Valitus, jonka Bank Refah Kargaran on tehnyt 18.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-552/15, Bank Refah Kargaran v. neuvosto, 10.12.2018 antamasta tuomiosta
(asia C-134/19 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Bank Refah Kargaran (edustaja: J.-M. Thouvenin, avocat)
Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio
Vaatimukset
Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-552/15 10.12.2018 antama tuomio on kumottava osittain
ensisijaisesti on hyväksyttävä valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät vaatimukset eli vahingonkorvauksen myöntäminen valittajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta 68 651 319 euron määräisenä sekä tälle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta 52 547 415 euron määräisenä
toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen
molemmissa tilanteissa Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seitsemään valitusperusteeseen.
1. Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei kumotun päätöksen perustelujen puutteellisuus ole riittävän ilmeinen Euroopan unionin oikeuteen sisältyvän oikeussäännön rikkominen.
2. Toinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että se, että Euroopan unionin neuvoston antaman sääntöjenvastaisen pakotteen kohteena ollut valittaja nosti kanteen ja sai pakotteen kumotuksi, tekee tyhjäksi tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden riittävän ilmeiseen loukkaamiseen vetoamisen.
3. Kolmas valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään valittajan vastauksessaan täsmentämän kanneperusteen ilman, että se tarkisti oikeuskäytännössä edellytetyn mukaisesti, seuraako vastauksessa tehty kyseisen kanneperusteen kehittely kannekirjelmän jättämisellä aloitetun näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä oikeudenkäyntimenettelyn aikana.
4. Neljäs ja viides valitusperuste, jotka koskevat oikeudellista virhettä
Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan virheellisesti asiassa T-24/111 annettua tuomiota ja katsoessaan, että toteamuksessa siitä, että neuvosto oli rikkonut velvollisuuttaan ilmoittaa kantajalle tätä vastaan hyväksytyistä seikoista siltä osin kuin on kyse varojen jäädyttämistoimenpiteiden perusteesta, ei vahvisteta Euroopan unionin oikeuteen sisältyvän oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, joka synnyttäisi unionin vastuun.
5. Kuudes valitusperuste, joka koskee kannekirjelmän ottamista huomioon vääristyneellä tavalla
Unionin yleinen tuomioistuin otti kannekirjelmän huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi – vedotakseen valittajan väitteen tutkimatta jättämiseen tätä vastaan –, ettei valittaja ollut kannekirjelmän jättämisen vaiheessa vedonnut väitettyyn lainvastaisuuteen, joka koskee sitä, ettei peruste valittajan nimen merkitsemiselle rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, ollut neuvoston soveltaman kriteerin mukainen.
6. Seitsemäs valitusperuste, joka koskee kannekirjelmän ottamista huomioon vääristyneellä tavalla
Unionin yleinen tuomioistuin otti kannekirjelmän huomioon vääristyneellä tavalla tiivistäessään valittajan esittämät sääntöjenvastaisuutta koskevat kanneperusteet pelkäksi perusteluvelvollisuuden rikkomiseksi.
____________
1 Tuomio 6.9.2013, Bank Refah Kargaran v. neuvosto (T-24/11, EU:T:2013:403).