UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

12 päivänä maaliskuuta 2019 (*)

EMOTR – Tukiosasto – Maataloustukirahasto – Sokeri – Sokerialan väliaikainen rakenneuudistusjärjestelmä Euroopan yhteisössä – Asetus (EY) N:o 320/2006 – Asetus (EY) N:o 968/2006 – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Unkarin toteuttamat menot – Täydelliseen purkamiseen myönnetyn tuen ja osittaiseen purkamiseen myönnetyn tuen myöntämisedellytykset – Tuotantovälineiden käsite – Siilojen käytön arviointi tukihakemuksen jättämishetkellä – Täydellisen purkamisen käsite – Asiakirjan VI/5330/97 liite 2 – Unionin lainsäädännön tulkintavaikeudet – Vilpitön yhteistyö

Asiassa T‑139/15,

Unkari, asiamiehinään aluksi M. Fehér, G. Koós ja A. Pálfy, sittemmin Fehér, Koós, Z. Biró-Tóth ja E. Tóth,

kantajana,

jota tukevat

Ranskan tasavalta, asiamiehenään D. Colas,

ja

Italian tasavalta, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan C. Colelli, avvocato dello Stato,

väliintulijoina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Ondrůšek ja B. Béres,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/103 (EUVL 2015, L 16, s. 33) siltä osin kuin maataloustukirahastosta myönnettävän rahoituksen ulkopuolelle on jätetty 11 709 400 euroa Unkarin myöntämien sellaisten tukien osalta, jotka koskevat sokerialan rakenneuudistusta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit J. Schwarcz ja C. Iliopoulos,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Schall,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 8.5.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Asetus (EY) N:o 320/2006

1        Euroopan unionin neuvosto antoi 20.2.2006 asetuksen (EY) N:o 320/2006 yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta (EUVL 2006, L 58, s. 42). Asetusta N:o 320/2006 on muutettu useaan kertaan, viimeksi yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1405/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o 479/2008 muuttamalla sekä asetukset (ETY) N:o 1883/78, (ETY) N:o 1254/89, (ETY) N:o 2247/89, (ETY) N:o 2055/93, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 2596/97, (EY) N:o 1182/2005 ja (EY) N:o 315/2007 kumoamalla 19.1.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 72/2009 (EUVL 2009, L 30, s. 1). Asetusta N:o 320/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 72/2009, sovelletaan käsiteltävän asian tosiseikkoihin.

2        Asetuksen N:o 320/2006 johdanto-osan ensimmäisessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)      – – Jotta yhteisön sokerintuotantoa ja kauppaa koskeva järjestelmä saataisiin vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia ja jotta alan kilpailukyky voitaisiin tulevaisuudessa varmistaa, on tarpeen käynnistää perusteellinen rakenneuudistusprosessi, joka johtaa kannattamattoman tuotantokapasiteetin merkittävään vähentämiseen yhteisössä. Yhteisön sokeriteollisuuden rakenneuudistusta varten olisi sen vuoksi luotava erillinen ja itsenäinen väliaikainen järjestelmä, joka on ennakkoedellytys toimivan uuden yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöön panemiseksi sokerialalla. – –

(5)      Olisi otettava käyttöön merkittävä taloudellinen kannustin, jota olisi tarjottava tuottamattomimmille sokeriyrityksille riittävän rakenneuudistustuen muodossa, jotta ne saataisiin luopumaan kiintiötuotannostaan. Tätä varten olisi otettava käyttöön rakenneuudistustuki, joka kannustaa luopumaan sokerin kiintiötuotannosta ja kyseisistä kiintiöistä niin, että samalla voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon sellaisten sosiaalisten ja ympäristöä koskevien sitoumusten noudattaminen, jotka liittyvät tuotannosta luopumiseen. Tuen olisi oltava käytettävissä neljänä markkinointivuonna, ja sen tarkoituksena on alentaa tuotantoa riittävästi, jotta yhteisön markkinatilanne saadaan tasapainoon.”

3        Asetuksen N:o 320/2006 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Väliaikainen rakenneuudistusrahasto”, säädetään seuraavaa:

”1.      Perustetaan yhteisön sokeriteollisuuden rakenneuudistusta varten väliaikainen rahasto, jäljempänä ’rakenneuudistusrahasto’. – –

Rakenneuudistusrahasto on osa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastoa. 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen se on osa Euroopan maatalouden tukirahastoa, jäljempänä ’maataloustukirahasto’.

2.      Rakenneuudistusrahastosta rahoitetaan menot, jotka aiheutuvat 3, 6, 7, 8 ja 9 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä.

– –

4.      Tätä asetusta ei sovelleta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin syrjäisimpiin alueisiin.”

4        Asetuksen N:o 320/2006 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Rakenneuudistustuki”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kaikki sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavat yritykset, joille on myönnetty kiintiö viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006, ovat oikeutettuja rakenneuudistustukeen, jota maksetaan sellaista kiintiötonnia kohden, josta on luovuttu, edellyttäen, että markkinointivuonna 2006/2007, 2007/2008, 2008/2009 tai 2009/2010 yritys

a)      luopuu kiintiöstä, jonka se on myöntänyt yhdelle tai useammalle tehtaistaan ja purkaa kyseisten tehtaiden tuotantovälineet kokonaan;

[tai]

b      luopuu kiintiöstä, jonka se on myöntänyt yhdelle tai useammalle tehtaistaan, purkaa osittain kyseisten tehtaiden tuotantovälineet eikä käytä kyseisten tehtaiden jäljellä olevia tuotantovälineitä sokerin yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen;

– –

3.      Tuotantovälineiden täydellinen purkaminen edellyttää:

a)      kyseisten tuotantovälineiden avulla suoritetun sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotannon lopullista ja täydellistä lopettamista;

b)      tehtaan tai tehtaiden sulkemista ja niissä olevien tuotantovälineiden purkamista 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona;

ja

c)      hyvien ympäristöolojen palauttamista tehdasalueelle ja henkilöstön uudelleensijoittumisen helpottamista 4 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona. – –

4.      Tuotantovälineiden osittainen purkaminen edellyttää:

a)      kyseisten tuotantovälineiden avulla suoritetun sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotannon lopullista ja täydellistä lopettamista;

b)      a alakohdassa mainittujen tuotteiden valmistukseen tarkoitettujen – – sellaisten tuotantovälineiden, joita ei käytetä uuteen tuotantoon, purkamista – –;

c)      hyvien ympäristöolojen palauttamista tehdasalueelle ja – – henkilöstön uudelleensijoittumisen helpottamista 4 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona. – –

5.      Rakenneuudistustuen määräksi luovuttua kiintiötonnia kohden vahvistetaan:

a)      1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa:

–        730 euroa markkinointivuodelle 2006/2007,

–        730 euroa markkinointivuodelle 2007/2008,

–        625 euroa markkinointivuodelle 2008/2009,

–        520 euroa markkinointivuodelle 2009/2010;

b)      1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa:

–        547,50 euroa markkinointivuodelle 2006/2007,

–        547,50 euroa markkinointivuodelle 2007/2008,

–        468,75 euroa markkinointivuodelle 2008/2009,

–        390 euroa markkinointivuodelle 2009/2010. – –”

5        Lisäksi asetuksen N:o 320/2006 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Rakenneuudistustuen hakeminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Rakenneuudistustukea koskevat hakemukset on jätettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle viimeistään sitä markkinointivuotta edeltävänä 31 päivänä tammikuuta, jonka aikana kiintiöstä on tarkoitus luopua.

– –

2.      Rakenneuudistustukea koskeviin hakemuksiin on sisällyttävä:

a)      rakenneuudistussuunnitelma;

– –

c)      sitoumus, joka koskee luopumista asianomaisesta kiintiöstä kyseisenä markkinointivuotena;

d)      3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sitoumus purkaa täysin tuotantovälineet kyseisen jäsenvaltion määräämänä ajanjaksona;

e)      3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sitoumus purkaa osittain tuotantovälineet kyseisen jäsenvaltion määräämänä ajanjaksona ja olla käyttämättä tuotantopaikkaa ja jäljelle jääviä tuotantovälineitä sokerin yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen;

– –

3.      Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa rakenneuudistussuunnitelmassa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

– –

c)      kyseessä olevien tuotantovälineiden täydellinen tekninen kuvaus,

d)      liiketoimintasuunnitelma, jossa annetaan tarkat tiedot tehtaan tai tehtaiden sulkemisen ja tuotantovälineiden täydellisen tai osittaisen purkamisen yksityiskohdista, aikataulusta ja kustannuksista,

– –

h)      rahoitussuunnitelma, jossa ilmoitetaan kaikki rakenneuudistussuunnitelmaan liittyvät kustannukset.”

6        Asetuksen N:o 320/2006 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Rakenneuudistustukea koskevat päätökset ja valvonta”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on päätettävä rakenneuudistustuen myöntämisestä ennen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua markkinointivuotta edeltävän helmikuun loppua. Markkinointivuotta 2006/2007 koskeva päätös on kuitenkin tehtävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2006.

– –

2.      Rakenneuudistustukea myönnetään, jos jäsenvaltio on huolellisen tarkistuksen jälkeen todennut, että:

–        hakemus sisältää 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot,

–        rakenneuudistussuunnitelma sisältää 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot,

–        rakennesuunnitelmassa kuvaillut toimenpiteet ja toimet ovat asiaa koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisia,

–        – –

3.      Jos yksi tai useampi 2 kohdan kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa esitetty ehto ei täyty, rakenneuudistusta koskeva hakemus palautetaan hakijalle. Hakijalle on ilmoitettava ehdoista, joita ei ole noudatettu. Hakija voi tällöin joko peruuttaa hakemuksensa tai täydentää sitä.

– –”

 Asetus (EY) N:o 968/2006

7        Euroopan komissio antoi 27.6.2006 asetuksen (EY) N:o 968/2006 asetuksen N:o 320/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL 2006, L 176, s. 32). Asetusta N:o 968/2006 on muutettu useaan kertaan, viimeksi asetuksen N:o 968/2006 muuttamisesta 13.7.2011 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 672/2011 (EUVL 2011, L 184, s. 1). Asetusta N:o 968/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 672/2011, sovelletaan käsiteltävän asian tosiseikkoihin.

8        Asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Asetuksen – – N:o 320/2006 3 artiklassa säädetään kiintiöistä luopumisen yhteydessä mahdollisuudesta purkaa tuotantovälineet kokonaan tai osittain, mikä johtaa eri suuruisiin rakenneuudistustukiin. Koska näihin kahteen vaihtoehtoon sovellettavissa edellytyksissä olisi otettava huomioon, että rakenneuudistustuen määrä on suurempi purettaessa tuotantovälineet kokonaan, sillä mainittuun vaihtoehtoon liittyvät kustannukset ovat korkeammat, olisi asianmukaista sallia mahdollisuus säilyttää ne tehtaan osat, jotka eivät ole osa tuotantolinjaa, jos niitä voidaan käyttää muihin rakenneuudistussuunnitelmassa esitettyihin tarkoituksiin, erityisesti jos tällainen käyttö luo työpaikkoja. Toisaalta sellaiset välineet, jotka eivät liity suoraan sokerintuotantoon, olisi purettava, jos niille ei ole kohtuullisessa ajassa vaihtoehtoista käyttöä ja niiden säilyttäminen olisi ympäristölle haitallista.”

