JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
12 päivänä huhtikuuta 2018 (1)
Asia C-115/17
Administration des douanes et des droits indirects
ja
Établissement national des produits de l’agriculture et de la mer (FranceAgriMer)
vastaan
Hubert Clergeau ym.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska))
”Ennakkoratkaisupyyntö – Lievemmän rikoslain taannehtivaa soveltamista koskeva periaate – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmas virke – Vientituki – Tiettyjen luuttomien naudanlihojen vientiin myönnettävä erityinen tuki – Petollisessa tarkoituksessa tai tavaroiden luonnetta koskevien väärien ilmoitusten johdosta saadut erityiset vientituet – Tavarat, jotka eivät väärien ilmoitusten antamisen ajankohtana kuuluneet erityisiä vientitukia koskevan unionin sääntelyn piiriin, mutta jotka säädösmuutoksen johdosta myöhemmin sisällytettiin sen soveltamisalaan”
I. Johdanto
1. Voidaanko sellainen henkilö tuomita rangaistukseen, joka on tavaroiden vientiin liittyvien väärien ilmoitusten avulla onnistunut petollisessa tarkoituksessa saamaan tukea Euroopan unionin budjetista, vaikka tosiasiallisesti viedyt tavarat eivät tapahtumahetkellä kuuluneet tukien piiriin, vaan niille voitiin myöntää tukea vasta tapahtumahetken jälkeen tapahtuneen sovellettavien säännösten muutoksen johdosta?
2. Unionin tuomioistuinta on pyydetty arvioimaan tätä kysymystä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan nähden. Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmanteen virkkeeseen sisältyy lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate (lex mitior), jolla on perusoikeutena huomattava käytännön merkitys ja jonka tulkintaa ja soveltamista unionin tuomioistuin on jo useasti käsitellyt.(2)
3. Nyt käsiteltävän tapauksen taustalla on mittakaavaltaan suuri lihaskandaali, joka on Ranskassa herättänyt paljon huomiota.(3) Pääasian oikeudenkäynnin syytetyt olivat antaneet kolmansiin valtioihin vietävää naudanlihaa koskevia vääriä ilmoituksia toimivaltaisille viranomaisille tai avustaneet tässä toiminnassa. Tämän johdosta yritys, jonka puolesta syytetyt toimivat, sai unionin budjetista taloudellista tukea naudanlihan vientiin myönnetyn erityisen tuen muodossa, vaikka viedyt lihapalat eivät laadultaan kuuluneet minkään eurooppalaisten veronmaksajien rahoittaman vientituen piiriin. Vasta myöhemmin tämänlaatuinen liha tuli unionin tasolla toteutetun säädösmuutoksen johdosta eurooppalaisen tuen piiriin.
4. Syytetyt vetoavat nyt tähän myöhempään lainmuutokseen perusteena rankaisematta jättämiselle. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset lähtevät kuitenkin siitä, että syytettyjen kyseisistä lihapaloista aikoinaan tekemä väärä ilmoitus on edelleen väärä ilmoitus, josta on sellaisenaan rangaistava, eikä asiaa muuta se, onko sitä koskeva unionin oikeuteen perustuva tukisääntely myöhemmin muuttunut vai ei.
5. Unionin tuomioistuin voi nyt käsiteltävässä asiassa antaa tärkeän panoksen niitä sanktiomekanismeja koskeviin käytäntöihin, joiden avulla Euroopan unionin taloudellisia etuja suojataan SEUT 325 artiklassa tarkoitetulla tavalla käytännössä jäsenvaltioiden tasolla.
II. Asiaa koskevat oikeussäännöt
A. Unionin oikeus
6. Nyt käsiteltävään asiaan sovellettava unionin sääntely perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohtaan. Lisäksi on viitattava SEU 4 artiklan 3 kohtaan ja SEUT 325 artiklan 1 kohtaan sekä asetuksiin (EU, Euratom) N:o 966/2012(4), (ETY) N:o 1964/82(5), (EY) N:o 2469/97(6) ja (EY) N:o 1359/2007(7). Sitä vastoin eräiden menettelyn osapuolten mainitsema asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95(8) ei ole merkityksellinen, sillä se koskee vain hallinto-oikeudellisia mutta ei rikosoikeudellisia sanktioita unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi.
