JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
EVGENI TANCHEV
5 päivänä joulukuuta 2018 (1)
Yhdistetyt asiat C-473/17 ja C-546/17
Repsol Butano SA (C-473/17) ja
DISA Gas SAU (C-546/17)
vastaan
Administración del Estado,
muina osapuolina:
Redexis Gas SL ja
Repsol Butano SA
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))
Ennakkoratkaisupyyntö – Energia – Maakaasun sisämarkkinat – Direktiivi 2009/73/EY – Tuomio 20.4.2010, Federutility ym. (C-265/08, EU:C:2010:205) – Pullotetun nestekaasun säiliöiden enimmäishinnan vahvistamista koskeva kansallinen toimenpide – Pakollinen kotiinkuljetus – Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut – Suhteellisuusperiaate
I Johdanto
1. Käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimelta pyydetään ohjeita tiettyjen jäsenvaltion toimenpiteiden, joilla säännellään hintoja energia-alalla, yhteensopivuudesta maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annetun direktiivin 2009/73/EY(2) kanssa, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja erityisesti sen perustavanlaatuisessa tuomiossa Federutility ym.(3)
2. Tuomiossa Federutility ym. ja myöhemmässä oikeuskäytännössä (jäljempänä Federutility-oikeuskäytäntö)(4) unionin tuomioistuin vahvisti arviointipuitteet, joiden nojalla toimivaltainen kansallinen tuomioistuin voi arvioida maakaasualalla toteutettavan hintoihin liittyvän valtion toimenpiteen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, ja esitti useita ohjeita kriteereistä, joihin tällaisen arvioinnin on perustuttava.(5)
3. Näissä Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) unionin tuomioistuimelle esittämissä ennakkoratkaisupyynnöissä esille tulevat kysymykset koskevat jäsenvaltion toimenpiteitä, joissa vahvistetaan enimmäismyyntihinta tietynlaisille pullotetun nestekaasun (LPG) säiliöille ja edellytetään niiden kotiinkuljetusta.
4. Nestekaasu on raakaöljyn käsittelyprosesseista saatava tuote, joka koostuu muista aineista kuin maakaasusta (tyypillisesti propaanista ja butaanista sekä pienistä määristä muita kaasuja), ja se varastoidaan yleensä nestemäisenä säiliöissä ja tankeissa.(6) Kun nestekaasua käytetään, se vapautetaan hitaasti säiliöstä venttiilin kautta, jolloin se muuttuu kaasuksi ja toimii siten polttoaineena, jota voidaan käyttää ruoanlaitossa, lämmitykseen ja sähkön tuottamiseen.(7) Pullotettu nestekaasu tarkoittaa nestekaasua, joka toimitetaan pääasioissa kyseessä olevan kaltaisessa säiliössä.(8)
5. Käsiteltävät asiat tarjoavat siten unionin tuomioistuimelle ensimmäisen tilaisuuden lausua direktiivin 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytännön soveltamisesta nestekaasualaan.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
6. Direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä annettuja maakaasua, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, koskevia sääntöjä sovelletaan syrjimättömällä tavalla myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun tai muun tyyppisiin kaasuihin edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa.”
B Espanjan oikeus
7. Hiilivetyalasta 7.10.1998 annetun lain nro 34/1998 (Ley 34/1998, de 7 de octubre, del sector de hidrocarburos, sellaisena kuin se on muutettuna; jäljempänä laki nro 34/1998)(9) 1 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Nestemäisten ja kaasumaisten hiilivetyjen toimittamista koskevaa toimintaa harjoitetaan objektiivisuuden, avoimuuden ja vapaan kilpailun periaatteiden mukaisesti.”
8. Lain nro 34/1998 37 §:n 1 momentissa säädetään merkityksellisin osin seuraavaa:
”Raakaöljyn jalostukseen liittyviä toimintoja sekä öljytuotteiden, nestekaasu mukaan luettuna, kuljetusta, varastointia, jakelua ja myyntiä voidaan harjoittaa vapaasti tässä laissa säädetyin edellytyksin. – –”
9. Lain nro 34/1998 33 §:ssä säädetään lisäksi seuraavaa:
”Raakaöljystä saatavien tuotteiden hinnat muodostuvat vapaasti.”
10. Lain nro 34/1998 neljännessä siirtymäsäännöksessä annettiin kuitenkin Espanjan hallitukselle mahdollisuus vahvistaa pullotetun nestekaasun enimmäisvähittäishinta ”niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei pidetä riittävinä”. Kyseisen säännöksen mukaan enimmäismyyntihintaan sisältyivät kotiinkuljetuksen kustannukset.
11. Hiilivetyalan vapauttamista, rakenneuudistusta ja kilpailun lisäämistä koskevien toimenpiteiden hyväksymisestä 1.10.1999 annetun kuninkaan asetuksen nro 15/1999 (Real Decreto-ley 15/1999, de 1 octubre, por el que se aprueban medidas de liberalización, reforma estructural e incremento de la competencia en el sector de hidrocarburos, jäljempänä kuninkaan asetus nro 15/1999)(10) 5 §:ssä säädettiin pullotetun nestekaasun säiliöiden, joiden sisällön paino on vähintään 8 kilogrammaa, enimmäismyyntihinnan vahvistamista koskevasta järjestelmästä ”niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei pidetä riittävinä”.
12. Kasvua, kilpailukykyä ja tehokkuutta lisäävien kiireellisten toimenpiteiden hyväksymisestä 4.7.2014 annetulla kuninkaan asetuksella nro 8/2014 (Real Decreto-ley 8/2014, de 4 de julio, de aprobación de medidas urgentes para el crecimiento, la competividad y la eficiencia, jäljempänä kuninkaan asetus nro 8/2014)(11) muun muassa kumottiin lain nro 34/1998 neljäs siirtymäsäännös ja kuninkaan asetuksen nro 15/1999 5§(12) ja lisättiin 33. lisäsäännös lakiin nro 34/1998.(13)
13. Lain nro 34/1998 33. lisäsäännöksessä säädetään seuraavaa:
”1. Käyttäjillä, joilla on sopimus pullotetun nestekaasun toimituksesta säiliöissä, joiden sisällön paino on vähintään 8 kilogrammaa ja alle 20 kilogrammaa, lukuun ottamatta polttoaineena käytettävien nestekaasujen seosta varten olevia säiliöitä, on oikeus kotiinkuljetukseen.
Manner-Espanjassa ja kullakin saaristoalueella ja mantereen ulkopuolisella alueella pullotetun nestekaasun tukkumyyjä, jolla on suurin markkinaosuus nestekaasualalla sellaisten säiliöiden myynnissä, joiden sisällön paino on vähintään 8 kilogrammaa ja alle 20 kilogrammaa, lukuun ottamatta polttoaineena käytettävien nestekaasujen seosta varten olevia säiliöitä, on velvollinen kuljettamaan nestekaasun kotiin kaikille sitä pyytäville henkilöille asianomaisella toimialueellaan.