9        Asetuksen N:o 968/2006 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuotantovälineiden purkaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jos tuotantovälineet puretaan kokonaan asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, purkamista koskevien vaatimusten on koskettava

a)      kaikkia välineitä, joita tarvitaan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuottamiseksi, kuten esimerkiksi välineitä sokerijuurikkaan, sokeriruo’on, viljan tai juurisikurin varastoimiseksi, analysoimiseksi, pesemiseksi ja leikkaamiseksi sekä välineitä, jotka ovat tarpeen sokerijuurikkaasta tai ‑ruo’osta saatavan sokerin, viljasta saatavan tärkkelyksen, tärkkelyksestä saatavan glukoosin tai juurisikurista saatavan inuliinin uuttamiseksi ja käsittelemiseksi tai tiivistämiseksi;

b)      osia muista kuin a alakohdassa tarkoitetuista välineistä, jotka liittyvät suoraan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon ja joita tarvitaan luovutetun kiintiön alaisen tuotannon käsittelemiseksi, vaikka näitä osia voitaisiinkin käyttää muiden tuotteiden tuotantoon, kuten esimerkiksi välineet veden lämmittämiseksi tai käsittelemiseksi tai energian tuottamiseksi, välineet sokerijuurikasmassan tai melassin käsittelemiseksi ja välineet sisäistä kuljetusta varten;

c)      kaikkia muita välineitä, esimerkiksi pakkauslaitteita, jotka jäävät ilman käyttöä ja jotka aiotaan purkaa ja poistaa ympäristösyistä.

2.      Jos tuotantovälineet puretaan osittain asetuksen – – N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, purkamista koskevien vaatimusten on koskettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja välineitä, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi muuhun tuotantoon tai muuhun käyttöön tehdasalueella rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti.”

10      Asetuksen N:o 968/2006 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltion on ilmoitettava kahdenkymmenen päivän kuluessa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuulemista koskevan kutsun jäljennöksen vastaanottamisesta rakenneuudistussuunnitelmaan osallistuville osapuolille päätöksestään, joka koskee

– –

b)      viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2010 päättyvää ajanjaksoa, jonka aikana tuotantovälineet on purettava ja asetuksen – – N:o 320/2006 3 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut sosiaaliset ja ympäristöä koskevat sitoumukset täytettävä;

– –

Poiketen siitä, mitä [1 kohdan b alakohdassa] säädetään, jäsenvaltiot voivat asianomaisen yrityksen perustellusta pyynnöstä jatkaa [1 kohdan b] alakohdassa vahvistettua määräaikaa enintään 31 päivään maaliskuuta 2012. Siinä tapauksessa yrityksen on esitettävä muutettu rakenneuudistussuunnitelma [asetuksen N:o 968/2006] 11 artiklan mukaisesti.

– –”

11      Asetuksen N:o 968/2006 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Kelpoisuus rakenneuudistustukeen”, säädetään seuraavaa:

”– –

2.      Jotta hakemusta voitaisiin pitää tukikelpoisena, rakenneuudistussuunnitelman on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      sen on sisällettävä yhteenveto tärkeimmistä tavoitteista, toimenpiteistä ja toimista sekä näiden toimenpiteiden ja toimien kustannusarviosta, rahoitussuunnitelmasta ja aikataulusta;

b)      siinä on ilmoitettava jokaisen asianomaisen tehtaan osalta luovutettava kiintiömäärä, jonka on oltava alhaisempi tai yhtä suuri kuin kokonaan tai osittain purettava tuotantokapasiteetti;

c)      sen on sisällettävä todiste siitä, että tuotantovälineet puretaan kokonaan tai osittain ja poistetaan tuotantopaikasta;

– –

e)      siinä on määriteltävä tarkasti kaikki rakenneuudistusrahastosta rahoitettavat toimet ja kustannukset ja tapauksen mukaan muut seikat, joita aiotaan rahoittaa muista yhteisön rahastoista.

3.      Jos 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, jäsenvaltion on ilmoitettava syistä hakijalle ja vahvistettava asetuksen – – N:o 320/2006 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen päivämäärien rajoissa määräpäivä, johon asti rakenneuudistussuunnitelmaa voidaan mukauttaa.

Jäsenvaltion on päätettävä mukautetun hakemuksen tukikelpoisuudesta 15 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta määräpäivästä ja joka tapauksessa 10 työpäivää ennen asetuksen – – N:o 320/2006 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivämäärää.

Jos mukautettua hakemusta ei jätetä määräajassa tai jos se katsotaan tukeen kelpaamattomaksi, rakenneuudistustukihakemus on hylättävä ja jäsenvaltion on ilmoitettava siitä hakijalle ja komissiolle viiden työpäivän kuluessa. Jos sama hakija jättää uuden hakemuksen, siihen sovelletaan 8 artiklassa tarkoitettua hakemusten jättämisjärjestykseen perustuvaa menettelyä.

– –”

12      Asetuksen N:o 968/2006 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Rakenneuudistussuunnitelman muutokset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kun rakenneuudistustuki on myönnetty, tuensaajan on toteutettava kaikki hyväksytyssä rakenneuudistussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ja noudatettava rakenneuudistustukihakemukseensa sisältyviä sitoumuksia.

2.      Jäsenvaltio hyväksyy hyväksyttyyn rakenneuudistussuunnitelmaan tehtävät muutokset asianomaisen yrityksen pyynnöstä, jossa

a)      esitetään perustelut ja toteuttamiseen liittyvät ongelmat;

b)      esitetään mukautukset tai uudet ehdotetut toimenpiteet ja odotetut vaikutukset;

c)      esitetään vaikutukset rahoitukseen ja aikatauluun.

Asetuksen – – N:o 320/2006 11 artiklan mukaisesti myönnettävän rakenneuudistustuen kokonaismäärä ja maksettavat väliaikaiset rakenneuudistusmaksut eivät saa muuttua muutosten vuoksi.

Jäsenvaltion on annettava muutettu rakenneuudistussuunnitelma komissiolle tiedoksi.”

13      Asetuksen N:o 968/2006 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Rakenneuudistustuen maksaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Asetuksen – – N:o 320/2006 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun rakenneuudistustuen jokaisen erän maksamisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden asettaminen, jonka määrä on 120 prosenttia asianomaisen erän määrästä.

– –”

14      Asetuksen N:o 968/2006 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakuuksien vapauttaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Edellä 16 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vakuudet vapautetaan, jos

a)      kaikki rakenneuudistussuunnitelmaan, kansallisiin rakenneuudistusohjelmiin ja liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet ja toimet on pantu täytäntöön;

b)      23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu loppuraportti on toimitettu;

c)      jäsenvaltiot ovat tehneet 25 artiklassa tarkoitetut tarkastukset;

– –

3.      Jollei kyseessä ole ylivoimainen este, vakuus menetetään, jos 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei ole täytetty viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2012.”

15      Asetuksen N:o 968/2006 25 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkastukset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä tarkastettava jokainen yritys ja jokainen tuotantopaikka, joille on myönnetty tukea rakenneuudistusrahastosta.

Tarkastuksen kohteisiin on kuuluttava rakenneuudistussuunnitelman tai liiketoimintasuunnitelman noudattaminen ja yrityksen edistymisraportissaan esittämien tietojen paikkansapitävyys ja täydellisyys. Rakenneuudistussuunnitelmaan liittyvässä ensimmäisessä tarkastuksessa on tarkastettava myös yrityksen rakenneuudistustukihakemuksessaan antamat lisätiedot ja erityisesti asetuksen – – N:o 320/2006 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuutus.

2.      Tarkastuksen kohteisiin on kaikissa tapauksissa kuuluttava kaikki asetuksen – – N:o 320/2006 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut rakenneuudistussuunnitelman osatekijät. – –”

16      Lisäksi asetuksen N:o 968/2006 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Takaisinperintä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jos tuensaaja ei täytä yhtä tai useampaa rakenneuudistussuunnitelman, liiketoimintasuunnitelman tai kansallisen rakenneuudistusohjelman mukaista sitoumustaan, kyseisen sitoumuksen / kyseisten sitoumusten osalta myönnetty tukiosuus on perittävä takaisin, jollei kyseessä ole ylivoimainen este ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. – –”

17      Asetuksen N:o 968/2006 27 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamusmaksut”, säädetään vielä seuraavaa:

”1.      Jos tuensaaja ei täytä yhtä tai useampaa rakenneuudistussuunnitelman, liiketoimintasuunnitelman tai kansallisen rakenneuudistusohjelman mukaista sitoumustaan, tuensaajan on maksettava määrä, joka on 10 prosenttia 26 artiklan mukaisesti takaisin perittävästä määrästä. – –”

 Asian tausta

18      Komission yksiköt suorittivat 16.–19.3.2010 Unkarissa tarkastuskäynnin kolmeen vanhaan sokerintuotantolaitokseen, jotka olivat saaneet täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan, sellaisena kuin sitä sovellettiin kyseisenä ajankohtana, nojalla.

19      Tarkastuksen jälkeen komissio ilmoitti käynnin tuloksista Unkarin viranomaisille 20.7.2010 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 20.7.2010 päivätty ensimmäinen kirje) ja täsmensi, että kyseinen kirje lähetettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (EUVL 2006, L 171, s. 90) 11 artiklan mukaisesti.

20      Kyseisestä 20.7.2010 päivätystä ensimmäisestä kirjeestä käy ilmi, että komission mukaan Unkarin viranomaiset eivät olleet noudattaneet vaatimuksia, joita on asetettu sokerialan rakenneuudistustuen myöntämisedellytyksistä markkinointivuosina 2007/2008 ja 2008/2009 annetuissa unionin oikeuden säännöksissä. Komissio havaitsi nimittäin, että siilot oli säilytetty tarkastuskäyntien kohteina olleilla tuotantopaikoilla, jotka kuuluivat Eastern Sugar ‑nimiselle yritykselle Kabassa (Unkari) ja Matra Cukor ‑nimiselle yritykselle Szolnokissa (Unkari), eikä kyseisille yrityksille näin ollen voitu antaa täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea vaan ainoastaan osittaiseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea, jonka määrä on 25 prosenttia täydelliseen purkamiseen myönnettyä tukea pienempi. Komissio totesi tässä yhteydessä, ettei kyseisille yrityksille voitu antaa täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea, elleivät ne toteuttaneet rakenneuudistussuunnitelmaa kokonaisuudessaan ja ellei muita tuotantotoimintaan liittyviä rakennuksia, kuten siiloja, purettu. Komissio pyysi vielä Unkarin viranomaisilta tietoja rakennuksista, jotka olivat edelleen jäljellä niissä sokerintuotantolaitoksissa, joissa sen virkamiehet eivät olleet käyneet.

