EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

8 päivänä maaliskuuta 2012

Asia F‑12/10

Petrus Kerstens

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kurinpitomenettely – Asian on saattanut kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi viranomainen, jolla ei ole siihen toimivaltaa – Kirjallinen varoitus – Menettelyn kesto – Puolustautumisoikeudet ja syyttömyysolettama – Menettelyn kohtuullinen kesto

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Petrus Kerstens vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission 23.4.2009 tekemän päätöksen, jolla kantajalle määrättiin kurinpitoseuraamuksena kirjallinen varoitus.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Petrus Kerstens vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Kantajan vastaus – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 41 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeusvoima – Vaikutus – Toinen kanne, joka koskee ensimmäisessä kanteessa riitautetusta päätöksestä erillistä, yksittäistapausta koskevaa ja myöhempää päätöstä – Tutkittavaksi ottaminen

3.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittamista edeltävä alustava tutkinta – Komission tutkinta- ja kurinpitoelimen valtuutus tutkinnan suorittamiseen – Soveltamisala – Nimittävälle viranomaiselle osoitettu suositus hallinnollisen toimen määräämisestä asianomaiselle virkamiehelle – Soveltamisalaan kuuluminen

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 3 artikla)

4.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Määräaika – Hallinnon velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa – Velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvat seuraukset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 5 jakso)

5.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat – Hallinnon velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa – Arviointi – Laiminlyönti – Erityistilanne – Todistustaakka

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kanteessa on mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Nämä perusteet ja perustelut on esitettävä riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja virkamiestuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa kanneperusteensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Tällainen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkinta koskee myös sellaisen vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jolla on työjärjestyksen 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkoitus vastaajan vastauskirjelmän kanssa täydentää asiakirja-aineistoa.

(ks. 68 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 20.4.1999, 39 ja 40 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑100/09, Michail v. komissio, 13.9.2011, 22 kohta

2.      Tuomion oikeusvoimaisuus voi estää kanteen tutkittavaksi ottamisen, jos tuomion antamiseen johtaneen kanteen asianosaiset ovat samat ja jos sillä on sama kohde ja samat perusteet. Nämä edellytykset ovat välttämättä kumulatiiviset.

Asian laita ei ole täten kun jälkimmäinen kanne koskee erillistä yksittäispäätöstä, joka on tehty myöhemmin kuin ensimmäisessä kanteessa kyseessä ollut päätös. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että molemmilla kanteilla on sama kohde.

(ks. 85 ja 87 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, 19.9.1985, 9 kohta ja yhdistetyt asiat 358/85 ja 51/86, Ranska v. parlamentti, 22.9.1988, 12 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑28/89, Maindiaux ym. v. TSK, 8.3.1990, 23 kohta ja asia T‑162/94, NMB Ranska ym. v. komissio, 5.6.1996, 37 ja 38 kohta

3.      Hallinnollisesta tutkimuksesta laatimassa kertomuksessaan, joka edeltää nimittävän viranomaisen päätöstä kurinpitomenettelyn aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä, komission tutkinta- ja kurinpitotoimisto (IDOC) on pysytellyt tutkintavaltuuksiensa rajoissa kun se on laatinut kyseiselle viranomaiselle suosituksen virkamiestä koskevan hallinnollisen toimenpiteen toteuttamisesta.

Koska IDOC ja nimittävä viranomainen ovat kaksi erillistä ja itsenäistä elintä, IDOCilla on oikeus laatia liitännäisiä tai täydentäviä suosituksia. Näin ollen se voi esimerkiksi vapaasti täsmentää, minkä tyyppisen kurinpitomenettelyn aloittamista se suosittelee asianomaista virkamiestä vastaan. Koska henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 3 artiklassa säädetään siitä, että nimittävän viranomaisen on kuultava asianomaista IDOCin tutkimuksesta laatiman kertomuksen perusteella, IDOCin tarpeellisina pitämät suositukset sisältyvät väistämättä kyseiseen kertomukseen ennen kuin nimittävä viranomainen kuulee asianomaista henkilöä kyseisen 3 artiklan mukaisesti.

(ks. 94 ja 95 kohta)

4.      Vaikka henkilöstösäännöissä ei säädetä kurinpitomenettelyä koskevasta vanhentumisajasta, sen liitteessä IX olevassa 5 kohdassa vahvistetaan kuitenkin tarkat määräajat kurinpitolautakunnassa käytävälle kurinpitomenettelylle. Vaikka nämä määräajat eivät ole preklusiivisia, niissä kuitenkin vahvistetaan hyvän hallinnon sääntö, jonka tarkoitus on välttää sekä hallinnon että virkamiesten edun mukaisesti perusteeton viivästys sellaisen päätöksen tekemisessä, jossa kurinpitomenettely saatetaan päätökseen.