2. Luettelo nestekaasun tukkumyyjistä, joita [kotiin]kuljetusvelvoite koskee, määritetään energiapolitiikasta ja kaivostoiminnasta vastaavan pääjohtajan päätöksellä joka kolmas vuoksi. Tämä päätös julkaistaan virallisessa lehdessä [BOE].
Kun markkinoiden kehitys ja alan liiketoimintarakenne sitä edellyttävät, ja joka tapauksessa joka viides vuosi, hallitus tarkastelee uudelleen edellytyksiä tässä säännöksessä asetetun velvoitteen käytölle tai ilmoittaa tämän velvoitteen lakkaamisesta.
3. Sen estämättä, mitä tämän lain 38 §:n säännöksissä säädetään, niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei pidetä riittävinä, teollisuus-, energia- ja matkailuministeri määrittää hallituksen talouspoliittisen komitean suostumuksen saatuaan yleisölle myytävän pullotetun nestekaasun enimmäisvähittäishinnat säiliöille, joiden sisällön paino on vähintään 8 kilogrammaa ja alle 20 kilogrammaa ja joiden paino tyhjänä on vähintään 9 kilogrammaa, lukuun ottamatta polttoaineena käytettävien nestekaasujen seosta varten olevia säiliöitä, ja vahvistaa mainittujen hintojen täsmällisen suuruuden tai järjestelmän, jossa ne määritetään ja saatetaan automaattisesti ajan tasalle. Enimmäishintaan sisältyvät kotiinkuljetuksen kustannukset.
4. Sen estämättä, mitä edellisissä momenteissa säädetään, jos nestekaasun tukkumyyjällä, jota kotiinkuljetusvelvoite koskee, ei ole käytettävissään säiliöitä, joiden sisällön paino on vähintään 8 kilogrammaa ja alle 20 kilogrammaa ja joiden paino tyhjänä on vähintään 9 kilogrammaa, kotiinkuljetusvelvoite edellä 3 momentissa mainittuun enimmäishintaan koskee tällaisen myyjän tapauksessa myös säiliöitä, joiden paino tyhjänä on alle 9 kilogrammaa, asianomaisella toimialueella.
5. Nestekaasun tukkumyyjien on toimitettava energiapolitiikasta ja kaivostoiminnasta vastaavalle pääosastolle suoritetuista nestekaasutoimituksista ja edellisissä momenteissa tarkoitetuista yleisölle myytävän nestekaasun enimmäisvähittäishinnoista tiedot, joita viranomaiset tarvitsevat hoitaakseen tehtäviään ja erityisesti kotiinkuljetusvelvoitteen soveltamista, arviointia ja seurantaa varten.”
14. Kuninkaan asetuksen nro 8/2014 58 §:ään sisältyi seuraava luettelo pullotetun nestekaasun tukkumyyjistä, joita kotiinkuljetusvelvoite koskee, kunkin alueen osalta: Repsol Butano SA, Niemimaa ja Baleaarit; DISA Gas SA, Kanariansaaret; ja Atlas SA Combustibles y Lubrificantes, Ceuta ja Melilla. Tämä luettelo vahvistettiin seuraavien kolmen vuoden ajaksi (2017–2020) energiapolitiikasta ja kaivostoiminnasta vastaavan pääjohtajan 28.6.2017 tekemässä päätöksessä (Resolución de 28 de junio de 2017, de la Dirección General de Política Energética y Minas, por la que se establece el listado de operadores al por mayor de gases licuados del petróleo con obligación de suministro domiciliario), jossa vahvistetaan luettelo pullotetun nestekaasun tukkumyyjistä, joita kotiinkuljetusvelvoite koskee.(14)
15. Edellä kuvattujen kuninkaan asetuksella nro 8/2014 lakiin nro 34/1998 tehtyjen muutosten jälkeen annettiin 5.3.2015 määräys IET/389/2015 pullotetun nestekaasun enimmäismyyntihintojen automaattista määrittämistä ennen veroja koskevan järjestelmän ajan tasalle saattamisesta ja putkiston välityksellä toimitettavan nestekaasun myyntihintojen automaattista määrittämistä ennen veroja koskevan järjestelmän muuttamisesta (Orden IET/389/2015, de 5 de marzo, por la que se actualiza el sistema de determinación automática de precios máximos de venta, antes de impuestos, de los gases licuados del petróleo envasados y se modifica el sistema de determinación automática de las tarifas de venta, antes de impuestos, de los gases licuados del petróleo por canalización).(15)
16. Määräyksen IET/389/2015 1 §:n mukaan määräyksen tarkoituksena on pullotetun nestekaasun enimmäismyyntihintojen automaattista määrittämistä koskevan järjestelmän saattaminen ajan tasalle. Määräyksen 3 §:ssä vahvistetaan kaava tällaisten hintojen määrittämiselle, ja sen 5 momentissa säädetään, että näitä hintoja on tarkasteltava uudelleen joka toinen kuukausi.
III Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17. Repsol Butano SA (jäljempänä Repsol Butano) ja DISA Gas SAU (jäljempänä DISA Gas) ovat nestekaasualalla toimivia espanjalaisia yhtiöitä.
18. Repsol Butano ja DISA Gas nostivat Tribunal Supremossa Espanjan hallintoa vastaan erilliset kanteet, joissa vaadittiin kumoamaan määräys IET/389/2015 (jäljempänä riidanalainen määräys), jolla saatetaan ajan tasalle järjestelmä pullotetun nestekaasun enimmäismyyntihinnan vahvistamiseksi (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 15 ja 16 kohta).
19. Ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan riidanalainen määräys perustuu lain nro 34/1998 33. lisäsäännökseen, sellaisena kuin se lisättiin kuninkaan asetuksella nro 8/2014. Kyseisessä lainsäädännössä säädetään toimenpiteistä, joilla vahvistetaan enimmäismyyntihinta – johon sisältyvät kotiinkuljetuksen kustannukset – pullotetun nestekaasun säiliöille, joiden sisällön paino on 8–20 kilogrammaa ja paino tyhjänä vähintään 9 kilogrammaa, ja joiden mukaan nestekaasun tukkumyyjä, jolla on suurin markkinaosuus tietyllä alueella, on velvollinen kuljettamaan nämä säiliöt kuluttajien pyynnöstä heille kotiin ”niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei pidetä riittävinä”. Jos tukkumyyjällä tietyllä alueella ei kuitenkaan ole käytettävissään säiliöitä, joiden sisällön paino on 8–20 kilogrammaa ja paino tyhjänä on vähintään 9 kilogrammaa, kotiinkuljetusvelvoite enimmäishintaan koskee myös säiliöitä, joiden paino tyhjänä on alle 9 kilogrammaa (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 13 kohta).
20. Tämän lainsäädännön mukaisesti Repsol Butano on nimetty toimijaksi, jolla on kotiinkuljetusvelvoite Iberian niemimaalla ja Baleaareilla, ja DISA Gas:lla on sama velvoite Kanariansaarilla (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta).
