EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

19 päivänä helmikuuta 2013

Asia F‑17/11

BB

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BB vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan komission työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen olla uusimatta hänen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimustaan, sellaisena kuin tämä päätös ilmenee implisiittisesti 28.4.2010 päivätystä kirjeestä ja annettiin suullisesti tiedoksi 7.5.2010, sekä valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen, ja toisaalta määräämään korvausta hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista. BB vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vastaaminen – Kohtuuden vaatimusten huomioon ottaminen – Asian voittaneen asianosaisen velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohta ja 88 artikla)

1.      Määräaikaisen työsopimuksen tehneellä sopimussuhteisella toimihenkilöllä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta sopimuksensa uusimiseen, sillä se on pelkkä mahdollisuus, joka edellyttää, että tämä uusiminen on yksikön edun mukaista.

Toisin kuin virkamiehet, joiden työpaikan pysyvyys taataan henkilöstösäännöissä, sopimussuhteiset toimihenkilöt kuuluvat sellaisen erityisjärjestelmän alaisuuteen, jonka perustana on asianomaisen toimielimen kanssa tehty työsopimus. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että toimielimen ja kyseisten palvelussuhteen ehtojen 3 artiklassa tarkoitetun, määräajaksi palvelukseen otetun sopimussuhteisen toimihenkilön välisen työsuhteen kesto määräytyy nimenomaan osapuolten tekemässä sopimuksessa vahvistettujen ehtojen mukaan.

Vaikka hallinnolla on laaja harkintavalta työsopimuksen uusimisessa, se ei vähennä virkamiestuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu tällaista valtaa käytettäessä tehtyyn toimeen kohdistuva kumoamiskanne, harjoittamaa laillisuusvalvontaa, joka ilmenee useissa suhteissa. Unionin tuomioistuinten valvonnan, joka kohdistuu sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen uusimatta jättämistä koskevaan päätökseen, joka on henkilölle vastainen toimi, on rajoituttava koskemaan sen tarkastamista, että yksikön edun, jonka vuoksi kyseinen päätös on ollut perusteltu, arvioinnissa ei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä, että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin ja että huolenpitovelvollisuutta, joka hallintoviranomaisella on siinä yhteydessä, kun sen on lausuttava sen ja toimihenkilönsä välisen sopimuksen uusimisesta, ei ole laiminlyöty.

Virkamiestuomioistuimen tehtävänä on siis kantajan esittämien kanneperusteiden yhteydessä varmistaa, ettei hallinto ole tehnyt ilmeistä virhettä arvioidessaan seikkoja, jotka se on ottanut huomioon riidanalaisen päätöksen tekemiseksi. Hallinnolle myönnettyä laajaa harkintavaltaa koskevassa asiayhteydessä sen osoittaminen, että hallinto on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka perusteella tämän arvioinnin perusteella tehty päätös on kumottava, edellyttää, että näyttö, jonka esittäminen kuuluu kantajalle, riittää viemään uskottavuuden hallinnon tekemiltä arvioinneilta.

(ks. 57–60 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, 12.12.1996, 59 kohta; yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio, 17.10.2002, 82 kohta; asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003, 64 kohta ja asia T‑289/03, BUPA ym. v. komissio, 12.2.2008, 221 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑35/07, Klug v. EMEA, 27.11.2008, 68 kohta; asia F‑8/10, Gheysens v. neuvosto, 23.11.2010, 75 kohta; yhdistetyt asiat F‑72/09 ja F‑17/10, Daake v. SMHV, 15.4.2011, 41 kohta; asia F‑105/11, Davids v. komissio, 13.6.2012, 36 kohta; asia F‑63/11, Macchia v. komissio, 13.6.2012, 47 ja 49 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑368/12 P

2.      Huolenpitovelvollisuus sekä hyvän hallinnon periaate merkitsevät erityisesti sitä, että kun toimivaltainen viranomainen päättää virkamiehen tai toimihenkilön asemasta myös laajan harkintavallan käytön yhteydessä, se ottaa huomioon kaikki ne tekijät, joiden mukaisesti päätöksen sisältö voi määräytyä; sen on näin tehdessään otettava huomioon paitsi yksikön etu myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön etu. Kun otetaan huomioon nimenomaan sen harkintavallan laajuus, joka toimielimillä on yksikön edun arvioinnissa, unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kuitenkin rajoituttava kysymykseen siitä, onko toimivaltainen viranomainen pysynyt kohtuuden rajoissa, sekä siihen, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa virheellisesti.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Macchia v. komissio, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa, erityisesti siinä tapauksessa, että kyseisen asianosaisen katsotaan aiheuttaneen toiselle asianosaiselle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona.

Kyseisen työjärjestyksen 88 artiklan soveltaminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tilanteisiin, joissa hallinto on aiheuttanut kantajalle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona. Näin ollen toimielimen, joka on voittanut asian, on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut osittain, jos sen vuoksi, että toimielin on itsepintaisesti vedonnut kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen useita vuosia sitten vanhentuneen oikeuskäytännön perusteella edes yrittämättä selittää syitä, joiden vuoksi se on sivuuttanut unionin tuomioistuimen uuden oikeuskäytännön, virkamiestuomioistuin on päättänyt, että toinen kirjelmien vaihto oli tarpeen ja että asianosaiset oli syytä kutsua istuntoon, jotta he lausuisivat tästä oikeuskäytännöstä, mikä on väistämättä aiheuttanut kantajalle ylimääräisiä asiamieskuluja, jotka olisi voitu välttää.

(ks. 85, 87 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Daake v. SMHV