavia epäilyjä ja selviä viitteitä siitä, että esitetyt kulut eivät tosiasiallisesti vastaa asianomaisen todellista tilannetta, hallinnon asiana ei ole kyseenalaistaa virkamiehen valintaa, vaan tämä voi majoittua väliaikaisesti siten, että hänelle aiheutuu kuluja esimerkiksi hotellihuoneesta tai kalustettuna vuokratusta asunnosta, tai ilman tällaisia kuluja esimerkiksi majoittumalla perheenjäsenen tai ystävän luokse taikka omistamaansa asuntoon.

(ks. 30 kohta)

3.      Virkamiehen asemapaikan siirron vuoksi tehdyn päivärahahakemuksen yhteydessä kuluja, joista virkamiehen on joka tapauksessa vastattava asemapaikalla sijaitsevan kiinteistön omistajana, kuten kyseisen asunnon ostoon otetun lainan takaisinmaksukuluja, isännöinti-, huolto- tai sähkökuluja, ei voida pitää henkilöstösääntöjen 20 artiklassa asetetusta asumisvelvollisuudesta aiheutuneina kuluina.

Päivärahan saadakseen virkamiehen on osoitettava, että hänelle on aiheutunut kuluja velvollisuudesta asua asemapaikallaan ja että nämä kulut eivät ole aiheutuneet hänen velvollisuuksistaan tässä samassa paikassa sijaitsevan kiinteistön omistajana.

(ks. 33 ja 34 kohta)