21. Kanteidensa tueksi Repsol Butano ja DISA Gas väittävät, että tuomiota Federutility ym., jossa tulkitaan maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta annettua direktiiviä 2003/55/EY,(16) olisi sovellettava analogisesti ja että Espanjan lainsäädännön ja unionin oikeuden välillä on selkeä ristiriita, jonka seurauksena kansallista lainsäädäntöä olisi jätettävä soveltamatta ja riidanalainen määräys olisi kumottava.
22. Espanjan hallinto väittää, että direktiivin 2003/55 korvannutta direktiiviä 2009/73 ja tuomiota Federutility ym. ei voida soveltaa pullotettuun nestekaasuun ja että vaikka direktiiviä 2009/73 sovellettaisiinkin analogisesti, riidanalainen määräys on perusteltu sen vuoksi, etteivät markkinat ole riittävän kilpailukykyiset.
23. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, voidaanko tuomiota Federutility ym. soveltaa pääasioiden tosiseikkoihin, jotka koskevat pullotettua nestekaasua, siitä huolimatta, että kyseinen tuomio koskee maakaasusta annetun direktiivin tulkintaa.
24. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut ennakkoratkaisupyynnöissään, että 19.6.2012 antamassaan tuomiossa(17) se kumosi määräyksen ITC/2608/2009,(18) jonka sisältö vastasi riidanalaisen määräyksen sisältöä, esittämättä asiassa ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle. Kyseisessä tuomiossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että vaikka tuomio Federutility ym. koskee maakaasun sisämarkkinoista annettua direktiiviä, tuomiossa annettiin riittävät tulkintaohjeet sen doktriinin ulottamiseksi koskemaan lähialojen, kuten nestekaasualan, julkista sääntelyä, kun markkinoilla (tässä tapauksessa koko Espanjan markkinoilla), joihin toimenpide vaikuttaa, on yhteisönlaajuista merkitystä, riippumatta siitä, ettei ollut olemassa direktiiviä, joka olisi ollut nimenomaisesti sovellettavissa nestekaasuun.
25. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tuomiota Federutility ym. voidaan soveltaa pullotetun nestekaasun alaan, ja toteaa olevan epävarmaa, ovatko toimenpiteet, joissa vahvistetaan enimmäismyyntihinta ja edellytetään kotiinkuljetusta pullotetun nestekaasun tietyntyyppisille säiliöille, kyseisessä tuomiossa vahvistettujen perusteiden mukaisia etenkin suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että näitä toimenpiteitä voidaan epäilyksettä pitää sosiaalisesti heikossa asemassa olevien käyttäjien ja syrjäisten alueiden asukkaiden suojelutoimenpiteinä, jotka ovat sen yleisen taloudellisen edun mukaisia, että pullotetun nestekaasun toimitushinta pidetään loppuasiakkaan kannalta kohtuullisena.
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin katsoo, että näiden toimenpiteiden yhteensopivuudesta unionin lainsäädännön kanssa herää epäilyjä kolmen näkökohdan perusteella. Ensinnäkin näitä toimenpiteitä sovelletaan yleisesti kaikkiin kuluttajiin heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta tilanteestaan riippumatta. Toiseksi nämä toimenpiteet ovat olleet voimassa yli 18 vuotta lain nro 34/1998 antamisesta lähtien, vaikka ne perustuvat nimenomaisesti tilapäiseen säännökseen. Kolmanneksi ne vaikuttavat mahdollisesti kilpailuun kyseisillä markkinoilla, koska ne voivat estää tehokkaasti uusien toimijoiden markkinoille pääsyn ja edistää osaltaan kilpailun säilymistä vähäisenä.
28. Tässä tilanteessa Tribunal Supremo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle asiassa C-473/17 seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kun otetaan huomioon [20.4.2010 annettuun tuomioon Federutility ym., C-265/08, EU:C:2010:205] perustuva doktriini, onko toimenpide, jolla vahvistetaan pullotetun nestekaasun säiliön enimmäishinta, yhteensopiva kyseisen doktriinin kanssa tai suhteellisuusperiaatteen mukainen toimenpiteenä, jolla suojellaan sosiaalisesti heikossa asemassa olevia käyttäjiä, kun jokin jäljempänä luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä
– toimenpide toteutetaan kaikkiin kuluttajiin yleisesti sovellettavana toistaiseksi ’niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei voida pitää riittävinä’,
– toimenpide on ollut voimassa jo yli [1]8 vuoden ajan,
– toimenpide saattaa edistää kilpailun säilymistä vähäisenä estämällä uusien toimijoiden pääsyn markkinoille?
2) Kun otetaan huomioon [20.4.2010 annettuun tuomioon Federutility ym., C-265/08, EU:C:2010:205] perustuva doktriini, onko pullotetun nestekaasun pakollista kotijakelua koskeva toimenpide yhteensopiva kyseisen doktriinin kanssa tai suhteellisuusperiaatteen mukainen sosiaalisesti heikossa asemassa olevien käyttäjien tai hankalapääsyisten alueiden asukkaiden suojelutoimenpiteenä, kun jokin edellisessä kysymyksessä luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä?”
29. Tässä samassa tilanteessa Tribunal Supremo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle asiassa C-546/17 seuraavat, lähes samansisältöiset ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kun otetaan huomioon [20.4.2010 annettuun tuomioon Federutility ym., C-265/08, EU:C:2010:205] perustuva doktriini, onko toimenpide, jolla vahvistetaan pullotetun nestekaasun säiliön enimmäishinta, yhteensopiva kyseisen doktriinin kanssa tai suhteellisuusperiaatteen mukainen toimenpiteenä, jolla suojellaan sosiaalisesti heikossa asemassa olevia käyttäjiä, kun jokin jäljempänä luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä
– toimenpide toteutetaan kaikkiin kuluttajiin yleisesti sovellettavana toistaiseksi ’niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei voida pitää riittävinä’,
– toimenpide on ollut voimassa jo yli [1]8 vuoden ajan,
– toimenpide saattaa edistää kilpailun säilymistä vähäisenä estämällä uusien toimijoiden pääsyn markkinoille?
2) Kun otetaan huomioon [20.4.2010 annettuun tuomioon Federutility ym., C-265/08, EU:C:2010:205] perustuva doktriini, onko se, että tietyllä alueella määräävässä asemassa oleva toimija velvoitetaan harjoittamaan pullotetun nestekaasun kotijakelua, yhteensopivaa kyseisen doktriinin kanssa tai suhteellisuusperiaatteen mukaista sosiaalisesti heikossa asemassa olevien käyttäjien tai hankalapääsyisten alueiden asukkaiden suojelua koskevien syiden perusteella, kun jokin edellisessä kysymyksessä luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä?”
IV Menettely unionin tuomioistuimessa
30. Kirjallisia huomautuksia esittivät Repsol Butano, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio asiassa C-473/17 sekä DISA Gas, Espanjan hallitus ja komissio asiassa C-546/17.
31. Unionin tuomioistuimen päätöksellä asiat yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
32. Repsol Butano, DISA Gas, Espanjan hallitus ja komissio osallistuivat 26.9.2018 pidettyyn istuntoon.
V Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
33. Repsol Butano ja DISA Gas väittävät, että direktiiviä 2009/73, sellaisena kuin sitä on tulkittu Federutility-oikeuskäytännössä, sovelletaan pullotetun nestekaasun markkinoihin.
