Language of document : ECLI:EU:C:2017:926

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NILS WAHL

30 päivänä marraskuuta 2017(1)

Asia C-426/16

Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen VZW ym.

vastaan

Vlaams Gewest

(Ennakkoratkaisupyyntö – Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel (flaaminkielinen alioikeus, Bryssel, Belgia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä – Erityiset teurastusmenetelmät – Islamilainen uhrijuhla – Asetus (EY) N:o 1099/2009 – 4 artiklan 4 kohta – Velvollisuus suorittaa tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastukset hyväksytyissä teurastamoissa – Asetus (EY) N:o 853/2004 – Teurastamojen hyväksymisehdot – Pätevyys – SEUT 13 artikla – Uskonnollisia rituaaleja koskevien kansallisten tapojen kunnioittaminen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artikla – Uskonnonvapaus – Rajoitus – Oikeuttaminen






1.        Eläinten lopetusta koskevissa unionin säädöksissä rituaaliteurastuksen on jo pitkään tunnustettu liittyvän erottamattomasti uskonnonvapauteen. Unionin lainsäätäjän pyrkimys uskonnon harjoittamisen vapauden suojan ja eläinten hyvinvoinnin suojan yhteensovittamiseen tuli esille jo direktiiviä 74/577/ETY(2) hyväksyttäessä ja ilmenee myös nykyään voimassa olevasta asetuksesta (EY) N:o 1099/2009.(3)

2.        Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätevyyttä. Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, voidaanko perusoikeuksiin kuuluvan uskonnonvapauden kannalta pitää pätevänä säännöstä, jonka mukaan tietyissä uskonnollisissa määräyksissä edellytetty tainnuttamattomien eläinten teurastus on sallittua ainoastaan hyväksytyissä teurastamoissa,(4) jotka täyttävät kaikki asiaa koskevat vaatimukset.

3.        Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat useat Belgian flaaminkielisellä alueella toimivat muslimiyhdistykset ja moskeijoiden kattojärjestöt (jäljempänä pääasian kantajat) ja Vlaams Gewest (Flanderin hallintoalue, Belgia) ja joka koskee Flanderin eläinten hyvinvoinnista vastaavan ministerin tekemää päätöstä, jonka mukaan tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastus islamilaisen uhrijuhlan (Eid al-Adha)(5) aikaan sallitaan vuodesta 2015 alkaen enää tämän alueen kuntiin perustetuissa tilapäisissä teurastuslaitoksissa.

4.        Aluksi on hieman tarkennettava käsiteltävässä asiassa esiin noussutta kysymystä. Siinä ei nimittäin ole kyse tainnuttamattomien eläinten teurastuksen täydellisestä kieltämisestä, josta käydään parhaillaan keskustelua useissa jäsenvaltioissa,(6) vaan välineistöä koskevista aineellisista edellytyksistä ja toiminnallisista velvoitteista, joita tällaisissa teurastuksissa on asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaan noudatettava. Esiin tulee siten kysymys siitä, merkitseekö vaatimus, jonka mukaan teurastukset on suoritettava asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan k alakohdassa tarkoitetuissa teurastamoissa, uskonnonvapauden rajoittamista, kun tätä sääntöä sovelletaan yleisesti teurastustavasta riippumatta.

5.        Nähdäkseni mikään käsiteltävässä asiassa esille tuoduista seikoista ei voi vaikuttaa asetuksen N:o 1099/2009 pätevyyteen. Sääntö, jonka mukaan teurastus on lähtökohtaisesti sallittu ainoastaan hyväksytyissä teurastamoissa, on täysin neutraali, ja sitä sovelletaan teurastusoloista ja valitusta teurastustavasta riippumatta. Mielestäni nyt käsiteltävä problematiikka liittyy pikemminkin teurastamoissa tietyillä maantieteellisillä alueilla islamilaisen uhrijuhlan aikaan esiintyviin kausittaisiin kapasiteettivaikeuksiin – ja viime kädessä uskonnollisten määräysten noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin – kuin unionin säännöstöstä johtuviin vaatimuksiin, ja tämä säännöstöhän perustuu yhtäältä uskonnonvapautta koskevan oikeuden ja toisaalta erityisesti kansanterveyden, eläinten hyvinvoinnin ja elintarviketurvallisuuden suojelusta johtuvien vaatimusten punnintaan.

I.      Asiaa koskevat oikeussäännöt

A.      Asetus N:o 1099/2009

6.        Asetuksessa N:o 1099/2009 vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat eläinten hyvinvoinnin suojelua teurastus- tai lopetushetkellä unionissa.

7.        Asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan k alakohdan mukaan teurastamolla tarkoitetaan ”maaeläinten teurastukseen käytettävää laitosta, joka kuuluu asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamisalaan”.

8.        Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen liitteessä I säädettyjen menetelmien ja näiden menetelmien soveltamiseen liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti. Tajuttomuuden ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä eläimen kuolemaan saakka.

– –

4.      Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa.”

B.      Asetus N:o 853/2004

9.        Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 853/2004(7) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Elintarvikealan toimijat voivat saattaa markkinoille yhteisössä valmistettuja eläinperäisiä tuotteita vain, jos ne on valmistettu ja käsitelty yksinomaan laitoksissa, jotka:

a)      vastaavat asetuksen (EY) N:o 852/2004 ja tämän asetuksen liitteiden II ja III asiaa koskevia vaatimuksia sekä elintarvikelainsäädännön muita asiaa koskevia vaatimuksia; ja

b)      toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt tai, jos 2 kohdan nojalla sitä edellytetään, hyväksynyt.

– –”

10.      Asetuksen N:o 853/2004 10 artiklan, jonka otsikko on ”Liitteiden II ja III muuttaminen ja mukauttaminen”, 4–8 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin ja tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti toteuttaa kansallisia toimenpiteitä liitteessä III säädettyjen vaatimusten mukauttamiseksi. Näihin vaatimuksiin sisältyvät II luvussa esitetyt ”Teurastamoja koskevat edellytykset”.

II.    Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

11.      Islamilaista uhrijuhlaa vietetään vuosittain kolmen päivän ajan.(8) Vakaumukselliset muslimit katsovat uskonnolliseksi velvollisuudekseen teurastaa tai teurastuttaa eläin(9) mielellään vuotuisen uhrijuhlan ensimmäisenä päivänä. Teurastuksen jälkeen perhe syö osan lihasta ja osa jaetaan varattomille, naapureille ja sukulaisille.

12.      Kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, Belgian muslimien teologineuvoston lausuman mukaan muslimien enemmistö on Belgiassa yksimielinen siitä, että rituaaliteurastuksen on tapahduttava tainnuttamattomana ja muiden rituaalimääräysten mukaisesti.

13.      Eläinten hyvinvoinnista ja suojelusta 14.8.1986 annetun lain (Wet van 14 augustus 1986 betreffende het welzijn en de bescherming der dieren) 16 §:n 2 momentin täytäntöön panemiseksi 11.2.1988 annetussa kuninkaan päätöksessä, sellaisena kuin se on muutettuna 25.3.1998 annetulla kuninkaan päätöksellä, säädettiin, että uskonnollisten menojen mukaisia teurastuksia saa Belgiassa suorittaa ainoastaan tavallisissa teurastamoissa (jäljempänä hyväksytyt teurastamot) tai ”maatalousministerin kansanterveysministeriä kuultuaan hyväksymissä teurastuslaitoksissa”.(10)

14.      Tämän lainsäädännön nojalla Belgian liittovaltion ministeri oli vuodesta 1998 alkaen myöntänyt vuosittain hyväksyntöjä tilapäisille teurastuslaitoksille, joissa sai järjestää islamilaisen uhrijuhlan aikaan rituaaliteurastuksia samaan tapaan kuin hyväksytyissä teurastamoissa. Tilapäiset laitokset paikkasivat hyväksyttyjen teurastamojen kapasiteettivajetta, joka johtui uhrijuhlien aikaisesta kysynnän noususta.(11) Kansanterveydestä, elintarvikeketjun turvallisuudesta ja ympäristöstä vastaava liittovaltion virasto julkaisi eri ajankohtina muslimiyhteisöä kuultuaan islamilaisen uhrijuhlan järjestämistä koskevia ”ohjeita” (Handleiding voor de organisatie van het islamitisch Offerfeest), joista viimeisin on vuodelta 2013. Ohjeissa annettiin nimenomaisia suosituksia tilapäisten teurastuslaitosten, jotka eivät olleet hyväksyttyjä teurastamoja, avaamisesta ja toiminnasta.

15.      Belgian kuudennen hallinnonuudistuksen johdosta eläinten hyvinvointiin liittyvä toimivalta siirtyi 1.7.2014 lähtien alueille. Hallinnoidakseen senvuotisen islamilaisen uhrijuhlan järjestämistä alueellaan Flanderin hallintoalue antoi liittovaltion vuonna 2013 julkaisemaa ohjetta vastaavan ohjeen, jossa ilmoitettiin, että toimivaltainen ministeri myöntäisi määräajaksi yksittäisiä hyväksyntöjä tilapäisille teurastuslaitoksille, jos teurastuskapasiteetti ei riitä kohtuullisen etäisyyden päässä olevassa hyväksytyssä teurastamossa, ja kunhan kyseisissä laitoksissa noudatetaan tiettyjä välineistölle asetettuja vaatimuksia ja toiminnallisia velvoitteita.

16.      Eläinten hyvinvoinnista vastaava Flanderin ministeri ilmoitti 12.9.2014, ettei vuodesta 2015 lähtien enää myönnetä hyväksyntöjä tilapäisille teurastuslaitoksille, joissa saa suorittaa eläinten rituaaliteurastuksia islamilaisen uhrijuhlan aikaan, koska tällaiset hyväksynnät olisivat unionin lainsäädännön, erityisesti asetuksen N:o 1099/2009 säännösten, vastaisia.(12)

17.      Ministeri lähetti 4.6.2015 Flanderin kaupunginjohtajille hallinnollisen soveltamisohjeen (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa ilmoitettiin, että vuodesta 2015 lähtien tainnuttamattomien eläinten teurastuksia, myös islamilaiseen uhrijuhlaan liittyviä, voidaan suorittaa ainoastaan hyväksytyissä teurastamoissa.

18.      Tässä yhteydessä pääasian kantajat panivat vireille useita kanteita ja muun muassa haastoivat 5.2.2016 Flanderin hallintoalueen oikeuteen Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brusselissa (flaaminkielinen alioikeus, Bryssel, Belgia).

