Language of document : ECLI:EU:F:2008:84

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

26 päivänä kesäkuuta 2008

Asia F-5/07

Bart Nijs

vastaan

Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

Henkilöstö – Virkamiehet – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta – Kannekirjelmässä oleva yhteenveto kanneperusteista – Valitusaika – Uusi seikka – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Nijs vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla kantajan esimies nimitettiin nykyiseen toimeensa, kumoamaan kantajan osalta kilpailun CC/LA/1/99 lopputuloksen ja siihen liittyvät ja/tai sitä seuraavat päätökset, kumoamaan tilintarkastustuomioistuimen äänestystoimiston 17.5.2006 tekemän päätöksen hylätä kantajan valitus 2., 3. ja 4.5.2006 pidetystä äänestyksestä, kumoamaan 2., 3. ja 4.5.2006 pidettyjen tilintarkastustuomioistuimen henkilöstökomitean vaalien tulokset, kumoamaan kaikki niihin liittyvät ja niitä seuraavat päätökset, kumoamaan päätökset olla ylentämättä kantajaa ja ylentää G vuonna 2006 sekä korvausta hänelle aiheutuneista aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kanne jätetään osaksi tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osaksi se hylätään, koska se on selvästi perusteeton. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Arviointi kannekirjelmän toimittamisen ajankohtana voimassa olleiden säännösten perusteella

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 ja 3 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ennen kantajan palvelukseen tuloa tehdyt päätökset – Kantajan etuihin kohdistuva kielteinen vaikutus, jota ei ole näytetty toteen – Vaikutuksen jääminen käsitteen ulkopuolelle

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Kanne – Henkilöstökomitean vaaleja koskeva riita

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.     Vaikka virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan sääntö, jonka mukaan virkamiestuomioistuin voi antamallaan määräyksellä hylätä selvästi täysin perusteettoman kanteen, on menettelysääntö, jota sovelletaan sellaisenaan sen voimaantulosta lähtien kaikkiin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin, sama ei koske sääntöjä, joiden perusteella virkamiestuomioistuin voi tämän artiklan nojalla jättää kanteen tutkimatta, jos tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja joita voidaan soveltaa vasta kanteen nostamisen jälkeen.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑60/07, Martin Bermejo v. komissio, 11.12.2007 (25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Nämä seikat on esitettävä riittävän selvästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista asian tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa vaatimuksensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi.

Näin on etenkin siitä syystä, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaan menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon, jollei virkamiestuomioistuin toisin päätä. Lisäksi kyseisen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa, jota sovelletaan asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa saman perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että virkamiehen edustajan on oltava asianajaja. Tämän edustajan olennaisena tehtävänä on oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä esittää kannekirjelmän vaatimuksille riittävän ymmärrettävät ja johdonmukaiset oikeudelliset perustelut, kun otetaan huomioon juuri se, että menettelyn kirjallinen vaihe virkamiestuomioistuimessa käsittää pääsääntöisesti vain yhden kirjelmien vaihdon.

Kannekirjelmä, jossa tosiseikat on esitetty sekavasti ja epäjärjestyksessä siten, että lukija ei voi yhdistää niitä kannekirjelmän vaatimukseen tai johonkin sen tueksi esitetyistä kanneperusteista, ei täytä selkeyden ja täsmällisyyden edellytyksiä.

Virkamiehen nostama kanne, jossa ei yksilöidä selvästi kanteen kohteena olevia päätöksiä ja joka ei siten täytä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja edellytyksiä, on jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

(ks. 25–28, 40, 45 ja 50 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑72/92, Benzler v. komissio, 24.3.1993 (Kok. 1993, s. II‑347, 16, 18 ja 19 kohta); asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, 28.4.1993 (Kok. 1993, s. II‑523, 20 kohta); asia T‑154/98, Asia Motor Ranska ym. v. komissio, 21.5.1999 (Kok. 1999, s. II‑1703, 42 kohta) ja asia T‑277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 15.6.1999 (Kok. 1999, s. II‑1825, 29 kohta).

