Language of document :

Valitus, jonka Groupe Canal + on tehnyt 15.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-873/16, Groupe Canal + v. komissio, 12.12.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-132/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Groupe Canal + (edustajat: P. Wilhelm, P. Gassenbach ja O. de Juvigny, avocats)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ranskan tasavalta, Union des producteurs de cinéma (UPC), C More Entertainment AB, European Film Agency Directors – EFAD`s ja Euroopan kuluttajaliitto (BEUC)

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 12.12.2018 asiassa T-873/16 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin sillä hylättiin Groupe Canal +:n nostama kanne, jossa oli vaadittu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 26.7.2016 tehdyn komission päätöksen (asia AT.40023 – Maksutelevisiosisällön rajat ylittävä saatavuus) kumoamista ja siltä osin kuin sillä velvoitettiin kantaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut:

Euroopan komission 26.7.2016 edellä mainitussa asiassa AT.40023 antama päätös on kumottava;

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

GCP väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin olisi saanut sivuuttaa sitä harkintavallan väärinkäyttöä, johon komissio syyllistyi, kun se halusi sitoumusten avulla lopettaa maarajoitukset, vaikka asetuksessa (EU) N:o 2018/3021 säädetään nimenomaisesti, että audiovisuaaliselle sisällölle voidaan asettaa maarajoituksia.

Toisessa perusteessaan GCP väittää, ettei menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ollut sääntöjenmukainen ja siinä loukattiin kontradiktorisen menettelyn periaatetta, sillä asianosaiset eivät käsittelyn kuluessa ollenkaan keskustelleet SEUT 101 artiklan 3 kohdan sovellettavuuteen liittyvistä perusteluista. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi näin ollen GCP:n puolustautumisoikeuksia.

Kolmannessa perusteessaan GCP väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki perusteluvelvollisuuteensa liittyvän oikeudellisen virheen, koska se jätti vastaamatta perusteeseen, jonka mukaan komissio ei ollut ottanut huomioon sitä Ranskan taloudellista ja oikeudellista tilannetta, johon riitautetut lausekkeet liittyivät. Sen tuomio perustuu virheelliseen lähtökohtaan eikä siinä oteta huomioon elokuva-alalle ominaista taloudellista ja oikeudellista tilannetta. Kyseinen tuomio on ristiriidassa unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön kanssa, jossa on nimenomaisesti todettu, etteivät nyt riidanalaiset lausekkeet voi olla täysin päteviä elokuva-alalla.

GCP väittää neljännessä perusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä asetuksen N:o 1/20032 9 artiklaa ja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamismenettelyihin liittyvistä asianmukaisista menettelyistä koskevan komission tiedonannon 128 kohtaa koskevissa tulkinnoissaan, joilla se päätyi loukkaamaan suhteellisuusperiaatetta ja ulkopuolisten oikeuksien kunnioittamisen periaatetta. Komission alustavassa arvioinnissa esitetyt, kilpailuun liittyvät huolet liittyivät näet pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin alueisiin, eikä kilpailutilannetta Ranskan osalta edes tutkittu. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan yhtäältä, että komission päätöksellä ei puututtu GCP:n sopimusvapauteen ja toisaalta, ettei kyseinen päätös vaikuttanut GCP:n mahdollisuuksiin panna asia vireille kansallisissa tuomioistuimissa saadakseen todetuksi, että kyseiset lausekkeet olivat SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaisia, vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei kansallinen tuomioistuin voi olla tietämättä asetuksen (EU) N:o 1/2003 9 artiklaan perustuvasta päätöksestä eikä siihen liittyvästä alustavasta arvioinnista.

____________

1 Perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 28.2.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302 (EUVL 2018, L 601, s. 1).

2 Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).