21      Unkarin viranomaiset vastasivat 20.9.2010 päivätyllä kirjeellä 20.7.2010 päivätyssä ensimmäisessä kirjeessä olleisiin väitteisiin ja kertoivat komissiolle, että Eastern Sugarin omistamassa tuotantopaikassa Kabassa sijaitsevat siilot oli vuokrattu pakkaamattoman sokerin varastoimiseksi ennen sen myyntipäällykseen panemista.

22      Komission yksiköiden ja Unkarin viranomaisten kesken Brysselissä (Belgia) 6.12.2010 pidetyssä kahdenvälisessä kokouksessa viimeksi mainitut ilmoittivat muun muassa, että siiloja oli edelleen jäljellä Eastern Sugarin tuotantopaikassa Kabassa sekä Magyar Cukorin tuotantopaikassa Petőházassa (Unkari) ja että Matra Cukorin tuotantopaikan siiloja purettiin parhaillaan. Lisäksi ne toivat esille lähinnä, ettei siilojen purkamista koskevalle velvollisuudelle ollut oikeudellista perustaa ja että tuotantokiintiöstä luopuminen ja tuotantovälineiden purkaminen riittivät siihen, että kyseisille Unkarin sokerialan yrityksille voitiin antaa täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea.

23      Komissio myönsi puolestaan, että vaikkei siilojen purkamista mainittu asetuksessa N:o 320/2006 eikä asetuksessa N:o 968/2006, kyseisen lainsäädännön rakenteesta käy ilmi, että siilot oli purettava, siltä osin kuin ne kuuluivat olennaisesti tuotantovälineisiin. Lisäksi komissio huomautti, että täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea hakeneet sokeriyritykset olisivat voineet päättää suorittavansa osittaisen purkamisen, mihin niille olisi voitu myöntää 25 prosenttia pienempi tuki kuin täydelliseen purkamiseen. Komissio totesi Unkarin viranomaisille vielä, että niillä olisi vuoden 2011 syyskuuhun asti aikaa korjata tilanne ja säilyttää täydelliseen purkamiseen myönnetty rakenneuudistustuki.

24      Unkarin viranomaiset esittivät 3.3.2011 huomautuksensa 6.12.2010 pidetyn kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjasta. Ne ilmoittivat muun muassa, että ainoastaan täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea saaneet sokeriyritykset pystyivät hakemaan purkamisen toteuttamiselle asetetun määräajan pidennystä, mitä nämä eivät kuitenkaan olleet tehneet.

25      Komissio ilmoitti Unkarin viranomaisille 8.11.2012 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan perusteella, aikovansa jättää 11 709 400 euroa unionin myöntämän rahoituksen ulkopuolelle; kyseinen summa oli täydelliseen purkamiseen myönnetyn tuen ja osittaiseen purkamiseen myönnetyn tuen välinen erotus.

26      Unkarin viranomaiset pyysivät 18.12.2012 sovittelumenettelyn aloittamista asetuksen N:o 885/2006 16 artiklan nojalla.

27      Sovitteluelin antoi 25.4.2013 kertomuksen, jossa se totesi aluksi, että osapuolten välinen sovittelu oli epäonnistunut ja että olennainen kysymys, josta osapuolet olivat erimielisiä, oli unionin tuomioistuimen käsiteltävänä. Sitten sovitteluelin toi olennaisin osin esille, että komissio oli yhtäältä jättänyt useita kertoja ilmoittamatta Unkarin viranomaisille siilojen purkamista koskevasta velvollisuudesta ja että toisaalta useilla jäsenvaltioilla, kuten komissiolla itselläänkin, oli ollut vaikeuksia tulkita asianomaista lainsäädäntöä. Sovitteluelin kehotti vielä komissiota ottamaan huomioon sen seikan, että 23.12.1997 päivätyn komission asiakirjan VI/5330/97, jonka otsikko on ”Rahoituksellisten seuraamusten määrittäminen EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä valmisteltaessa” (jäljempänä asiakirja VI/5330/97), mukaan on niin, että jos sääntöjenvastaisuudet johtuvat yhteisön oikeussääntöjen tulkinnasta, voidaan tämä ottaa huomioon lieventävänä seikkana ja ehdottaa pienempää korjauskerrointa tai 0-kerrointa.

28      Unionin tuomioistuin on todennut 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) olennaisin osin, että asetuksen N:o 320/2006 3 ja 4 artiklan sekä asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan käsite ”tuotantovälineet” sisältää siilot, jotka on tarkoitettu rakenneuudistustuen saajan sokerin varastointiin. Unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin, ettei näin ollut kahdessa tilanteessa: yhtäältä jos voitiin osoittaa, että siiloja käytettiin yksinomaan sellaisen kiintiössä tuotetun sokerin varastointiin, jonka muut tuottajat ovat tuoneet varastoitavaksi tai joka on ostettu muilta tuottajilta, ja toisaalta jos niitä käytettiin yksinomaan muualla tuotetun sokerin myyntipäällykseen panemiseen tai pakkaamiseen myyntiä varten.

29      Unkarin viranomaiset toistivat 8.1.2014 komissiolle perusteet, joiden vuoksi ne katsoivat 14.11.2013 annetun tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) perusteella, että Eastern Sugarin aiemmassa tuotantopaikassa Kabassa ja Magyar Cukorin aiemmassa tuotantopaikassa Petőházassa säilytetyt siilot (jäljempänä riidanalaiset siilot) eivät sisälly tuotantovälineiden käsitteeseen.

30      Komissio antoi 28.3.2014 päivätyllä kirjeellä Unkarin viranomaisille kaksi kuukautta aikaa toimittaa vakuuttavat todisteet siitä, että riidanalaisia siiloja oli käytetty ennen rakenneuudistustukihakemusten tekemistä yksinomaan muiden tuottajien kiintiössä tuotetun sokerin varastointiin ja pakkaamiseen.

31      Unkarin viranomaiset kiistivät 26.5.2014 komission kannan, jonka mukaan riidanalaisten siilojen tuotantovälineiden käsitteeseen sisältymistä arvioitaessa oli otettava huomioon niiden käyttötapa ennen rakenneuudistustuen hakemista.

32      Komissio katsoi, etteivät Unkarin viranomaiset olleet esittäneet edelleenkään todisteita, joista olisi voitu päätellä, että riidanalaisia siiloja käytettiin rakenneuudistustuen hakemishetkellä yksinomaan muiden tuottajien kiintiössä tuotetun sokerin varastointiin ja myyntipäällykseen panemiseen, joten komissio osoitti Unkarin viranomaisille 6.10.2014 kirjeen, jossa se toisti edellisessä 8.11.2012 päivätyssä kirjeessä ilmaisemansa kannan.

33      Komissio ilmoitti yhteenvetokertomuksessa, joka esiteltiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL 2005, L 209, s. 1) 31 artiklan 1 kohdan ja 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti kuullun maatalousrahastojen komitean kokouksessa 18.11.2014, että sen kanta säilyi muuttumattomana todettujen puutteiden osalta.

34      Näissä olosuhteissa komissio antoi 16.1.2015 täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/103 Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle (EUVL 2015, L 16, s. 33; jäljempänä riidanalainen päätös); ulkopuolelle jätettyihin menoihin kuuluivat Unkarin sokerialan rakenneuudistustuen nojalla toteuttamat 11 709 400 euron menot, joista on kyse käsiteltävässä asiassa.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

35      Unkari nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

36      Ranskan tasavalta ja Italian kuningaskunta toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.6.2015 ja 3.7.2015 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Unkarin vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä väliintulohakemukset 21.8.2015 antamallaan päätöksellä. Ranskan tasavalta jätti väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.10.2015.

37      Komissio ja Unkari esittivät huomautuksensa Ranskan tasavallan väliintulokirjelmästä 16.12.2015 ja 6.1.2016.

38      Unkari vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä jätetään 11 709 400 euroa maataloustukirahastosta maksettavaa Unkarin myöntämää sokerialan rakenneuudistustukea unionin rahoituksen ulkopuolelle

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa Unkarin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

40      Ranskan tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

41      Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa suullisen käsittelyn, ja se esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisten prosessinjohtotoimien yhteydessä asianosaisille ja väliintulijoille kirjallisia kysymyksiä ja pyysi näitä toimittamaan erinäisiä asiakirjoja. Italian tasavaltaa lukuun ottamatta asianosaiset ja väliintulijat noudattivat näitä prosessinjohtotoimia asetetussa määräajassa.

42      Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 8.5.2017 pidetyssä istunnossa.

43      Italian tasavalta ei osallistunut istuntoon, joten suullista käsittelyä ei päätetty, jotta se pystyisi esittämään huomautuksensa kirjallisina viikon kuluessa istunnosta laaditun pöytäkirjan tiedoksiantamisesta. Italian tasavalta esitti kirjalliset huomautuksensa asetetussa määräajassa ja ilmoitti, että sen mielestä Unkarin kanne oli hyväksyttävä.

44      Unkari ja komissio jättivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.6.2017 huomautuksensa Italian tasavallan istunnon jälkeen esittämistä huomautuksista.

 Oikeudellinen arviointi

45      Unkari vetoaa kanteensa tueksi lähinnä kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 320/2006 3 ja 4 artiklan sekä asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan rikkomista ja toinen asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen noudattamatta jättämistä sekä vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 320/2006 3 ja 4 artiklan sekä asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan rikkomista

46      Unkari, jota Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta tukevat, katsoo olennaisin osin, että riidanalainen päätös on vastoin asetuksen N:o 320/2006 3 ja 4 artiklaa sekä asetuksen N:o 968/2006 4 artiklaa siltä osin kuin komissio katsoo päätöksessä, etteivät unkarilaiset sokeriyritykset täytä täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen saamisen edellytyksiä sillä perusteella, että ne ovat säilyttäneet siilot eivätkä näin ole purkaneet tuotantovälineitään kokonaan. Unkari väittää tässä yhteydessä komission katsovan virheellisesti, että sen arvioimiseksi, sisältyvätkö siilot asetuksessa N:o 320/2006 tarkoitettuihin tuotantovälineisiin ja kuuluvatko ne näin unionin tuomioistuimen 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) asettamiin poikkeuksiin, oli selvitettävä niiden käyttötarkoitus rakenneuudistustuen hakemishetkellä (jäljempänä komission asettama kriteeri). Lisäksi Unkari väittää olennaisin osin, että tuotantovälineiden kokonaan purkamista koskeva velvollisuus voidaan täyttää, vaikka siilot myytäisiin purkamisen sijaan, edellyttäen että sokerikiintiöstä on luovuttu eikä säilytettyjä välineitä voida käyttää tuensaajan sokerintuotantoon enää rakenneuudistuksen päätyttyä.