19.      Pääasian kantajat väittivät, että vaikka asetusta N:o 1099/2009 katsottaisiinkin sovellettavan eläinten rituaaliteurastuksiin islamilaisen uhrijuhlan aikana – minkä ne kiistävät(13) –, asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätevyyttä on silti syytä epäillä, koska sillä yhtäältä loukataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 10 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 9 artiklassa suojattua uskonnonvapautta ja koska sillä ei toisaalta kunnioiteta SEUT 13 artiklassa suojattuja, islamilaisen uhrijuhlan uskonnollisiin rituaaleihin liittyviä tapoja Belgiassa.

20.      Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel katsoo, että riidanalaisella päätöksellä, jolla asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, sisältyvä sääntö pannaan täytäntöön, rajoitetaan uskonnonvapauden käyttämistä ja loukataan uskonnollisiin rituaaleihin liittyviä tapoja Belgiassa, koska siinä velvoitetaan muslimit suorittamaan islamilaisen uhrijuhlan aikainen rituaaliteurastus asetuksen N:o 853/2004 mukaisesti hyväksytyissä teurastamoissa. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tällainen rajoitus ei ole asianmukainen eikä oikeasuhteinen eläinten hyvinvoinnin suojelua ja kansanterveyttä koskeviin oikeutettuihin tavoitteisiin nähden.

21.      Näin ollen Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 1099/2009] 4 artiklan 4 kohta, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätemätön, koska se on [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 9 artiklan, [perusoikeuskirjan] 10 artiklan ja/tai [SEUT] 13 artiklan vastainen, sen vuoksi, että siinä säädetään, että eläimiä saadaan teurastaa tainnuttamattomina uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen vain teurastamossa, joka kuuluu asetuksen [N:o 853/2004] soveltamisalaan, vaikka tällaisten teurastamoiden kapasiteetti ei ole riittävä sellaiseen eläinten tainnuttamattomina teurastusta koskevaan kysyntään vastaamiseksi, joka syntyy vuosittain islamilaisen uhrijuhlan aikaan, eivätkä kustannukset, jotka aiheutuvat tilapäisten, viranomaisten hyväksymien ja tarkastamien teurastuslaitosten muuttamisesta islamilaista uhrijuhlaa varten asetuksen [N:o 853/2004] soveltamisalaan kuuluviksi teurastamoiksi, vaikuta asianmukaisilta eläinten hyvinvoinnin ja kansanterveyden osalta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi eivätkä oikeasuhteisilta niihin nähden?”

22.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen VZW ym. ja Global Action in the Interest of Animals VZW (jäljempänä GAIA), Flanderin hallintoalue, Viron, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, neuvosto ja Euroopan komissio.

23.      Pääasian kantajat, GAIA, Flanderin hallintoalue, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, neuvosto ja komissio osallistuivat istuntoon, joka pidettiin 18.9.2017.

III. Tapauksen tarkastelu

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää, onko asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohta, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätemätön sen vuoksi, että sillä väitetysti rikotaan perusoikeuskirjan 10 artiklaa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa ja SEUT 13 artiklaa. Uskonnonvapauden käyttämisen ja uskonnollisiin rituaaleihin liittyvien kansallisten tapojen rajoittamisen väitetään johtuvan siitä, että näiden oikeussääntöjen mukaan eläinten rituaaliteurastuksia saa islamilaisen uhrijuhlan aikaan suorittaa ainoastaan hyväksytyissä teurastamoissa. Viimeksi mainituilla tarkoitetaan laitoksia, jotka edellyttävät toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antamaa hyväksyntää ja joiden on siten vastattava rakennustavaltaan, tilojensa sijoittelulta ja laitteistoltaan muun muassa asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III mainittuja ”erityisvaatimuksia”.

25.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt johtuvat siitä, että jollei Flanderin hallintoalueen hyväksytyillä teurastamoilla ole riittävästi kapasiteettia vastata islamilaisen uhrijuhlan aikaiseen rituaaliteurastusten kysynnän nousuun, sinne olisi perustettava uusia hyväksyttyjä laitoksia. Vuosina 1998–2014(14) toimineiden entisten tilapäisten teurastuslaitosten muuntaminen asetuksen N:o 853/2004 mukaisesti hyväksytyiksi teurastamoiksi vaatisi kuitenkin erityisen suuria taloudellisia investointeja, jotka sen lisäksi, ettei niiden kuoletusta voida jaksottaa koko vuodelle, olisivat tarpeettomia eläinten hyvinvoinnin ja kansanterveyden suojelun varmistamisen kannalta.

26.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sillä, että tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastukset velvoitetaan suorittamaan ainoastaan hyväksytyissä teurastamoissa, estetään lukuisia vakaumuksellisia muslimeja noudattamasta uskonnollista velvollisuuttaan teurastaa tai teurastuttaa eläin islamilaisen juhlan ensimmäisenä päivänä rituaalimääräysten mukaisesti ja siten rajoitetaan perusteettomasti uskonnonvapauden käyttämistä eikä kunnioiteta lakeja ja hallinnollisia määräyksiä eikä uskonnollisiin rituaaleihin liittyviä kansallisia tapoja.

27.      Ennen kuin tarkastellaan ennakkoratkaisukysymyksen asiasisältöä, on ratkaistava, täyttääkö se tutkittavaksi ottamisen edellytykset, minkä Flanderin hallintoalue, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, neuvosto ja komissio ovat jokseenkin suoraan kiistäneet.

A.      Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen

1.      Unionin tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

28.      Tästä esitetyt vastaväitteet ja varaumat koskevat lähinnä ennakkoratkaisukysymyksen muotoilua, koska siinä annettaisiin virheellisesti ymmärtää, että ongelman perimmäisenä syynä on asetus N:o 1099/2009, ja ennen muuta ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyyttä, koska Flanderin hallintoalueella sijaitsevien teurastamojen riittämättömästä kapasiteetista johtuvat ongelmat eivät missään tapauksessa liittyisi asetusten N:o 853/2004 ja N:o 1099/2009 säännösten soveltamiseen.

29.      Ennakkoratkaisukysymyksen muotoilusta tietyt osapuolet (erityisesti Flanderin hallintoalue ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus) ensinnäkin toteavat, että koska teurastamojen hyväksymisedellytykset vahvistetaan asetuksessa N:o 853/2004, kaikkien mahdollisten uskonnonvapauden käyttämisen rajoitusten täytyy pakostikin johtua tästä asetuksesta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on siten muotoillut ennakkoratkaisukysymyksensä huonosti, koska se koskee asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätevyyttä.

30.      Siltä osin kuin on kyse esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyydestä, tietyt osapuolet (Flanderin hallintoalue, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, komissio ja neuvosto) esittävät joitakin varaumia siihen, onko unionin tuomioistuimen antamasta vastauksesta hyötyä pääasian ratkaisemisen kannalta. Tästä ne muun muassa väittävät, että ennakkoratkaisukysymys perustuu valtion sisäisiin tosiseikkoihin, jotka eivät liity mitenkään asetusten N:o 1099/2009 ja N:o 853/2004 säännöksiin eivätkä siten voi vaikuttaa niiden pätevyyteen.

31.      Ne nimittäin katsovat, että pääasiassa kyseessä oleva problematiikka liittyy Flanderin hallintoalueen hyväksyttyjen teurastamojen riittämättömään kapasiteettiin islamilaisen uhrijuhlan aikaan sekä suuriin taloudellisiin investointeihin, joita vaadittaisiin siihen, että entisille tilapäisille teurastuslaitoksille saataisiin asetuksen N:o 853/2004 mukainen hyväksyntä. Tässä yhteydessä neuvosto – ja vähemmässä määrin Flanderin hallintoalue – tuovat esille, ettei kansallisen tuomioistuimen olisi pitänyt esittää unionin tuomioistuimelle asetusten N:o 1099/2009 ja N:o 853/2004 säännösten pätevyyttä koskevaa kysymystä vaan pikemminkin kysymys, jossa olisi pyydetty kyseisiä säännöksiä tulkitsemalla selventämään, minkä verran harkintavaltaa jäsenvaltioille on jätetty teurastamojen hyväksymisedellytysten määrittämisessä islamilaisen uhrijuhlan kaltaisissa erityistilanteissa.

2.      Arviointi

32.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.(15)

33.      Ennakkoratkaisukysymyksen muotoilusta on ensinnäkin todettava, ettei mielestäni ole ilmeistä, että sillä ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

34.      Riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 17 kohta) nimittäin määrätään, että vuodesta 2015 alkaen islamilaisen uhrijuhlan aikaista tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastusta ei saa enää suorittaa tilapäisissä teurastuslaitoksissa, jotka eivät täytä asetuksessa N:o 853/2004 määriteltyjä edellytyksiä. Tämä päätös perustuu kiistatta asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, olevaan sääntöön, jossa velvoitetaan suorittamaan rituaaliteurastus asetuksen N:o 853/2004 vaatimusten mukaisissa laitoksissa.

35.      Näillä kahdella asetuksella on eri tavoitteet: asetus N:o 853/2004 sisältyy ”hygieniapakettiin”,(16) kun taas asetuksessa N:o 1099/2009 on kyse eläinten hyvinvoinnin suojelusta lopettamisen yhteydessä. Ne kuitenkin kytkeytyvät toisiinsa sikäli, että niissä määritetään vaatimukset, joiden mukaisia teurastamojen on oltava rakennustavaltaan, tilojen sijoittelultaan ja välineistöltään.

36.      Näin ollen ei näytä olevan mitään aihetta jättää ennakkoratkaisukysymystä tutkimatta sillä perusteella, että se olisi huonosti muotoiltu. Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä ei siten voida kyseenalaistaa siltä kannalta, ettei sen sisällöstä pystytä yksilöimään tarkasti, mikä unionin oikeussääntö pääasiassa on oikeastaan kyseessä.

37.      Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen, koska kansallinen tuomioistuin näyttää toimittaneen riittävästi tietoja käsiteltävän asian tosiseikoista, sovellettavasta unionin oikeudesta ja sen ja sovellettavan kansallisen oikeuden välisistä suhteista. Nämä tiedot ovat mahdollistaneet sen, että pääasian asianosaiset, jäsenvaltioiden hallitukset sekä muut osapuolet ovat voineet esittää ennakkoratkaisukysymyksestä huomautuksensa unionin tuomioistuimelle, kuten sille jätettyjen kirjelmien sisällöstäkin ilmenee.(17)

38.      Nähdäkseni unionin tuomioistuin pystyy, jollei se sitten takerru liiaksi muotoseikkoihin, poimimaan ennakkoratkaisupyynnöstä ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita tai joiden pätevyys on syytä arvioida, kun otetaan huomioon riidan kohde.

