Asia C-621/16 P
Euroopan komissio
vastaan
Italian tasavalta
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.3.2019
Muutoksenhaku – Kieliä koskevat järjestelyt – Hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävät avoimet kilpailut – Kilpailuilmoitus – Hallintovirkamiehet (AD 5) – Tietosuoja-alan hallintovirkamiehet (AD 6) – Kielitaito – Kilpailujen toisen kielen valinnan rajaaminen englannin, ranskan tai saksan kieliin – Yhteydenpitoon Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) kanssa käytettävä kieli – Asetus N:o 1 – Henkilöstösäännöt – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen – Yksikön etu – Tuomioistuinvalvonta
1. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Ilmoituksella Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) avoimesta kilpailusta hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi on sitovia oikeusvaikutuksia
(SEUT 263 artikla; henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohta)
(ks. 44, 45 ja 49–55 kohta)
2. Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Perusteleminen yksikön edun kannalta – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen
(Henkilöstösääntöjen 1 d ja 27 artikla ja 28 artiklan f kohta)
(ks. 65–68, 80–83, 88–92 ja 102 kohta)
3. Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla)
(ks. 91–95, 102–104 ja 107 kohta)
4. Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Yhteydenpitoon Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) kanssa käytettävät kielet – Rajaamisen hyväksyttävyys – Perustelut – Perusteleminen yksikön edun kannalta – Hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen
(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohta ja liitteessä III oleva 1 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1 2 ja 5 artikla)
(ks. 117–126 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin pysytti 26.3.2019 antamassaan tuomiossa komissio v. Italia (C‑621/16 P) muutoksenhaussa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion(1), jolla oli kumottu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1d ja 28 artiklan sekä niiden liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohdan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1/58(2) 1 artiklan perusteella kaksi ilmoitusta, jotka koskevat Euroopan henkilöstövalintatoimiston avointa kilpailua hallintovirkamiesten varallaololuettelon laatimiseksi. Näissä ilmoituksissa rajattiin valintamenettelyn toisen kielen valinta ainoastaan englannin, ranskan ja saksan kieliin ja yhteydenpidossa EPSOn kanssa käytettävät kielet näihin viimeksi mainittuihin kieliin.
Ensimmäisessä oikeusasteessa nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen osalta unionin tuomioistuin muistutti ensinnäkin, että kumoamiskanteen kohteena voivat olla muodostaan riippumatta kaikki ne toimielinten toteuttamat toimenpiteet, joilla on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia. Se katsoi tämän jälkeen, että unionin yleinen tuomioistuin oli perustellusti päätellyt riidanalaisten kilpailuilmoitusten oikeudellisen luonteen perusteella, että ne eivät olleet vahvistavia toimia tai pelkkiä avoimia kilpailuja koskevien yleisten säännösten täytäntöönpanotoimia, vaan ne olivat toimia, joilla oli ”kyseisten kilpailujen kielijärjestelyjä koskevia sitovia oikeusvaikutuksia” ja että ne olivat näin ollen kannekelpoisia toimia. Tältä osin unionin tuomioistuin täsmensi, että kilpailun järjestämistä säännellään ilmoituksella, jossa vahvistetaan sen keskeiset tekijät, kuten täytettävien virkojen erityisluonteesta johtuvat kielitaitovaatimukset henkilöstösääntöjen liitteessä III olevien säännösten mukaisesti. Kyseisessä ilmoituksessa vahvistetaan siis kyseessä olevan kilpailun ”sääntelykehys” nimittävän viranomaisen vahvistaman tavoitteen perusteella ja sillä on tästä syystä sitovia oikeusvaikutuksia. Tätä kilpailuilmoitusten oikeudellisen luonteen arviointia tuki tässä tapauksessa EPSOn antamien avoimia kilpailuja koskevien yleisten sääntöjen sanamuoto ja itse riidanalaisten kilpailuilmoitusten sanamuoto.
Siltä osin kuin on toiseksi kyse unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan harjoittamisesta ja sen tehokkuudesta, unionin tuomioistuin muistutti, että unionin toimielimillä on oltava laaja harkintavalta yksiköidensä järjestämisessä ja erityisesti avoimien virkojen ja toimien osalta asetettujen pätevyysedellytysten määrittämisessä ja, näiden edellytysten perusteella ja yksikön edun mukaisesti, kilpailun järjestämistä koskevien edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämisessä. Tähän harkintavaltaan on kuitenkin ehdottomasti sovellettava henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa vahvistettua kehystä, jossa kielletään kaikenlainen kieleen perustuva syrjintä ja säädetään, että kieleen perustuva erilainen kohtelu, joka johtuu kilpailun kieliä koskevan järjestelyn rajaamisesta rajalliseen määrään virallisia kieliä, voidaan hyväksyä vain, jos tällainen rajaaminen on objektiivisesti perusteltua ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin nähden. Lisäksi kaikkien erityisten kielitaitovaatimusten on perustuttava selkeille, objektiivisille ja ennakoitavissa oleville kriteereille, joiden avulla hakijat voivat ymmärtää näiden vaatimusten syyt ja unionin tuomioistuimet valvoa niiden lainmukaisuutta (ks. tänään annettu tuomio Espanja v. parlamentti, C-377/16, 69 kohta).
Koska rajoituksen lainmukaisuus riippuu siitä, onko se perusteltu ja oikeasuhteinen, unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti tutkia käsiteltävässä asiassa konkreettisesti muun muassa sitä, oliko avoimia kilpailuja koskevissa ilmoituksissa, avoimiin kilpailuihin sovellettavissa yleisissä säännöissä ja komission toimittamissa todisteissa ”konkreettisia tietoja”, joiden avulla voitiin objektiivisesti osoittaa yksikön etu, jolla voitiin oikeuttaa kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin paitsi tutkia esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistaa, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.
Lopuksi unionin tuomioistuin totesi hakijoiden ja EPSOn välisen yhteydenpidon kielten valinnan rajaamisesta, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jonka mukaan asetuksella N:o 1/58 säänneltiin virallisia kieliä koskevia rajoituksia, joita EPSOn ja kilpailun hakijoiden väliseen yhteydenpitoon oli asetettu, oli virheellinen. Tuomiossa Italia v. komissio (C-566/10 P) (3) oli tosin katsottu, että koska riidanalaisissa kilpailuilmoituksissa tarkoitettujen toimielinten työjärjestyksissä ei ollut erityisiä virkamiehiin ja toimihenkilöihin sovellettavia asetuksentasoisia säännöksiä, näiden toimielinten ja niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden välisiä suhteita ei ole suljettu täysin asetuksen N:o 1/58 soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin kuitenkin korosti, että tämä täsmennys ei koske EPSOn ja hakijoiden välisen yhteydenpidon kieliä, vaan kilpailuilmoitusten julkaisukieliä. Näin ollen unionin henkilöstövalintamenettelyissä voidaan hyväksyä erilainen kohtelu kilpailujen kieliä koskevien järjestelyjen osalta henkilöstösääntöjen 1d artiklan 6 kohdan mukaisesti. Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut perustellusti, että syillä, jotka esitettiin yhteydenpidossa käytettävien kielten valinnan oikeuttamiseksi, ei voitu oikeuttaa henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 ja 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhteydenpidossa EPSOn kanssa käytettävien kielten valinnan rajaamista, koska riidanalaisissa kilpailuilmoituksissa ei esitetä, mille objektiivisesti tarkistettavissa oleville seikoille kyseinen rajoitus, jonka oli oltava oikeassa suhteessa yksikön tosiasiallisiin tarpeisiin nähden, perustui.