VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

28 päivänä kesäkuuta 2007

Asia F-38/06

Irène Bianchi

vastaan

Euroopan koulutussäätiö (ETF)

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikainen työsopimus – Uusimatta jättäminen – Epäpätevyys – Perusteluvelvollisuus – Ilmeinen arviointivirhe

Aihe:  EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Irène Bianchi vaatii erityisesti 24.10.2005 tehdyn ETF:n sen päätöksen kumoamista, jolla kieltäydyttiin uusimasta hänen väliaikaisen toimihenkilön määräaikaista sopimustaan, sekä korvausta hänelle kanteen kohteena olevasta päätöksestä aiheutuneesta vahingosta

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös

(Henkilöstösääntöjen 26 artikla)

2.      Henkilöstö – Toimielimen sisäinen ohje

3.      Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen sopimuksen uusiminen

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan tavoitteena on taata virkamiehen puolustautumisoikeudet siten, että vältetään se, että nimittävän viranomaisen päätökset, jotka vaikuttavat virkamiehen hallinnolliseen asemaan ja uraan, perustuisivat virkamiehen henkilökansiossa mainitsemattomiin, hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan ja käytöstään koskeviin tosiseikkoihin. Tästä seuraa, että tällaisiin tosiseikkoihin perustuva päätös on henkilöstösääntöjen takeiden vastainen ja se on kumottava, koska se on tehty säännösten vastaisen menettelyn päätteeksi

Vaikka onkin valitettavaa, ettei henkilöstösääntöjen 26 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja ole liitetty henkilökansioon, tällä seikalla ei voida perustella päätöksen kumoamista, jos asianosaisella on ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ollut mahdollisuus tuoda asianmukaisesti esille näkemyksensä näissä asiakirjoissa esitetyistä tosiseikoista, ja jos hän on todella saanut tiedon niiden sisällöstä ennen valitukselle varatun määräajan päättymistä, siten, että olosuhteet, joissa hän on voinut varmistaa puolustautumisoikeutensa, eivät olisi olleet olennaisesti erilaiset, vaikka riidanalaiset asiakirjat olisi liitetty häntä koskevaan henkilökansioon.

(ks. 45, 46 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 21/70, Rittweger v. komissio, 3.2.1971 (Kok. 1971, s. 7, 29–41 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑78/92, Perakis v. parlamentti, 30.11.1993 (Kok. 1993, s. II‑1299, 27 kohta); asia T‑109/92, Lacruz Bassols v. yhteisöjen tuomioistuin, 9.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑31 ja II‑105, 68 kohta) ja asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑37 ja II‑239, 70 kohta).

2.      Toimielimen henkilöstön ohjeiden pelkkä luonnos, jota hallinto ei ole antanut lopullisesti eikä virallisesti ja jonka sisältö on pelkästään ohjeellinen, ei ole päätös, jolla luodaan oikeuksia ja velvollisuuksia siinä tarkoitetuille henkilöille. Sen seikan perusteella, että kyseinen luonnos on julkaistu hallinnon sisäisillä internet-sivuilla ja että hallinto on käytännössä noudattanut tuossa luonnoksessa väliaikaisen toimihenkilön irtisanomiselle tai sopimuksen uusimatta jättämiselle ehdotettua määräaikaa, ei voida katsoa, että kyseessä on hallintoa sitova toimi, jolla luodaan subjektiivisia oikeuksia henkilöstön hyväksi.

(ks. 80 ja 81 kohta)

3.      Toimivaltaisella viranomaisella on väliaikaisten toimihenkilöiden määräaikaisten työsopimusten uusimatta jättämisen osalta laaja harkintavalta, ja yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan sen tarkastamista, että ei ole tapahtunut ilmeistä virhettä tai että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

Huolenpitovelvollisuutensa nojalla toimivaltaisen viranomaisen on toimihenkilön tilannetta koskevaa päätöstä tehdessään otettava huomioon kaikki tosiseikat, jotka voivat vaikuttaa päätökseen, ja erityisesti kyseisen toimihenkilön etu. Näin on silloin, kun asianomaisella on mahdollisuus tuoda esiin etunsa asiasta vastuussa olevan viranomaisen kanssa käydyssä keskustelussa ennen sopimuksen uusimatta jättämistä koskevan päätöksen tekemistä ja kun päätös tehdään sen jälkeen, kun on kuultu sitä yksikköä, jossa asianomainen työskenteli, sekä sitä yksikköä, johon hänet olisi siirretty, jos hänen sopimuksensa olisi uusittu. Väliaikaisella toimihenkilöllä ei näet ole mitään oikeutta siihen, että hänen sopimuksensa uusitaan, vaan tämä on pelkkä mahdollisuus, ja edellytyksenä on, että sopimuksen uusiminen on yksikön edun mukaista.

(ks. 92–94 ja 96–98 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1993 (Kok. 1993, s. I‑3009, 38 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑13/95, Kyrpitsis v. ETSK, 18.4.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑167 ja II‑503, 52 kohta); asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑277 ja II‑1267, 51 ja 53 kohta); asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑37 ja II‑239, 51 ja 64 kohta) ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, 1.3.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑45 ja II‑189, 49 kohta).