47      Komissio kiistää Unkarin, Ranskan tasavallan ja Italian tasavallan väitteet.

48      Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin toteaa 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737), ettei tuotantovälineiden käsitettä määritellä asetuksessa N:o 320/2006 eikä asetuksessa N:o 968/2006, ja tuo sitten esille ensinnäkin, että tuotannon käsitteeseen voidaan sisällyttää muitakin tuotteen valmistusvaiheita, jotka edeltävät tai seuraavat kemiallista tai mekaanista jalostusprosessia, ja että näin siihen voidaan sisällyttää sellaisen sokerin varastointi, jota ei ole pantu myyntipäällykseen välittömästi sen jälkeen, kun se on uutettu raaka-aineesta. Se päättelee siten, että varastoinnin voidaan katsoa ”liittyvän suoraan sokerin tuotantoon” asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 26 kohta). Unionin tuomioistuin katsoo toiseksi, että siiloilla voi olla välitön vaikutus sokerin, joka voidaan tuottaa, määrään ja tuotantomenetelmiin, jotka muotoutuvat varastointimahdollisuuksien läheisen sijainnin perusteella, sillä ne antavat mahdollisuuden lykätä kokonaan tai osittain tietyn sokerin markkinointivuoden tuotannon myyntiä ja näin vaikuttaa asetuksen N:o 320/2006 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa tarkoitettuun markkinatilanteeseen (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 27–29 kohta). Kolmanneksi unionin tuomioistuin toteaa olennaisin osin, että asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaan täydelliseen purkamiseen myönnetyn tuen myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti kyseisen teollisuuslaitoksen saattamista kokonaisuudessaan pois toiminnasta ja että mahdollisuutta olla purkamatta muita välineitä kuin tuotantovälineitä tai jopa jatkaa niiden käyttämistä tulevaisuudessa ja säilyttää samalla oikeus täysimääräiseen tukeen on pidettävä poikkeuksena, jota on tulkittava suppeasti (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 30 kohta).

49      Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin toteaa 14.11.2013 annetun tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) 31 kohdassa, että siiloja, jotka on tarkoitettu tuensaajan sokerin varastointiin, on pidettävä tuotantovälineinä, ja näin on riippumatta siitä, käytetäänkö niitä myös muihin tarkoituksiin.

50      Unionin tuomioistuin asettaa kuitenkin kaksi poikkeusta tästä periaatteesta. Se katsoo nimittäin olennaisin osin, että siiloja ei pidetä tuotantovälineinä eikä niitä näin ollen koske purkamisvelvollisuus, yhtäältä jos on osoitettu, että siiloja käytetään yksinomaan sellaisen kiintiössä tuotetun sokerin varastointiin, jonka muut tuottajat ovat tuoneet varastoitavaksi tai joka on ostettu muilta tuottajilta (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 32 ja 35 kohta), ja toisaalta jos niitä käytetään yksinomaan sokerin myyntipäällykseen panemiseen tai pakkaamiseen sen myyntiä varten (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 33 ja 35 kohta; jäljempänä unionin tuomioistuimen asettamat poikkeukset).

51      Unkari, Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta eivät kiistä käsiteltävässä asiassa sitä, etteivät riidanalaiset siilot kuuluneet täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen hakemishetkellä kummankaan unionin tuomioistuimen asettaman poikkeuksen soveltamisalaan. Unkari ei kiistä lisäksi myöskään sitä, että riidanalaiset siilot olivat rakenneuudistuksen päättyessä jäljellä täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea saaneiden unkarilaisten sokeriyritysten tuotantopaikoissa.

52      Unkarin mielestä komissio on kuitenkin tehnyt virheen katsoessaan, että Unkariin sovellettu 25 prosentin rahoituskorjaus voidaan perustella edellä mainituilla olosuhteilla. Unkari, jota Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta tukevat, väittää nimittäin, että merkitystä on sillä, etteivät siilot olleet enää rakenneuudistuksen päättyessä sokerintuotantoon liittyviä välineitä. Komissio on näin ollen katsonut virheellisesti, että siilojen kuulumista jommankumman unionin tuomioistuimen asettaman poikkeuksen soveltamisalaan oli arvioitava rakenneuudistustuen hakemishetkellä.

53      Unkarin esittämät perustelut, joita myös Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta tukevat, eivät ole kuitenkaan kyseisen lainsäädännön mukaisia.

54      Aluksi on huomautettava, että asetuksen N:o 320/2006 johdanto-osan ensimmäisestä ja viidennestä perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisen säädöksen tarkoituksena on vähentää kannattamatonta sokerintuotantokapasiteettia unionissa kannustamalla tuottamattomimpia yrityksiä luopumaan kiintiösokerin tuotannostaan sekä kyseisistä kiintiöistä.

55      Asetuksen N:o 320/2006 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että rakenneuudistusjärjestelmä perustuu sokeriyritysten vapaaehtoiseen osallistumiseen, koska sillä on haluttu ottaa käyttöön merkittävä taloudellinen kannustin rakenneuudistuksen muodossa (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 44 kohta).

56      Jotta kyseisen säädöksen tavoite, joka on kannattamattoman sokerintuotantokapasiteetin vähentäminen unionissa, toteutuisi, unionin lainsäätäjä on säätänyt kaksi erilaista rakenneuudistusjärjestelmää, joita sovelletaan sen mukaan, onko purkaminen täydellinen vai osittainen, ja joissa annetaan eri määrä rakenneuudistustukea, mikä käy ilmi asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdasta, luettuina yhdessä asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa.

57      Ensinnäkin asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja saman artiklan 3 kohdan b alakohdassa edellytetään täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämiseksi, että tukea hakeva sokeriyritys luopuu kiintiöstä, jonka se on myöntänyt yhdelle tai useammalle tehtaistaan ja että se sulkee tehtaan ja purkaa tuotantovälineet kokonaan. Sitä vastoin asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja saman artiklan 4 kohdan b alakohdassa edellytetään osittaiseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämiseksi, että tukea hakeva sokeriyritys luopuu kiintiöstä, jonka se on myöntänyt yhdelle tai useammalle tehtaistaan; että se purkaa osittain kyseisten tehtaiden tuotantovälineet eikä käytä enää jäljellä olevia tuotantovälineitä sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn (jäljempänä sokerialan yhteinen markkinajärjestely) piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen.

58      Toiseksi asetuksen N:o 968/2006 4 artiklassa täsmennetään tuotantovälineiden purkamista koskevan velvollisuuden laajuus.

59      Asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaan purkamista koskeva velvollisuus koskee välineitä, joita tarvitaan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuottamiseksi (asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan a alakohta); välineitä, jotka liittyvät suoraan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon ja joita tarvitaan luovutetun kiintiön alaiseen tuotantoon, vaikka niitä voitaisiin käyttää muiden tuotteiden tuotantoon (asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan b alakohta), sekä kaikkia muita välineitä, esimerkiksi pakkauslaitteita, jotka jäävät ilman käyttöä ja jotka aiotaan purkaa ja poistaa ympäristösyistä (asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohta).

60      Asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa, täydellisen purkamisen yhteydessä voitaisiin siis säilyttää poikkeuksellisesti kaikki välineet, joita ei tarvita sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon tai jotka eivät liity suoraan kyseisten tuotteiden tuotantoon, kuten pakkauslaitteet, edellyttäen että ne jäävät käyttöön eikä niitä aiota purkaa ja poistaa ympäristösyistä.

61      Asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että osittaisen purkamisen yhteydessä purkamista koskeva velvollisuus kattaa saman artiklan 1 kohdassa tarkoitetut välineet (ks. edellä oleva 59 kohta), joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi muuhun tuotantoon tai muuhun käyttöön tehdasalueella rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti. Asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdasta käy samoin ilmi, ettei jäljelle jääviä tuotantovälineitä voida käyttää enää sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen. Asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 2 kohdan perusteella, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, välineet, joita tarvitaan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon tai jotka liittyvät suoraan kyseisten tuotteiden tuotantoon, voidaan siis säilyttää, edellyttäen ettei niitä käytetä enää sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen ja että ne on tarkoitettu käytettäviksi muuhun tuotantoon tai muuhun käyttöön tehdasalueella rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti.

62      Kolmanneksi sokeriyrityksen on valittava täydellisen purkamisen tai osittaisen purkamisen välillä rakenneuudistustukea hakiessaan.

63      Kun asetuksen N:o 320/2006 4 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohtaa ja saman artiklan 3 kohdan c ja h alakohtaa sekä asetuksen N:o 968/2006 9 artiklan 2 kohdan a ja c alakohtaa luetaan yhdessä, voidaan nimittäin päätellä, että rakenneuudistustukihakemuksen on sisällettävä muun muassa sitoutuminen yhtäältä asianomaisesta kiintiöstä luopumiseen ja toisaalta tuotantovälineiden purkamiseen kokonaan tai osittain asianomaisen jäsenvaltion asettamassa määräajassa sekä rakenneuudistussuunnitelma, johon sisältyvät muun muassa täydellinen tekninen kuvaus kyseisistä tuotantovälineistä, yhteenveto toimenpiteistä ja toimista, kyseisten toimenpiteiden ja toimien kustannusarvio, rahoitussuunnitelma ja aiottujen toimenpiteiden toteutusaikataulu.

64      Edellä olevassa 63 kohdassa mainittujen säännösten mukaisesti tuensaajan on siis yksilöitävä viimeistään täydelliseen tai osittaiseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea hakiessaan kaikki tuotantovälineet, jotka se aikoo purkaa rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti. Tämä edellyttää siis, että siilojen kohdalla on määritettävä jo tukea haettaessa, ovatko ne tuotantovälineitä, joiden purkamisesta on mainittava rakenneuudistussuunnitelmassa, kun haetaan täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea, vai sisältyvätkö ne unionin tuomioistuimen asettamiin poikkeuksiin.

65      Toisenlainen tulkinta veisi asetuksen N:o 320/2006 4 artiklassa ja asetuksen N:o 968/2006 9 artiklassa asetetuilta vaatimuksilta sisällön, eikä siinä otettaisi myöskään huomioon täydellisen ja osittaisen purkamisen välille kyseisessä lainsäädännössä tehtyä eroa.

66      Yhtäältä silloin, jos sokeriyritykset eivät osaisi sanoa rakenneuudistustukea hakiessaan, ovatko niiden tuotantopaikassa sijaitsevat siilot tuotantovälineitä, näitä ei mainittaisi rakenneuudistussuunnitelmassa purettavina tuotantovälineitä, mikä olisi vastoin asetuksen N:o 320/2006 4 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

67      Lisäksi täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea koskevaan hakemukseen liitettävä kaikkien tuotantovälineiden purkamista koskeva sitoumus (ks. edellä oleva 63 kohta) olisi puutteellinen, koska se ei sisältäisi oletettavasti kaikkia sitoumuksen antamisen hetkellä olemassa olevia tuotantovälineitä.

68      Toisaalta jos siilojen pitämistä tuotantovälineinä arvioitaisiin rakenneuudistuksen päätteeksi, antaisi tämä mahdollisuuden sekä täydellisen purkamisen että osittaisen purkamisen ollessa kyseessä säilyttää tuen hakemishetkellä tuotantovälineinä pidetyt siilot sillä perusteella, ettei niitä käytettäisi enää rakenneuudistuksen jälkeen sokerin tuotantovälineinä. Mahdollisuus säilyttää osa tuotantovälineistä ei koskisi tällöin pelkästään osittaista purkamista, vaan se ulottuisi myös täydelliseen purkamiseen, vaikka viimeksi mainitun yhteydessä toimijat saisivat 25 prosenttia suuremman rakenneuudistustuen kuin mitä osittaiseen purkamiseen myönnetään, sillä siinä otetaan huomioon asiasta aiheutuvat suuret kustannukset, kuten käy ilmi asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdasta ja asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta.

