Language of document : ECLI:EU:F:2011:13

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2011

Asia F-81/09

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Työkyvyttömyyskorvaus – Laskentavirhe – Saamatta jääneiden palkkojen maksaminen – Maksettavat viivästyskorot – Sovellettava korkokanta – Vuosittainen pääomittaminen – Aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan komission päätöksen, jolla hylättiin osittain hänen vaatimuksensa viivästyskorkojen maksamisesta kyseisen toimielimen hänelle maksamien työkyvyttömyyskorvausten saamatta jääneistä osista, ja toisaalta velvoittamaan komission maksamaan hänelle summan, jonka määrä vastaa niiden viivästyskorkojen, joiden määrä lasketaan hänen mukaansa sovellettavien perusteiden mukaan, ja tosiasiallisesti maksettujen viivästyskorkojen välistä erotusta, johon summaan on lisättävä viivästyskorot.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Soveltamisala – Perustelujen puutteellisuus – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset

(EY 253 artikla; henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Asetukset – Soveltaminen analogisesti – Edellytykset

3.      Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset säädökset, päätökset ja muut toimet

(EY 241 artikla)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden, jossa vain toistetaan EY 253 artiklassa määrätty yleinen velvollisuus, tarkoitus on yhtäältä, että henkilölle, jota asia koskee, toimitetaan riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida, onko hänelle vastainen päätös perusteltu, ja onko kanteen nostaminen virkamiestuomioistuimessa tarkoituksenmukaista, ja toisaalta, että tämä viimeksi mainittu voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä.

Ensinnäkin puutteellisia perusteluita – muttei perustelujen puuttumista kokonaisuudessaan – voidaan korjata vielä oikeudenkäynnin aikana, kun asianomaisella henkilöllä oli jo ennen kanteensa nostamista tiedossaan seikkoja, jotka muodostavat perustelujen alun. Toiseksi voidaan katsoa, että päätös on riittävästi perusteltu, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka avulla hän voi ymmärtää sen ulottuvuuden.

(ks. 39 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 30 kohta oikeudenkäyntiviittauksineen

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑248/08 P, Doktor v. neuvosto, 2.3.2010, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Asetuksen soveltamisala määritellään tavallisesti sen omissa säännöksissä, eikä sitä lähtökohtaisesti saa laajentaa koskemaan muita tilanteita kuin niitä, joita varten se on tarkoitettu. Tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa asia voi kuitenkin olla toisin. Näin ollen taloudelliset toimijat voivat perustellusti vedota sellaisen asetuksen soveltamiseen analogisesti, jota niihin ei tavallisesti sovelleta, jos ne esittävät perustelut yhtäältä siitä, että oikeudellinen järjestelmä, johon ne kuuluvat, on vertailtavissa sen järjestelmän kanssa, jonka soveltamista analogisesti ne vaativat, ja toisaalta siitä, että oikeudellisessa järjestelmässä, johon ne kuuluvat, on jonkin unionin oikeuden yleisen periaatteen kanssa ristiriidassa oleva puute, joka voidaan korjata soveltamalla analogisesti asetusta, jota niihin ei tavallisesti sovelleta.

Näin ollen asetuksen soveltaminen analogisesti edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Yhtäältä tavallisesti sovellettavan oikeudellisen järjestelmän ja sen järjestelmän, jonka analogista soveltamista suunnitellaan, on oltava kiinteästi verrattavissa toisiinsa. Toisaalta mainitussa oikeudellisessa järjestelmässä on oltava puute, joka on ristiriidassa jonkin unionin oikeuden yleisen periaatteen kanssa, ja joka voidaan korjata asetuksella, jonka analogista soveltamista harkitaan.

(ks. 55 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 64/74, Reich, 20.2.1975; asia 6/78; Union française de Céréales, 11.7.1978 ja asia 165/84, Krohn, 12.12.1985, 13 ja 14 kohta

3.      EY 241 artiklassa ilmaistaan yleinen periaate, jolla taataan jokaiselle osapuolelle oikeus riitauttaa häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen kumoamista varten sellaisten aikaisempien toimielinten toimien pätevyys, jotka muodostavat riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan, jos tällä osapuolella ei ole oikeutta nostaa EY 230 artiklan nojalla suoraa kannetta näistä toimista, joiden seuraukset kohdistuvat häneen ilman, että hän voi vaatia niiden kumoamista.

EY 241 artiklan tavoite on näin ollen suojella yksityistä oikeussubjektia lainvastaisen lainsäädäntötoimen soveltamista vastaan, mutta soveltamatta jättämistä koskevan tuomion vaikutukset koskevat ainoastaan riidan asianosaisia, eikä tällaisella tuomiolla kyseenalaisteta itse toimea, joka ei ole enää kannekelpoinen.

(ks. 60 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 92/78, Simmenthal v. komissio, 6.3.1979, 39 kohta ja asia 262/80, Andersen ym. v. parlamentti, 19.1.1984, 6 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑177/94 ja T‑377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996, 119 kohta ja asia T‑308/04, Ianniello v. komissio, 20.11.2007, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan sanamuodon mukaan perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kanteessa on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde ja kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut.

Näiden seikkojen on oltava riittävän selvät ja täsmälliset, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi ratkaista asian tarvittaessa ilman muita tietoja.

(ks. 61 ja 62 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑87/05, Ott ym. v. komissio, 30.6.2006, 38 kohta; asia F‑95/06, Taruffi v. komissio, 14.5.2008, 121–125 kohta ja asia F‑16/09, de Britto Patrício-Dias v. komissio, 30.11.2009, 42 kohta