39.      Ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyydestä esitettyjä epäilyjä on toiseksi asianmukaista tarkastella vasta jäljempänä asiakysymystä käsittelevässä osassa.

40.      Tässä yhteydessä on huomautettava pääasian koskevan sitä, onko velvollisuus antaa tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastus tehtäväksi hyväksytyissä teurastamoissa mahdollista riitauttaa primaarioikeuden ja erityisesti perusoikeuskirjan ja EUT-sopimuksen uskonnonvapautta koskevien määräysten kannalta, kun otetaan huomioon kyseisen velvollisuuden mahdolliset taloudelliset vaikutukset mahdollisuuteen teettää näitä teurastuksia islamilaisen uhrijuhlan aikana.

41.      Kuten jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa selitän, vaikka useiden osapuolten ilmaisemien alustavien varaumien perusteella ei voidakaan suoralta kädeltä todeta, ettei käsiteltävällä ennakkoratkaisukysymyksellä ole merkitystä riita-asian ratkaisun kannalta ja ettei sitä näin ollen voida ottaa tutkittavaksi, niihin paneudutaan kuitenkin kaikella tarvittavalla huolellisuudella ennakkoratkaisupyynnön asiakysymyksen tarkastelussa. Siinä on muun muassa määritettävä, ovatko pääasiassa riitautetut unionin oikeuden säännökset todellakin syynä tässä väitettyyn uskonnonvapauden käyttämisen ja uskonnollisiin rituaaleihin liittyvien kansallisten tapojen rajoittamiseen.

42.      Tässä yhteydessä on siten tutkittava, voidaanko näitä oikeussääntöjä, jotka koskevat konkreettisesti ainoastaan sitä, millä tavalla kaikki teurastukset on suoritettava riippumatta siitä, ovatko ne rituaaliteurastuksia vai eivät, soveltaa pääasian keskeiseen ongelmaan, jossa on konkreettisesti kyse nykyään toiminnassa olevien pysyvien hyväksyttyjen teurastamojen kyvystä vastata rituaaliteurastusten kokonaiskysyntään islamilaisen uhrijuhlan aikana.(18)

43.      Nämä seikat huomioon ottaen ja kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisiä suhteita määrittävän yhteistyöhengen mukaisesti katson, että ennakkoratkaisupyyntö täyttää täysin tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

B.      Asiakysymys

1.      Alustavat huomautukset

44.      Asian taustoittamiseksi on ensin syytä esittää joitakin yleisiä huomautuksia, jotka liittyvät ensinnäkin niiden sääntöjen ja periaatteiden määrittämiseen, joiden kannalta asetuksen N:o 1099/2009 säännösten pätevyys on käsiteltävässä asiassa kyseenalaistettu. Toiseksi nämä yleiset huomautukseni koskevat ennen kaikkea sitä, että unionin tuomioistuimen olisi, toisin kuin tietyissä sille esitetyissä huomautuksissa annetaan ymmärtää, käsiteltävässä asiassa pidätyttävä osallistumasta teologiseen keskusteluun siitä, mikä on islamilaisen uhrijuhlan aikaan asetetun uskonnollisen teurastusvelvoitteen ulottuvuus.

a)      Säännöt ja periaatteet, joiden kannalta asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, säännösten pätevyys on kyseenalaistettu

45.      On huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymyksessään perusoikeuskirjan 10 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan ja SEUT 13 artiklaan.

46.      Tältä osin unionin tuomioistuimen on mielestäni voitava rajoittua arvioimaan ainoastaan sitä, onko perusoikeuskirjan 10 artiklassa tarkoitettua ”ajatuksen, omantunnon ja uskonnon” vapautta rajoitettu.

47.      Siltä osin kuin on kyse viittauksesta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan, on nimittäin todettava unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että vaikka SEU 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetuin tavoin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetut perusoikeudet ovat osa unionin oikeutta yleisinä periaatteina ja vaikka perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjan oikeuksilla, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, on sama merkitys ja sama ulottuvuus kuin mainitussa sopimuksessa, sopimusta ei voida pitää – niin kauan kuin unioni ei ole siihen liittynyt – muodollisesti unionin oikeusjärjestykseen sisältyvänä oikeudellisena välineenä.(19)

48.      Unionin johdetun oikeuden pätevyyttä voidaan siten arvioida yksinomaan perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kannalta.(20) Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdasta ja perusoikeuskirjan 10 artiklan selityksistä kuitenkin ilmenee, että perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taattu oikeus vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa taattua oikeutta. Sillä on sama merkitys ja ulottuvuus kuin tällä artiklalla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kyseisestä oikeudesta antamalla tulkinnalla voi siten olla merkitystä – tai siitä voi ainakin olla apua – perusoikeuskirjan 10 artiklan tulkinnassa. Unionin tuomioistuin onkin katsonut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on otettava huomioon perusoikeuskirjan tulkinnassa.(21)

49.      SEUT 13 artiklasta, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat huomioon eläinten hyvinvoinnin vaatimukset kunnioittaen ”samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin – – liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja”, on todettava, ettei kansallinen tuomioistuin määrittele, mihin tapoihin tai säännöksiin ennakkoratkaisukysymyksessä tarkkaan ottaen viitataan.

50.      Vaikka ennakkoratkaisupyynnöstä voitaisiin päätellä, että siinä todellisuudessa tarkoitetaan Flanderin hallintoalueella vuoteen 2014 asti noudatettua käytäntöä, joka mahdollisti turvautumisen hyväksyntää vailla oleviin tilapäisiin teurastuslaitoksiin islamilaisen uhrijuhlan aikaan todettuun rituaaliteurastusten kysynnän kasvuun vastaamiseksi, on ilmeistä, että vaikka kyseistä käytäntöä voidaankin luonnehtia ”uskonnolliseksi käytöksi”, sen tarkastelu kytkeytyy olennaisin osin riidanalaisten säännösten pätevyyden tarkasteluun perusoikeuskirjan 10 artiklassa tarkoitetun uskonnonvapauden kannalta.

b)      Islamilaisen uhrijuhlan aikaisen (tainnuttamattomien eläinten) teurastusvelvoitteen ulottuvuus

51.      Käsiteltävässä asiassa on väitetty, että tainnuttamattomien eläinten teurastusta ja erityisesti velvollisuutta teurastaa eläin islamilaisen uhrijuhlan aikaan ei välttämättä ole pidettävä islaminuskoon liittyvänä ehdottomana velvoitteena ja että ennakkoratkaisupyyntö perustuisi siten virheelliseen olettamaan.

52.      Erityisesti GAIA-yhdistys on nimittäin korostanut, että tiettyjen muslimiyhteisöjen edustajat pitävät sähkönukutusta ja muita teurastusta edeltäviä tainnutusmenetelmiä, jotka eivät vaikuta eläimen elintoimintoihin eivätkä varsinkaan verenlaskuun (millä tarkoitetaan, että eläin voisi tulla uudelleen tajuihinsa, jollei verta laskettaisi), islaminuskon sääntöjen mukaisina.(22)

53.      Vastaavasti on tuotu esille, että tietyt muslimimaat maahantuovat ja tuottavat itsekin halal-merkittyä lihaa, joka on peräisin sellaisista teurastamoista, joissa eläimet teurastetaan tainnutettuina.(23)

54.      Siltä osin kuin on kyse erityisesti uskonnollisesta velvoitteesta teurastaa eläin islamilaisen uhrijuhlan aikaan, monet islaminuskon oppineet ja vakaumukselliset muslimit katsovat, ettei teurastuksen tarvitse välttämättä tapahtua juhlan ensimmäisenä päivänä. Lisäksi etenkin nuoremman polven vakaumukselliset muslimit ovat enenevässä määrin taipuvaisia katsomaan, että eläimen teurastus juhlan aikana voidaan korvata rahalahjoituksella.

55.      Mielestäni unionin tuomioistuimen asia ei ole lausua siitä, kieltääkö islaminusko tosiasiallisesti eläinten tainnuttamisen vai onko päinvastoin niin, että tätä käsitystä edustavat ainoastaan tietyt uskonnolliset suuntaukset, kuten GAIA painokkaasti toi esiin istunnossa.

56.      Koska unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Belgian muslimien teologineuvoston lausuman mukaan muslimien enemmistö on Belgiassa yksimielinen siitä, että rituaaliteurastuksen on tapahduttava tainnuttamattomana, olipa tainnutus peruuttamaton tai ei, voin vain todeta asian olevan näin.

57.      Ei myöskään vaikuta aiheelliselta määrittää, pidetäänkö tätä vaatimusta koko muslimiyhteisössä perustavanlaatuisena uskonnollisena velvoitteena vai onko olemassa jokin toinen mahdollinen tapa täyttää tämä velvoite. Kuten komissio kirjallisissa huomautuksissaan toteaa, tässä voidaan vain todeta, että tiettyjä eriäviä uskonsuuntauksia on olemassa. Unionin tuomioistuimen asia ei ole ottaa kantaa tiettyjen uskonnollisten näkemysten tai määräysten oikeaoppisuuteen tai kerettiläisyyteen.

58.      Näin ollen ja kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asian toisin sanoin ilmaisee, tainnuttamattomien eläinten teurastus islamilaisen uhrijuhlan aikaan on todellakin uskonnollinen määräys, jolla on uskonnonvapauden suoja riippumatta siitä, onko islaminuskossa mahdollisesti eriäviäkin oppivirtauksia tai sallitaanko siinä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jos tätä määräystä on mahdoton täyttää.(24)

59.      Tältä osin voin vain yhtyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja useimpien osapuolten ilmaisemaan kantaan, jonka mukaan islamilaisen uhrijuhlan aikaan tapahtuva rituaaliteurastus on asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu ”uskonnollinen rituaali” ja merkitsee uskonnollisen vakaumuksen ilmauksena perusoikeuskirjan 10 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa taatun uskonnonvapauden käyttämistä.

