UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
7 päivänä helmikuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Liikenne – Maantiekuljetukset – Asetus (EY) N:o 561/2006 – Asetus (EU) N:o 165/2014 – Velvollisuus käyttää ajopiirturia – Poikkeus, jota sovelletaan sellaisten ajoneuvojen osalta, joita käytetään elävien eläinten kuljetukseen maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin
Asiassa C-231/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Oldenburg (osavaltion ylioikeus, Oldenburg, Saksa) on esittänyt 5.3.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.4.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jossa vastaajana on
NK,
Staatsanwaltschaft Oldenburginja
Staatliches Gewerbeaufsichtsamt Oldenburgin
osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit C. G. Fernlund ja L. S. Rossi (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: N. Wahl,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Norjan hallitus, asiamiehinään E. Sawkins Eikeland, K. H. Aarvik ja C. Anker,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers ja J. Hottiaux,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (EUVL 2006, L 102, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 4.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 165/2014 (EUVL 2014, L 60, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 561/2006), 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastaajana on NK, joka on Ala-Saksiin (Saksa) sijoittautunut karjan tukkukauppias ja jota syytetään siitä, että hän on sallinut yhden kuljettajistaan kuljettaa karjaa maatalousyrityksestä suoraan teurastamoon ilman kuljettajakorttia.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 561/2006 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. – –”
4 Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan maanteiden
a) tavaraliikenteeseen, jossa ajoneuvon suurin sallittu massa, mahdollinen perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on yli 3,5 tonnia; – –”
5 Mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat omalla alueellaan – – myöntää yksittäistapauksittain – – poikkeuksia 5–9 artiklan säännöksistä seuraavanlaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan liikenteeseen, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista:
– –
p) ajoneuvot, joita käytetään elävien eläinten kuljetukseen 100 kilometrin säteellä maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin.”
6 Asetuksessa N:o 165/2014 vahvistetaan muun muassa velvollisuudet ja vaatimukset, joita sovelletaan tieliikenteessä käytettävien ajopiirtureiden rakenteeseen, asennukseen, käyttöön, testaukseen ja valvontaan.
7 Kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tietyt ajoneuvot on vapautettu – – asetuksen – – N:o 561/2006 säännösten soveltamisesta. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi kyseiset ajoneuvot olisi voitava jättää myös tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.”
8 Asetuksen N:o 165/2014 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan
a) ’ajopiirturilla’ tai ’valvontalaitteella’ ajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitettuja laitteita, jotka automaattisesti tai puoliautomaattisesti näyttävät, kirjaavat, tulostavat paperille, tallentavat ja muulla tavoin tulostavat näiden ajoneuvojen liikkeitä, myös niiden nopeuden 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja niiden kuljettajien tiettyjä työaikoja koskevat yksityiskohtaiset tiedot;
– –
d) ’ajopiirturikortilla’ älykorttia, joka on tarkoitettu käytettäväksi ajopiirturissa ja jonka avulla ajopiirturi voi tunnistaa kortin haltijan aseman ja sallia tietojen siirron tai tallennuksen;
– –
f) ’kuljettajakortilla’ ajopiirturikorttia, jonka jäsenvaltion viranomaiset myöntävät tietylle kuljettajalle ja joka yksilöi kuljettajan ja mahdollistaa tietojen tallentamisen kuljettajan toiminnasta;
– –”
9 Kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tämän asetuksen soveltamisesta asetuksen – – N:o 561/2006 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille.”
Saksan oikeus
10 Kuljetushenkilöstöstä annetun lain (Fahrpersonalgesetz) 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
(1) Lainvastaisesti toimii se, joka tahallaan tai tuottamuksesta
1. elinkeinonharjoittajana
– –
b) rikkoo – – asetuksen – – N:o 165/2014 – – säännöksiä – –
(2) Lainvastaisesta toiminnasta voidaan määrätä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa enintään 30 000 euron suuruinen sakko – –.”
11 Kuljetushenkilöstöstä annetun asetuksen (Fahrpersonalverordnung) 18 §:n 1 momentin 16 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen – – N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohdan nojalla seuraaviin ajoneuvoryhmiin ei kuljetushenkilöstöstä annetun lain soveltamisalalla sovelleta asetuksen – – N:o 561/2006 5–9 artiklaa eikä asetusta – – N:o 165/2014:
– –
16. ajoneuvot, joita käytetään 100 kilometrin säteellä yrityksen toimipaikasta elävien eläinten kuljetukseen maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin.”