1. Primaarioikeus
7. Periaate, jonka mukaan rangaistuksen tulee perustua lakiin, on täsmennetty perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa seuraavasti:
”Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä rikos kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan. Rikoksesta ei saa määrätä sen tekohetkellä sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta. Jos rikoksen teon jälkeen laissa säädetään lievemmästä rangaistuksesta, sitä on sovellettava.”
8. SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistaan unionin ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaate seuraavasti:
”Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään.
Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen.
Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.”
9. SEUT 325 artiklan 1 kohdassa on lisäksi seuraava säännös unionin taloudellisten etujen suojaamisesta:
”Unioni ja jäsenvaltiot suojaavat unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta tämän artiklan mukaisesti toteutettavilla toimenpiteillä, joilla on ennalta ehkäisevä vaikutus ja jotka tarjoavat tehokkaan suojan jäsenvaltioissa sekä unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa.”
2. Johdettu oikeus
a) Euroopan unionin varainhoitoasetus
10. Asetuksessa N:o 966/2012 annetaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavat varainhoitosäännöt. Asetuksessa otsikon ”Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa” alla olevassa 59 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltioiden on talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, erityisesti
– –
b) ehkäisemällä, toteamalla ja korjaamalla sääntöjenvastaisuudet ja petokset.
Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi jäsenvaltioiden on suhteellisuusperiaatetta noudattaen sekä tämän artiklan ja alakohtaisten sääntöjen mukaisesti suoritettava ennakko- ja jälkikäteisvalvontaa, johon tarvittaessa kuuluvat myös paikan päällä edustavien ja/tai riskiperusteisten otosten perusteella suoritettavat toimien tarkastukset. Niiden on myös perittävä takaisin aiheettomasti maksetut varat sekä saatettava tarvittaessa asia tuomioistuinten käsiteltäväksi.
Jäsenvaltioiden on asetettava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia taloudellisia seuraamuksia varojen saajille, kun alakohtaisissa säännöissä ja kansallisessa lainsäädännön erityisissä säännöksissä niin edellytetään.
– –”
b) Luuttomalle naudanlihalle myönnettävät erityiset vientituet
11. Tiettyjen luuttomien naudanlihojen vientiin Euroopan unionista kolmansiin valtioihin myönnettävien erityistukien ehtoja on vuosien kuluessa muutettu useaan kertaan. Niistä säädettiin ensin asetuksessa N:o 1964/82, niitä muutettiin sitten asetuksella N:o 2469/97 ja lopuksi ne sisällytettiin kodifioidusti asetukseen N:o 1359/2007.
– Asetuksen N:o 1964/82 alkuperäinen versio
12. Asetuksen N:o 1964/82 1 artiklan 1 kohtaan sisältyi alun perin seuraava sääntely:
”Täysikasvuisten sonnien tuoreista tai jäähdytetyistä takaneljänneksistä olevia luuttomia paloja, kukin erikseen pakattuna, voivat koskea erityiset vientituet tämän asetuksen ehtojen mukaisesti.”
13. Asetuksen N:o 1964/82 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa selvennetään tämän sääntelyn taustoja:
”Markkinatilanteen, naudanliha-alan taloudellisen tilanteen ja sen tiettyjen tuotteiden myyntimahdollisuuksien vuoksi on tarpeen säätää niistä edellytyksistä, joiden vallitessa eräille näistä tuotteista voidaan viennissä myöntää erityisvientitukia. Tällaisista edellytyksistä on päätettävä erityisesti tiettyjen sonnien luuttomista takaneljänneksistä olevien lihalaatujen osalta.”
– Asetuksen N:o 1964/82 muutettu versio
14. Vuoden 1997 lopussa hyväksyttiin asetuksen N:o 1964/82 1 artiklan 1 kohdan uusi versio:
”Täysikasvuisten urospuolisten nautaeläinten tuoreista tai jäähdytetyistä etu- ja takaneljänneksistä saaduille, erikseen pakatuille luuttomille paloille, joiden vähärasvaisen lihan keskimääräinen osuus on vähintään 55 prosenttia, voidaan antaa erityisiä vientitukia tämän asetuksen edellytysten mukaisesti.”
15. Asetuksen N:o 1964/82 1 artiklan 1 kohdan jälkimmäinen versio säädettiin asetuksella N:o 2469/97. Kyseisen asetuksen voimaantulosta säädettiin sen 4 artiklassa seuraavaa:
”Tämä asetus tulee voimaan 19 päivänä tammikuuta 1998.
