Kanne 22.2.2019 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta
(asia C-161/19)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hermes ja M. Noll-Ehlers)
Vastaaja: Itävallan tasavalta
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta
toteamaan, että Itävallan tasavalta on jättänyt noudattamatta luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY1 7 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, sillä se on sallinut lehtokurpan kevätmetsästyksen Ala-Itävallan osavaltiossa
Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Esillä oleva kanne koskee sitä, että Ala-Itävallassa on sallittu lehtokurpan (Scolopax rusticola) kevätmetsästys. Lehtokurppauroksia saadaan kaataa Ala-Itävallassa ajalla 1.3.–15.4. soidinmenojen aikaan, ja lehtokurppien kaatojen enimmäismäärä saa olla enintään 1410 yksilöä (helmikuusta 2017 lukien 759 yksilöä).
Komission mukaan kyseisellä lainsäädännössä rikotaan direktiivin 2009/147 7 artiklan 4 kohdan mukaista kevätmetsästyksen kieltoa.
Itävallan tasavalta väittää, että lainsäädäntö kuuluu direktiivin 2009/147 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeussäännöksen soveltamisalaan. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa muun muassa direktiivin 7 artiklan 4 kohdasta salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tehtävänä on osoittaa poikkeuksen soveltamisen edellytysten täyttyminen.
Komission käsityksen mukaan Itävallan tasavalta ei ole osoittanut, ettei direktiivin 9 artiklan 1 kohdan johdantovirkkeessä tarkoitettua muuta tyydyttävää ratkaisua ole, eikä esittänyt, että kaatojen sallittu enimmäismäärä täyttäisi direktiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimuksen ”pienestä määrästä”. Syysmetsästys vaikuttaisi tyydyttävältä vaihtoehdolta, sillä lehtokurppaa esiintyy myös syksyllä vähäistä suuremmassa määrin Ala-Itävallan metsästysmailla. Itävallan tasavalta ei ole esittänyt vakuuttavaa selvitystä väitteelleen siitä, että kevätmetsästys on lehtokurppakannan säilyvyyden kannalta parempi kuin syysmetsästys. Lisäksi laskelma ”pienestä määrästä” on virheellinen, sillä Itävallan viranomaiset ovat tukeutuneet virheelliseen viitekantaan.
____________
1 EUVL 2010, L 20, s. 7.