12 Kuljetushenkilöstöstä annetun asetuksen 23 §:n 1 momentin 2 kohdassa täsmennetään seuraavaa:
”(1) Kuljetushenkilöstöstä annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti toimii se, joka elinkeinonharjoittajana tahallisesti tai tuottamuksesta rikkoo – – asetusta – – N:o 165/2014
– –
2. jättämällä – – varmistamatta ajopiirturin asianmukaisen toiminnan tai ajopiirturin, kuljettajakortin tai piirturilevyjen asianmukaisen käytön.”
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
13 NK on Ala-Saksiin sijoittautunut lihakarjan tukkukauppias, joka ostaa eläimiä maatiloilta ja kuljettaa ne sitten teurastamoihin, joille se myy kyseiset eläimet.
14 NK osti vuoden 2016 marraskuussa Ala-Saksin Kloppenburgissa toimivalta maanviljelijältä lihasikoja ja kuljetutti ne eläinkuljetusvaunussaan maatilalta teurastamoon. Liikennetarkastuksen yhteydessä todettiin, ettei ajoneuvon kuljettaja ollut syöttänyt kuljettajakorttiaan. NK:lle määrättiin kuljetushenkilöstöstä annetun lain ja asetuksen mukaisesti 750 euron sakko, koska hänen todettiin sallineen ja järjestäneen ajomatkan ilman kuljettajakorttia. Sakko vahvistettiin Amtsgericht Oldenburgin (Oldenburgin alioikeus, Saksa) antamalla ratkaisulla.
15 NK valitti kyseisestä ratkaisusta Oberlandesgericht Oldenburgiin (osavaltion ylioikeus, Oldenburg, Saksa) ja vetosi asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa säädetyn poikkeuksen – johon viitataan asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohdassa, joka puolestaan on pantu Saksan oikeudessa täytäntöön kuljetushenkilöstöstä annetun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan 16 kohdalla – soveltamiseen.
16 Oberlandesgericht Oldenburg katsoi, ettei se, miten asetuksessa N:o 561/2006 tarkoitettua markkinoiden käsitettä oli tulkittava, ollut itsestään selvää, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voiko karjan tukkukauppias, joka hankkii eläviä eläimiä maanviljelijältä ja kuljettaa ne enintään 100 kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan teurastamoon, jolle hän myy kyseiset eläimet, vedota – – asetuksen N:o 561/2006 – – 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa säädettyyn poikkeukseen ’ajoneuvot, joita käytetään elävien eläinten kuljetukseen 100 kilometrin säteellä maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin’, koska eläinten maanviljelijältä hankkimisessa on kyse mainitussa säännöksessä tarkoitetuista ’markkinoista’ tai koska karjakauppaa harjoittavaa yritystä itseään pidetään ’markkinoina’?
Jos kyseessä eivät ole kyseisessä säännöksessä tarkoitetut markkinat:
Voiko karjan tukkukauppias, joka hankkii eläviä eläimiä maanviljelijältä ja kuljettaa ne enintään 100 kilometrin säteellä sijaitsevaan teurastamoon, jolle hän myy kyseiset eläimet, vedota kyseiseen poikkeukseen edellä mainittua sääntöä analogisesti soveltaen?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
17 Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa olevaa sanaa ”markkinat” tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan joko karjan tukkukauppiaan ja maatalousyrittäjän välistä liiketoimea tai karjan tukkukauppiasta itseään, vai onko mahdollista katsoa, että kyseisessä säännöksessä säädetty poikkeus voidaan ulottaa ajoneuvoihin, joilla kuljetetaan eläviä eläimiä maatiloilta paikallisiin teurastamoihin.
18 Aluksi on muistettava, että asetuksen N:o 561/2006 tarkoituksena on kilpailun edellytysten yhdenmukaistaminen tieliikenteessä sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen, ja nämä tavoitteet ilmenevät erityisesti velvoitteesta lähtökohtaisesti varustaa tiekuljetukseen käytettävät ajoneuvot hyväksytyllä ajopiirturilla, jonka avulla voidaan valvoa kuljettajien ajo- ja lepoaikojen noudattamista (tuomio 13.3.2014, A. Karuse, C-222/12, EU:C:2014:142, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Jäsenvaltioilla on kuitenkin erityisesti asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohdan nojalla lupa myöntää ajopiirturin asentamista ja käyttöä koskevia vapautuksia sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka luetellaan muun muassa asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdassa ja joihin lukeutuvat mainitun säännöksen p alakohdassa mainitut ajoneuvot, eli ”ajoneuvot, joita käytetään elävien eläinten kuljettamiseen 100 kilometrin säteellä yrityksen toimipaikasta paikallisille markkinoille ja päinvastoin tai markkinoilta paikallisiin teurastamoihin”.