34. Repsol Butano ja DISA Gas väittävät etenkin, että energian sisämarkkinat kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan, että se, ettei unioni ole vielä käyttänyt toimivaltaansa nestekaasualalla, ei oikeuta jäsenvaltioita käyttämään toimivaltaansa ottamatta huomioon unionin maakaasua ja sähköä koskevissa direktiiveissä vapaiden ja kilpailukykyisten energiamarkkinoiden luomiseksi vahvistamia yhteisiä perusteita, ja ettei ole mitään oikeudellista syytä olla soveltamatta näitä yhteisiä perusteita, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, jonkin toisen energiatuotteen, kuten nestekaasun, markkinoihin.
35. Repsol Butano ja DISA Gas myös huomauttavat, että direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan ”muun tyyppisiin kaasuihin” – jollainen nestekaasukin on – ”edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa”. Niiden näkemyksen mukaan Federutility-oikeuskäytäntöä sovelletaan muiden sellaisten energiatuotteiden markkinoihin, joita käytetään maakaasun vaihtoehtona tai sen rinnalla, kuten pullotetun nestekaasun markkinoihin.
36. Repsol Butano ja DISA Gas väittivät lisäksi istunnossa, että Federutility-oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa, koska unionin maakaasu- ja nestekaasumarkkinat liittyvät läheisesti toisiinsa ja koska perussopimusten määräyksiä ja etenkin perusvapauksia koskevia määräyksiä, SEUT 34 artiklaa ja SEUT 106 artiklan 2 kohtaa, sovelletaan pullotetun nestekaasun markkinoihin. Tältä osin ne painottivat istunnossa, että vaikka SEUT 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja yritysten tehtäväksi, niiden on noudatettava perussopimusten määräyksiä, ja että Federutility-oikeuskäytännössä vahvistetut kriteerit ovat merkityksellisiä tässä yhteydessä.
37. Tämän perusteella Repsol Butano ja DISA Gas väittävät, etteivät riidanalaiset toimenpiteet ole niiden Federutility-oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden mukaisia, joiden on täytyttävä, jotta voidaan hyväksyä jäsenvaltion toimenpiteet, joilla asetetaan julkisen palvelun velvoitteita yrityksille.
38. Repsol Butano ja DISA Gas etenkin väittävät, että enimmäismyyntihinnan vahvistaminen on suhteetonta sen keston, yleisluonteisuuden ja kilpailun vastaisten vaikutusten vuoksi. Ensinnäkin sen sijaan, että toimenpide olisi voimassa väliaikaisesti tai rajoitetun ajan, siitä on tullut pysyvä nyt, kun on kulunut 32 vuotta Espanjan liittymisestä EU:hun ja lähes 20 vuotta siitä, kun vapauttamisesta säädettiin lailla nro 34/1998. Toiseksi, vaikka tällä toimenpiteellä pyritään suojelemaan heikossa asemassa olevia käyttäjiä ja syrjäisten alueiden asukkaita, se on luonteeltaan valikoimaton, koska sitä sovelletaan kaikkiin kuluttajiin eikä vain kohderyhmiin. Kolmanneksi toimenpide muodostaa esteen kilpailukykyisille nestekaasumarkkinoille ja estää uusien talouden toimijoiden pääsyn näille markkinoille. Tältä osin ne huomauttavat, että Espanja on tällä hetkellä ainoa jäsenvaltio, jossa on käytössä pullotetun nestekaasun enimmäishintajärjestelmä, jossa asetetaan kotiinkuljetusvelvoite toimijalle, jolla on suurin markkinaosuus, ja että enimmäishinta on huomattavasti alhaisempi kuin hinnat muiden jäsenvaltioiden markkinoilla.
39. Repsol Butano ja DISA Gas väittävät edelleen, että kotiinkuljetusvelvoite on suhteeton sen yleisen ja pysyvän luonteen sekä kilpailun vastaisten vaikutusten vuoksi ja että lisäksi käytettävissä on vaihtoehtoisia toimenpiteitä, kuten muilla energia-aloilla käytössä olevan säännellyn alennuksen vahvistaminen tietyille heikossa asemassa oleville kuluttajille (niin kutsuttu sosiaalinen bonus). Ne myös väittävät Federutility-oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden valossa, että kotiinkuljetusvelvoite on syrjivä, koska sitä sovelletaan ainoastaan toimijaan, jolla on suurin markkinaosuus tietyn alueen markkinoilla, jolloin suljetaan pois muut aktiiviset toimijat kullakin alueella, ja koska sillä ei taata, että unionin kaasualan yritykset voivat tarjota espanjalaisille kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti.
40. Espanjan hallitus väittää, ettei direktiivillä 2009/73 säännellä pullotetun nestekaasun markkinoita, koska sen soveltamisala rajoittuu maakaasuun ja muihin maakaasuverkkoa käyttäviin kaasuihin.(19) Se myös väittää, ettei direktiiviä 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytäntöä voida soveltaa analogisesti pääasioissa kyseessä olevaan tilanteeseen, koska kyseisessä unionin lainsäädännössä ei ole aukkoja ja koska nestekaasuala eroaa maakaasualasta siinä, ettei unionin tasolla ole annettu yhdenmukaistamissäännöksiä sisämarkkinoita varten.
41. Espanjan hallitus katsoo näin ollen, ettei ennakkoratkaisukysymyksiä voida ottaa tutkittavaksi, koska toisenlaisen tosiasiallisen tilanteen osalta vahvistetun unionin normin soveltamisalaa on mahdotonta laajentaa siitä, mikä on ollut unionin lainsäätäjän ja jäsenvaltioiden lainsäätäjien tahto.
42. Espanjan hallitus kuitenkin väittää, että antaakseen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuimen olisi muotoiltava ennakkoratkaisukysymykset uudelleen ottaen huomioon SEUT 14 ja SEUT 106 artiklan, luettuna yhdessä yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 (jäljempänä pöytäkirja N:o 26) kanssa,(20) jota olisi tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasioissa kyseessä olevien kaltaisille toimenpiteille.
43. Espanjan hallitus korostaa etenkin jäsenvaltioiden harkintavaltaa, kun ne käyttävät toimivaltaansa tarjota yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, sellaisena kuin se on tunnustettu SEUT 14 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 26 sekä SEUT 106 artiklan 2 kohtaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Se katsoo, että SEUT 106 artiklan edellytykset täyttyvät, kun otetaan huomioon riidanalaisilla toimenpiteillä tavoiteltava yleinen taloudellinen etu ja toimenpiteiden oikeasuhteisuus.