60.      Mielestäni tämä kanta on myös täysin linjassa sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan rituaaliteurastukset ovat uskonnon harjoittamista ja kuuluvat siten edellä mainittujen oikeussääntöjen soveltamisalaan.(25)

61.      Vastaavasti ja vaikka tietyt osapuolet pitävätkin tämän näkökohdan pohtimista tarpeellisena määritettäessä, onko Flanderin hallintoalueella islamilaisen uhrijuhlan aikaan teurastuksen kapasiteettivajetta, unionin tuomioistuimen ei mielestäni ole suotavaa lausua lainkaan siitä, onko rituaaliteurastuksen teologisesti tarkastellen välttämättä tapahduttava juhlan ensimmäisenä päivänä vai voiko se tapahtua sitä seuraavien kolmen päivän aikana.(26)

62.      Näiden alustavien täsmennysten jälkeen on syytä selvittää, merkitseekö velvollisuus suorittaa tainnuttamattomien eläinten teurastukset asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, tarkoitetuissa hyväksytyissä teurastamoissa uskonnonvapauden käyttämisen rajoittamista.

2.      Uskonnonvapauden käyttämisen ja uskonnollisiin rituaaleihin liittyvien kansallisten tapojen rajoittaminen

63.      Esittelen ensin pääpiirteittäin ”hygieniapaketin” yhteydessä hyväksyttyyn asetukseen N:o 853/2004 perustuvat yleiset säännöt, joita eläinten teurastuksessa on sovellettava riippumatta teurastusmenetelmästä (eli siitä, teurastetaanko eläin tainnutettuna vai tainnuttamattomana). Sen jälkeen selitän, mistä syistä asetuksen N:o 1099/2009, jonka ensisijaisena tavoitteena on siis suojella eläinten hyvinvointia, 4 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, ei voi sisältyä uskonnonvapauden rajoitusta.

a)      Asetuksen N:o 853/2004 nojalla kaikenlaisiin teurastuksiin sovellettavat yleiset säännöt

64.      Eläinperäisten elintarvikkeiden valmistuksessa ja kaupan pitämisessä on teurastustavasta riippumatta noudatettava tiukkoja vaatimuksia, joiden ensisijaisena tavoitteena on elintarvikehygienian ja ‑turvallisuuden varmistaminen.(27)

65.      Asetuksessa N:o 853/2004 eläinperäisistä elintarvikkeista, joista voi aiheutua erityisiä riskejä, annettujen erityisten hygieniasääntöjen laatimisen ensisijaisena ja perustavanlaatuisena tavoitteena oli ottaa käyttöön tiukat hygieniavaatimukset muun muassa ihmisen terveydelle aiheutuvien vaarojen välttämiseksi.(28) Nämä säännöt sisältävät yhteisiä periaatteita ”erityisesti valmistajien ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksien, laitosten rakenteellisten ja toiminnallisten vaatimusten sekä hygieniavaatimusten, laitosten hyväksymismenettelyjen, varastointi- ja kuljetusvaatimusten sekä terveysmerkkien osalta”.(29) Asetuksessa N:o 853/2004 säädetään siten muun muassa teurastamojen rakennustapaa, tilojen sijoittelua ja laitteistoa koskevista erityisvaatimuksista. Tämän asetuksen mukaisen hyväksynnän voivat saada ainoastaan teurastamot, jotka täyttävät nämä vaatimukset.

66.      Näin käyttöön otetun järjestelmän vakauden ja tehokkuuden turvaamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi(30) on välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot ja kaikki elintarvikealan tuottajat ja toimijat noudattavat näitä vaatimuksia.(31) Vaikka tietty joustavuus voi olla sallittua, se ei saisi kuitenkaan missään tapauksessa vaarantaa elintarvikehygienian vaatimuksia.(32)

67.      On siten ensisijaisen tärkeää, että asetuksen N:o 853/2004 nojalla hyväksyttäville teurastamoille asetettuja vaatimuksia sovelletaan riippumatta siitä, tapahtuuko teurastus tainnutettuna vai tainnuttamattomana. Yleinen velvollisuus käyttää hyväksyttyjä teurastamoita ei ole mitenkään sidoksissa teurastustapaan (eli siihen, onko kyseessä rituaaliteurastus vai ei). Tämä velvollisuus ei myöskään perustu yksinomaan eläinten hyvinvoinnin suojeluun liittyviin näkökohtiin vaan johtuu ”hygieniapakettiin” sisältyvistä pakottavista vaatimuksista, sellaisina kuin ne ilmaistaan muun muassa asetuksessa N:o 853/2004.

68.      Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdasta ilmenevällä vaatimuksella, jonka mukaan teurastuksen on tapahduttava hyväksytyssä teurastamossa, joka täyttää kaikki mainitun asetuksen liitteessä III vahvistetut normit, pyritään nimittäin takaamaan elintarviketurvallisuus riippumatta siitä, mitä teurastusmenetelmää kulloinkin käytetään. Kyseisen vaatimuksen – joka ei, kuten pääasian kantajat ovat vahvistaneet, ole ristiriidassa islaminuskon määräysten kanssa – merkitystä ei vähennä mitenkään se, että eläin teurastetaan tainnuttamattomana.

b)      Sen tutkiminen, miten asetuksen N:o 1099/2009 säännöksiin perustuvat eläinten hyvinvointia koskevat säännöt vaikuttavat uskonnonvapauteen

69.      Tästä on huomautettava, että pääasiassa asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan pätevyyden riitauttamisen syynä oli kiistatta Flanderin eläinten hyvinvoinnista vastaavan ministerin 12.9.2014 antama ilmoitus, jonka mukaan hän ei vuodesta 2015 alkaen enää myönnä hyväksyntöjä tilapäisille teurastuslaitoksille, koska tällaiset hyväksynnät ovat tämän asetuksen säännösten vastaisia.(33)

70.      Mielestäni viimeksi mainittujen säännösten pätevyyden kyseenalaistaminen uskonnonvapauden kannalta on kuitenkin vähintäänkin paradoksaalista.

71.      On nimittäin tärkeää muistuttaa, että nykyään sovellettavan lainsäädännön mukaan teurastuksen on lähtökohtaisesti tapahduttava tainnutettuna. Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen asetuksen liitteessä I säädettyjen menetelmien ja vaatimusten mukaisesti.

72.      Uskonnon harjoittamisen vapauden ja eläinten hyvinvoinnin punninnan seurauksena ja ottaen huomioon asetuksen N:o 1099/2009 tavoitteen, joka on yhdenmukaistaa eläinten hyvinvointia lopetuksen yhteydessä koskevia sääntöjä, tämän asetuksen nykyisessä 4 artiklan 4 kohdassa kuitenkin säädetään tähän pääsääntöön poikkeus, jonka mukaan sitä ei sovelleta tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastuksiin teurastamoissa.

73.      Kuten asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa, jossa säädetään poikkeuksesta 1 kohdassa annettuun pääsääntöön, jonka mukaan eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen, tosiasiallisesti suositaan tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastuksia tiettyjen uskonnollisten määräysten kunnioittamiseksi.

74.      Sitä vastoin ja toisin kuin pääasian kantajien väitteistä voitaisiin ymmärtää, tässä säännöksessä ei säädetä erityisvaatimuksista, joita sovellettaisiin ainoastaan rituaaliteurastuksiin mutta ei muulloin.

75.      Näissä olosuhteissa tämä säännös voitaisiin mielestäni todeta pätemättömäksi uskonnonvapauden kunnioittamiseen liittyvistä syistä vain, jos osoitetaan, että hyväksyttyjen teurastamojen käyttö on tiettyjen uskonnollisten periaatteiden vastaista, tai jos näytetään toteen, että tässä säännöksessä asetetut edellytykset vaarantavat objektiivisesti mahdollisuuden teurastaa eläimiä tiettyjen uskonnollisten rituaalien mukaisesti.

76.      Muistutan, etteivät pääasian kantajat – kuten asiakirja-aineistosta ilmenee ja kuten istunnossa vahvistettiin – väitä, että velvollisuus antaa rituaaliteurastukset tehtäväksi teurastamossa olisi sinänsä ristiriidassa niiden uskonnollisen vakaumuksen kanssa.

77.      Pääasian kantajat eivät myöskään osoita, mistä periaatteellisista syistä – jotka olisivat riippumattomia nykyisin toiminnassa olevien teurastamojen oletetuista kapasiteettiongelmista ja etenkin kustannuksista, joita aiheutuisi uusien laitosten perustamisesta tai entisten laitosten mahdollisesta muuntamisesta asetuksen säännösten mukaisiksi – edellytys, jonka mukaan eläinten teurastukset on suoritettava hyväksytyissä teurastamoissa, on ongelmallinen uskonnonvapauden kunnioittamisen kannalta.

78.      Kuten muun muassa neuvosto ja komissio mainitsevat, velvollisuus varmistaa, että kaikki teurastamot ovat hyväksyttyjä ja täyttävät siten asetuksessa N:o 853/2004 säädetyt vaatimukset, on täysin neutraali ja koskee siten kaikkia teurastusten järjestäjiä. Lainsäädäntöä, jota sovelletaan neutraalisti ja jolla ei ole mitään yhteyttä uskonnollisiin vakaumuksiin, ei lähtökohtaisesti voida pitää uskonnonvapauden käyttämistä rajoittavana.(34)

79.      Mielestäni sillä, että hyväksyttyjen laitosten käytöstä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin Flanderin hallintoalueella tuohon asti sallittujen tilapäisten laitosten käytöstä, ei siten ole merkitystä. On todettava, että hyväksyttyjen teurastamojen perustamisesta aiheutuvat kustannukset ovat aivan samat riippumatta siitä, käytetäänkö niitä rituaaliteurastuksiin vai ei.

80.      Tähän liittyen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei toimenpiteen voida katsoa merkitsevän perusoikeuteen puuttumista siitä syystä, että siitä aiheutuu kustannuksia tiettyä uskonnollista määräystä tai vakaumusta noudattavalle ryhmälle.(35) Näin on sitäkin suuremmalla syyllä oltava silloin, kun uskonnollista määräystä noudattaville aiheutuu lähtökohtaisesti saman verran kustannuksia kuin niille, jotka eivät sitä noudata.

81.      Tällainen oikeussääntö ei siis sinänsä ole omiaan poistamaan tai rajoittamaan mahdollisuutta suorittaa rituaaliteurastuksia, vaan sillä ainoastaan muistutetaan, että kaikki teurastukset on annettava tehtäväksi asetuksen N:o 853/2004 liitteessä vahvistettujen vaatimusten mukaisissa laitoksissa.

82.      Vaikuttaa siltä, että pääasian kantajat pyrkivät perusteluissaan vetoamaan rituaaliteurastuksia koskevan poikkeuksen lisäksi toiseen poikkeukseen, jota sovellettaisiin velvollisuuteen suorittaa nämä teurastukset hyväksytyissä teurastamoissa.