20 Koska Saksan liittotasavalta on käyttänyt asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta, on näin ollen määritettävä, mikä on asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa säädetyn poikkeuksen ulottuvuus.
21 Tästä on todettava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan soveltamisedellytyksiä on tulkittava suppeasti, koska säännös on poikkeus kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta (ks. analogisesti mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdan d alakohdan osalta tuomio 28.7.2011, Seeger, C-554/09, EU:C:2011:523, 33 kohta). Kyseisen poikkeuksen ulottuvuus on lisäksi määriteltävä kyseessä olevan säännöstön tarkoitus huomioon ottaen (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2014, A. Karuse, C-222/12, EU:C:2014:142, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan sanamuodosta on todettava, ettei kyseisessä säännöksessä tarkoiteta yleiskäsitettä ”markkinat”, vaan täsmällisempää ilmaisua ”paikalliset markkinat”. Tämä ilmaisu ei jätä tilaa pienellekään epäilykselle siitä, että kyseisen säännöksen alaa on rajattu elävien eläinten lähtöpaikan ja määräpaikan mukaisesti, eivätkä maatilat sekoitu eläinten ”paikallisten markkinoiden” kanssa. Vastaavasti adjektiivi ”paikalliset” merkitsee välttämättä sitä, ettei kyseisillä ”markkinoilla” viitata niiden liiketoimien aineelliseen toteutumiseen, jotka koskevat elävien eläinten kuljetuksia, riippumatta paikasta, jossa kyseiset liiketoimet toteutetaan, vaan täsmällisesti määritettyjä paikkoja, jotka eroavat yhtäältä maatiloista tai maatalousyrityksistä ja toisaalta paikallisista teurastamoista, jotka kaikki sijaitsevat asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.
23 Näin ollen on todettava, että – toisin kuin Norjan hallitus kirjallisissa huomautuksissaan esittää – asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan sanamuodosta ilmenee, ettei ”paikallisia markkinoita” voida sekoittaa maatilan tai maatalousyrityksen sijaintipaikkaan, mikä sulkee pois sen mahdollisuuden, että karjan tukkukauppias voisi suoraan kuljettaa eläviä eläimiä kyseiseltä tilalta tai maatilalta paikalliseen teurastamoon saakka.
24 Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdan tulkitseminen vastakkaisella tavalla olisi myös ristiriidassa kyseisen säännöksen ja mainitun asetuksen päämäärien kanssa.
25 Tästä on muistutettava, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 25.3.1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 543/69 (EYVL 1969, L 77, s. 49), sellaisena kuin se on muutettuna 12.12.1977 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2827/77 (EYVL 1977, L 334, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 543/69), 14 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetystä, ajopiirturin käyttöä koskevaan velvollisuuteen kohdistuvan poikkeuksesta – joka on muotoiltu olennaisilta osin samankaltaisin sanakääntein kuin asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa mainittu poikkeus – kanssa, että kyseisen poikkeuksen tarkoituksena on suosia kaupallista toimintaa, joka on ensisijaista varsinaiseen kuljetustoimintaan nähden, ja se voi koskea ainoastaan lyhyitä kuljetuksia, jotka suoritetaan yksittäisten maatilojen hyväksi ja joka vastaa tavanomaisia tarpeita, jotka liittyvät tällaisen tilan hankintoihin tai niiden tuotannon myyntiin (tuomio 28.3.1985, Hackett ym., 91/84 ja 92/84, EU:C:1985:153, 16 ja 19 kohta).
26 Unionin tuomioistuin otti kyseisen päämäärän huomioon ja sulki pois mahdollisuuden siitä, että asetuksen N:o 543/69 14 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittu poikkeus voisi kattaa kuljetukset, joihin nimenomaan ajettujen etäisyyksien, käytettyjen ajoneuvojen tehon ja niiden käytön intensiteetin puolesta sisältyy piirteitä, joilla ajopiirturin laajempi käyttöönotto on oikeutettu, eli vaara siitä, että ajoneuvoja ja niiden kuljettajia käytetään liikaa kaikkine epätoivottavine seurauksineen kuljetusalan työntekijöiden sosiaaliturvan, liikenneturvallisuuden ja asianomaisen alan terveiden kilpailuolosuhteiden säilyttämisen kannalta (tuomio 28.3.1985, Hackett ym., 91/84 ja 92/84, EU:C:1985:153, 21 kohta).
27 Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa mainittu poikkeus sisältää toki, toisin kuin asetuksen N:o 543/69 14 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetty poikkeus, lisäehdon, joka koskee maantieteellistä piiriä, jossa kyseistä poikkeusta sovelletaan.