69      Edellä esitetyn perusteella on niin, että kun siiloa pidetään täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen hakemishetkellä tuotantovälineenä, on siilo mainittava kyseisessä hakemuksessa ja purettava rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti, tai muussa tapauksessa tällaisen tuen myöntämisedellytykset eivät täyty.

70      Toisin kuin Unkari, Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta väittävät, komissio ei ole näin ollen tehnyt virhettä katsoessaan, että siilojen tilanne on arvioitava rakenneuudistustuen hakemishetkellä.

71      Edellä esitettyä päätelmää eivät horjuta Unkarin, Ranskan tasavallan ja Italian tasavallan esittämät perustelut.

72      Unkari väittää ensinnäkin olennaisin osin, että komission asettama kriteeri on vastoin sokerialan rakenneuudistusjärjestelmän rakennetta. Unkarin mukaan ratkaisevaa rakenneuudistustuen olennaisen tavoitteen saavuttamiseksi on nimittäin se, ettei rakenneuudistuksen päättyessä jäljellä ole enää tuotantovälineitä, joita voitaisiin käyttää sokerintuotantoon.

73      Edellä olevista 56, 57 ja 68 kohdasta käy tältä osin ilmi, että jotta kyseisen lainsäädännön tavoite, joka on kannattamattoman sokerintuotantokapasiteetin vähentäminen unionissa, toteutuisi, unionin lainsäätäjä on säätänyt kahdesta rakenneuudistusjärjestelmästä, joita sovelletaan purkamisen laajuuden mukaan ja joissa tukea myönnetään eri määrä. Lisäksi kuten edellä olevista 62–64 kohdasta käy ilmi, täydellisen ja osittaisen purkamisen välinen valinta edellyttää, että rakenneuudistustukea hakeva yritys yksilöi jo tukea hakiessaan kaikki asianomaisessa tuotantopaikassa sijaitsevat tuotantovälineet, jotka se sitoutuu purkamaan kokonaan tai osittain rakenneuudistuksen päättymiseen mennessä.

74      Edellä esitetyn perusteella komission asettama kriteeri on unionin lainsäätäjän käyttöönottaman järjestelmän logiikan mukainen eikä se ole vastoin sokerialan rakenneuudistusjärjestelmän rakennetta.

75      Unkarin väite on näin ollen hylättävä.

76      Toiseksi komissio ei voi Ranskan tasavallan mukaan päätellä, että siilojen käyttötarkoitusta olisi arvioitava tuen hakemishetkellä, sen velvollisuuden perusteella, että asetuksen N:o 320/2006 4 artiklan 2 kohdan mukaan tukihakemuksen on sisällettävä sitoumus purkaa tuotantovälineet jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa. Ranskan tasavallan mukaan kyseinen säännös ei nimittäin koske rakenneuudistustuen myöntämisedellytyksiä, vaan ainoastaan rakenneuudistustukihakemusten sisältöä ja niiden jättämispäivää.

77      Asetuksen N:o 968/2006 9 artiklan sanamuodosta käy nimenomaisesti ilmi, että asetuksen N:o 320/2006 4 artiklassa asetetut edellytykset koskevat rakenneuudistustukihakemusten tukikelpoisuutta. Lisäksi on todettava, että nämä tukikelpoisuuden edellytykset eroavat täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämisen varsinaisista aineellisista edellytyksistä, jotka on vahvistettu puolestaan asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja joihin kuuluu ensinnäkin tuensaajan yhdelle tai useammalle tehtaalleen osoittamasta kiintiöstä luopuminen ja toiseksi tuotantovälineiden purkaminen kokonaan ja asianomaisten tehtaiden sulkeminen (ks. edellä oleva 57 kohta).

78      Jos täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea koskevassa hakemuksessa ei kuitenkaan eritellä kaikkia tuotantovälineitä, jotka on purettava rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti, voidaan kyseisen hakemuksen tukikelpoisuuden lisäksi kyseenalaistaa myös tukea hakevan yrityksen oikeus saada kyseisenlaista tukea. Jos välinettä tai rakennusta ei nimittäin mainita rakenneuudistussuunnitelmassa tuotantovälineenä, sen purkamista ei mainita rakenneuudistussuunnitelmassa eikä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaan purkamisen edellytys näin ollen täyty.

79      Vaikka Ranskan tasavallan perustelut hyväksyttäisiin, tarkoittaisi tämä joka tapauksessa sitä, että jäsenvaltioiden harjoittama rakenneuudistustukihakemusten valvonta koskisi ainoastaan kyseisten hakemusten tukikelpoisuutta koskevien edellytysten noudattamista, mitä ei voida hyväksyä, sillä asetuksen N:o 320/2006 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämisestä päättää jäsenvaltio tämän ensimmäisen tarkastuksen päätyttyä. Asetuksen N:o 320/2006 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetään tässä yhteydessä, että ennen rakenneuudistustuen myöntämistä jäsenvaltion on suoritettava ”huolellinen tarkistus” tukihakemuksen sisällöstä ja rakenneuudistussuunnitelmasta sekä siitä, että rakenneuudistussuunnitelmassa kuvaillut toimenpiteet ja toimet ovat asiaa koskevan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisia. Kun jäsenvaltio siis tutkii täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea koskevan hakemuksen, se ei voi suorittaa pelkkää muodollista tarkastusta, jossa todetaan, että yhtäältä tukihakemus ja toisaalta rakenneuudistussuunnitelma sisältävät kaikki vaaditut tiedot, vaan sen on lisäksi tarkistettava, voidaanko näiden tietojen perusteella päätellä ainakin ensi näkemältä, että täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämisedellytykset täyttyvät ja että näin ollen puretussa tuotantopaikassa ei ole enää rakenneuudistuksen päättyessä tuotantovälineitä jäljellä.

80      Kun asetuksen N:o 968/2006 25 ja 26 artiklaa luetaan yhdessä, on kuitenkin todettava, että rakenneuudistuksen päätyttyä kyseisen asetuksen 25 artiklan mukaisesti suoritettavilla tarkastuksilla pyritään varmistamaan rakenneuudistussuunnitelman asianmukainen toteutus eikä rakenneuudistustuen aineellisten myöntämisedellytysten täyttymistä, sillä viimeksi mainitut tarkistetaan ex ante eli ennen tuen myöntämistä.

81      Ranskan tasavallan väite on tämän vuoksi hylättävä.

82      Kolmanneksi Unkari väittää olennaisin osin, että komission asettama kriteeri estää asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaikutuksen, sillä se estää säilyttämästä siiloja pakattavaksi tarkoitetun sokerin varastointia varten, jos tuensaaja on käyttänyt kyseisiä siiloja aiemmin omien tuotteidensa varastointiin.

83      Kuten edellä olevissa 59 ja 60 kohdassa on yhtäältä todettu, asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa, täydellisen purkamisen yhteydessä voidaan siis säilyttää poikkeustapauksessa kaikki muut välineet kuin ne, joita tarvitaan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon tai jotka liittyvät suoraan kyseisten tuotteiden tuotantoon, kuten pakkauslaitteet, edellyttäen että ne jäävät käyttöön eikä niitä aiota purkaa ja poistaa ympäristösyistä.

84      Toisaalta on muistutettava, että unionin tuomioistuin toteaa 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737), että tuensaajan sokerin varastointiin käytettyä siiloa pidetään asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sokerin tuotantoon suoraan liittyvänä välineenä (tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 26 ja 31 kohta) eikä se siis ole asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu muu väline, esimerkiksi pakkauslaite, jonka säilyttäminen voitaisiin hyväksyä täydellisen purkamisen yhteydessä sillä edellytyksellä, että se jää käyttöön eikä sitä aiota purkaa ja poistaa ympäristösyistä.

85      Toisin kuin Unkari väittää, asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei anneta kuitenkaan mahdollisuutta säilyttää siilo, jota on käytetty tuensaajan valmistamien tuotteiden varastointiin, vaan se voitaisiin säilyttää vain osittaisen purkamisen yhteydessä ja edellyttäen, ettei kyseistä siiloa käytetä enää rakenneuudistuksen päätyttyä sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen.

86      Edellä esitetyn perusteella Unkarin väite on hylättävä, ja niin ikään on hylättävä väite, jonka Unkari on esittänyt vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen ja jonka mukaan asetuksen N:o 968/2006 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa erotetaan kuitenkin tuotantovälineistä ne, ”jotka eivät ole osa tuotantolinjaa”, jotka sisältävät sokerin varastointiin käytetyt siilot ja joiden säilyttäminen olisi sallittua riippumatta siitä, onko kyseessä täydellinen vai osittainen purkaminen.

87      Neljänneksi Unkari, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää olennaisin osin, ettei komission asettama kriteeri käy ilmi 14.11.2013 annetusta tuomiosta SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) eikä sitä voida johtaa etenkään unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa esittämästä päättelystä.

88      Ensinnäkin on tuotava esille, ettei unionin tuomioistuin ota 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) kantaa kysymykseen siitä, millä hetkellä olisi arvioitava, ovatko siilot purkamisvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvia tuotantovälineitä. Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin vastaa nimittäin ainoastaan kysymyksiin, jotka Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) sille esittää ja jotka koskevat yhtäältä sitä, millä määrittelyperusteilla siiloja pidetään tuotantovälineinä, ja toisaalta asetuksen N:o 320/2006 3 ja 4 artiklan ja asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan pätevyyttä suhteessa ylemmäntasoisiin oikeussääntöihin ja unionin primäärioikeuden periaatteisiin.

89      Näin ollen on todettava, ettei sillä, ettei unionin tuomioistuin pohdi 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737), millä hetkellä siilojen käyttötarkoitusta olisi arvioitava, voi olla vaikutusta komission asettaman kriteerin laillisuuteen, kun tässä yhteydessä muistetaan, että kyseinen kriteeri johtuu implisiittisesti – mutta väistämättä – asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohdasta, 4 artiklan 2 ja 3 kohdasta ja 5 artiklan 2 ja 3 kohdasta sekä asetuksen N:o 968/2006 4 artiklasta ja 9 artiklan 2 ja 3 kohdasta yhdessä luettuina (ks. edellä olevat 57–68 kohta).

90      Unkarin ja Ranskan tasavallan esittämät väitteet on näin ollen hylättävä.

91      Viidenneksi Italian tasavalta väittää olennaisin osin, että komission asettama kriteeri on vastoin kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltua työpaikkojen säilyttämisen tavoitetta, sillä se johtaa sellaisten siilojen purkamiseen, joita on käytetty ennen rakenneuudistustuen hakemista laillisesti myös paikan päällä tuotetun sokerin pakkaamisessa ja myyntipäällykseen panemisessa, ja sitä kautta työpaikkojen menettämiseen.