83.      Kansallinen tuomioistuin näyttää esittäneen ennakkoratkaisukysymyksensä pääasiallisesti siitä syystä, että Flanderin hallintoalueella nykyisin toiminnassa olevilla pysyvillä teurastamoilla ei ole islamilaisen uhrijuhlan aikaan riittävästi teurastuskapasiteettia, koska teurastusten kysyntä nousee, ja että uusien teurastamojen rakentamisesta tai tilapäisten teurastuslaitosten muuntamisesta pysyviksi hyväksytyiksi teurastamoiksi aiheutuisi erittäin merkittäviä kustannuksia.

84.      Tämä kapasiteetin riittämättömyys ja uusien hyväksyttyjen laitosten rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset eivät kuitenkaan liity mitenkään asetuksen N:o 1099/2009 säännösten soveltamiseen.

85.      Mielestäni tietyllä alueella esiintyvät kausittaiset kapasiteettiongelmat, kuten ongelmat, joita Flanderin hallintoalueella on väitetysti(36) aiheutunut rituaaliteurastusten voimakkaasta kysynnästä tiettyinä päivinä islamilaisen uhrijuhlan aikaan, eivät suoraan tai edes välillisesti liity velvoitteeseen käyttää asetuksessa N:o 853/2004 tarkoitettuja hyväksyttyjä teurastamoita. Kuten komissio ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus huomauttavat, näiden ongelmien osalta herää pikemminkin kysymys siitä, kenen kuuluu vastata kustannuksista, joita aiheutuisi tällaisten laitosten rakentamisesta islamilaisen uhrijuhlan aikaiseen rituaaliteurastusten kysyntähuippuun vastaamiseksi.

86.      Pääasian kantajat vastasivat istunnossa myöntävästi, kun niiltä kysyttiin, onko halal-lihan saatavuus yleisesti ottaen tyydyttävä muulloin kuin islamilaisen uhrijuhlan aikaan. Ne myös vahvistivat katsovansa ongelman aiheutuvan siitä, että uusien hyväksyttyjen teurastamojen rakentaminen nimenomaan siinä tarkoituksessa, että voitaisiin vastata rituaaliteurastusten kysyntähuippuun tämän juhlan aikana, ei ole koko vuotta ajatellen taloudellisesti kannattava vaihtoehto.

87.      Tämä vahvistaa, että mahdolliset kapasiteettiongelmat, tarkasteltiinpa niitä sitten tarjonnan tai kysynnän kannalta, eivät ole aiheutuneet asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdasta vaan ne ovat seurausta useista, täysin tämän säännöksen ulottuvuudesta riippumattomista erityisolosuhteista, jotka johtuvat pääasiallisesti rituaaliteurastusten kysynnän voimakkaasta keskittymisestä vuoden tiettyyn ajankohtaan ja erittäin lyhyelle ajanjaksolle.

88.      Kuten komissio mielestäni aivan perustellusti korostaa, unionin oikeussäännön pätevyyttä on arvioitava kyseisten säännösten ominaispiirteiden perusteella, eikä se voi riippua tietyn yksittäistapauksen erityispiirteistä.(37)

89.      Näin ollen ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmaisemista epäilyistä huolimatta vaikuttaa mielestäni siltä, ettei ole mitään vakuuttavaa perustetta katsoa, että riidanalaisella lainsäädännöllä, joka siis on täysin neutraali ja yleisesti sovellettava, rajoitettaisiin uskonnonvapautta.

3.      Mahdollisesti todetun uskonnonvapauden rajoituksen oikeuttamisperuste

90.      Koska käsiteltävässä asiassa ei nähdäkseni voida todeta, että yleinen velvollisuus käyttää hyväksyttyjä teurastamoja merkitsisi uskonnonvapauden rajoittamista, kysymyksellä siitä, onko tällainen rajoitus perusteltu, ei ole enää merkitystä.

91.      Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy tähän päätelmään vaan katsoo, että hyväksyttyjen teurastamoiden käyttämistä koskeva velvollisuus, joka käsiteltävässä asiassa on yksinomaan riitautettu, merkitsee puuttumista uskonnonvapauteen, koska sillä estetään vakaumuksellisia muslimeja noudattamasta uhrijuhlan aikaista uskonnollista velvoitettaan, katson, ettei tämän vapauden rajoittamista voida perustella millään yleisen edun mukaisella oikeutetulla tavoitteella.

92.      Viimeksi mainittua päätelmää, joka voi ainakin ensi näkemältä vaikuttaa yllättävältä, kun ajatellaan uskonnonvapauden rajoituksen määrittämistä käsittelevässä osassa esittämääni analyysia, voivat selittää seuraavat näkökohdat.

93.      Lähtökohtaisesti on toki mahdollista puoltaa väitettä, jonka mukaan rituaaliteurastusten mahdollisuuksien rajoituksella, joka aiheutuu velvollisuudesta käyttää hyväksyttyjä teurastamoja, pyritään yleiseen järjestykseen ja kansanterveyteen liittyviin oikeutettuihin tavoitteisiin, nimittäin eläinten hyvinvoinnin, kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden suojaamiseen.

94.      Jos olisi katsottava, että velvollisuus käyttää islamilaisen uhrijuhlan aikana hyväksyttyjä teurastamoita on uskonnonvapauden vastainen, tämä vapaus jouduttaisiin väistämättä sovittamaan yhteen eläinten hyvinvoinnin, kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden suojelua koskevien pakottavien vaatimusten eli hyväksyttyjen teurastamojen käyttöä koskevalle velvoitteelle asetettujen kolmen yleisen tavoitteen kanssa, mikä on mahdotonta. Näin uskonnonvapauden kunnioittaminen ja näiden yleisen edun mukaisten oikeutettujen tavoitteiden noudattaminen tultaisiin asettaneeksi keskenään arvojärjestykseen, vaikka lainsäätäjä on nimenomaan tarkoittanut luoda tasapainon uskonnonvapauden ja näiden eri tavoitteiden noudattamisen välille, ja näin on erityisesti asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa.

95.      Jos siis olisi todettava, että viimeksi mainitulla säännöksellä, joka ilmentää unionin lainsäätäjän pyrkimystä luoda oikea tasapaino uskonnonvapauden ja yleisen edun mukaisten oikeutettujen tavoitteiden eli kansanterveyden, elintarviketurvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin suojelun välille,(38) rajoitetaan uskonnonvapautta, minun on vaikea nähdä, kuinka sitten olisi mahdollista katsoa, että tällainen rajoitus voitaisiin islamilaisen uhrijuhlan erityisessä asiayhteydessä oikeuttaa nimenomaan näillä tavoitteilla.

96.      Vaikka ihmisten terveyteen liittyvät seikat on lähtökohtaisesti asetettava etusijalle eläinten hyvinvointia koskeviin seikkoihin nähden, vaikuttaa siltä, että käsiteltävässä asiassa on kiinnitetty aivan erityistä huomiota eläinten hyvinvoinnin edistämiseen yleisen edun mukaisena oikeutettuna tavoitteena, johon asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, antamisella on nimenomaan pyritty.

97.      Selitän jäljempänä ensinnäkin, milloin eläinten hyvinvoinnin suojelua ei voida pitää tavoitteena, jolla uskonnonvapauden rajoitusta voitaisiin perustella tilanteessa, jossa tämän rajoituksen olisi katsottava johtuvan asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdasta, ja toiseksi, mistä syistä tällaista rajoitusta ei myöskään voida pitää tarkoituksenmukaisena ja oikeasuhteisena keinona elintarviketurvallisuuden ja kansanterveyden varmistamiseksi islamilaisen uhrijuhlan erityisessä asiayhteydessä.

a)      Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, tarkastelu uskonnonvapauden ja eläinten hyvinvoinnin suojelun kannalta

98.      Vaikken olekaan samaa mieltä siitä, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohta, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, olisi ongelmallinen uskonnonvapauden kannalta, en voi muuta kuin yhtyä pääasian kantajien unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa esittämään näkemykseen, jonka mukaan kohtuullinen varovaisuus on paikallaan silloin, kun eläinten hyvinvoinnin suojelua koskeva tavoite voi joutua ristiriitaan jonkin perusoikeuden kanssa.

99.      Tässä yhteydessä on riittävää viitata SEUT 13 artiklaan, jonka mukaan ”unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin – – liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja”.(39)

100. Käsiteltävässä asiassa olisi mielestäni ongelmallista todeta, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa asetettu velvollisuus käyttää asetuksessa N:o 853/2004 tarkoitettuja hyväksyttyjä teurastamoita on tarpeellinen ja oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, vaikka se merkitseekin uskonnonvapauden rajoittamista.

101. Ennen kuin tutkin riidanalaisen oikeussäännön tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen liittyvät kysymykset yksitellen, koen aiheelliseksi esittää erään yleisen ja alustavan huomion, joka koskee eläinten hyvinvoinnin suojelun punnintaa suhteessa sovellettavassa lainsäädännössä annettuun mahdollisuuteen teurastaa eläimiä tainnuttamattomina tietyn uskonnollisen vakaumuksen noudattamiseksi.

102. Käsiteltävässä asiassa on – usein suurella vakaumuksella ja jokseenkin ehdottomasti – väitetty olevan kiistatonta, että tainnuttamattomana teurastaminen on omiaan aiheuttamaan eläimelle enemmän kipua ja kärsimystä.(40)

103. Vaikka tämä onkin teoreettisesti hyvin ymmärrettävä lähtökohta, sen perusteella ei mielestäni kuitenkaan voida päätyä toteamaan, etteivät uskonnolliset yhteisöt, jotka suosivat eläinten teurastamista tainnuttamattomina, piittaa laisinkaan eläinten hyvinvoinnista pitäytyessään vanhentuneissa ja brutaaleissa käytännöissä, jotka eivät ole nykyajan demokraattisissa yhteiskunnissa vakiintuneiden periaatteiden mukaisia.

104. Lisäksi on riittävää todeta, että unionin lainsäätäjä on asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan hyväksymällä nimenomaan päättänyt säilyttää jäsenvaltioiden mahdollisuuden sallia uskonnollisten rituaalien mukaiset erityiset teurastusmenetelmät. Jälleen kerran on korostettava, että vaatimus, jonka mukaan rituaaliteurastuksia voidaan tämän säännöksen mukaan suorittaa ainoastaan ”teurastamoissa”, on pelkkä viittaus yleiseen sääntöön, jota on asetuksen N:o 853/2004 nojalla sovellettava riippumatta siitä, millä menetelmällä eläin teurastetaan.

105. Tästä on muistutettava, ettei käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva ”rajoitus” koske tainnuttamattomana teurastamista vaan yleisempää velvollisuutta käyttää asetuksessa N:o 853/2004 tarkoitettuja hyväksyttyjä teurastamoita.