Sitä sovelletaan sellaisiin toimiin, joista hyväksytään asetuksen (ETY) N:o 3665/87 3 artiklan 1 kohdassa tai 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, ja joissa tuotteen mukana on tämän asetuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen annettu vientitodistus.”
16. Asetuksella N:o 2469/97 voimaan saatetun uuden sääntelyn taustalla olevia syitä selvennetään viimeksi mainitun asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa:
”Uruguayn kierroksen maataloutta koskevan sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen vaikuttaa suotavalta säätää järjestelmästä, jonka avulla voidaan paremmin erotella kolmansiin maihin tietyin etuuksin vietävät naudanliha-alan tuotteet; täysikasvuisten urospuolisten nautaeläinten etuneljänneksistä saatujen luuttomien palojen erityisen vientituen käyttöönotolla voitaisiin saavuttaa tämä tavoite; tämän vuoksi on syytä laajentaa asetuksessa (ETY) N:o 1964/82 säädetty nykyinen järjestelmä koskemaan näitä tuotteita”.
– Asetus N:o 1359/2007
17. Nykyisin voimassa olevan asetuksen N:o1359/2007 1 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Täysikasvuisten urospuolisten nautaeläinten tuoreista tai jäähdytetyistä etu- ja takaneljänneksistä saaduille, erikseen pakatuille luuttomille paloille, joiden vähärasvaisen lihan keskimääräinen osuus on vähintään 55 prosenttia, voidaan antaa erityisiä vientitukia tämän asetuksen edellytysten mukaisesti.”
18. Asetus N:o 1359/2007 on sen 11 ja 12 artiklan mukaan tullut voimaan 1.1.2008 ja kyseisestä päivästä lukien kumonnut asetuksen N:o 1964/82. Asetuksen N:o 1359/2007 johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan sen tarkoituksena on asetuksen N:o 1964/82 lukuisten muutosten kodifiointi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi.
19. Asetuksen N:o 1359/2007 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Markkinatilanteen, naudanliha-alan taloudellisen tilanteen ja sen tiettyjen tuotteiden myyntimahdollisuuksien vuoksi on tarpeen säätää niistä edellytyksistä, joiden vallitessa eräille näistä tuotteista voidaan viennissä myöntää erityisvientitukia. Tällaisista edellytyksistä on päätettävä erityisesti tiettyjen sonnien luuttomista neljänneksistä olevien lihalaatujen osalta.”
B. Kansallinen lainsäädäntö
20. Riidanalaisten tekojen tapahtuma-aikana jo voimassa olleessa Ranskan tullikoodeksin(9)426 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ilmoittamatta jätettynä kiellettyjen tuotteiden tuontina tai vientinä pidetään
– –
4. vääriä ilmoituksia tai petollisia toimia, joilla saadaan tai pyritään saamaan tuontiin tai vientiin liittyvä täysimääräinen tai osittainen korvaus, vapautus, maksujen alennus tai mikä tahansa muu etu, lukuun ottamatta laatua tai pakkausta koskevien säännösten rikkomista, kun sillä ei saada eikä pyritä saamaan korvausta, vapautusta, maksujen alennusta tai taloudellista etua;
– –”
21. Kuten Ranskan tullikoodeksin 414 §:stä lisäksi seuraa, ilmoittamatta jätetystä kiellettyjen tavaroiden tuonnista tai viennistä voidaan määrätä enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus ja erilaisia taloudellisia liitännäisseuraamuksia.
22. Lopuksi Ranskan rikoslain 112-1 §:ssä(10) säädetään periaatteesta, jonka mukaan rangaistuksen tulee perustua lakiin:
”Rangaistavia ovat ainoastaan teot, jotka niiden tekoajankohtana oli säädetty rangaistaviksi.
Seuraamuksena voidaan määrätä vain rangaistuksia, joita lain mukaan sovellettiin tekoajankohtana.
Uusia säännöksiä kuitenkin sovelletaan ennen niiden voimaantuloa tehtyihin rikoksiin, joista ei ole annettu lainvoimaista tuomiota, jos uudet säännökset ovat aiempia säännöksiä lievempiä.”
III. Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäynti
23. Pääasian oikeudenkäynnin yhteensä yhdeksää syytettyä syytetään Ranskan tuomioistuimissa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tullioikeudellisista rikoksista, joihin heidän väitetään osallistuneen tekijöinä tai avunantajina. Syytteen ytimessä on väite siitä, että syytetyt ovat vuodesta 1987 vuoteen 1992 hankkineet ranskalaiselle Clergeau SA ‑nimiselle yritykselle(11) väärien tulli-ilmoitusten ja petollisten vehkeilyjen avulla suurempia naudanlihan vientitukia kuin yritykselle kyseisenä ajankohtana unionin oikeuden mukaan olisi kuulunut.
24. Tarkkaan ottaen syytettyjä syytetään siitä, että he ovat petollisessa tarkoituksessa ilmoittaneet täysikasvuisten urospuolisten nautaeläinten etuneljänneksistä olevan naudanlihan takaneljänneksistä olevaksi naudanlihaksi. Kyseessä olevana ajankohtana etuneljänneksistä oleva naudanliha – toisin kuin takaneljänneksistä oleva naudanliha – ei vielä kuulunut sovellettavien, erityisiä vientitukia koskevien unionin säännösten piiriin, vaan se sisällytettiin kyseiseen tukisääntelyyn vasta myöhempänä ajankohtana eli 19.1.1998 lukien.
25. Rikosoikeudenkäynnissä ovat asianosaisina Ranskan valtion puolelta Administration des douanes et droits indirects(12) (jäljempänä Administration des douanes) sekä – asianomistajana – Établissement national des produits de l’Agriculture et de la Mer(13) (jäljempänä FranceAgriMer). Viimeksi mainittu on unionin oikeuden maataloustukia koskevan sääntelyn täytäntöönpanosta ja tukien valvonnasta vastaava toimivaltainen elin.
26. Tribunal correctionnel de La Rochelle(14) vapautti 3.12.2013 antamallaan tuomiolla kaikki syytetyt syytteistä ja tukeutui lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteeseen, sillä nykyisin takaneljänneksistä olevan naudanlihan lisäksi myös etuneljänneksistä olevaan naudanlihaan voidaan soveltaa unionin oikeuden mukaisia vientitukia. Cour d’appel de Poitiers(15) pysytti tuomion 13.3.2015 antamallaan tuomiolla. Administration des douanesin(16) ja FranceAgriMerin tekemien kassaatiovalitusten johdosta rikosasia on nyt valitusasiassa annetun tuomion osalta oikeudellisesti arvioitavana Ranskan Cour de cassationin rikosjaostossa(17).
IV. Ennakkoratkaisupyyntö ja menettely unionin tuomioistuimessa
27. Cour de cassation (Ranska) on 23.11.2016 tekemällään ja 6.3.2017 unionin tuomioistuimelle jättämällään tuomiolla pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen SEUT 267 artiklan nojalla:
”Onko perusoikeuskirjan 49 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä henkilön tuomitsemiselle rangaistukseen siitä, että hän on saanut perusteettomia vientitukia petollisten toimien tai tavaroiden, joille tukea oli haettu, luonnetta koskevien väärien ilmoitusten johdosta, kun kyseisen henkilön tosiasiallisesti viemät tavarat voivat tosiseikkojen tapahtumahetken jälkeen tapahtuneen säännöstön muutoksen johdosta sittemmin saada kyseisiä tukia?”
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on unionin tuomioistuimen työjärjestyksensä 101 artiklan mukaisen pyynnön johdosta lisäksi selventänyt, että pääasian oikeudenkäynnin syytettyjä syytetään sellaisista vääristä ilmoituksista tai petollisista toimista, joiden avulla on saatu vientiin liittyvä täysimääräinen tai osittainen korvaus, vapautus, maksujen alennus tai muu etu.
29. Neljä pääasian oikeudenkäynnin syytetyistä on toimittanut unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä yhteisen lausuman(18), ja lisäksi lausumia ovat esittäneet Ranskan, Kreikan ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio. Samat osapuolet Itävallan hallitusta lukuun ottamatta olivat myös edustettuina 28.2.2018 pidetyssä istunnossa.
V. Asian arviointi
30. Cour de cassation (Ranska) pyytää ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuinta tulkitsemaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä, jossa määrätään unionin tasolla lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteesta.