92      Tässä yhteydessä on tuotava esille, että useat asetuksen N:o 320/2006 ja asetuksen N:o 968/2006 säännökset osoittavat, että unionin lainsäätäjä on pitänyt sokerialan rakenneuudistuksen koskettamien alueiden työllisyystilannetta tärkeänä. Esimerkiksi asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 3 kohdan c alakohdasta ja saman artiklan 4 kohdan c alakohdasta käy ilmi, että tuotantovälineiden kokonaan ja osittain purkaminen edellyttää toimenpiteitä henkilöstön uudelleensijoittumisen helpottamiseksi. Lisäksi osittaisen purkamisen osalta asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, annetaan mahdollisuus säilyttää tuotantovälineet, joita käytetään muiden tuotteiden kuin sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden tuotantoon (ks. edellä oleva 61 kohta), minkä ansiosta työpaikat saadaan säilytettyä aiemmissa sokerintuotantopaikoissa. Samalla tavalla asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa, annetaan mahdollisuus säilyttää täydellisen purkamisen yhteydessä muut välineet kuin ne, joita tarvitaan sokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin tuotantoon tai jotka liittyvät suoraan kyseisten tuotteiden tuotantoon, kuten pakkauslaitteet, jotka tulevat käyttöön ja joita ei aiota purkaa ja poistaa ympäristösyistä (ks. edellä oleva 60 kohta).

93      Näin ollen työllisyyden sekä rakenneuudistuksen kohteena olevien yritysten toiminnan turvaamisen tavoitetta on arvioitava yhdessä kyseisen lainsäädännön päätavoitteen, joka on kannattamattoman sokerintuotantokapasiteetin vähentäminen unionissa, kanssa asetuksen N:o 320/2006 johdanto-osan ensimmäisen ja viidennen perustelukappaleen mukaisesti (ks. edellä oleva 54 kohta).

94      Myöskään Italian tasavallan esille ottamilla sosiaalisilla näkökohdilla ei voida perustella sen ehdottamaa, kyseistä lainsäädäntöä koskevaa tulkintaa, joka on vastoin sitä olennaista eroa, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut tehdä osittaisen ja täydellisen purkamisen välillä (ks. edellä olevat 56, 57 ja 68 kohta), ja joka on näin ollen vastoin kyseistä lainsäädäntöä.

95      Italian tasavallan väite on siis hylättävä.

96      Kuudenneksi Unkari, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää, ettei komission asettamassa kriteerissä oteta huomioon sokerintuotannon kausiluonteisuutta, ja se kyseenalaistaa unionin tuomioistuimen asettamien poikkeusten käytännön sovellettavuuden. Tässä yhteydessä se muistuttaa, että rakenneuudistustukihakemukset oli esitettävä jäsenvaltiolle asetuksen N:o 320/2006 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään sitä markkinointivuotta edeltävänä 31 päivänä tammikuuta, jonka aikana kiintiöstä oli tarkoitus luopua. Koska kyseinen päivämäärä sijoittui sokerin tuotantokauteen, oli hyvin todennäköistä, että siiloja käytettiin vielä tuolloin rakenneuudistustuen hakijan kiintiösokerin tuotantoon, kun huomioon otetaan niiden toimintaan ja käyttöön liittyvät ominaisuudet. Unkari väittää siis, että saadakseen täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea siten, että siilot säilytetään ja niitä käytetään jatkossa muualla tuotetun sokerin varastointiin, yritysten olisi joko pitänyt käyttää siiloja muualla tuotetun sokerin varastointiin jo kiintiöstä luopumista edeltävänä markkinointivuonna tai ottaa siilot pois käytöstä ja tarvittaessa lopettaa oma sokerintuotantonsa jo ennen tuotantokiintiöstä luopumista. Ranskan tasavalta lisää tähän, että on harvinaista, että yrityksellä on samassa paikassa oman kiintiösokerinsa tuotantolaitos sekä muiden tuottajien kiintiösokerin varastointiin, myyntipäällykseen panemiseen tai pakkaamiseen käytettäviä siiloja.

97      Yhtäältä se, että komission asettamissa poikkeuksissa vahvistettuja edellytyksiä on hankala täyttää rakenneuudistustukea haettaessa, ei merkitse, etteivät nämä edellytykset voisi täyttyä. Komissio on esittänyt sitä paitsi Consiglio di Staton 15.6.2015 antaman tuomion nro 2966, josta käy ilmi, että asianomaista täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea haettaessa olemassa olleista kolmesta siilosta yhtä käytettiin tuensaajayrityksen tuotantopaikassa tuotetun sokerin varastointiin, ja kahta muuta siiloa käytettiin muiden tuottajien valmistaman sokerin varastointiin ja pakkaamiseen.

98      Toisaalta, kuten komissio tuo perustellusti esille, sellaisten siilojen säilyttäminen, jotka eivät ole tuotantovälineitä, on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan teollisuuslaitos on saatettava kokonaisuudessaan pois toiminnasta, jotta täydelliseen purkamiseen myönnetty rakenneuudistustuki voitaisiin myöntää, kuten unionin tuomioistuin muistuttaa 14.11.2013 antamansa tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) 30 kohdassa. Näin ollen se seikka, että siilojen käytön arviointi rakenneuudistustuen hakemishetkellä johtaa harvoin siihen, ettei siiloa katsota tuotantovälineeksi, on pelkkä seuraus siitä seikasta, että mahdollisuus olla purkamatta muita välineitä kuin tuotantovälineitä tai jopa jatkaa niiden käyttämistä tulevaisuudessa ja säilyttää samalla oikeus täydelliseen purkamiseen myönnettyyn rakenneuudistustukeen on poikkeus unionin tuomioistuimen mainitsemasta pääsäännöstä, jota on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 30 kohta).

99      Unkarin ja Ranskan tasavallan väitteet on siis hylättävä.

100    Seitsemänneksi Unkari, jota Italian tasavalta tukee, väittää komission esittämää argumenttia, jonka mukaan siilojen käyttötarkoitusta rakenneuudistuksen päätyttyä ei ole asianmukaista ottaa huomioon, sillä oletuksena on, että kyseiseen ajankohtaan mennessä rakenneuudistus on toteutettu eikä luovutettuun kiintiöön kuuluvaa sokeria enää siis tuoteta, epäloogiseksi sillä perusteella, että se edellyttäisi nimittäin olennaisesti, että rakenneuudistuksen tavoite on saavutettu jo ennen kuin rakenneuudistus on alkanutkaan.

101    Kuten edellä olevissa 57–68 kohdassa selitetään, tarkistamalla siilojen käyttötarkoitus rakenneuudistustuen hakemishetkellä pyritään selvittämään, ovatko siilot tuotantoon liittyviä välineitä, jotka on pakko purkaa, jotta täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea voidaan myöntää, vai ovatko ne muita välineitä, jotka eivät liity sokerintuotantoon ja joiden osalta tuensaaja voi valita, säilyttääkö vai purkaako se ne. Toisin kuin Unkari väittää, siilojen käyttötarkoituksen tarkistaminen tuen hakemishetkellä ei merkitse millään tavalla sitä, että rakenneuudistuksen tavoite olisi jo saavutettu tai että siilot olisi jo purettu kyseiseen ajankohtaan mennessä. Sitä vastoin asetuksen N:o 968/2006 6 artiklan mukaan tuotantovälineiden purkamisen määräaika päättyi viimeistään 31.3.2012. Vaikka siiloa olisi pidetty sokerin tuotantovälineenä tuen hakemishetkellä, sitä ei vaadittu kuitenkaan purettavaksi välittömästi, vaan purkaminen saattoi tapahtua myöhemmin, kuitenkin viimeistään 31.3.2012.

102    Joka tapauksessa edellä olevista 57–60 kohdasta käy ilmi, että kokonaan purettavassa laitoksessa ei voi olla rakenneuudistuksen päätyttyä jäljellä tuotantovälineitä, ei myöskään siiloja, joita on käytetty tuensaajan tuottaman sokerin varastointiin, paitsi siinä tapauksessa, ettei rakenneuudistussuunnitelmaa ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, minkä perusteella tuensaajalta olisi perittävä tuki takaisin asetuksen N:o 968/2006 26 artiklan mukaisesti ja sille olisi määrättävä kyseisen asetuksen 27 artiklassa vahvistetut seuraamusmaksut.

103    Unkarin väite on siis hylättävä.

104    Kun huomioon otetaan edellä olevissa 101 ja 102 kohdassa esitetyt seikat, on hylättävä myös Ranskan tasavallan väite, jonka mukaan ei ole myöskään varmaa, että jäljelle jääneet siilot kuuluvat rakenneuudistuksen päätyttyä välttämättä unionin tuomioistuimen asettamien poikkeusten soveltamisalaan.

105    Kahdeksanneksi Unkari väittää olennaisin osin, että komission asettama kriteeri on vastoin harkintavaltaa, jota sokeriyritykset voivat käyttää rakenneuudistussuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa asiassa sovellettavan lainsäädännön ja erityisesti asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Ranskan tasavalta väittää puolestaan, että asetuksen N:o 968/2006 11 artiklassa annettu mahdollisuus muuttaa rakenneuudistussuunnitelmaa johtaa siihen, että säilytettävien siilojen täsmällinen käyttötarkoitus voi muuttua purkamisprosessin aikana. Ranskan tasavallan mukaan purkamisprosessin muuttuva luonne estää siis arvioimasta siilojen käyttötarkoitusta tuen hakemishetkellä.

106    Yhtäältä tuensaajilla oleva harkintavalta rakenneuudistussuunnitelman laadinnassa ja mahdollisuus muuttaa kyseistä suunnitelmaa asetuksen N:o 968/2006 11 artiklan mukaisesti eivät ole millään tavalla vastoin asetuksen N:o 320/2006 ja asetuksen N:o 968/2006 säännöksiä eivätkä etenkään asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettua tuotantovälineiden purkamista koskevaa olennaista velvollisuutta, joka edellyttää täydellisen purkamisen yhteydessä, että kaikki tuen hakemishetkellä olemassa olevat tuotantovälineet on purettava.

107    Toisaalta Unkarin ja Ranskan tasavallan väitteissä ei oteta huomioon täydellisen ja osittaisen purkamisen välillä olevaa eroa, joka on kuitenkin erottamaton osa kyseistä lainsäädäntöä (ks. edellä olevat 56, 57 ja 68 kohta). Mahdollisuus säilyttää tuotantovälineet, joihin siilotkin kuuluvat, voidaan antaa ainoastaan osittaisen purkamisen yhteydessä ja myöntämällä tukea vähemmän kuin maksettaisiin silloin, kun kaikki tuotantovälineet puretaan.

108    Unkarin ja Ranskan tasavallan väitteet on siis hylättävä.

109    Yhdeksänneksi Ranskan tasavalta väittää olennaisin osin, että asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa olevan ilmauksen ”tuotantovälineiden, joita ei käytetä” ranskankielisessä toisinnossa on verbimuotona futuuri (”ne seront pas utilisées”), mikä viittaa siihen, että tuotantopaikkaan jäljelle jäävien tuotantovälineiden käyttötarkoitusta koskevan edellytyksen täyttymistä ei voida arvioida rakenneuudistustuen hakemishetkellä.