106. Kuten kansallisella tasolla käydyissä keskusteluissa korostettiin, rituaaliteurastus on kysymys, johon liittyy välitön leimautumisen riski, ja kyseessä on historiallisestikin merkittävä riski, jota on varottava pahentamasta.(41)

107. Millään perusteella ei voida sulkea pois sitä, että eläinten teurastaminen tainnuttamattomana asianmukaisissa olosuhteissa(42) voi osoittautua kivuttomammaksi kuin teurastaminen tainnutettuna olosuhteissa, joissa eläimet joutuvat kannattavuuteen ja eläinperäisten elintarvikkeiden tuotannon voimakkaaseen teollistumiseen liittyvistä ilmeisistä syistä kokemaan lopetushetkellä erityisen paljon stressiä ja kärsimystä.(43)

108. Vaikka tämä voi tuntua itsestäänselvyydeltä, totean myös, että kaikki lopetustavat ovat luonnostaan väkivaltaisia ja siten ongelmallisia, koska ne aiheuttavat eläimelle kärsimystä.(44)

109. Henkilökohtaisesti en ole vakuuttunut – ja tätä käsitystä tukevat useat tutkimukset ja selvitykset(45) – siitä, että hyväksyttyjen teurastamojen käyttö aina suojaisi eläimiä tehokkaasti kärsimykseltä, mikä jo yksinään oikeuttaisi rajoittamaan uskonnonvapautta.

1)      Uskonnonvapauden rajoittamisen tarpeellisuus eläinten hyvinvoinnin suojelun kannalta

110. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön(46) mukaan eläinten hyvinvoinnin suojelu voi olla yleisen edun mukainen oikeutettu tavoite, jonka tärkeys näkyy muun muassa siinä, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet EY:n perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista.(47) Kyseistä pöytäkirjaa vastaa nykyisin SEUT 13 artikla, joka on EUT-sopimuksen yleisesti sovellettava määräys, joka sisältyy kyseisen sopimuksen periaatteita koskevaan ensimmäiseen osaan.(48)

111. Tästä herää kysymys, voidaanko velvollisuutta käyttää hyväksyttyjä teurastamoita perustella islamilaisen uhrijuhlan erityisessä asiayhteydessä tarpeella suojella eläinten hyvinvointia, jos kyse on uskonnonvapauden rajoittamisesta.

112. Mielestäni tätä on syytä epäillä.

113. Yleinen etu toki velvoittaa estämään luvattomat teurastukset eläinten hyvinvoinnin kannalta kyseenalaisissa olosuhteissa, mikä tarkoittaa ennen muuta sitä, että eläinten teurastuksen on mieluiten tapahduttava viranomaisen valvomissa(49) tai laitteistoltaan ja logistiikaltaan täsmällisten vaatimusten mukaisissa laitoksissa.

114. Tästä ei kuitenkaan ole pääteltävä, että näiden laitosten on islamilaisen uhrijuhlan erityisessä asiayhteydessä oltava välttämättä asetuksessa N:o 853/2004 tarkoitettuja hyväksyttyjä teurastamoita.

115. Itseni toistamisen uhallakin totean, ettei tässä ole kyse siitä, onko tainnuttamattomana teurastaminen kiellettävä eläinten hyvinvoinnin nimissä, vaan tehtävänä on määrittää asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen kannalta, tuottaako hyväksytyn teurastamon käyttö islamilaisen uhrijuhlan aikaan eläinten hyvinvoinnissa mitattavaa lisäarvoa verrattuna tilapäiseen teurastuslaitokseen, jota ei ole hyväksytty.

116. Siitä, että Flanderin hallintoalueella tarjottiin vuoteen 2014 asti mahdollisuus rituaaliteurastusten teettämiseen tilapäisissä teurastuslaitoksissa, on huomautettava, että komissio itse totesi sen tarkastuskäynnin johdosta, jonka komission yksiköt tekivät 24.11.–3.12.2014 Belgiassa arvioidakseen, kuinka tilapäisissä teurastuslaitoksissa valvottiin eläinten hyvinvointia teurastuksen aikana, että kyseisissä laitoksissa tarjotut takeet olivat tyydyttävät, ja pani merkille Belgian viranomaisten tilanteen parantamiseksi toteuttamat toimenpiteet.

117. Komissio myös totesi 30.7.2015 päivätyssä tarkastusraportissaan, että toimivaltaiset viranomaiset olivat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet, jotta komission tiedossa olevissa tilapäisissä teurastuslaitoksissa noudatettaisiin samoja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Raportin mukaan tästä oli todettu, että vaikka tainnuttamattomien eläinten lopettaminen uskonnollisissa rituaaleissa hyväksytyn teurastamon ulkopuolella ei ollut asetuksen N:o 1099/2009 mukaista, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset olivat nähneet paljon vaivaa sen varmistamiseksi, että kaikissa säännellyissä laitoksissa noudatetaan uskonnollisten juhlien aikaan samoja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia.

118. Tämän toteamuksen perusteella komissio näyttää implisiittisesti katsoneen, että tiettyjä ominaisuuksia omaavat tilapäiset teurastuslaitokset, jotka eivät kuitenkaan välttämättä täytä asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan k alakohdassa tarkoitetun hyväksytyn teurastamon määritelmää, voivat kuitenkin kyetä tarjoamaan riittävät takeet eläinten hyvinvoinnista islamilaisen uhrijuhlan aikaan tapahtuvissa teurastuksissa. Kun kyseessä on vain kerran vuodessa pidettävä juhla ja kun otetaan huomioon, ettei sen aikana teurastettavia eläimiä ole lähtökohtaisesti tarkoitus pitää pitkiä aikoja teurastuspaikoilla, tällaisten hyväksyttyjen teurastamoiden perustaminen ei vaikuta aidosti asiaankuuluvalta vaatimukselta. Edellytykset, jotka laitosten on muun muassa asetuksen N:o 853/2004 nojalla täytettävä, on nimittäin laadittu päivittäisen tarjonnan ja kysynnän markkinoilla toimivia laitoksia varten.

119. Islamilaisen uhrijuhlan aikaan todetun kaltaisen teurastusten kysyntähuipun erityisessä asiayhteydessä voitaisiin jopa kysyä, eikö eläinten hyvinvointiin liittyvät huolenaiheet voitaisi parhaiten poistaa sallimalla teurastukset tarkkojen terveysmääräysten mukaisissa tilapäisissä teurastuslaitoksissa, jotka eivät kuitenkaan täytä asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan k alakohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen teurastamojen määritelmää. Perustamalla tällaisia teurastuslaitoksia hyväksyttyjen teurastamoiden ruuhka-avuksi voitaisiin osaltaan edistää sitä, että teurastus tapahtuu lopulta eläimen kannalta parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, erityisesti sille aiheutuvaa stressiä ajatellen.

2)      Uskonnonvapauden rajoittamisen oikeasuhteisuus eläinten hyvinvoinnin suojelun kannalta

120. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja rajoituksen on oltava oikeasuhteinen.

121. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta rajoituksesta, joka johtuu asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta velvollisuudesta käyttää hyväksyttyjä teurastamoja eli laitoksia, jotka täyttävät asetuksessa N:o 853/2004 säädetyt vaatimukset, säädetään kiistatta lailla.

122. Jos sitä vastoin on katsottava, että kyseessä on todellakin uskonnonvapauden rajoitus ja että tämä rajoitus on perusteltu, pidän kyseenalaisena, voidaanko tällaista rajoitusta pitää oikeasuhteisena sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

123. Suhteellisuusperiaate edellyttää unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin toimielinten toimilla ja että niillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista näiden tavoitteiden toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa,(50) ja että silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava.(51)

124. Katson kuitenkin, että velvollisuudella suorittaa teurastukset hyväksytyssä teurastamossa saatetaan ylittää se, mikä on ehdottoman välttämätöntä eläinten hyvinvoinnin suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, kun kyseessä on eläimen teurastus uskonnollisen menon noudattamiseksi tiettyyn täsmälliseen aikaan vuodesta.

125. Tästä on huomautettava, että asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III säädetään useista vaatimuksista, jotka teurastamojen on täytettävä, jotta niille voitaisiin myöntää tämän asetuksen mukainen hyväksyntä.

126. Voidaan kuitenkin kysyä, onko uskonnonvapautta rajoitettaessa noudatettava kaikkia näitä vaatimuksia siinä erityisessä asiayhteydessä, jossa teurastusten kysyntä nousee hetkellisesti islamilaisen uhrijuhlan aikaan.

127. En pyri tyhjentävään pohdintaan mutta katson, että tietyt asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III mainitut vaatimukset, kuten muun muassa leikkaamoihin tai lihan kylmävarastoihin liittyvät rakenteelliset vaatimukset, voivat osoittautua tarpeettomiksi islamilaisen uhrijuhlan aikaiseen rituaaliteurastusten kysyntähuippuun vastaamisen kannalta, kun kyseessä on laitos, jota käytetään vain kerran vuodessa ja josta liha luovutetaan lähtökohtaisesti suoraan loppukäyttäjälle.

128. Edellä esitetyn perusteella – ja jos on katsottava, että riidanalaisilla säännöksillä rajoitetaan uskonnonvapautta – katson, että tilanteeseen on varmastikin olemassa toinen ratkaisu, joka on vähemmän rajoittava kuin velvollisuus käyttää hyväksyttyjä teurastamoja islamilaisen uhrijuhlan aikana.

b)      Uskonnonvapaus ja elintarviketurvallisuuden ja kansanterveyden suojelu

129. Siltä varalta, että todetaan, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, sisältyvä sääntö merkitsee uskonnonvapauden rajoittamista, on myös selvitettävä, voidaanko tätä rajoitusta perustella yleisen edun mukaisilla oikeutetuilla syillä, jotka liittyvät elintarviketurvallisuuteen ja ihmisten terveyteen.

130. Asetuksella N:o 853/2004, johon asetuksessa N:o 1099/2009 viitataan, pyritään ennen kaikkea elintarviketurvallisuutta koskeviin tavoitteisiin, jotka liittyvät viime kädessä suoraan ihmisten terveyden suojeluun.

131. Edellä esittämäni mukaisesti teurastusten täydellinen kieltäminen muissa kuin asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III vahvistettujen vaatimusten mukaisesti hyväksytyissä teurastamoissa ei välttämättä ole elintarviketurvallisuuden ja kansanterveyden kannalta riittävän relevanttia, jotta voitaisiin perustella rajoitusta, joka koskee uskonnollista velvoitetta teurastaa tai teurastuttaa eläin tietyn vuotuisen tapahtuman, tässä tapauksessa islamilaisen uhrijuhlan, aikana.