31. Pääasian oikeudenkäynnin syytetyt pelkäävät, että heidän perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannesta virkkeestä johtuvat oikeutensa uhrataan unionin taloudellisten etujen vahingoksi koituvien petosten mahdollisimman tehokkaan torjumisen vuoksi. Tämä huoli ei kuitenkaan ole perusteltu. On itsestään selvää, että unionin taloudellisten intressien suojaaminen voi tapahtua vain oikeusvaltion keinoja käyttäen.(19) Vastaavasti perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä määrätty perustavanlaatuinen menettelytae koituu kaikkien niiden eduksi, joita kohtaan esitetään rikosoikeudellisia syytöksiä unionin oikeuden alaan kuuluvissa tilanteissa, eikä kukaan voi kieltää syytetyiltä siitä heille johtuvia oikeuksia. Nyt käsiteltävässä tapauksessa on kuitenkin selvitettävä, mikä on lievemmän rikoslain soveltamisen periaatteen täsmällinen sisältö.
Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen soveltaminen
32. Perusoikeuskirja on sen 51 artiklan 1 kohdan mukaan asiallisesti sovellettavissa, koska lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteeseen liittyvät kysymykset tulevat arvioitaviksi kansallisille viranomaisille kuuluvan unionin oikeuden täytäntöönpanon johdosta. Kansalliset viranomaiset ovat vastuussa naudanlihalle myönnettävien Euroopan unionin erityisvientitukien maksusta ja valvonnasta, ja niillä on tällöin velvollisuus suojata unionin taloudellisia etuja myös tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia määräämällä (SEU 4 artiklan 3 kohta, SEUT 325 artiklan 1 kohta ja asetuksen N:o 966/2012 59 artiklan 2 kohta).(20)
33. Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen soveltamisen esteenä ei myöskään ole se, että nyt käsiteltävässä tapauksessa Ranskan tuomioistuinlaitoksessa tarkastelun kohteena olevat teot ovat tapahtuneet ennen 1.12.2009 eli ennen päivää, jona perusoikeuskirja Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta tuli oikeudellisesti sitovaksi ja sai perustuslaillisen aseman (ks. erityisesti SEU 6 artiklan 1 kohta). Tulkinnan kohteena oleva perusoikeuskirjan määräys nimittäin sisältää unionin oikeuden yleisen periaatteen, joka jo ennen perusoikeuskirjan voimaantuloa on hyväksytty sekä jäsenvaltioiden yhteisessä perustuslaillisessa traditiossa(21) että niiden tekemissä kansainvälisissä valtiosopimuksissa(22) ja jonka unionin tuomioistuin on useaan kertaan tunnustanut(23).
Rikosoikeudellisten ja rikosoikeuden alaan kuulumattomien säännösten vuorovaikutus
34. Cour de cassationin arvioitavana nyt käsiteltävässä asiassa olevan periaatteen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erityiset vaikeudet(24) koskevat loppujen lopuksi rikosoikeudellisen ja rikosoikeuden alaan kuulumattoman säännöksen vuorovaikutusta.
35. Rikosoikeudellinen säännös sellaisenaan sisältyy valtionsisäiseen oikeuteen ja sen sisältönä on ainoastaan väärien ilmoitusten ja petollisten toimien, joilla saadaan tai pyritään saamaan tuonnin tai viennin yhteydessä perusteetonta taloudellista etua (Ranskan tullikoodeksin 426 §:n 4 momentti), säätäminen rangaistaviksi. Kysymys siitä, mikä on tällainen perusteeton taloudellinen etu, voidaan kuitenkin ratkaista vain rikosoikeuden alaan kuulumattomien, unionin oikeuden maatalouden ja ulkomaankaupan alaan kuuluvien säännösten – tässä tapauksessa naudanlihaan sovellettavia erityisiä vientitukia koskevan sääntelyn – perusteella.
36. Vaikka Ranskan tullikoodeksin 426 §:n 4 momentin rikosoikeudellinen säännös on säilynyt ennallaan, rikosoikeuden alaan kuulumaton säännös on ajan kuluessa muuttunut: asetuksen N:o 1964/82 1 artiklan 1 kohdan mukaan erityisten vientitukien piiriin kuului nimittäin alun perin ainoastaan takaneljänneksistä oleva naudanliha, mutta asetuksella N:o 2469/97 toteutettujen muutosten johdosta 19.1.1998 alkaen myös etuneljänneksistä olevalle naudanlihalle voitiin myöntää tukia; viimeksi mainittu oikeustila kodifioitiin myöhemmin asetuksen N:o 1359/2007 1 artiklaan ja on edelleen voimassa.