44. Espanjan hallitus tähdensi istunnossa, että käsiteltävien asioiden sääntelykehys perustuu unionin primaarioikeuden määräyksiin, joihin sisältyvät perusvapaudet, SEUT 106 artiklan 2 kohta, pöytäkirja N:o 26 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 36 artikla, jossa taataan perusoikeus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Perusvapauksista Espanjan hallitus totesi istunnossa, että vaikka riidanalaisten toimenpiteiden voitaisiin katsoa muodostavan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevissa perussopimuksen määräyksissä tarkoitetun rajoituksen, ne ovat joka tapauksessa perusteltuja ja oikeasuhteisia. Tältä osin sovellettavat oikeasuhteisuuden arviointiperusteet eivät ole samat kuin Federutility-oikeuskäytännössä vahvistetut, vaan tämä arviointi perustuu pikemminkin unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin ja siinä otetaan huomioon perusoikeuskirjan 36 artikla.
45. Oikeasuhteisuuden arvioinnin yhteydessä Espanjan hallitus korostaa muun muassa sitä, etteivät toimenpiteet kohdistu kaikkiin käyttäjiin tai kaikkiin säiliöryhmiin, vaan ne on kohdennettu ensisijaisesti kotimaiseen kulutukseen ja heikossa asemassa oleviin kuluttajiin, ja että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tarkastelevat niitä uudelleen säännöllisesti. Espanjan hallitus myös väittää, että Espanjan pullotetun nestekaasun markkinoilla on erityisolosuhteita, jotka tukevat enimmäismyyntihinnan säilyttämistä,(21) ja että maassa harkittiin useita vaihtoehtoisia toimenpiteitä, kuten ”sosiaalisen bonuksen” mahdollisuutta, mutta ne hylättiin riidanalaisia toimenpiteitä suhteettomampina.
46. Komissio väittää, ettei direktiiviä 2009/73 sovelleta pullotettuun nestekaasuun, koska sitä ei mainita direktiivin 1 artiklassa eikä sitä voida ”teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa” tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
47. Komissio kuitenkin katsoo, että perusvapaudet ja SEUT 106 artiklan 2 kohta ovat merkityksellisiä pullotetun nestekaasun alan kannalta. Komissio ehdottaa näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin siten, että on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä varmistua siitä, että perusvapauksia sovelletaan tähän alaan, ja siitä, rajoitetaanko riidanalaisilla toimenpiteillä tällaisia vapauksia, ja jos rajoitetaan, ovatko rajoitukset perusteltuja ja oikeasuhteisia. Komission näkemyksen mukaan Federutility-oikeuskäytännössä vahvistettuja oikeasuhteisuutta koskevia kriteerejä voidaan käyttää tältä osin viitekohtana.
48. Komissio etenkin katsoo, ettei voida sulkea pois, että riidanalaiset toimenpiteet ovat omiaan estämään, joskin välillisesti tai mahdollisesti, nestekaasun tuontia Espanjaan muista jäsenvaltioista ja siten estämään tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Istunnossa komissio lisäksi väitti, että Espanjan pullotetun nestekaasun markkinoiden erityispiirteet, sellaisina kuin ne esitetään Espanjan hallituksen huomautuksissa, ovat tärkeimpiä siihen vaikuttavia tekijöitä, ettei näille markkinoille tule uusia toimijoita, ja että riidanalaiset toimenpiteet ovat syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, sillä niissä ei suljeta ennakolta pois mitään markkinoilla toimivia yrityksiä ja Espanjan hallitus on toiminut sen harkintavallan mukaisesti, joka sillä on määritettäessä tarkoituksenmukaisinta ja oikeasuhteisinta välinettä sen julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamiseen.
VI Arviointi
49. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään lähinnä, ovatko tietyt jäsenvaltion toimenpiteet, joissa asetetaan julkisen palvelun velvoitteita yrityksille pullotetun nestekaasun markkinoita koskevan yleisen taloudellisen edun perusteella, yhteensopivia Federutility-oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden kanssa, kun otetaan huomioon etenkin suhteellisuusperiaate. Kyseessä olevat jäsenvaltion toimenpiteet koostuvat ensinnäkin kotiinkuljetuksen kustannukset sisältävän enimmäismyyntihinnan vahvistamisesta pullotetun nestekaasun säiliöille, joiden sisällön paino on 8–20 kilogrammaa ja paino tyhjänä vähintään 9 kilogrammaa, ja toiseksi siitä, että kunkin alueen markkinaosuudeltaan suurimmalle tukkumyyjälle asetetaan velvollisuus kuljettaa nämä säiliöt pyynnöstä kuluttajille kotiin.(22)
50. Olen tullut tarkastelussani siihen tulokseen, ettei pullotettu nestekaasu kuulu direktiivin 2009/73 soveltamisalaan ja ettei direktiiviä 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytäntöä voida analogisesti soveltaa pullotetun nestekaasun alaan. Katson näin ollen, ettei direktiivi 2009/73, sellaisena kuin sitä on tulkittu Federutility-oikeuskäytännössä, ole esteenä pääasioissa kyseessä olevien kaltaisille jäsenvaltion toimenpiteille.
51. Katson myös, ettei unionin tuomioistuimen pitäisi muotoilla ennakkoratkaisukysymyksiä uudelleen muiden unionin oikeussääntöjen sovellettavuuden osalta.
52. Esitän perusteluni yksityiskohtaisesti jäljempänä, mutta tarkastelen aluksi ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
A Tutkittavaksi ottaminen
53. Espanjan hallitus väittää pohjimmiltaan, ettei ennakkoratkaisupyyntöjä voida ottaa tutkittavaksi, koska pääasioiden oikeusriidan kohde ei kuulu direktiivin 2009/73 soveltamisalaan (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohta). Vaikka Espanjan hallitus ehdottaakin, että unionin tuomioistuin voi vastata ennakkoratkaisukysymyksiin, sellaisina kuin ne on muotoiltu uudelleen, SEUT 14 ja SEUT 106 artiklan, luettuna yhdessä pöytäkirjan N:o 26 kanssa, tulkinnan osalta, sen esittämää oikeudenkäyntiväitettä on kuitenkin syytä tarkastella.
54. Ensinnäkin siltä osin kuin tämän oikeudenkäyntiväitteen katsotaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä koskevan ennakkoratkaisukysymysten merkityksellisyyttä, käsiteltävissä asioissa ei löydy tukea väitteelle siitä, ettei ennakkoratkaisukysymyksillä ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai että ne koskevat luonteeltaan hypoteettista ongelmaa tai että unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin, jolloin olettama, jonka mukaan kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, voitaisiin kumota.(23)
55. Lisäksi se, voidaanko direktiiviä 2009/73, sellaisena kuin sitä on tulkittu Federutility-oikeuskäytännössä, soveltaa pullotetun nestekaasun alaan, liittyy ennakkoratkaisukysymysten aineelliseen tutkimiseen eikä niiden tutkittavaksi ottamiseen.(24)
56. Ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamista koskeva oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.