132. Kuten komissio 30.7.2015 laatimassaan tarkastusraportissa muun muassa totesi, tilapäiset teurastuslaitokset, jotka täyttävät tietyt tarkat terveysvaatimukset, voivat kuitenkin tarjota kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden kannalta riittävät takeet, jotta niiden avulla voidaan vastata islamilaisen uhrijuhlan aikaiseen merkittävään mutta hyvin lyhytkestoiseen teurastusten kysyntään.

133. Nähdäkseni edellä esitetystä seuraa, ettei asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, voida todeta merkitsevän uskonnonvapauden rajoitusta. Totean kuitenkin ainoastaan siltä varalta, että päinvastoin katsottaisiin tällaisen rajoituksen olevan olemassa, ettei sitä nähdäkseni voida perustella yleisen edun mukaisilla oikeutetuilla tavoitteilla, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin ja kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden suojeluun. Ainakaan tällaista rajoitusta ei voitaisi mielestäni pitää oikeasuhteisena sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden.

4.      Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, säännösten pätevyyden arviointia koskeva pyyntö ja/tai tulkintaa koskeva pyyntö?

134. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on halunnut rajata kysymyksensä ainoastaan asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätevyyden arviointia koskevaan pyyntöön.

135. Kuten neuvosto kirjallisissa huomautuksissaan totesi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi kuitenkin epäilemättä ollut hyödyllisempää pyytää unionin tuomioistuimelta asetusten N:o 1099/2009 ja N:o 853/2004 säännösten tulkintaa erityisesti siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioille teurastamojen hyväksymiseen sovellettavien sääntöjen osalta annetusta liikkumavarasta ja erityisesti sen määrittämisestä, missä määrin jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon erityistilanteet, kuten sellaiset, joita tietyssä jäsenvaltiossa (tai sen osassa) voi esiintyä islamilaisen uhrijuhlan aikaan.

136. En ole täysin vakuuttunut tällaisesta menettelystä, jolla viime kädessä poikettaisiin unionin oikeuden nykytilassa yleisesti sovellettavasta säännöstä, jonka mukaan eläinten teurastuksen on tapahduttava hyväksytyissä teurastamoissa.

137. Vaikka asetusten N:o 1099/2009 ja N:o 853/2004 säännökset ovatkin joustavia siltä osin kuin niissä säädetään paitsi tiettyjä poikkeuksia velvoitteeseen käyttää hyväksyttyjä teurastamoita myös poikkeuksia teurastamoita, erityisesti ”siirrettäviä teurastamoita” ja lihaa suoraan loppukuluttajalle myyviä ”pieniä teurastamoita”,(52) koskeviin teknisiin määräyksiin,(53) en oikein usko, että käsiteltävässä asiassa pystytään kaikkien tästä asetuksesta johtuvien vaatimusten yksityiskohtaisesta tarkastelusta riippumatta määrittämään tarkasti olosuhteita, jotka oikeuttaisivat poikkeamaan teurastamoita koskevista rakenteellisista vaatimuksista, joilla on ollut kyseisiä asetuksia laadittaessa varsin suuri merkitys.

138. Muistutettakoon tässä yhteydessä, että käsiteltävässä asiassa on kyseessä enintäänkin ajoittainen ongelma, joka asiakirja-aineistosta saamani käsityksen mukaan on nyttemmin jo ratkennut.

139. Ennen kaikkea pääasian kantajien pyrkimyksenä on todellisuudessa vaatia lievennystä eläinperäisten elintarvikkeiden alalla sovellettaviin terveysnormeihin ja ‑vaatimuksiin, sillä ne ovat haluttomia vastaamaan näiden vaatimusten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

140. Tällaisessa tilanteessa ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta pyrkiä antamaan mitään yleisiä tulkintaohjeita, jotka voisivat viime kädessä kyseenalaistaa eläinten lopetuksen alalla nykyisin sovellettavassa säännöstössä täsmällisesti ilmaistut oikeussäännöt.

IV.    Ratkaisuehdotus

141. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brusselin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole tullut esille mitään seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24.9.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan k alakohdan kanssa, pätevyyteen uskonnonvapauden kannalta, sellaisena kuin se taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklassa ja sellaisena kuin se on SEUT 13 artiklassa otettu huomioon eläinten hyvinvoinnin yhteydessä.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Teurastettavien eläinten tainnutuksesta 18.11.1974 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1974, L 316, s. 10). Tämän direktiivin johdanto-osassa muun muassa mainitaan, että ”– – tämän vuoksi eläinten tainnuttaminen sopiviksi todettuja keinoja käyttäen olisi saatava yleistymään, ja olisi kuitenkin otettava huomioon tiettyjen uskonnollisten menojen erityiset vaatimukset”.


3      Eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24.9.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 303, s. 1). Tämän direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Koska jäsenvaltioiden erilaisista olosuhteista johtuen uskonnolliseen teurastukseen liittyvät yhteisön säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eri tavoin ja koska kansallisissa säännöissä otetaan huomioon näkökohtia, jotka menevät tämän asetuksen tarkoitusta pidemmälle, on tärkeätä, että ennen teurastusta tapahtuvaa eläinten tainnutusta koskeva poikkeus säilytetään niin, että kullekin jäsenvaltiolle jätetään kuitenkin tietty määrä toimivaltaa. Näin ollen tässä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistettua uskonnon vapautta ja oikeutta tunnustaa uskontoa tai vakaumusta jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.”


4      Huomattakoon, ettei aiemmin sovelletussa lainsäädännössä vahvistettu yksityiskohtaisia perusteita teurastamojen hyväksymiseksi, joten jäsenvaltioilla oli harkintavaltaa määritettäessä, mitkä laitokset voitiin tapauksen mukaan tilapäisesti hyväksyä teurastamoihin rinnastettaviksi laitoksiksi (ks. mm. eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22.12.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/119/EY (EYVL 1993, L 340, s. 21), sellaisena kuin se on muutettuna, 5 artiklan 2 kohta).


5      Tunnetaan myös suurena lampaanteurastusjuhlana (Eid-el-Kabir). Juhlassa muistetaan Ibrahimin (raamatullisessa perinteessä Aabraham) selviämistä uskonkoetuksesta, jossa hän suostui Allahin käskystä uhraamaan ainoan poikansa Ismaelin (raamatullisessa perinteessä Iisak). Ibrahimin myönnyttyä jumalalliseen käskyyn Allah lähetti viime hetkellä arkkienkeli Jibrilin (Gabriel) tuomaan hänelle pässin uhrattavaksi lapsen sijasta. Tämän Ibrahimin osoittaman uskonnollisen antaumuksen muistoksi jokaisessa muslimiperheessä uhrataan vuosittain eläin tiettyjen sääntöjen mukaisesti.


6      Tietyt jäsenvaltiot ovat asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla kieltäneet eläinten rituaaliteurastuksen tainnuttamattomina. Tietääkseni Tanskan kuningaskunnassa, Slovenian tasavallassa ja Ruotsin kuningaskunnassa eläimiä saa teurastaa vain tainnutettuina. Flanderin ja Vallonian alueiden välillä on äskettäin päästy poliittiseen sopimukseen tainnuttamattomien eläinten teurastuksen kieltämisestä vuodesta 2019 lähtien.


7      EUVL 2004, L 139, s. 55 ja oikaisu EUVL 2004, L 226, s. 22.


8      Vuosittain vaihtelevana ajankohtana, joka alkaa 70. päivänä islamilaisen ramadan-kuukauden päättymisestä.


9      Islamilaisessa perinteessä kukin muslimi voi itse valita uhrijuhlan aikana teurastettavan eläimen, joka voi olla lammas (uuhi, karitsa tai pässi), nauta (lehmä, härkä tai vasikka) tai vuohi (kuttu tai pukki).


10      Vuoden 1995 muutoslain valmisteluasiakirjojen mukaan jälkimmäistä mahdollisuutta perusteltiin sillä, että tiettyinä kausina monienkaan teurastamojen kapasiteetti ei tahtonut riittää.


11      Tässä yhteydessä muslimiyhteisön edustajien tehtävä oli arvioida tietyn maantieteellisen alueen teurastuskapasiteetti ja tiedottaa siitä asianomaiselle kunnan viranomaiselle.


12      Tässä yhteydessä ministeri viittasi muun muassa 30.7.2015 julkaistuun loppuraporttiin, joka käsitteli Euroopan komission yksiköiden Belgiassa 24.11.–3.12.2014 tekemää tarkastuskäyntiä. Tarkastuksessa arvioitiin eläinten hyvinvoinnin valvontaa teurastuksen ja siihen liittyvien toimien aikana (DG(SANTE) 2014-7059 – RM) (jäljempänä 30.7.2015 julkaistu tarkastusraportti). Raportissa muun muassa mainittiin, että ”tainnuttamattomien eläinten uskonnollisen rituaalin mukainen teurastus teurastamon ulkopuolella ei ole asetuksen mukaista”.


13      Pääasian kantajat vetoavat asetuksen N:o 1099/2009 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan iii alakohtaan, jonka mukaan asetusta ei sovelleta, kun eläimiä lopetetaan ”osana kulttuuri- tai urheilutapahtumia”. Asetuksen 2 artiklan h alakohdan mukaan tällä tarkoitetaan tapahtumaa, joka olennaisesti ja pääasiassa liittyy vakiintuneisiin kulttuuriperinteisiin tai vakiintuneeseen urheilutoimintaan, mukaan luettuina hevoskilpailut ja muunlaiset kilpailut, ja johon ei liity lihan tai muiden eläintuotteiden tuotantoa tai sellainen tuotanto on tapahtumaan itseensä verrattuna hyvin vähäistä ja taloudellisesti merkityksetöntä.


14      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että näitä tilapäisiä teurastuslaitoksia oli 59. Niistä ainoastaan kaksi muunnettiin teurastamoiksi vuonna 2015 ja kolme vuonna 2016.


15      Ks. erityisesti tuomio 21.12.2016, Vervloet ym. (C-76/15, EU:C:2016:975, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 27.6.2017, Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania (C-74/16, EU:C:2017:496, 25 kohta).


16      Tällä termillä tarkoitetaan 1.1.2006 voimaan tullutta unionin elintarviketurvallisuuslainsäädäntöä kokonaisuudessaan. Kyseisellä lainsäädännöllä pyrittiin yksinkertaistamaan ja yhtenäistämään unionissa sovellettavia oikeussääntöjä.