37. Voidaanko katsoa, että lievempi rikoslaki on tullut voimaan, kun ainoastaan rikosoikeuden alaan kuulumaton säännös – tässä tapauksessa säännös tiettyjen tavaroiden kuulumisesta Euroopan unionin erityisten vientitukien piiriin – on muuttunut, kun taas varsinainen rikosoikeudellinen säännös – tässä tapauksessa säännös väärien ilmoitusten ja petollisten toimien rangaistavuudesta – on pysynyt samana? Tämä on sen kysymyksen ydin, joka nyt käsiteltävässä tapauksessa on unionin tuomioistuimen arvioitavana.
38. Kysymykseen vastaamiseksi on tarpeen käsitellä lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteen tarkoitusta ja tavoitetta.
Lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen tarkoitus ja tavoite
39. Myöhemmän lievemmän rikoslain soveltaminen on poikkeus rikosoikeudellisesta lakisidonnaisuuden perusperiaatteesta (nullum crimen, nulla poena sine lege), sillä tällöin sovelletaan taannehtivasti muuta kuin tekohetkellä voimassa ollutta lakia.(25)
40. Tämän poikkeuksen taustalla on viime kädessä kohtuullisuusarviointi.(26) Lievemmän rikoslain taannehtiva soveltaminen perustuu siihen näkemykseen, että syytettyä ei voida tuomita sellaisen menettelyn vuoksi, joka lainsäätäjän rikosoikeudenkäyntihetkellä voimassa olevan (muuttuneen) näkemyksen mukaan ei ole enää lainkaan rangaistava. Lainsäätäjän muuttuneet arvioinnit on näin ollen luettava syytetyn hyväksi.(27)
41. Nyt käsiteltävässä tapauksessa lainsäätäjän arvio pääasian oikeudenkäynnin syytettyjen toiminnan rangaistavuuden osalta ei kuitenkaan ole millään tavalla muuttunut unionin tasolla eikä kansallisella tasolla. Ranska ja Itävalta ovat perustellusti viitanneet tähän seikkaan.
42. Väärät ilmoitukset tai petolliset toimet, joilla tavoitellaan tai saadaan tuontiin tai vientiin liittyvää perusteetonta taloudellista etua, olivat tapahtumahetkellä rangaistavia ja ovat yhä edelleen säilyneet sellaisina, ei vähiten Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole missään vaiheessa, unionin tasolla tai kansallisella tasolla, ollut dekriminalisoida tällaisia vehkeilyjä taikka väljentää unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevia säännöksiä millään tavalla.
43. Unionin tasolla toteutettujen, naudanlihalle myönnettäviä erityisiä vientitukia koskevien oikeudellisten muutosten tarkoituksena on pikemminkin ollut vain sovellettavien maatalouden alan säännösten mukauttaminen muuttuviin markkinaolosuhteisiin, erityisesti maailmanmarkkinoiden muuttuneeseen tilanteeseen WTO-neuvottelujen Uruguayn kierroksen jälkeen.(28) Kyse on siis ollut puhtaasti unionin toimivaltaisten poliittisten tahojen tekemästä taloudellisesta uudelleenarvioinnista eikä esimerkiksi tiettyjen käyttäytymistapojen rangaistavuuden uudelleenarvioinnista.
44. Yksinomaan se seikka, että tällä hetkellä on voimassa erityisiä vientitukia koskeva väljempi sääntely, joka käsittää etu- ja takaneljänneksistä olevan naudanlihan, ei missään tapauksessa oikeuta päätelmää, jonka mukaan aiemmin voimassa ollut sääntely, jota sovellettiin ainoastaan takaneljänneksistä olevaan naudanlihaan, olisi jälkikäteen tarkasteltuna lainsäätäjän mukaan osoittautunut liian ankaraksi tai liian rajoittavaksi. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja komissio aivan oikein korostavat, eri aikoina vallitsevat erilaiset markkinaolosuhteet voivat kulloinkin edellyttää erilaista sääntelyä siltä osin, mille unionista kolmansiin valtioihin vietäville maataloustuotteille voidaan myöntää tukea. Tällaiseen tukeen on oikeus vain niillä, joiden tuotteet kulloinkin täyttävät kyseisenä ajankohtana voimassa olevat ehdot.