B Asiakysymys
1. Direktiivin 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytännön sovellettavuus pääasioissa
a) Direktiivin 2009/73 soveltamisala
57. Unionin tuomioistuin ei ole vielä tarkastellut kysymystä direktiivin 2009/73 soveltamisalasta nestekaasun osalta.(25)
58. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, direktiivillä 2009/73 on tavoitteena toteuttaa sellaiset täysin ja tosiasiassa avoimet ja kilpailuun perustuvat maakaasun sisämarkkinat, joilla kaikki kuluttajat voivat vapaasti valita toimittajansa ja kaikki toimittajat voivat tarjota vapaasti tuotteitaan asiakkailleen.(26)
59. Tätä tarkoitusta varten direktiivin 2009/73 1 artiklassa määritetään sen kohde ja soveltamisala. Direktiivin 2009/73 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt maakaasun siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille.
60. Saman artiklan 2 kohdassa puolestaan säädetään, että tässä direktiivissä annettuja maakaasua, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, koskevia sääntöjä ”sovelletaan syrjimättömällä tavalla myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun tai muun tyyppisiin kaasuihin edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa”.(27)
61. Direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdassa tai missään muussakaan kyseisen direktiivin säännöksessä ei mainita nestekaasua.
62. Direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon perusteella se, että nestekaasua voidaan pitää ”muun tyyppisenä kaasuna”(28) tai maakaasun vaihtoehtona tai sitä täydentävänä energiatuotteena,(29) ei sinänsä ole ratkaisevaa tai riittävää direktiivin 2009/73 soveltamisalan rajaamisen kannalta. Direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdassa pikemminkin säädetään, että jotta kyseessä oleva ”muun tyyppinen kaasu” voi kuulua direktiivin 2009/73 soveltamisalaan, sitä on voitava syöttää teknisesti ja turvallisesti maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa.
63. Kuten komissio ja Espanjan hallitus totesivat, nestekaasua ei voida syöttää teknisesti ja turvallisesti maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä ilmenee, että näin on, voidaan päätellä, ettei pullotettu nestekaasu kuulu direktiivin 2009/73 soveltamisalaan.
64. Voi olla hyödyllistä huomauttaa, että tämä toteamus vaikuttaa olevan linjassa direktiivin 2009/73 valmisteluasiakirjojen kanssa.
65. Direktiivi 2009/73 kuuluu niin kutsuttuun kolmanteen energiapakettiin, joka koostuu maakaasu- ja sähköalalla toteutetuista useista unionin toimenpiteistä.(30) Aiempien pakettien, jotka koskivat maakaasun osalta ensinnäkin direktiiviä 98/30(31) ja toiseksi direktiiviä 2003/55, mukaisesti direktiivillä 2009/73 pyritään vapauttamaan täysimääräisesti maakaasuala ja näin poistamaan jäljellä olevat esteet maakaasun toimituksille koko unionin alueella.(32)
66. Alun perin direktiivin 98/30 1 artiklassa viitattiin direktiivin soveltamisalan osalta yksinomaan ”maakaasualaan, nesteytetty maakaasu mukaan lukien”. Euroopan parlamentin tekemien tarkistusten(33) jälkeen direktiivin 2003/55 1 artiklan 2 kohdan sanamuoto oli samankaltainen(34) kuin nykyisen direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdan sanamuoto (pienin muutoksin).(35) Näiden tarkistusten tekemisen yhteydessä ei ilmeisestikään tarkasteltu lainkaan nestekaasua.
67. Näin vaikuttaa olevan myös komission äskettäin esittämässä ehdotuksessa direktiivin 2009/73 muuttamisesta kolmansiin maihin meneviä ja niistä tulevia kaasuputkia koskevassa unionin oikeudellisesta kehyksessä olevien ilmeisten aukkojen täyttämiseksi.(36) Vaikka ehdotuksen ensimmäinen käsittely Euroopan parlamentissa ei olekaan vielä päättynyt, parlamentin valmisteluasiakirjoihin sisältyy tarkistusehdotus direktiivin 2009/73 1 artiklan 2 kohdan muuttamiseksi siten, että direktiiviä sovelletaan myös ”vihreään vetyyn ja uusiutuvasta energiasta valmistettuun synteettiseen metaaniin”.(37) Nestekaasua ei kuitenkaan mainita.
68. Kun otetaan huomioon, että vihreä vety ja synteettinen metaani (josta käytetään myös nimitystä ”synteettinen maakaasu”) ovat kaasumaisia polttoaineita, joita voidaan syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää tässä verkossa,(38) tästä tarkistusehdotuksesta ja aiemmista direktiiviä 2009/73 koskevista tarkistuksista voidaan päätellä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on rajata kyseisen direktiivin soveltamisala maakaasuun ja muun tyyppisiin kaasuihin, jotka voivat käyttää maakaasuverkkoa.
69. Nestekaasun jättäminen direktiivin 2009/73 soveltamisalan ulkopuolelle on lisäksi linjassa joidenkin muiden unionin energialainsäädäntökehykseen kuuluvien toimenpiteiden kanssa, joissa neste- ja maakaasu erotetaan eri energiatuotteina. Esimerkiksi energiatilastoista annetussa asetuksessa N:o 1099/2008 nestekaasu luokitellaan yleisesti öljyn ja öljytuotteiden ryhmään, joka on erillinen maakaasun ryhmästä.(39) Myös vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU maa- ja nestekaasu luetellaan erillisissä ryhmissä direktiiviin sisältyvässä vaihtoehtoisten polttoaineiden määritelmässä.(40)
b) Direktiivin 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytännön analoginen soveltaminen
70. En ole vakuuttunut siitä, että direktiiviä 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa analogisesti pääasian tilanteeseen, kuten Repsol Butano ja DISA Gas väittävät, seuraavista syistä.
71. Ensinnäkin edellytykset direktiivin 2009/73 analogiselle soveltamiselle pääasioihin puuttuvat.
72. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan analoginen soveltaminen edellyttää ensinnäkin unionin oikeuden säännöksessä olevaa tavoitteen vastaista lainaukkoa, joka poistetaan soveltamalla samankaltaisia tapauksia koskevan unionin lainsäädännön säännöksiä, ja toiseksi tutkitun tapauksen ja unionin oikeudessa säännellyn tapauksen intressien rinnastettavuutta.(41)
73. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja etenkin tuomion Kernkraftwerke Lippe-Ems(42) perusteella väite direktiivin säännöksen analogisesta soveltamisesta on hylättävä, jos se laajentaisi kyseisen direktiivin soveltamisalaa sen nimenomaisten säännösten vastaisesti.
74. Kuten ratkaisuehdotuksessani Cristal Union(43) totesin, asiassa Kernkraftwerke Lippe-Ems unionin tuomioistuimelta tiedusteltiin, sovelletaanko energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY(44) 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä vapautusvelvollisuutta ydinpolttoaineeseen, sillä vaikka ydinpolttoainetta ”käytetään sähkön tuottamiseen”, kuten mainitussa säännöksessä edellytetään, se ei sisälly luetteloon ”energiatuotteista”, joihin direktiiviä 2003/96 sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Kernkraftwerke Lippe-Ems, ettei ydinpolttoaine kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, ja hylkäsi väitteen siitä, että kyseistä direktiiviä olisi sovellettava analogisesti sähkön tuottamiseen käytettävään ydinpolttoaineeseen. On täysin selvää, että jos unionin tuomioistuin olisi soveltanut kyseistä poikkeusta sähkön tuottamiseen käytettävään ydinpolttoaineeseen, se olisi laajentanut direktiivin 2003/96 soveltamisalaa saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan vastaisesti.(45)
75. Käsiteltävissä asioissa se, ettei pullotettu nestekaasu kuulu direktiivin 2009/73 soveltamisalaan, ei tarkoita lainaukkoa, vaan se pikemminkin näyttää kuvastavan unionin lainsäätäjän aikomusta olla sisällyttämättä pullotettua nestekaasua kyseiseen direktiiviin. Jos unionin tuomioistuin soveltaisi analogisesti direktiivin 2009/73 säännöksiä pullotetun nestekaasun alaan, direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin sen 1 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti määritellyn soveltamisalan ulkopuolelle.
