VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
14 päivänä huhtikuuta 2011
Asia F‑113/07
Irmantas Šimonis
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Toimielinten välinen siirto – Juristi‑lingvisti – Perustelujen korvaaminen – Vähimmäisvirkaikää koskeva vaatimus
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Irmantas Šimonis vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan komission päätöksen, jolla hänet on jätetty avointa virkaa koskevaan toimielinten väliseen ilmoitukseen KOM/2007/142 perustuvan valintamenettelyn ulkopuolelle ja luovuttu pyytämästä unionin tuomioistuimelta hänen siirtoaan ja jonka hän on saanut tietoonsa 8.3.2007.
Ratkaisu: Päätös, jolla komissio on jättänyt kantajan avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen KOM/2007/142 perustuvan valintamenettelyn ulkopuolelle ja luopunut pyytämästä unionin tuomioistuimelta hänen siirtoaan, kumotaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. Liettuan tasavalta, joka on kantajan vaatimuksia tukeva väliintulija, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäämistä koskeva nimenomainen päätös – Aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Avointa virkaa koskeva ilmoitus – Kohde – Hallintoviranomaisen velvollisuus ilmoittaa viran hoitamiselle asetetut edellytykset – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 29 artikla)
3. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kriteerit – Yksikön etu – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 29 artikla)
4. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Menettelyt – Valinta – Hallintoviranomaisen harkintavalta
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta)
5. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Hallintoviranomaisella ei ole velvollisuutta täyttää avoin virka – Poikkeus
6. Virkamiehet – Kanne – Riitautetun toimen perustelujen korvaamista oikeudenkäynnin aikana ei voida hyväksyä – Poikkeus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia. Virkamiehelle vastaisena toimena ei ole nimittäin pidettävä pelkästään vahvistavaa tointa, kuten tointa, joka ei sisällä aikaisempaan vastaiseen toimeen nähden mitään uutta ja joka ei siis ole korvannut tätä.
Nimenomainen päätös, jolla valitus on hylätty, ei kuitenkaan voi sen sisältö huomioon ottaen olla kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on siis silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on unionin tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se jopa pitää virkamiehelle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen.
(ks. 35 ja 36 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004, 54 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑86/08, Voslamber v. komissio, 30.11.2009, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Koska oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että hallintoviranomaisen on huolehdittava siitä, että ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille asetetut velvollisuudet tai niillä olevat oikeudet ovat, se edellyttää sitä, että sääntö, jossa määritetään hallintoviranomaisen henkilöstön oikeudet ja velvollisuudet, julkaistaan asianmukaisesti niiden yksityiskohtaisten sääntöjen ja muotojen mukaisesti, joista päättäminen kuuluu hallintoviranomaiselle. Tällaista julkaisemista edellytetään, kun on kyse sisäisestä säännöstä, jonka mukaan juristi-lingvistin tehtäviä hoitavien hallintovirkamiesten on täytettävä virkaikää, joka on neljä vuotta siitä, kun heidät on otettu ensimmäisen kerran palvelukseen, koskeva vaatimus, jotta heidät voidaan siirtää muihin tehtäviin.
Virkamiesten palvelukseen ottamista koskevista säännöistä on erityisesti todettava, että nimittävä viranomainen on velvollinen ilmoittamaan mahdollisimman tarkasti avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa viran hoitamiselle asetetut edellytykset, jotta henkilöt, joita asia koskee, voivat arvioida, kannattaako heidän hakea virkaa. Kyseinen viranomainen ei ole tosin velvollinen muistuttamaan henkilöstösäännöissä nimenomaisesti säädetyistä edellytyksistä, koska niiden oletetaan olevan hakijoiden tiedossa, mutta avointa virkaa koskevalla ilmoituksella ei olisi enää kohdetta, joka on se, että hakijoille ilmoitetaan viran hoitamiselle asetetut edellytykset, jos hallintoviranomainen voisi jättää hakijan valintamenettelyn ulkopuolelle sellaisella perusteella, jota ei ole nimenomaisesti mainittu kyseisessä ilmoituksessa tai henkilöstösäännöissä tai jota ei ole julkaistu. Se, että hallintoviranomainen vetoaisi viran hakijoihin nähden tiettyihin edellytyksiin, jotka ovat sen mukaan kyseisen viran hoitamisen edellytyksiä, ilmoituksen julkaisemisen jälkeen, ei olisi henkilöstösääntöjen säännösten eikä etenkään objektiivisuusperiaatteen mukaista.
