Väliaikainen versio

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

23 päivänä toukokuuta 2016

Asia F-65/09 DEP

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan komissio on esittänyt 23.11.2010 annetun sen tuomion Marcuccio v. komissio (F-65/09, EU:F:2010:149) seurauksena, joka annettiin asiassa, joka on rekisteröity numerolla F-65/09.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Luigi Marcuccion on korvattava Euroopan komissiolle asiassa F-65/09, vahvistetaan 5 000 euroa. Tälle summalle kertyy viivästyskorkoa tämän määräyksen tiedoksiantamisen päivästä maksupäivään, ja ne lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltaman sen korkokannan mukaisesti, joka on voimassa eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen sitä vaativan osapuolen esittämien täsmällisten tietojen perusteella tai niiden puuttuessa unionin tuomioistuinten oikeudenmukaisen arvioinnin perusteella – Asianajajan palkkion kiinteämääräisyydellä ei ole merkitystä tuomioistuimen harkintavaltaan

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Käsite – Toimielimen asianajalleen maksamat palkkiot sisältyvät näihin kustannuksiin

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

1.      Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan vahvistaa se rahamäärä, jonka rajoissa nämä palkkiot voidaan periä siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Sen arvioimiseksi, ovatko menettelystä tosiasiallisesti aiheutuneet kulut välttämättömiä, oikeudenkäyntikulujen vahvistamista vaativan osapuolen on esitettävä täsmällisiä tietoja. Vastaavasti palkkion kiinteämääräisyys ei vaikuta virkamiestuomioistuimen arvioon korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, koska tuomioistuimen arvio perustuu tuomioistuinten vakiintuneisiin arviointiperusteisiin ja täsmällisiin tietoihin, joita asianosaisten on sille toimitettava. Vaikka näiden tietojen puuttuminen ei estä virkamiestuomioistuinta vahvistamasta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää oikeudenmukaisen arvioinnin perusteella, siitä seuraa kuitenkin, että virkamiestuomioistuimen on välttämättä arvioitava esitettyjä vaatimuksia suppeasti.

(ks. 24, 30 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys 17.2.2004, DAI v. ARAP ym. (C-321/99 P-DEP, ei julkaistu, EU:C:2004:103, 23 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 31.3.2011, Tetra Laval v. komissio (T-5/02 DEP ja T-80/02 DEP, ei julkaistu, EU:T:2011:129, 68 kohta) ja määräys 28.5.2013, Marcuccio v. komissio (T-278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 16 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys 10.11.2009, X v. parlamentti (F-14/08 DEP, EU:F:2009:149, 22 kohta); määräys26.4.2010, Schönberger v. parlamentti (F-7/08 DEP, EU:F:2010:32, 24 kohta) ja määräys 27.9.2011, De Nicola v. EIP (F-55/08 DEP, EU:F:2011:155, 40 ja 41 kohta)

2.      Unionin tuomioistuinten on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, oikeudenkäyntikuluja koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät välttämättömät kustannukset mukaan lukien.

Tältä osin, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua. Näin ollen vaikka sillä seikalla, että toimielin käytti kahta asiamiestä ja yhtä ulkopuolista asianajajaa, ei ole merkitystä näiden oikeudenkäyntikulujen mahdolliseen korvattavuuteen, koska niitä ei voida evätä mistään periaatteellisesta syystä, sillä voi kuitenkin olla vaikutusta määritettäessä asian käsittelystä aiheutuneiden loppujen lopuksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

(ks. 26 ja 27 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 23.3.2012, Kerstens v. komissio (T-498/09 P-DEP, ei julkaistu, EU:T:2012:147, 15 ja 20 kohta) ja määräys 28.5.2013, Marcuccio v. komissio (T-278/07 P-DEP, EU:T:2013:269, 14 kohta)