45. Tässä mielessä nyt käsiteltävällä tapauksella on yhtäläisyyksiä vero-oikeuteen: myös aineellisen vero-oikeuden säännökset, joita verovelvollisen on noudatettava, voivat vaihdella vuodesta toiseen. Henkilö, joka on vuonna 2017 kiertänyt tiettyjä veroja ja siten saanut taloudellista etua, ei voi välttää rikosoikeudellista vastuuta vetoamalla siihen, että vuodesta 2018 lähtien kyseinen vero on poistettu, sovellettavaa veroastetta on laskettu tai kyseiseen veroon sovelletaan väljempiä poikkeuksia. Veronkierto on tekona rangaistava ajankohtana, jona kyseistä veroa kannettiin.
Yhtäläisyydet asiaan Paoletti ym. nähden
46. Kuten eräät osapuolet ovat aivan oikein korostaneet, nyt käsiteltävällä tapauksella on tiettyjä yhtäläisyyksiä asiaan Paoletti ym.(29) nähden. Kyseisessä tapauksessa oli kyse kolmannen valtion kansalaisen laittomassa maahanmuutossa avustamista koskevan rikoksen tunnusmerkistöstä. Tällaisesta rikoksesta voidaan unionin tuomioistuimen mukaan nostaa syyte siinäkin tapauksessa, että kyseiset kolmannen valtion kansalaiset ovat kotivaltionsa Euroopan unioniin liittymisen seurauksena sittemmin saaneet unionin kansalaisuuden. Unionin kansalaisuuden saaminen on nimittäin tosiasiallinen tilanne, joka ei voi muuttaa laittomassa maahanmuutossa avustamista koskevan rikoksen tunnusmerkistöä.(30)
47. On todettava, että nyt käsiteltävä tapaus ja asia Paoletti ym. eroavat toisistaan siltä osin, että viimeksi mainitussa tapauksessa muuttuivat tosiasialliset olosuhteet (kyseiset henkilöt saivat unionin kansalaisuuden), kun taas nyt käsiteltävässä tapauksessa muuttuivat oikeudelliset olosuhteet (tuen soveltaminen etuneljänneksistä olevaan naudanlihaan). Ratkaisevassa asemassa on kuitenkin se, että kummassakin tapauksessa muuttuivat vain rikosoikeuden alaan kuulumattomat seikat, kun taas kyseisen toiminnan rangaistavuus (aiemmassa tapauksessa laittomassa maahanmuutossa avustaminen, nyt käsiteltävässä tapauksessa tavaroiden vientiin liittyvät, petollisessa tarkoituksessa annetut väärät ilmoitukset tai suoritetut petolliset toimet) on säilynyt ennallaan eikä ole ollut uudelleenarvioinnin kohteena.
48. Jos myös tällaisten rikosoikeuden ulkopuolisten seikkojen muuttuminen hyväksyttäisiin riittäväksi syyksi lievemmän rikoslain taannehtivalle soveltamiselle, se voisi – kuten Ranska ja Itävalta aivan oikein korostavat – juuri kannustaa petollisiin vehkeilyihin.(31)
49. Jos esimerkiksi kuvitellaan, että lähitulevaisuudessa takaneljänneksistä olevan lihan lisäksi myös etuneljänneksistä oleva liha tulee naudanlihan erityisen vientituen piiriin, se voi lisätä talouden toimijoiden kiusausta ilmoittaa jo etukäteen etuneljänneksistä olevia lihoja virheellisesti vientiä varten ja vedota myöhemmin lievemmän rikoslain taannehtivaan soveltamiseen.
50. Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä vahvistetun periaatteen taustalla oleva jalo tarkoitus kääntyisi tämän johdosta päinvastaiseksi.
Välipäätelmä
51. Kaiken kaikkiaan lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate (perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmas virke) ei ole esteenä sellaisen henkilön tuomitsemiselle rangaistukseen, joka on tavoitellut tai saanut perusteetonta etua petollisten toimien tai tavaroiden, joille unionin oikeuteen perustuvaa erityistä vientitukea oli haettu, luonnetta koskevien väärien ilmoitusten johdosta, kun tosiasiallisesti viedyt tavarat eivät toimien tai ilmoitusten aikaan kuuluneet tuen piiriin, vaan tulivat vasta teon jälkeen tapahtuneen unionin oikeutta koskevan muutoksen myötä tuen piiriin.