Näin ollen kurinpitoviranomaisilla on velvollisuus saattaa kurinpitomenettely päätökseen viivyttelemättä ja toimia siten, että jokainen kurinpitomenettelyyn liittyvä toimenpide toteutetaan kohtuullisen määräajan kuluessa tätä edeltävästä toimenpiteestä. Tämän määräajan noudattamatta jättäminen − jota voidaan arvioida vain tapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella – voi johtaa määräajan päätyttyä tehdyn päätöksen kumoamiseen.

Tätä huolellisuuden ja kohtuullisen ajan noudattamisen velvollisuutta on noudatettava myös kurinpitomenettelyn aloittamisen osalta muun muassa silloin ja siitä hetkestä lähtien, kun hallinto saa tietoonsa tosiseikat ja toimet, jotka voivat merkitä virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien rikkomista. Vaikka vanhentumisaikaa ei ole säädetty, on kurinpitomenettelystä vastaavilla viranomaisilla velvollisuus toimia niin, että seuraamukseen päättyvä menettely aloitetaan kohtuullisen ajan kuluessa.

Oikeusvarmuuden periaate vaarannettaisiin, mikäli hallintoviranomaiset viivästyttäisivät kurinpitomenettelyn aloittamista liian myöhäiseksi. Sekä se, että hallintoviranomaiset arvioivat tekoja ja menettelytapoja, jotka saattavat merkitä virkavirhettä, että se, että virkamies käyttää puolustautumisoikeuksiaan, saattavat nimittäin osoittautua erityisen hankaliksi, mikäli tosiseikkojen ja toiminnan tapahtumisajan ja kurinpitomenettelyyn kuuluvan tutkimuksen aloittamisen välillä on kulunut paljon aikaa. Yhtäältä tärkeitä todistajia ja asiakirjoja – asianomaista vastaan tai hänen puolestaan puhuvia – on nimittäin saattanut kadota, ja toiseksi kaikkien asianomaisten henkilöiden ja todistajien on vaikeaa palauttaa tarkasti mieliinsä muistikuvia asiaan liittyvistä tosiseikoista ja niiden syntymisolosuhteista.

(ks. 124–126 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑26/89, de Compte v. parlamentti, 17.10.1991, 88 kohta; asia T‑549/93, D v. komissio, 26.1.1995, 25 kohta ja asia T‑307/01, François v. komissio, 10.6.2004, 47 kohta

5.      Kurinpitomenettelyn keston kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon ei oteta pelkästään aikaa, joka alkaa menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä. Arvioitaessa, onko aloitettu kurinpitomenettely toteutettu riittävän joutuisasti, on otettava huomioon, miten pitkä aika on kulunut väitetyn kurinpitorikkomuksen ilmenemisestä kurinpitomenettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen.

Tältä osin kurinpitomenettelyä edeltävän vaiheen ja varsinaisen kurinpitomenettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten kantaja ja toimivaltaiset viranomaiset ovat toimineet. Mikään erityinen tekijä ei ole ratkaiseva. Jokaista tekijää on tarkasteltava erikseen, ja tämän jälkeen on arvioitava niiden yhteisvaikutusta. Jotkut nimittävästä viranomaisesta johtuvaa viivästymistä koskevat esimerkit eivät välttämättä vaikuta kohtuuttomilta erikseen tarkasteltuina, mutta ne voivat olla kohtuuttomia yhdessä. Menettelyn joutuisuutta koskevat vaatimukset eivät myöskään ohita vaatimuksia, jotka ovat hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia. Näin ollen vaikka ei ole poissuljettua, että tietyt kurinpitomenettelyn aloittamista edeltävän menettelyn vaiheet olisi voitu käydä läpi nopeammin, määräaika olisi kohtuullinen jos kussakin vaiheessa tapahtuneiden viivästymisien, jotka eivät ole kohtuuttomia, kasautuminen johtaa määräaikaan, jota ei voida pitää, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, siinä määrin kohtuuttomana, että se johtaa asianomaisen kurinpidollisen vastuun vanhenemiseen.

Kun menettelyn kesto ylittää nimittävän viranomaisen tekemien päätösten vuoksi sen, mikä katsotaan tavallisesti kohtuulliseksi, tämän viranomaisen on osoitettava erityiset olosuhteet, joilla keston ylittyminen voidaan perustella.

(ks. 127–130 ja 143 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010, 392–395 kohta