EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

12 päivänä huhtikuuta 2016

Asia F‑98/15

CP

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Yksikön päällikkö – Koeaika – Yksikön päälliköksi nimittämisen vahvistamatta jättäminen – Kumoamistuomion täytäntöönpano – Mahdollisuuden menettäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CP vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä yhtäältä kumoamaan Euroopan parlamentin 18.7.2014 tekemän päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä säädetään, että hänen nimittämisestään yksikönpäällikön tehtävään johtuvan peruspalkan korottaminen eli ”johtotehtävien perusteella maksettava korvaus”, maksetaan yhdeksän kuukauden jakson jälkeen ja toisaalta määräämään korvausta väitetystä ”aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä”.

Ratkaisu:      Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan CP:lle 3 219,55 euroa. Tähän summaan lisätään viivästyskorko, joka lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten vahvistaman, kyseisenä ajanjaksona sovellettavan korkokannan mukaisesti korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, 1.7.2011 alkaen tosiasialliseen maksupäivään saakka. Kanne hylätään muilta osin. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Erityiset vaikeudet – Kohtuullinen korvaus haitasta, jota kantajalle on aiheutunut kumotusta toimesta

(SEUT 266 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Täysi harkintavalta – Menetettyyn mahdollisuuteen liittyvän aineellisen vahingon korvaaminen – Arvioiminen – Perusteet

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1.      Kun tuomioistuimet kumoavat toimielimen tai viraston toteuttaman toimenpiteen, tämän viimeksi mainitun tehtävänä on SEUT 266 artiklan mukaisesti toteuttaa tämän tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Kumoamistuomion noudattamiseksi ja sen täytäntöönpanemiseksi kokonaan on kumotun toimenpiteen toteuttaneen toimielimen noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa, myös siihen johtaineita perusteluita, jotka ovat tuomiolauselman tarpeellinen tuki siinä merkityksessä, että ne ovat välttämättömät määrittelemään tarkasti, mitä tuomiolauselmassa todetaan. Näissä perusteluissa nimittäin yhtäältä yksilöidään lainvastaiseksi katsottu säännös tai määräys, ja toisaalta ne osoittavat tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden täsmälliset syyt, ja asianomaisen toimielimen on otettava nämä perustelut huomioon korvatessaan kumotun toimen. Mitä tulee tuomioistuinten toteaman toimenpiteen kumoamisen vaikutuksiin, ne ovat taannehtivat ja niiden vaikutuksesta kumottu toimenpide siis poistuu oikeusjärjestyksestä taannehtivasti. Vastaajana olevan toimielimen on näin ollen SEUT 266 artiklan mukaisesti toteutettava todettujen lainvastaisuuksien vaikutusten poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mikä merkitsee tilanteessa, jossa toimenpide on jo pantu täytäntöön, että kantajan oikeudellinen tilanne palautetaan sellaiseksi kuin se oli ennen kyseistä toimenpidettä.

Toimielin, jonka toteuttama toimenpide on kumottu, ei kuitenkaan voi vedota käytännön vaikeuksiin jättääkseen noudattamatta velvollisuuttaan kumota tapahtunut lainvastaisuus. Jos kumoamistuomion täytäntöönpanoon liittyy erityisiä vaikeuksia, asianomainen toimielin voi nimittäin täyttää SEUT 266 artiklan mukaiset velvollisuutensa tekemällä minkä hyvänsä päätöksen, jolla voidaan oikeudenmukaisesti korvata asianomaisille kumotusta päätöksestä aiheutunut haitta.

(ks. 59 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 8.10.1992, Meskens v. parlamentti (T-84/91, EU:T:1992:103, 78 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 15.4.2010, Angelidis v. parlamentti (F-104/08, EU:F:2010:23, 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 13.9.2011, AA v. komissio (F-101/09, EU:F:2011:133, 81 kohta) ja tuomio 21.3.2013, Brune v. komissio (F-94/11, EU:F:2013:41, 59 kohta)

2.      Menetetty mahdollisuus muodostaa korvattavissa olevan aineellisen vahingon, jos siitä on esitetty riittävää näyttöä. Menetetystä mahdollisuudesta suoritettavan vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi on ensin yksilöitävä virkamieheltä evätyn mahdollisuuden luonne, määriteltävä tämän jälkeen ajankohta, josta lähtien virkamies olisi voinut hyötyä tästä mahdollisuudesta, ilmaistava mahdollisuus lukuarvona ja lopuksi täsmennettävä, mitä taloudellisia seurauksia virkamiehelle on aiheutunut menetetystä mahdollisuudesta. Lisäksi virkamieheltä evätty mahdollisuus on mahdollisuuksien mukaan määritettävä objektiivisesti siten, että se ilmaistaan tarkkaan arvioon perustuvana matemaattisena kertoimena. Jos tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida tällä tavalla ilmaista lukuarvona, on kuitenkin sallittua, että vahinko arvioidaan kohtuuden mukaan.

(ks. 68 ja 79 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 10.11.2010, SMHV v. Simões Dos Santos (T-260/09 P, EU:T:2010:461, 104 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 13.3.2013, AK v. komissio (F-91/10, EU:F:2013:34, 69, 91 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)