110    On muistettava, että asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaan osittaisen purkamisen yhteydessä on sallittua säilyttää osa tuotantovälineistä ja purkaa ne, joita tuensaajan ei oleteta käyttävän enää rakenneuudistuksen päätyttyä. Lisäksi asetuksen N:o 968/2006 4 artiklan 2 kohdassa täsmennetään tältä osin, että kaikki välineet, ”joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi muuhun tuotantoon tai muuhun käyttöön tehdasalueella rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti”, on purettava.

111    Kun edellä olevassa 110 kohdassa mainittuja säännöksiä luetaan yhdessä, ilmenee näin ollen, että osittaiseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen saajan on tiedettävä jo rakenneuudistustukea hakiessaan, mitä tuotantovälineitä se ei aio käyttää enää rakenneuudistuksen päätyttyä, ja mainittava nämä rakenneuudistussuunnitelmassa.

112    Tässä asiayhteydessä asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan ranskankielisessä toisinnossa verbimuotona käytetty futuuri ei ole esteenä komission asettamalle kriteerille.

113    Ranskan tasavallan väite on tämän vuoksi hylättävä.

114    Kymmenenneksi ja viimeiseksi Unkari väittää, että 14.11.2013 annetun tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) perusteella on epävarmaa, onko siilossa mahdollista varastoida muuhun kiintiöön kuin luovutettuun kiintiöön kuuluvaa tuensaajan valmistamaa sokeria, ilman että siiloa ryhdytään pitämään tuotantovälineenä. Tältä osin se tuo esille lähinnä, etteivät unionin tuomioistuimen 14.11.2013 antamansa tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) 32 ja 40 kohdassa esittämät päätelmät ole johdonmukaisia keskenään, paitsi jos katsotaan, että jäljelle jääviä siiloja voidaan käyttää sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen esimerkiksi siltä osin kuin niihin varastoitaisiin tuensaajan toisessa tuotantolaitoksessa toisen kiintiön nojalla tuottamaa sokeria.

115    Yhtäältä on todettava, että 14.11.2013 annetun tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) 32 ja 40 kohdassa esitetyt unionin tuomioistuimen päätelmät ovat täysin johdonmukaiset. Kyseisen tuomion 32 kohdassa unionin tuomioistuin käsittelee nimittäin tilannetta, jossa siiloja ei pidetä tuotantovälineinä, sillä niitä käytetään ainoastaan muiden tuottajien kiintiöissä tuotetun tai muilta tuottajilta ostetun sokerin varastointiin. Sitä vastoin kyseisen tuomion 40 kohdassa unionin tuomioistuin tarkoittaa tilannetta, jossa siiloa, jota on pidetty tuotantovälineenä tuen hakemishetkellä, käytetään edelleen tuensaajan muissa tuotantolaitoksissa muun kiintiön nojalla tuotetun sokerin varastointiin. Unionin tuomioistuin toteaa tältä osin, että tuottajalla ei ”yleensä ole oikeutta rakenneuudistustukeen” asetuksen N:o 320/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn sen kiellon vuoksi, jonka mukaan osittaisen purkamisen yhteydessä purkamatta jätettyjä tuotantovälineitä ei saa käyttää sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvien tuotteiden valmistukseen.

116    Toisaalta kysymys siitä, sisältääkö tuotantovälineiden käsite siilot, joita käytetään tuensaajan muissa tuotantolaitoksissaan muun kiintiön nojalla valmistaman sokerin varastointiin, ei vaikuta mitenkään sen hetken määrittämiseen, jona siilojen käyttötarkoitusta on arvioitava.

117    Unkarin väite on siis hylättävä.

118    Yksikään Unkarin, Ranskan tasavallan ja Italian tasavallan esittämistä väitteistä ei ole perusteltu, joten ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen noudattamatta jättämistä ja vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista

119    Unkarin esittämä toinen kanneperuste jakautuu olennaisesti kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen noudattamatta jättämistä ja toinen vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista.

120    Alkuun on täsmennettävä, että Unkari esittää toisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä olennaisin osin, että kun huomioon otetaan kyseessä olevan lainsäädännön tulkintaan liittyvät vaikeudet, komission olisi pitänyt jättää soveltamatta rahoituskorjausta tai sen olisi pitänyt soveltaa pienempää korjauskerrointa asiakirjan VI/5330/97 mukaisesti. Sen sijaan kanneperusteen toisen osan yhteydessä se moittii komissiota siitä, ettei komissio toimittanut sille sokerialan rakenneuudistusjärjestelmän täytäntöönpanon aikana tulkintaansa kyseisestä lainsäädännöstä etenkään täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen myöntämiseksi edellytettävän siilojen purkamista koskevan velvollisuuden osalta, mikä on vastoin vilpittömän yhteistyön periaatetta.

 Ensimmäinen osa, joka koskee asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen noudattamatta jättämistä

121    Unkari, jota Ranskan tasavalta tukee, moittii komissiota asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen noudattamatta jättämisestä lähinnä sillä perusteella, että kun huomioon otetaan yhtäältä asetuksen N:o 320/2006 ja asetuksen N:o 968/2006 tulkintavaikeudet siilojen kohteluun tuotantolaitoksen täydellisen purkamisen yhteydessä liittyvän kysymyksen osalta, samoin kuin 14.11.2013 annetun tuomion SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) tulkintavaikeudet, ja toisaalta se, että komissio ei antanut riittävän ajoissa tietoa siitä, miten se itse tulkitsee kyseistä lainsäädäntöä, komission olisi pitänyt pienentää sokerialan rakenneuudistukseen liittyvän rahoituskorjauksen määrää tai jopa jättää rahoituskorjaus kokonaan tekemättä asiakirjassa VI/5330/97 vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti.

122    Komissio kiistää Unkarin väitteet.

123    Asiakirjan VI/5330/97 liitteen 2, jonka otsikkona on ”EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen liittyvän jäsenvaltioiden toteuttaman valvonnan puutteiden rahoitukselliset seuraamukset”, mukaan rahoituskorjauksia sovelletaan silloin, kun komissio toteaa, etteivät jäsenvaltiot ole suorittaneet asiassa sovellettavassa lainsäädännössä nimenomaisesti edellytettyjä tarkastuksia tai tarkastuksia, jotka ovat joka tapauksessa olennaisia EMOTR:n tukiosastosta maksettujen menojen sääntöjenmukaisuuden takaamiseksi.

124    Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 olevan osan ”Rajatapaukset” toisessa kohdassa (jäljempänä asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainittu rajatapaus) todetaan seuraavaa:

”Jos puutteet johtuvat yhteisön säädöstekstien tulkintavaikeuksista – paitsi silloin, kun voidaan kohtuudella odottaa, että jäsenvaltio pyrkii ratkaisemaan tämänkaltaiset vaikeudet komission kanssa – ja jos kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet tehokkaita toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi heti niiden havaitsemisen jälkeen, tämä lieventävä seikka voidaan ottaa huomioon ja voidaan ehdottaa alhaisempaa korjauskerrointa tai 0-kerrointa.”

125    Aluksi on muistutettava, että antaessaan hallinnollisia käytännesääntöjä, joilla pyritään luomaan ulkoisia vaikutuksia, kuten asiakirjaan VI/5330/97 sisältyvät suuntaviivat, ja ilmaistessaan ne julkaisemalla tai – kuten tässä tapauksessa – jäsenvaltioille toimittamalla soveltavansa niitä vastedes jäsenvaltioita koskevissa tapauksissa asianomainen toimielin – käsiteltävän asian tapauksessa komissio – rajaa itse käyttämäänsä harkintavaltaa eikä voi poiketa näistä säännöistä, tai muussa tapauksessa sille on määrättävä seuraamus yleisten oikeusperiaatteiden, kuten yhdenvertaisen kohtelun, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen, loukkaamisen perusteella. Näin ollen on mahdollista, että tietyin edellytyksin ja käytännesääntöjen sisällön mukaan tällaisilla yleisesti sovellettavilla käytännesäännöillä voi olla oikeusvaikutuksia, eikä etenkään hallinto voi poiketa niistä yksittäisessä tapauksessa perustelematta tätä syillä, joiden on oltava yhteensopivia yleisten oikeusperiaatteiden, kuten yhdenvertaisen kohtelun tai luottamuksensuojan periaatteen kanssa, sillä edellytyksellä, ettei tällainen lähestymistapa ole ristiriidassa muiden unionin oikeuden ylemmäntasoisten sääntöjen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2011, Kreikka v. komissio, T-344/05, ei julkaistu, EU:T:2011:440, 192 kohta; tuomio 16.9.2013, Espanja v. komissio, T-3/07, ei julkaistu, EU:T:2013:473, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.7.2014, Kreikka v. komissio, T-376/12, ei julkaistu, EU:T:2014:623, 106 kohta).

126    Lisäksi on huomautettava, kuten komissio tekee, että asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainittu rajatapaus on harkinnanvarainen seikka, jota ei sovelleta automaattisesti. Kuten sen määrittävän asiakirjan VI/5330/97 sanamuodosta käy ilmi, sen soveltaminen edellyttää yhtäältä, että komission sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana toteama puute johtuu unionin lainsäädännön tulkintavaikeuksista ja toisaalta että kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet puutteen korjaamiseksi heti, kun komissio on sen havainnut.

127    Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainitun rajatapauksen ensimmäisen soveltamisedellytyksen osalta on todettava ensinnäkin, ettei komissio kiistä Ranskan tasavallan väitettä, jonka mukaan yhdeksällä jäsenvaltiolla on ollut vaikeuksia tulkita tuotantovälineiden käsitettä ja varastointisiilojen säilyttämiseen sokerintuotantolaitoksen täydellisen purkamisen yhteydessä liittyvää kysymystä. Sovitteluelin myönsi 25.4.2013 antamassaan kertomuksessa nimenomaisesti, että kyseisen lainsäädännön tulkinnassa on ollut ongelmia paitsi jäsenvaltioilla, myös komission yksiköillä (ks. edellä oleva 27 kohta). On todettava vielä, että unionin tuomioistuin ottaa 14.11.2013 antamassaan tuomiossa SFIR ym. (C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737) kantaa ainoastaan kysymykseen siitä, missä olosuhteissa siiloa ei pidetä purkamista koskevan velvollisuuden soveltamisalaan kuuluvana tuotantovälineenä, eikä se lausu mitään siitä, millä hetkellä siilojen käyttötarkoitusta olisi arvioitava tai edellyttääkö purkamista koskeva velvollisuus väistämättä tuotantovälineiden tuhoamista.

128    Kun huomioon otetaan edellä olevassa 127 kohdassa luetellut olosuhteet, on todettava, toisin kuin komissio väittää, että kyseistä lainsäädäntöä on ollut vaikea tulkita siilojen säilyttämiseen täydellisen purkamisen yhteydessä liittyvän kysymyksen osalta.