17      Ks. erityisesti tuomio 8.9.2015, Taricco ym. (C-105/14, EU:C:2015:555, 31 kohta).


18      Ks. tästä mm. Flanderin hallintoalueen väite, jonka mukaan ennakkoratkaisukysymys liittyisi täysin valtion sisäiseen tilanteeseen eli väitettyyn hyväksyttyjen teurastamojen teurastuskapasiteetin vajeeseen tietyllä alueella ja hyvin tarkasti rajattuna ajanjaksona. Ks. myös Alankomaiden hallituksen huomautukset, joissa se toteaa, ettei mahdollisuus varmistaa tällainen halal-lihan saatavuus kuulu asetusten N:o 1099/2009 ja N:o 853/2004 soveltamisalaan vaan jäsenvaltioille.


19      Ks. tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson (C-617/10, EU:C:2013:105, 44 kohta); tuomio 3.9.2015, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio (C‑398/13 P, EU:C:2015:535, 45 kohta) ja tuomio 15.2.2016, N. (C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 45 kohta).


20      Ks. mm. tuomio 15.2.2016, N. (C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


21      Ks. erityisesti tuomio 30.6.2016, Toma ja Biroul Executorului Judecătoresc Horațiu-Vasile Cruduleci (C-205/15, EU:C:2016:499, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


22      GAIA viittaa erityisesti Bristolin yliopiston tekemään tutkimukseen, jonka mukaan 95 prosenttia islaminuskon oppineista on yhtä mieltä siitä, että eläimen tainnuttaminen aiheuttamatta sen kuolemaa on halal (ks. Fuseini, A., ”The Perception and Acceptability of Pre-Slaughter and Post-Slaughter Stunning for Halal Production: the Views of UK Islamic Scholars and Halal Consumers”, Meat Science, nro 123, 2017, s. 143–153).


23      Tietyt muslimimaat, kuten Jordania ja Malesia, sallivat tainnuttamisen rituaaliteurastuksen aikana, kunhan se ei ole peruuttamaton eli ei aiheuta eläimen kuolemaa. Tässä yhteydessä vedotaan usein myös Uuden-Seelannin (maailman suurin lampaanlihan tuottaja) tapaukseen, sillä sieltä muslimimaihin viety liha on peräisin teurastamoista, joissa eläimet lopetetaan tainnutettuina.


24      Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 17.12.2013 antamassaan tuomiossa Vartic v. Romania (CE:ECHR:2013:1217JUD001415008, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) todennut, neutraalisuusvelvoite estää viranomaisia arvioimasta uskonnollisten vakaumusten tai niiden ilmaisutapojen pätevyyttä ja legitimiteettiä.


25      Ks. mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2000, Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska (CE:ECHR:2000:0627JUD002741795, 73 kohta). Uskonnollisista ruokamääräyksistä ks. yleisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.12.2010, Jakóbski v. Puola (CE:ECHR:2010:1207JUD001842906) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.2013, Vartic v. Romania (CE:ECHR:2013:1217JUD001415008).


26      Islamilaista uhrijuhlaa seuraavia kolmea päivää nimitetään islamilaisessa perinteessä Tachriq-päiviksi. GAIA kuvaili istunnossa niihin liittyviä eri oppisuuntauksia.


27      Ks. tältä osin perustelut komission ehdotukselle ”hygienia-asetukseksi” (KOM(2000) 438 lopullinen, s. 10). Ehdotus konkretisoitiin antamalla asetus N:o 853/2004, jossa korostetaan, kuinka tärkeää on käyttää tiukkojen hygieniavaatimusten perusteella hyväksyttyjä teurastamoja.


28      Ks. vastaavasti asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan toinen perustelukappale.


29      Ks. asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan neljäs perustelukappale.


30      Ks. vastaavasti asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale.


31      Ks. asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan 18 perustelukappale, jonka mukaan ”on asianmukaista soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä rakenteellisia vaatimuksia ja hygieniavaatimuksia kaikentyyppisiin laitoksiin, myös pienyrityksiin ja siirrettäviin teurastamoihin”.


32      Ks. erityisesti asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan 19 perustelukappale. Sen mukaan jäsenvaltioiden joustavan toiminnan sallivan menettelyn olisi oltava täysin avoin ja sen olisi edellytettävä, kun se on tarpeen erimielisyyksien ratkaisemiseksi, että asiasta keskustellaan elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa.


33      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä erityisesti 30.7.2015 päivättyyn tarkastusraporttiin. Siinä nimittäin mainitaan, että ”eläinten rituaaliteurastus tainnuttamattomina teurastamon ulkopuolella ei ole tämän asetuksen mukaista” siitäkään huolimatta, että toimivaltainen keskusviranomainen ”on nähnyt paljon vaivaa varmistaakseen, että säännellyissä laitoksissa noudatettaisiin uskonnollisten juhlien aikaan samoja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia kuin muulloinkin”.


34      Komissio viittaa tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön (ks. mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.12.2009, Skugar ym. v. Venäjä, CE:ECHR:2009:1203DEC004001004, joka koskee verotunnisteen käyttöä).


35      Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 30.6.2011, Association des Témoins de Jéhovah v. Ranska (CE:ECHR:2011:0630JUD000891605, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jonka mukaan ”uskonnonvapaus ei suinkaan tarkoita, että uskonnolliset yhteisöt tai niiden jäsenet olisivat verotuksellisesti eri asemassa kuin muut verovelvolliset”.


36      Useat osapuolet, erityisesti Flanderin hallintoalue, ovat maininneet, ettei tätä teurastuslaitosten kapasiteetin riittämättömyyttä ole käsiteltävässä asiassa näytetty toteen.


37      Ks. vastaavasti tuomio 28.7.2016, Ordre des barreaux francophones et germanophone ym. (C-543/14, EU:C:2016:605, 29 kohta).


38      Näin siitä huolimatta, että jäsenvaltioilla on asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan nojalla mahdollisuus antaa ”kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa tähän asetukseen sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä”. Muistutan, että asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa mainitaan samansuuntaisesti, että ”on tärkeätä, että ennen teurastusta tapahtuvaa eläinten tainnutusta koskeva poikkeus säilytetään niin, että kullekin jäsenvaltiolle jätetään kuitenkin tietty määrä toimivaltaa”.


39      Kursivointi tässä.


40      Ks. Yhdistyneen kuningaskunnan näkemys, jossa se toteaa olevan tieteellisesti todistettu, että eläimen kärsimystä voidaan tehokkaasti vähentää tainnuttamalla se tajuttomaksi lopetushetkellä. Viron hallitus viittaa vastaavasti eurooppalaisessa DIALREL-hankkeessa (”Encouraging Dialogue on issues of Religious Slaughter”) tehtyyn tutkimukseen nimeltä ”Report on good and adverse practices – Animal welfare concerns in relation to slaughter practices from the viewpoint of veterinary sciences”, joka on saatavana seuraavassa internetosoitteessa: http://www.dialrel.eu/dialrel-results/veterinary-concerns.html.


41      Toistan lähes sanasta sanaan Ranskan parlamentin tutkintavaliokunnan nimissä 20.9.2016 tehdyn mietinnön päätelmät; siinä käsiteltiin lihantuotantoeläinten teurastusoloja ranskalaisissa teurastamoissa (http://www2.assemblee-nationale.fr/14/autres-commissions/commissions-d-enquete/conditions-d-abattage-des-animaux-de-boucherie-dans-les-abattoirs-francais/).


42      Tässä yhteydessä on paikallaan tuoda esille, että eläinten lopettaminen on juutalaisessa ja islamilaisessa perinteessä ritualisoitu nimenomaan kunnioituksesta eläimiä kohtaan ja niiden hyvinvoinnin tärkeyden vuoksi.


43      Eläinsuojeluyhdistykset tuovat säännöllisin väliajoin julki tapauksia, joissa teurastus tapahtuu hyväksytyissä teurastamoissa erittäin moitittavissa olosuhteissa. Edellä alaviitteessä 41 mainitussa mietinnössä esittelijä toteaa, että ”tietyillä alan toimijoilla on kiusaus käyttää hyväkseen rituaaliteurastuksen herättämiä kysymyksiä, jotta unohdettaisiin, miten – – vakavia ongelmia perinteisestä teurastuksesta aiheutuu eläinten hyvinvoinnin kannalta”.


44      Kuten asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, ”lopetus voi aiheuttaa eläimelle kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä, vaikka olosuhteet olisivat teknisesti parhaat mahdolliset. Eräät lopetukseen liittyvät toiminnot voivat aiheuttaa stressiä, ja kaikki tainnutusmenetelmät ovat tietyiltä osin puutteellisia”.


45      Omien selvitysteni perusteella voin todeta, että vaikka teurastusten on nykyisin sovellettavan pääsäännön mukaan tapahduttava hyväksytyissä teurastamoissa, monet karjankasvattajat ja eläinsuojelujärjestöt ovat sitä mieltä, että teurastaminen mahdollisimman lähellä kasvatustilaa on eläinten hyvinvoinnin kannalta asianmukaisin ratkaisu.


46      Ks. erityisesti tuomio 17.1.2008, Viamex Agrar Handel ja ZVK (C-37/06 ja C-58/06, EU:C:2008:18, 22 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 19.6.2008, Nationale Raad van Dierenkwekers en Liefhebbers ja Andibel (C-219/07, EU:C:2008:353, 27 kohta) ja tuomio 23.4.2015, Zuchtvieh-Export (C-424/13, EU:C:2015:259, 35 kohta).


47      EYVL 1997, C 340, s. 110.


48      Ks. tuomio 23.4.2015, Zuchtvieh-Export (C-424/13, EU:C:2015:259, 35 kohta).


49      Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2000, Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska (CE:ECHR:2000:0627JUD002741795, 77 kohta).


50      Ks. mm. tuomio 8.4.2014, Digital Rights Ireland ym. (C-293/12 ja C-594/12, EU:C:2014:238, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 15.2.2016, N. (C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 54 kohta).


51      Ks. mm. tuomio 17.10.2013, Schaible (C-101/12, EU:C:2013:661, 29 kohta) ja tuomio 9.6.2016, Pesce ym. (C-78/16 ja C-79/16, EU:C:2016:428, 48 kohta).


52      Ks. asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 40 ja 47 perustelukappale.


53      Ks. tältä osin asetuksen N:o 853/2004 10 artiklan 3–8 kohta.