EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

24 päivänä lokakuuta 2014

Asia F‑14/10 DEP

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Asianajajan toimiminen toimielimen edustajana – Asianajajan palkkiot – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Viivästyskorkoa koskeva vaatimus

Aihe:      Tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen (jäljempänä vanha työjärjestys) 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan komissio on esittänyt asiassa F-14/10, Marcuccio vastaan komissio, annetun määräyksen (EU:F:2011:99) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Luigi Marcuccion on korvattava Euroopan komissiolle korvattavina oikeudenkäyntikuluina asiassa F‑14/10, Marcuccio vastaan komissio, vahvistetaan 5 065 euroa. Kohdassa 1 tarkoitettuun määrään lisätään viivästyskorot tämän määräyksen tiedoksiantamisen päivästä tosiasialliseen maksupäivään, ja ne lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltaman sen korkokannan mukaisesti, joka on voimassa eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä

Tiivistelmä

Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot, jotka ovat asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista varten huomioon otettavat seikat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua.

Sen summan määrittelemisen osalta, johon asti asianajajan palkkiot voidaan korvata, unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaiset ovat velvollisia maksamaan omille asianajajilleen, vaan niillä on toimivalta määrittää määrä, johon saakka oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu asianosainen on velvollinen korvaamaan kyseiset palkkiot. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien mahdollista sopimusta asiasta.

Vastaavasti palkkion kiinteämääräisyys ei vaikuta virkamiestuomioistuimen arvioon korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, koska tuomioistuimen arvio perustuu tuomioistuinten vakiintuneisiin arviointiperusteisiin ja täsmällisiin tietoihin, joita asianosaisten on sille toimitettava. Vaikka näiden tietojen puuttuminen ei estä virkamiestuomioistuinta vahvistamasta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisen arvion perusteella, siitä seuraa kuitenkin, että virkamiestuomioistuimen on välttämättä arvioitava esitettyjä vaatimuksia suppeasti.

Koska unionin oikeudessa ei ole tariffeja koskevia säännöksiä, unionin tuomioistuinten on arvioitava vapaasti asiaan liittyviä tietoja sekä otettava huomioon riidan kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asiaan liittyvät vaikeudet, sen työn laajuus, jota riita-asian käsittely on voinut edellyttää sen toimihenkilöiltä tai neuvonantajilta, jotka ovat osallistuneet siihen, ja taloudelliset intressit, joita riita on edustanut asianosaisille.

Asianomaiselle toimielimelle korvattavien asianajajan palkkioiden määrää ei pidä arvioida ottamatta huomioon työtä, jota toimielimen yksiköissä on tehty ennen asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vasta, kun on tehty valitus, jonka nimittävä viranomainen on hylännyt, toimielimen yksiköt ovat mukana riita-asioiden käsittelyssä lähtökohtaisesti jo ennen kuin ne siirretään virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.

(ks. 17–21 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Marcuccio v. komissio (T‑366/10 P, EU:T:2014:63, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Marcuccio v. komissio (T‑278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 20 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Chatzidoukakis v. komissio (F‑84/10 DEP, EU:F:2014:41, 21–24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)