VI. Lisähuomiot
52. Esitän lopuksi täydentäviä huomioita kahdesta näkökohdasta, joita on menettelyn yhteydessä käsitelty osapuolten kanssa.
Tavoiteltu taloudellinen etu
53. Näistä näkökohdista ensimmäinen koskee taloudellista etua (erityisiä vientitukia), jonka syytettyjen sanotaan hankkineen naudanlihatuotteiden vientiin liittyvien väärien ilmoitusten tai petollisten toimien avulla perusteettomasti yritykselle, jonka palveluksessa he olivat.
54. Onko puheena olevan tapauksen arvioinnin kannalta perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen näkökulmasta eroa sillä, ovatko pääasian oikeudenkäynnin syytetyt asetettu syytteeseen sen vuoksi, että he ovat tosiasiallisesti saaneet tällaisen perusteettoman taloudellisen edun yrityksensä hyväksi, vai vain sen vuoksi, että he ovat toimineet petollisessa tarkoituksessa tällaisen edun saamiseksi?
55. Mielestäni näillä tilanteilla ei ole oleellista eroa. Nimittäin kysymys siitä, onko tiettyjä tavaroita Euroopan unionista kolmanteen valtioon vievällä yrityksellä oikeus erityisiin vientitukiin, ei sinällään vielä ole sen työntekijöiden toiminnan rangaistavuutta koskeva kysymys.
56. Pääasian oikeudenkäynnin syytetyt on asetettu syytteeseen, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on unionin tuomioistuimen tiedustelun johdosta nimenomaisesti vahvistanut, koska he ovat tällaisten erityisten vientitukien saamiseksi petollisessa tarkoituksessa tehneet vääriä ilmoituksia ja petollisia toimia.
Jäädytetyn lihan ilmoittaminen virheellisesti tuoreeksi tai jäähdytetyksi lihaksi
57. Toinen näkökohta koskee ennakkoratkaisupyynnössä olevaa viittausta siihen, että erityisen vientituen saamiseksi pääasian oikeudenkäynnin syytetyt eivät ilmoittaneet väärin ainoastaan sitä, onko naudanliha peräisin etu- vai takaneljänneksistä, vaan ilmoittivat lisäksi myös jäädytetyn naudanlihan petollisessa tarkoituksessa tuoreeksi tai jäähdytetyksi naudanlihaksi.(32)
58. Tällä seikalla, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei missään kohdassa käsittele tarkemmin, ei näytä olleen olennaista merkitystä ennakkoratkaisukysymyksen kannalta. Näin ollen myöskään minä en ole ottanut tätä seikkaa tarkemman oikeudellisen tarkastelun kohteeksi tässä ratkaisuehdotuksessa.
59. Rajoitan tarkasteluni viittaukseen siitä, että sovellettava unionin oikeus on siltä osin säilynyt muuttumattomana, että puheena olevien erityisten vientitukien osalta kyseeseen on tullut ainoastaan tuore tai jäähdytetty mutta ei koskaan jäädytetty naudanliha. Sen vuoksi pääasian oikeudenkäynnin syytetyt eivät voi kyseisten lihojen tuoreusasteen osalta annetuista vääristä tiedoista johtuvan rikosvastuun osalta alun alkaenkaan vedota perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen mukaiseen lievemmän rikoslain taannehtivaan soveltamiseen.
VII. Ratkaisuehdotus
60. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Ranskan Cour de cassationin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaisen henkilön tuomitsemiselle rangaistukseen, joka on tavoitellut tai saanut perusteetonta etua petollisten toimien tai tavaroiden, joille unionin oikeuteen perustuvaa erityistä vientitukea oli haettu, luonnetta koskevien väärien ilmoitusten johdosta, kun tosiasiallisesti viedyt tavarat eivät petollisten toimien tai väärien ilmoitusten ajankohtana olleet tukien piirissä vaan tulivat niiden piiriin vasta kyseisen teon jälkeen tapahtuneen unionin oikeuden sääntelyä koskevan muutoksen johdosta.