28 Tästä huolimatta on todettava, että jos mainittua poikkeusta tulkittaisiin laajentavasti siten, että siinä sallittaisiin se, että ajopiirtureiden käyttöä koskevasta velvollisuudesta vapautettaisiin ajoneuvot, joilla kuljetetaan eläviä eläimiä maatilalta suoraan paikallisiin teurastamoihin, syntyisi vaara siitä, että talouden toimijoita – kuten karjan tukkukauppiaita – kannustettaisiin käyttämään suhteettomassa määrin voimakkaita ajoneuvoja, jotka päivittäin kuljettaisivat tuntikaupalla ja keskeytyksettä eri maatiloilta peräisin olevia eläviä eläimiä paikallisiin teurastamoihin muun muassa sellaisten kuljettajien sosiaaliturvaa ja liikenneturvallisuutta koskevien tavoitteiden vastaisesti, joihin asetuksella N:o 561/2006 pyritään. Kuten Euroopan komissio on lisäksi kirjallisissa huomautuksissaan esittänyt, tällaisen vaaran toteutuminen on sitäkin todennäköisempää silloin, kun asianomaiselle alueelle on ominaista – kuten pääasiassa – se, että eläimiä kasvattavia maatiloja ja eläintuotteiden jalostuskeskuksia on tiheässä.
29 Tätä tulkintaa ei voi horjuttaa Norjan hallituksen esittämillä argumenteilla, jotka liittyvät yhtäältä karjan paikallisten markkinoiden jatkuvaan vähenemiseen jäsenvaltioissa, mistä mainitun hallituksen mukaan aiheutuu tarve tulkita asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa tarkoitettua poikkeusta joustavammin, ja toisaalta eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kunnioittamiseen, joka varmistetaan tehokkaammin, jos eläimet voidaan kuljettaa suoraan maatiloilta paikallisiin teurastamoihin.
30 Ensimmäisen seikan osalta on todettava, että vaikka tosiaankin kävisi ilmi, että paikallisten markkinoiden määrä on jäsenvaltioissa tuntuvastikin vähentynyt, on riittävää todeta – kuten komissiokin huomauttaa –, että unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti hylännyt komission ehdotuksen asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa olevan poikkeuksen soveltamisalan laajentamisesta. Lisäksi on huomautettava, että unionin lainsäätäjä on antaessaan asetuksen N:o 165/2014 tyytynyt pidentämään maantieteellistä sädettä 50 kilometristä 100 kilometriin poistamatta kuitenkaan ilmaisua ”paikalliset markkinat”.
31 Toisen seikan osalta on todettava, että vaikka eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kunnioittamista koskeva vaatimus ei esiinny asetuksen N:o 561/2006 tavoitteiden joukossa, ei kuitenkaan ole mitenkään pois suljettua – toisin kuin Norjan hallitus esittää – että tällainen vaatimus voitaisiin sovittaa yhteen kyseisten tavoitteiden kanssa. Paitsi, että sellaisten ajoneuvojen liikakäyttö, joilla kuljetetaan päivittäin ja keskeytyksettä eläviä eläimiä suoraan useiden maatilojen ja yhden tai useamman paikallisen teurastamon välillä, on omiaan heikentämään kuljettajien työoloja ja vaarantamaan liikenneturvallisuuden, millä voidaan perustella se, että kyseisissä ajoneuvoissa käytetään ajopiirturia, sillä voi myös olla kielteisiä vaikutuksia kyseisten eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
32 Tästä seuraa, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa olevaa ilmaisua ”paikalliset markkinat” on tulkittava siten, ettei sillä tarkoiteta karjan tukkukauppiaan ja maatalousyrittäjän välistä liiketoimea tai karjan tukkukauppiasta itseään, joten kyseisessä säännöksessä säädettyä poikkeusta ei voida ulottaa ajoneuvoihin, joilla kuljetetaan eläviä eläimiä maatiloilta suoraan paikallisiin teurastamoihin.
Oikeudenkäyntikulut
33 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 4.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 165/2014, 13 artiklan 1 kohdan p alakohdassa olevaa ilmaisua ”paikalliset markkinat” on tulkittava siten, ettei sillä tarkoiteta karjan tukkukauppiaan ja maatalousyrittäjän välistä liiketoimea tai karjan tukkukauppiasta itseään, joten kyseisessä säännöksessä säädettyä poikkeusta ei voida ulottaa ajoneuvoihin, joilla kuljetetaan eläviä eläimiä maatiloilta suoraan paikallisiin teurastamoihin.
Allekirjoitukset