76. Samat näkökohdat pätevät Federutility-oikeuskäytännön analogiseen soveltamiseen pääasioiden tilanteisiin, sillä kyseisessä oikeuskäytännössä tulkitaan direktiiviä 2009/73.
77. Federutility-oikeuskäytännössä unionin tuomioistuin katsoi, että vaikka se, että valtio puuttuu maakaasun myyntihintojen vahvistamiseen, muodostaa esteen toimintakykyisten maakaasun sisämarkkinoiden toteutumiselle, kyseinen interventio voidaan kuitenkin hyväksyä direktiivin 2009/73(46) ja etenkin sen 3 artiklan 2 kohdan nojalla,(47) jossa sallitaan julkisen palvelun velvoitteiden asettaminen yrityksille, kolmen edellytyksen täyttyessä: ensinnäkin toimenpiteellä on pyrittävä yleisen taloudellisen edun mukaiseen tavoitteeseen, toiseksi sen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja kolmanneksi siinä on määrättävä selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia julkisen palvelun velvoitteita, joilla turvataan se, että unionin kaasualan yritykset voivat tarjota kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti.(48)
78. Varmistaakseen, että sellaisilla julkisen palvelun velvoitteilla, joita yrityksille voidaan direktiivin 2009/73 3 artiklan 2 kohdan nojalla määrätä, saadaan rajoittaa maakaasun toimitushintojen vapaata määräytymistä 1.7.2007 lähtien vain siinä määrin kuin se on tarpeen tavoitellun yleisen taloudellisen edun mukaisen tavoitteen toteuttamiseksi, ja tämän johdosta välttämättä rajoitetuksi ajaksi unionin tuomioistuin myös antoi mainitussa oikeuskäytännössä kansalliselle tuomioistuimelle suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevasta toisesta edellytyksestä seuraavat ohjeet: ensinnäkin toimenpiteellä on voitava taata yleisen taloudellisen edun mukaisen tavoitteen, johon sillä pyritään, toteuttaminen, toiseksi toimenpiteen on rajoituttava siihen, mikä on tarkkaan ottaen tarpeen tavoitellun tavoitteen saavuttamiseksi, kolmanneksi käyttöön otettu interventiotapa ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen yleiseen taloudelliseen etuun liittyvän tavoitteen, johon pyritään, saavuttamiseksi, ja neljänneksi tarpeellisuusvaatimusta on arvioitava myös toimenpiteen henkilölliseen soveltamisalaan ja tarkemmin ottaen niihin subjekteihin nähden, jotka hyötyvät siitä.(49)
79. On syytä korostaa, että Federutility-oikeuskäytäntö sijoittuu direktiivillä 2009/73 luotuun yhdenmukaistettuun kehykseen, jolla saatetaan tasapainoon yhtäältä kyseisen direktiivin ensisijainen tavoite varmistaa täysin avoimet ja kilpailukykyiset maakaasun sisämarkkinat määritetyssä ajassa ja toisaalta se, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa sallitaan se, että valtio puuttuu tietyllä tavalla hintojen sääntelyyn asettamalla yrityksille yleisen taloudellisen edun nimissä julkisen palvelun velvoitteita, kunhan noudatetaan kyseisessä säännöksessä vahvistettuja ja sen tulkinnasta annetussa Federutility-oikeuskäytännössä kehitettyjä tiukkoja parametrejä.(50) Tämän perusteella kyseisessä oikeuskäytännössä määritettyjä unionin tuomioistuimen perusteita ei nähdäkseni ole muotoiltu yleisesti, eikä niitä voida soveltaa tämän yhdenmukaistetun kehyksen ulkopuolella alaan, joka ei ole alakohtaista vapauttamista koskevan unionin direktiivin kohteena.
80. Samaan tapaan kuin kollegani, julkisasiamies Szpunar ratkaisuehdotuksessaan Kernkraftwerke Lippe-Ems(51) katson, että Federutility-oikeuskäytännössä kehitettyjen perusteiden ulottaminen koskemaan pullotetun nestekaasun alaa merkitsisi puuttumista direktiivin 2009/73 soveltamisalaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaan antaa säännöksiä direktiivin 2009/73 käsittämän yhdenmukaistetun alan ulkopuolella.
81. Katsonkin, ettei pullotettu nestekaasu kuulu direktiivin 2009/73 soveltamisalaan ja ettei direktiiviä 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytäntöä sovelleta analogisesti pääasioiden tilanteisiin.
82. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa käsiteltävissä asioissa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin siten, että direktiivi 2009/73, sellaisena kuin sitä on tulkittu Federutility-oikeuskäytännössä, ei ole esteenä pääasioissa kyseessä olevien kaltaisille kansallisille toimenpiteille.
2. Muiden unionin oikeussääntöjen sovellettavuus pääasiaan
83. Huomautan, että ennakkoratkaisukysymyksissä, sellaisina kuin ne ovat muotoiltuna, tiedustellaan, ovatko kyseessä olevat jäsenvaltioiden toimenpiteet yhteensopivia Federutility-oikeuskäytännön kanssa ”tai suhteellisuusperiaatteen mukaisia” (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 28 ja 29 kohta). Jos unionin tuomioistuin toteaa, ettei direktiiviä 2009/73 ja Federutility-oikeuskäytäntöä voida soveltaa pääasioiden tilanteisiin, voitaisiin siten katsoa, että ennakkoratkaisukysymyksissä pyydetään unionin tuomioistuimelta ohjeita näiden toimenpiteiden oikeasuhteisuuden arviointiin tämän kehyksen ulkopuolella.
84. Oikeasuhteisuuden arviointi ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä.(52) Kuten asianosaisten unionin tuomioistuimelle esittämistä huomautuksista ilmenee, ne ehdottavat nimittäin kolmea erilaista lähestymistapaa sen tutkimiseen, ovatko riidanalaiset toimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen kanssa. Repsol Butano ja DISA Gas vetoavat direktiivin 2009/73 tulkinnasta annetussa Federutility-oikeuskäytännössä vahvistettuihin perusteisiin, kun taas Espanjan hallitus vetoaa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja käsitteleviin perussopimuksen määräyksiin, kuten SEUT 14 ja SEUT 106 artiklaan, luettuina yhdessä pöytäkirjan N:o 26 ja perusoikeuskirjan 36 artiklan kanssa. Espanjan hallitus vaikuttaa myös yhtyvän komission huomautuksiin perusvapauksien ja erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden soveltamisesta käsiteltävissä asioissa.