3.     Ainoastaan toimenpiteitä, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, ja joissa vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta, voidaan pitää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina asianomaisille vastaisina toimina.

Tällainen toimenpide ei ole toisen virkamiehen nimitys samassa toimielimessä, kun nimitys on tapahtunut ennen kantajan palvelukseentuloa, eikä päätös valituslautakunnan kokoonpanosta tiettynä arviointikautena eikä myöskään päätös kolmannen virkamiehen ylentämisestä, jos kantaja ei kykene osoittamaan, että päätös olla nimittämättä häntä perustui kyseiseen päätökseen tai että se ainakin saattoi jollakin tavoin haitata hänen urakehitystään.

(ks. 35, 36, 44 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2995, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 26 kohta) ja asia T‑171/05, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑195 ja II‑A‑2‑999, 86 ja 96 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑78/07, Boudova ym.. v. komissio, 21.4. 2008 (31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia F‑123/06, Timmer v. tilintarkastustuomioistuin, 5.6.2008 (42 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

4.     Nimittävän viranomaisen asiana ei ole päättää henkilöstökomitean kokoonpanosta. Vaikka kaikilla valitsijoilla on intressi saada organisaationsa edustajat valituiksi henkilöstösääntöjen äänestysmenettelyä koskevissa säännöksissä asetetuin edellytyksin ja niissä vahvistetun vaalijärjestelmän perusteella, kyseisen viranomaisen tästä kokoonpanosta väitetysti tekemästä päätöksestä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, sillä kanteella ei ole kohdetta.

(ks. 43 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑71/05, Milella ja Campanella v. komissio, 25.10.2007 (47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

5.     Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, kun se arvioi huomioon otettavia ansioita henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettua ylennyspäätöstä tehdessään, ja yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen selvittämiseen, että hallinto ei ole ylittänyt sille asetettuja rajoja ja ettei se ole käyttänyt valtaansa selvästi väärin, kun otetaan huomioon keinot ja perusteet, joiden vuoksi hallinto on voinut päätyä tekemäänsä arviointiin. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät näin ollen voi korvata omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen arviointia hakijoiden pätevyydestä ja ansioista.

Hallinnolle täten annettua harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin se, että hakemuksia on vertailtava huolella ja puolueettomasti yksikön edun mukaisesti ja yhdenvertaisuusperiaatetta noudattaen. Käytännössä tämä vertailu on suoritettava yhdenvertaisin perustein ja toisiinsa verrannollisten tietolähteiden ja tietojen perusteella.

Nimittävällä viranomaiselle on henkilöstösäännöissä tässä tarkoituksessa vahvistettu oikeus suorittaa henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettu vertailu tarkoituksenmukaisimmaksi arvioimansa menettelyn tai menetelmän mukaisesti.

(ks. 52–54 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, De Wind v. komissio, 1.6.1976 (Kok. 1976, s. 1167, 17 kohta) ja asia 282/81, Ragusa v. komissio, 21.4.1983 (Kok. 1983, s. 1245, 9 ja 13 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑76/92, Tsirimokos v. parlamentti, 30.10.1993 (Kok. 1993, s. II‑1281, 21 kohta); asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑195 ja II‑603, 20 kohta); asia T‑157/98, Oliveira v. parlamentti, 21.9.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑163 ja II‑851, 35 kohta); asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑195 ja II‑885, 59 kohta); yhdistetyt asiat T‑188/01–T‑190/01, Tsarnavas v. komissio, 19.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑95 ja II‑495, 97 kohta); asia T‑241/02, Callebaut v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑215 ja II‑1061, 22 kohta); asia T‑330/03, Liakoura v. neuvosto, 10.6.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑191 ja II‑859, 45 kohta) ja asia T‑216/03, Tenreiro v. komissio, 28.9.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑245 ja II‑1087, 50 kohta).