(ks. 73–75 ja 90 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, 30.10.1974, 40 kohta; asia C‑158/06, ROM-projecten, 21.6.2007, 25 kohta; asia C‑161/06, Skoma-Lux, 11.12.2007, 28 kohta ja asia C‑345/06, Heinrich, 10.3.2009, 44 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑356/94, Vecchi v. komissio, 2.10.1996, 50 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/08, Wenig v. komissio, 30.11.2009, 90 kohta
3. Vaikka hallintoviranomaisella on laaja harkintavalta erityisesti yksikön edun arvioimisessa, se on kuitenkin velvollinen arvioimaan konkreettisesti asian olosuhteita, kun se tekee yksittäistapausta koskevan päätöksen. Palvelukseen ottamisen yhteydessä hallintoviranomainen ei siis voi vedota yksikön etuun tai jopa kohtuuteen, kun se tekee päätöksen, selittämättä, miksi päätös on perusteltu täytettävän viran erityispiirteiden vuoksi.
Komissio ei noudata tätä vaatimusta, kun se perustelee päätöstä jättää toisen toimielimen juristi-lingvisti avointa virkaa koskevaan toimielinten väliseen ilmoitukseen perustuvan valintamenettelyn ulkopuolelle sillä, että sen on edistettävä virkamiestensä sisäistä liikkuvuutta, että on tarpeen ottaa huomioon juristi-lingvistien palveluksen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen erityispiirteet ja että juristi-lingvistit luokitellaan ylempiin palkkaluokkiin, selittämättä, miksi yksikön etu edellyttää, että kyseiseen virkaan ei voida ottaa juristi-lingvistiä, joka on otettu palvelukseen alle neljä vuotta, joka on sisäisessä säännössä – muttei systemaattisesti – edellytetty virkaikä, sitten, eikä alle kolme vuotta sitten, kuten vuonna 2005 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään.
(ks. 77 ja 78 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/86, 44/86, 110/86, 226/86 ja 285/86, Stahlwerke Peine-Salzgitter ja Hoogovens Groep v. komissio, 14.7.1988, 27 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑17/95, Alexopoulou v. komissio, 5.10.1995, 21 kohta
4. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun nimittävä viranomainen aikoo täyttää viran, sen on tutkittava etusijajärjestyksessä ensinnäkin, voidaanko virka täyttää toimielimen sisäisellä ylennyksellä tai siirrolla, toiseksi, voidaanko järjestää toimielimen sisäinen kilpailu, ja kolmanneksi muiden toimielinten virkamiesten tekemät siirtohakemukset ennen tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuvan kilpailumenettelyn aloittamista.
Kyseisellä viranomaisella ei toki ole ehdotonta velvollisuutta suorittaa ensisijaisesti ylennystä tai siirtoa, vaikka on olemassa virkamiesten, jotka täyttävät kaikki avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetetut edellytykset, hakemuksia, jotka täyttävät vaatimukset. Ennen kuin kyseinen viranomainen lisää valinnanmahdollisuuksiaan siten, että se järjestää sisäisen kilpailun tai tutkii mahdollisuutta järjestää toimielinten välinen siirto, sen on kuitenkin tutkittava, voivatko olemassa olevat vaihtoehdot johtaa henkilön, joka on mahdollisimman pätevä, tehokas ja ehdottoman luotettava, nimittämiseen.
(ks. 81 ja 82 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 176/73, Van Belle v. neuvosto, 5.12.1974, 5 ja 6 kohta ja asia C‑304/97 P, Carbajo Ferrero v. parlamentti, 18.3.1999, 29 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑372/00, Campolargo v. komissio, 23.4.2002, 98 kohta
5. Vaikka nimittävä viranomainen ei ole velvollinen jatkamaan palvelukseenottomenettelyä, se voi olla jatkamatta sitä ainoastaan objektiivisin ja riittävin perustein, jotta jatkamatta jättäminen on tasapainossa asianomaisen henkilön niiden odotusten kanssa, jotka koskevat sitä, että hänet nimitetään virkaan, jota hän on hakenut, ja jotka vaihtelevat valintamenettelyn vaiheen, johon kyseinen henkilö on päässyt, mukaan. Näiden perusteiden on oltava sellaisia, että tavanomaisen huolellisesti toimivan hallintoviranomaisen ei ole ollut mahdollista havaita niitä ennen avointa virkaa koskevan ilmoituksen laatimista.
(ks. 90 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 316/82 ja 40/83, Kohler v. tilintarkastustuomioistuin, 9.2.1984, 22 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑35/96, Rasmussen v. komissio, 18.3.1997, 60 kohta; asia T‑56/96, Maccaferri v. komissio, 17.2.1998, 33 kohta ja yhdistetyt asiat T‑331/00 ja T‑115/01, Bories ym. v. komissio, 27.11.2003, 173 kohta
6. Hallintoviranomainen ei voi korvata päätöksen perustelua tai lisätä päätökseen perustelua oikeudenkäynnin aikana, paitsi jos ilmenee, että sen harkintavalta on sidottua, joten riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen voisi johtaa ainoastaan siihen, että hallintoviranomainen velvoitettaisiin tekemään uusi päätös, joka olisi asiasisällöltään samanlainen kuin kumottu päätös.
(ks. 93 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑67/09, Angulo Sánchez v. neuvosto, 15.12.2010, 71 kohta