Language of document : ECLI:EU:F:2015:162

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(yhden tuomarin kokoonpano)

18 päivänä joulukuuta 2015

Asia F‑37/12

Carlo De Nicola

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Henkilöstö – Euroopan investointipankin henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Tutkintamenettely – Tutkintalautakunnan kertomus – Työpaikkakiusaamisen virheellinen määrittely – Euroopan investointipankin pääjohtajan päätös olla ryhtymättä toimenpiteisiin kantelun johdosta – Kumoaminen – Vahingonkorvauskanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 20.12.2011 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan investointipankin (jäljempänä EIP tai pankki) pääjohtaja hylkäsi hänen kantelunsa työpaikkakiusaamisesta, sekä velvoittamaan EIP:n korvaamaan kyseisestä työpaikkakiusaamisesta aiheutuneen vahingon.

Ratkaisu:      Euroopan investointipankin pääjohtajan 20.12.2011 tekemä päätös, jolla Carlo De Nicolan työpaikkakiusaamista koskeva kantelu hylättiin, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan investointipankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan De Nicolan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin työntekijät – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Valmisteleva toimi – Työpaikkakiusaamista käsittelevän tutkintalautakunnan lausunto

(Euroopan investointipankin henkilöstöä koskevien menettelytapasääntöjen 3.6 artikla; Euroopan investointipankin ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien toimintaperiaatteiden 5.5 artikla)

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Sisäinen tutkinta väitetystä työpaikkakiusaamisesta – Sääntöjenvastaisuuksia käsittävä tutkintalautakunnan lausunto – Pankin sisäisissä säännöissä vahvistetun työpaikkakiusaamisen määritelmän noudattamatta jättäminen – Vaatimus työpaikkakiusaajan pahansuovasta tarkoituksesta – Vaatimus, jota ei voida hyväksyä

(Euroopan investointipankin henkilöstöä koskevien menettelytapasääntöjen 3.6.1 artikla; Euroopan investointipankin ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien toimintaperiaatteiden 2.1 artikla)

1.      Kantajalle vastaisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat hänen etuihinsa suoraan ja välittömästi muuttaen hänen oikeusasemaansa selvästi. Silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä ja varsinkin sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat pääsääntöisesti ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia. Päätöstä valmistelevat toimet eivät ole asianomaiselle vastaisia, ja kantaja voi vasta menettelyn päätyttyä tehtyä päätöstä vastaan nostetun kanteen yhteydessä vedota aikaisempien, tähän päätökseen kiinteästi liittyvien toimien sääntöjenvastaisuuteen.

Koska Euroopan investointipankin tutkintalautakunnan lausunto ei näin ollen ole sellaisenaan kannekelpoinen toimi, vaatimus sen kumoamisesta on jätettävä tutkimatta.

Kyseisen tutkintalautakunnan lausunnon lainvastaisuuteen voidaan sitä vastoin vedota Euroopan investointipankin pääjohtajan tekemän lopullisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi. Euroopan investointipankin vahvistamasta ja pankin henkilöstöä koskevien menettelytapasääntöjen 3.6 artiklassa tarkoitetusta sisäisestä säännöstöstä, jonka otsikkona on "Ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevat toimintaperiaatteet", ilmenee, että tutkintalautakunnan lausunto on olennainen muotovaatimus, jonka noudattamatta jättäminen merkitsee siten aineellisten tai menettelyllisten säännönvastaisuuksien vuoksi virhettä, joka vaikuttaa pankin pääjohtajan kyseisen lausunnon perusteella tekemän lopullisen päätöksen laillisuuteen.

(ks. 47–49 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 11.11.2014, De Nicola v. EIP (F‑52/11, EU:F:2014:243, 144 ja 145 kohta)

2.      Euroopan investointipankin menettelytapasääntöjen 3.6.1 artiklan mukaan työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan melko pitkän ajan kuluessa tapahtuvia toistuvia vihamielisiä tai sopimattomia sanoja, menettelytapoja tai toimia, joita yksi tai useampi henkilöstön jäsen ilmaisee tai osoittaa jotakin toista henkilöstön jäsentä kohtaan. Ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien pankin toimintaperiaatteiden mukaan sillä, onko kyseessä oleva käyttäytyminen tahallista vai ei, ei ole merkitystä. Ratkaiseva periaate on, että kiusaaminen ja pelottelu ovat ei-toivottua käyttäytymistä, jota ei voida hyväksyä ja joka vahingoittaa sen kohteena olevan itsetuntoa ja itseluottamusta.

Tästä seuraa, että pankin sisäisen säännöstön perusteella kyse on työpaikkakiusaamisesta, joka johtaa pankin avustamisvelvollisuuteen, kun työpaikkakiusaajan sanat, menettelytavat tai toimet ovat objektiivisesti ja siis sisältönsä vuoksi vahingoittaneet niiden kohteena pankissa olevan henkilön itsetuntoa ja itseluottamusta, ilman että työpaikkakiusaajan tahallisuutta olisi tarpeen osoittaa.

Työpaikkakiusaamista käsittelevän tutkintalautakunnan lausunto, jossa edellytetään käytöksen tahallisuutta, jotta sitä voitaisiin pitää työpaikkakiusaamisena, ei ole tämän pakottavan sisäisen säännöstön mukainen.

(ks. 53, 54 ja 56 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 11.11.2014, De Nicola v. EIP (F‑52/11, EU:F:2014:243, 154 kohta)