129    Tätä toteamusta ei kumoa komission väite, jonka mukaan se on antanut kaikille asiasta kysyneille jäsenvaltioille aina täysin johdonmukaisia tietoja siilojen purkamista koskevasta velvollisuudesta. Komission väitteellä ei ole tukea, ja lisäksi se on joka tapauksessa virheellinen, sillä komissio myönsi vastauskirjelmässään, ettei ollut missään vaiheessa vastannut kirjeeseen, jonka Unkarin viranomaiset olivat osoittaneet sille marraskuussa 2006, jonka se oli vastaanottanut 15.12.2006 ja jossa Unkarin viranomaiset tiedustelivat siltä nimenomaan siilojen säilyttämiseen täydellisen purkamisen yhteydessä liittyvästä kysymyksestä.

130    Käsiteltävässä asiassa asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainitun rajatapauksen soveltamisedellytyksistä ensimmäinen siis täyttyy.

131    Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainitun rajatapauksen soveltamisedellytyksistä toisen mukaan jäsenvaltion on pitänyt toteuttaa toimenpiteitä, joilla pyritään korjaamaan puute heti sen havaitsemisen jälkeen, ja tästä Unkari väittää kirjelmissään olennaisin osin, että koska kyseisen lainsäädännön asianmukaisesta tulkinnasta ei ole varmuutta, sen ei voitu odottaa toteuttavan heti korjaavia toimenpiteitä.

132    Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnon aikana esittämään kysymykseen Unkari vahvisti, ettei ollut toteuttanut toimenpiteitä korjatakseen puutteen, jonka komissio oli todennut 20.7.2010 päivätyssä ensimmäisessä kirjeessä.

133    Jotta asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainitun rajatapauksen toinen soveltamisedellytys täyttyisi, Unkarin ei tarvinnut välttämättä purkaa riidanalaisia siiloja, vaan se olisi voinut tehdä yhteistyötä komission kanssa toteuttamalla rakenneuudistustuen saajien osalta toimenpiteitä, joiden avulla puute olisi voitu korjata tai ainakin puutteesta rahastolle aiheutuvan haitan pahentuminen olisi voitu estää erityisesti kieltäytymällä vapauttamasta rakenneuudistustuen saajien asetuksen N:o 968/2006 16 artiklan mukaisesti asettamia vakuuksia, mitä se ei ollut tehnyt.

134    Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 mainitun rajatapauksen toinen soveltamisedellytys ei täyty, joten komission ei ollut pakko pidättäytyä rahoituskorjauksesta tai pienentää sen määrää, toisin kuin Unkari, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää.

135    Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

 Toinen osa, joka koskee vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista

136    Unkari, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää, että komission olisi pitänyt kyseiseen lainsäädäntöön liittyvien tulkintavaikeuksien vuoksi ilmaista vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti kantansa selkeästi kaikille jäsenvaltioille erityisesti vastaamalla rakenneuudistusjärjestelmän perustamisvaiheessa esitettyihin kysymyksiin ja kiinnittää niiden huomio siihen mahdolliseen vaaraan, ettei siilojen säilyttäminen ole välttämättä täydellistä purkamista koskevan velvollisuuden mukaista, mitä se ei kuitenkaan tehnyt. Lisäksi Unkari moittii komissiota siitä, ettei se vastannut missään vaiheessa Unkarin sille marraskuussa 2006 osoittamaan kirjeeseen, jolla Unkari pyrki selvittämään, koskiko purkamisvelvollisuus siiloja.

137    Komissio kiistää Unkarin väitteet. Se tuo tässä yhteydessä esille ensinnäkin, että valtaosalla jäsenvaltioista ei ole ollut ongelmia kyseisen lainsäädännön tulkinnassa ja ne, joilla ongelmia oli ollut ja jotka olivat kysyneet asiasta, olivat saaneet aina komissiolta selkeän ja johdonmukaisen vastauksen. Komissio väittää toiseksi Unkarin sille marraskuussa 2006 osoittamasta kirjeestä, ettei toimivaltainen hallintoyksikkö ollut vastaanottanut kirjettä ja että vaikka se, että komissio ei vastaa sille saapuneeseen kirjeeseen, on ”anteeksiantamaton laiminlyönti”, Unkari olisi voinut noudattaa huolellisuutta ja esittää kysymyksensä komissiolle uudelleen.

138    SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaan vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään.

139    Vilpittömän yhteistyön periaate on luonteeltaan vastavuoroinen. Se nimittäin velvoittaa jäsenvaltiot toteuttamaan kaikki toimenpiteet unionin oikeuden ulottuvuuden ja tehokkuuden takaamiseksi, ja sillä asetetaan unionin toimielimille vastavuoroisia velvoitteita toimia vilpittömässä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (tuomio 16.10.2003, Irlanti v. komissio, C-339/00, EU:C:2003:545, 71 ja 72 kohta ja tuomio 6.11.2014, Kreikka v. komissio, T-632/11, ei julkaistu, EU:T:2014:934, 34 kohta).

140    Edellä olevassa 139 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä voidaan päätellä ensinnäkin, että vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kaikki kyseisen lainsäädännön asianmukaiseen soveltamiseen liittyvät epäselvyydet ratkaistaan tarvittaessa kysymällä komissiolta mahdollisuudesta myöntää täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea yrityksille, jotka aikovat säilyttää siilot.

141    Lisäksi komissio on tuonut esille eikä Unkari ole tätä kiistänyt, että rakenneuudistusjärjestelmään osallistuneista 23 jäsenvaltiosta ainoastaan kuusi, Unkari mukaan lukien, oli esittänyt sille siiloja koskevia kysymyksiä. Komission oli siis kohtuullista katsoa, että valtaosa jäsenvaltioista oli ymmärtänyt, että kyseisessä lainsäädännössä edellytettiin siilojen purkamista, jotta täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea voitiin antaa, ja että näin sen ei ollut tarpeen ilmoittaa kaikille jäsenvaltioille, miten se tulkitsee kyseistä lainsäädäntöä.

142    Tämän perusteella komissiolta ei voida vaatia vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, toisin kuin Unkari ja Ranskan tasavalta väittävät, että sen olisi pitänyt ilmoittaa siilojen purkamisvelvollisuutta koskeva kantansa kaikille jäsenvaltioille.

143    Toiseksi vaikka voidaan pitää valitettavana, ettei komissio vastannut Unkarin marraskuussa 2006 lähettämään kirjeeseen, tämä reagoimatta jättäminen, jota komissio nimittää itse ”anteeksiantamattomaksi laiminlyönniksi”, ei ole vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaus käsiteltävän asian olosuhteissa.

144    Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti Unkarin oli nimittäin huolehdittava siitä, että kaikki epäselvyydet, joita liittyi siilojen purkamisvelvollisuuteen täydelliseen purkamiseen myönnetyn rakenneuudistustuen saamiseksi, on ratkaistava tarvittaessa tiedustelemalla komissiolta asiasta uudelleen joko kirjallisesti tai kuukausittain pidettävän toimivaltaisen hallintokomitean kokouksessa, mitä se ei kuitenkaan tehnyt.

145    Sitä, ettei komissio reagoinut Unkarin marraskuussa 2006 lähettämään kirjeeseen, ei voida joka tapauksessa rinnastaa komission kannanottoon, jolla se hyväksyisi Unkarin viranomaisten esittämän kyseisen lainsäädännön tulkinnan. Unkarin viranomaiset olisivat voineet päätellä ainoastaan komission nimenomaisen ja selkeän kannanoton perusteella, että komissio oli hyväksynyt riidanalaisten siilojen säilyttämisen täydellisen purkamisen yhteydessä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.12.2011, Espanja v. komissio, T-106/10, ei julkaistu, EU:T:2011:740, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146    Kolmanneksi on todettava yhtäältä, että komissio ilmoitti Unkarille 20.7.2010 päivätyssä ensimmäisessä kirjeessään, että siilot liittyivät suoraan sokerin tuotantoon ja että ne oli näin ollen purettava niistä tuotantopaikoista, joiden osalta oli haettu täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea.

147    Toisaalta komissio oli muistuttanut Unkarille nimenomaisesti 20.7.2010 päivätyssä ensimmäisessä kirjeessään, ettei unkarilaisille sokeriyrityksille voitu myöntää täydelliseen purkamiseen tarkoitettua rakenneuudistustukea, ellei rakenneuudistussuunnitelmia ollut toteutettu kokonaisuudessaan ja ellei sokerintuotantotoimintaan liittyviä rakennuksia, etenkin siiloja, ollut purettu. Se oli muistuttanut tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 968/2006 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, sellaisena kuin sitä tuolloin sovellettiin, säädetty purkamisen määräaika päättyi 30.9.2011.

148    Saatuaan vastauksen 20.7.2010 päivättyyn ensimmäiseen kirjeeseen Unkarilla oli siis edelleen mahdollisuus välttää riidanalainen rahoituskorjaus pyytämällä unkarilaisia sokeriyrityksiä noudattamaan kyseistä lainsäädäntöä sellaisena kuin komissio sitä tulkitsee.

149    Vaikka komission kanta siilojen purkamiseen oli tuosta lähtien Unkarin tiedossa, Unkari ei kuitenkaan toteuttanut yhtään toimenpidettä toimiakseen sen mukaisesti. Kuten maatalousrahastojen komitean kokouksessa 18.11.2014 esitellyn yhteenvetokertomuksen (ks. edellä oleva 33 kohta) 3.2.2 kohdasta käy ilmi, Unkari päinvastoin jatkoi kyseisen lainsäädännön soveltamista oman tulkintansa mukaisesti, sillä kaksi päivää komission ja Unkarin välillä 6.12.2010 pidetyn kahdenvälisen kokouksen (ks. edellä oleva 22 kohta) jälkeen Unkari vapautti täydelliseen purkamiseen myönnettyä rakenneuudistustukea saaneiden yritysten asettamat kaksi viimeistä vakuutta asetuksen N:o 968/2006 22 artiklan mukaisesti, vaikka siilot olivat edelleen jäljellä tuensaajille kuuluvissa vanhoissa sokerintuotantopaikoissa.

150    Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa, jossa komission väitetään loukanneen vilpittömän yhteistyön periaatetta, on hylättävä.

151    Yksikään Unkarin esittämistä kanneperusteista ei ole perusteltu, joten kanne hylätään kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

152    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

153    Työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että kohtuuden niin vaatiessa unionin yleinen tuomioistuin voi poikkeuksellisesti päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain. Saman työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi lisäksi velvoittaa myös voittaneen asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen asianosaisen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa.

154    Unkari on hävinnyt asian. Edellä olevassa 143 kohdassa todetaan kuitenkin, että komissio on jättänyt vastaamatta Unkarin marraskuussa 2006 lähettämään kirjeeseen. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin pitää perusteltuna ja kohtuullisena velvoittaa Unkarin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan lisäksi vain puolet komission oikeudenkäyntikuluista sekä velvoittaa komission vastaamaan puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

155    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

156    Näin ollen Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

3)      Komissio vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

4)      Ranskan tasavalta ja Italian tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kanninen Schwarcz Iliopoulos

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä maaliskuuta 2019.

Allekirjoitukset

Sisällys

* Oikeudenkäyntikieli: unkari.