85. Myönnän, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on rajoittanut kysymyksensä koskemaan tiettyjen unionin oikeuden säännösten tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä kyseiselle tuomioistuimelle kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä tämän arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, ja että tätä tarkoitusta varten unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan tälle lisäksi ohjeita muun muassa unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella.(53) Voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle asian ratkaisun kannalta hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuin voi lisäksi muotoilla ennakkoratkaisukysymykset uudelleen ja ottaa huomioon sellaisia unionin oikeuden säännöksiä, joihin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei ole viitannut ennakkoratkaisukysymyksissään.(54)
86. Katson kuitenkin, ettei unionin tuomioistuimen ole tässä menettelyssä tarkoituksenmukaista muotoilla ennakkoratkaisukysymyksiä uudelleen Espanjan hallituksen ja komission ehdottamien lähestymistapojen mukaisesti seuraavista syistä.
87. Ensinnäkin, vaikka SEUT 14 ja SEUT 106 artikla ilmentävät yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen(55) merkitystä unionin oikeusjärjestyksessä, nämä määräykset eivät muodosta itsenäistä perustaa riidanalaisten toimenpiteiden arvioimiselle unionin oikeuden ja etenkään suhteellisuusperiaatetta koskevien oikeussääntöjen kannalta käsiteltävien asioiden olosuhteissa.(56)
88. SEUT 14 artiklassa, samoin kuin pöytäkirjassa N:o 26, vahvistetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeä asema unionin yhteisten arvojen joukossa.(57) SEUT 14 artikla(58) on ”yleisesti sovellettava määräys”, jota sovelletaan moniin unionin politiikan ja toiminnan aloihin ja jossa muun muassa vahvistetaan, että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen olisi toimittava sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEU 4 artiklan ja SEUT 93, SEUT 106 ja SEUT 107 artiklan soveltamista, unionin ja jäsenvaltioiden vastuulla, ja tällöin näiden on toimittava toimivaltansa mukaisesti ja perussopimusten soveltamisalalla. Kuten unionin tuomioistuin Federutility-oikeuskäytännössä totesi, pöytäkirjassa N:o 26 tunnustetaan nimenomaisesti jäsenvaltioiden viranomaisten keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja.(59)
89. Kuten unionin tuomioistuin Federutility-oikeuskäytännössä myös korosti, SEUT 106 artiklan 2 kohdassa(60) pyritään tässä tarkoituksessa sovittamaan yhteen yhtäältä jäsenvaltioiden intressi käyttää talous- tai sosiaalipolitiikan välineinä tiettyjä yrityksiä ja toisaalta unionin intressi siihen, että kilpailusääntöjä noudatetaan ja sisämarkkinoiden yhtenäisyys säilytetään.(61) Tässä yhteydessä jäsenvaltioilla on oikeus unionin oikeutta noudattaen päättää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujensa laajuudesta ja organisaatiosta. Ne voivat ottaa huomioon erityisesti kansallisen politiikkansa tavoitteet.(62) Huomautustensa(63) perusteella Espanjan hallitus ei kuitenkaan vetoa SEUT 106 artiklan 2 kohtaan voidakseen poiketa tiettyjen perustamissopimuksen määräysten soveltamisesta.(64)
90. Vaikka perusvapaudet onkin mainittu asianosaisten huomautuksissa, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevassa asiakirja-aineistossa ei ole mielestäni riittävästi tietoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää, mitä perusvapautta riidanalaisiin toimenpiteisiin voitaisiin soveltaa, ja minkä perusvapauden perusteella unionin tuomioistuin voisi lausua näiden toimenpiteiden arvioinnista suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta. Kun komissiolta tiedusteltiin tätä istunnossa, se totesi, ettei ole riittävästi sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää selkeästi, mitä perusvapauksia voidaan soveltaa, ja vaikka tavaroiden vapaata liikkuvuutta käytetään tältä osin viitekohtana, muita perusvapauksia ja palveludirektiiviä(65) ei voida sulkea pois.
91. Vaikka voikin olla niin, että muita unionin oikeussääntöjä, kuten perusvapauksia tai kilpailulainsäädäntöä, voidaan mahdollisesti soveltaa pääasioissa kyseessä oleviin tilanteisiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole pyytänyt unionin tuomioistuinta tulkitsemaan tällaisia oikeussääntöjä, eikä unionin tuomioistuimella ole käytettävissään riittävästi tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja tällaista arviointia varten.(66) Se, että unionin tuomioistuin muuttaisi ennakkoratkaisukysymysten keskeistä sisältöä tältä osin, olisi yhteensopimatonta sen velvollisuuden kanssa, joka unionin tuomioistuimella on sen takaamiseksi, että jäsenvaltioille ja asianosaisille osapuolille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti, kun otetaan huomioon se seikka, että tämän määräyksen mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevat päätökset annetaan tiedoksi kyseisessä määräyksessä tarkoitetuille asianomaisille osapuolille.(67)
92. Katson näin ollen, ettei unionin tuomioistuimen pitäisi muotoilla ennakkoratkaisukysymyksiä uudelleen, vaan se voi pikemminkin todeta vastauksessaan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on määrittää perussopimusten määräysten ja etenkin perusvapauksien sovellettavuus riidanalaisiin toimenpiteisiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tietysti esittää uuden ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla.
VII Ratkaisuehdotus
93. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, sellaisena kuin sitä on tulkittu 20.4.2010 annetussa tuomiossa Federutility ym. (C-265/08, EU:C:2010:205) ja myöhemmässä oikeuskäytännössä, ei ole esteenä toimenpiteelle, jolla vahvistetaan pullotetun nestekaasun säiliöiden enimmäishinta toimenpiteenä, jolla suojellaan sosiaalisesti heikossa asemassa olevia käyttäjiä, kun jokin jäljempänä luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä
– toimenpide toteutetaan kaikkiin kuluttajiin yleisesti sovellettavana toistaiseksi ”niin kauan kuin markkinoille pääsyn ja kilpailun edellytyksiä näillä markkinoilla ei voida pitää riittävinä”,
– toimenpide on ollut voimassa jo yli 18 vuoden ajan,
– toimenpide saattaa edistää kilpailun säilymistä vähäisenä estämällä uusien toimijoiden pääsyn markkinoille.
2) Direktiivi 2009/73, sellaisena kuin sitä on tulkittu 20.4.2010 annetussa tuomiossa Federutility ym. (C-265/08, EU:C:2010:205) ja myöhemmässä oikeuskäytännössä, ei ole esteenä pullotetun nestekaasun pakollista kotiinkuljetusta koskevalle toimenpiteelle sosiaalisesti heikossa asemassa olevien käyttäjien tai hankalapääsyisten alueiden asukkaiden suojelutoimenpiteenä, kun jokin edellisessä kohdassa luetelluista seikoista toteutuu joko vaihtoehtoisesti tai yhdessä.