EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
13 päivänä joulukuuta 2012
Yhdistetyt asiat F‑7/11 ja F‑60/11
AX
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP)
Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Kurinpitomenettely – Työntekijän tehtävistään pidättäminen tämän peruspalkkaa alentamatta – Päätöksen peruuttaminen – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Perustelut – Päätöksen perustelut – Ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä koskeva väite – Vakava virhe
Aihe: Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan, joka on EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä, 36.2 artiklaan perustuvat kanteet, joista ensimmäinen on kirjattu numerolla F-7/11 ja toinen numerolla F-60/11 ja joissa AX vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänen tehtävistään pidättämistä koskevat 4.8.2010 ja 23.11.2010 tehdyt Euroopan keskuspankin (EKP) päätökset.
Ratkaisu: Kanteet yhdistetyissä asioissa F-7/11 ja F-60/11 hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Kanne peruutetusta päätöksestä – Kumoamisen ja peruuttamisen vaikutukset
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Henkilöstökanne – Euroopan keskuspankin työntekijät – Erityinen valitus – Kanne tämän erityisen valituksen hylkäämispäätöksestä – Tutkittavaksi ottaminen
(Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artikla; Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 42 artikla)
3. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kurinpitojärjestelmä – Työntekijän tehtävistään pidättäminen – Asianomaista henkilöä etukäteen kuulematta tehty hallinnon päätös – Kuulematta jättäminen asianomaisesta henkilöstä johtuvasta syystä – Laillisuus
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artikla)
4. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kurinpitojärjestelmä – Työntekijän tehtävistään pidättäminen – Uudelleen palvelukseen ottamista koskeva velvollisuus – Rajat
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artikla)
5. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kurinpitojärjestelmä – Työntekijän tehtävistään pidättäminen – Syyttömyysolettaman periaatetta ei ole loukattu
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artikla)
6. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kurinpitojärjestelmä – Työntekijän tehtävistään pidättäminen – Oikeus tutustua asianomaisen henkilön toimintaa koskeviin tutkimusasiakirjoihin – Rajat – Perusoikeuksia ei ole loukattu
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 48 artiklan 1 kohta; Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artikla)
7. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kurinpitojärjestelmä – Työntekijän tehtävistään pidättäminen – Vaatimus työntekijän velvollisuuksien vakavasta laiminlyönnistä esitetyistä riittävän todennäköisistä väitteistä – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artikla)
8. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vastaaminen – Kohtuuden vaatimusten huomioon ottaminen – Asian hävinneen asianosaisen tuomitseminen – Asianajajan palveluihin turvautunut vastaajana oleva toimielin – Olosuhteet, jotka eivät oikeuta saattamaan toimielintä vastuuseen maksettavista palkkioista
(unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohta)
1. Kantajalla säilyy oikeussuojan tarve kumotun toimen osalta, sillä toisin kuin peruuttaminen, kumoaminen merkitsee sitä, että kyseisestä toimesta sen voimassaoloaikana aiheutuneet vaikutukset säilyvät niiden osalta, joille se on osoitettu.
(ks. 77 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 16/59, 17/59 ja 18/59, Geitling ym. v. korkea viranomainen, 12.2.1960
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑481/93 ja T‑484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, 13.12.1995, 46–48 kohta
2. Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artiklaan ja keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 42 artiklaan perustuva erityinen valitus kuuluu olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja on vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka vaatimus koskee muodollisesti erityisen valituksen hylkäämistä, sen on katsottavan vaikuttavan siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta erityinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos erityisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen erityisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta.
(ks. 78 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑281/04, Staboli v. komissio, 25.10.2006, 26 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑13/05, Corvoisier ym. v. EKP, 18.5.2006, 25 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, 21.9.2011, 32 kohta
3. Kun hallinnon on kuultava henkilöä ennen päätöksen tekemistä, sillä ei ole velvollisuutta lykätä määräämättömästi kuulemistilaisuuden päivää siihen saakka, kunnes asianomainen henkilö voi osallistua siihen.
Kun mikään sääntö ei velvoita hallintoa kumoamaan päätöstä ennen sen korvaamiseksi tarkoitetun uuden menettelyn aloittamista, Euroopan keskuspankin työntekijä ei voi kieltäytyä osallistumasta keskuspankin järjestämään kuulemistilaisuuteen, sillä muutoin hän jättäisi noudattamatta kaikkia Euroopan unionin palveluksessa olevia työntekijöitä sitovaa lojaalisuusvelvollisuutta hallintoon nähden. Se, että henkilö kieltäytyy noudattamasta kutsua osallistua kuulemistilaisuuteen, on rinnastettavissa poikkeukselliseen olosuhteeseen, joka oikeuttaa sen, että keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artiklan mukainen tehtävistä pidättämistä koskeva päätös tehdään ilman asianomaisen henkilön kuulemista. Kun keskuspankki tekee päätöksen, se ei tältä osin jätä noudattamatta palvelussuhteen ehtojen 43 artiklaa eikä näin ollen loukkaa myöskään puolustautumisoikeuksia, joiden mukaan jokaiselle, jota vastaan aloitetaan menettely, joka voi johtaa tälle vastaiseen päätökseen, on annettava tilaisuus tulla asianmukaisesti kuulluksi.
(ks. 90 ja 91 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑277/01, Stevens v. komissio, 5.12.2002, 41 kohta ja asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004, 192 kohta
4. Niin kauan kuin unionin tuomioistuimet eivät ole kumonneet päätöstä, jolla Euroopan keskuspankin työntekijä on pidätetty tehtävistään kurinpitomenettelyn yhteydessä, hallinnolla ei ole velvollisuutta ottaa henkilöä uudelleen palvelukseensa. Lukuun ottamatta tilannetta, jossa kyseinen työntekijä on osoittanut menettelyn väärinkäytön olemassaolon, hallinnon ei näin ollen voida väittää syyllistyneen lainvastaisuuksiin, kun se on toiminut siten, että kyseinen työntekijä on edelleen pidätetty tehtävistään.
(ks. 92 kohta)
5. Syyttömyysolettaman periaatetta voidaan todeta loukatun ainoastaan, jos on olemassa seikkoja, jotka osoittavat hallinnon päättäneen jo kurinpitomenettelyn alusta alkaen joka tapauksessa määrätä kyseiselle henkilölle seuraamuksen.
Tämä ei koske Euroopan keskuspankin työntekijää, joka on pidätetty tehtävistään kurinpitomenettelyn yhteydessä. Keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artiklassa annetulla mahdollisuudella pidättää henkilö tehtävistään ei tarkoiteta määrätä tälle henkilölle seuraamusta vaan sillä annetaan hallinnolle mahdollisuus määrätä turvaamistoimesta sen varmistamiseksi, että tämä henkilö ei puutu vireillä olevaan tutkimukseen.
(ks. 93 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑333/99, X v. EKP, 18.10.2001, 151 kohta ja asia T‑21/01, Zavvos v. komissio, 9.7.2002, 341 kohta
6. Vaikka hallinnolla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle henkilölle asiakirjat, joihin se nimenomaisesti tukeutuu tehdäkseen asianomaiselle vastaisen päätöksen, näiden asiakirjojen toimittamatta jättäminen voi johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos esitetyt väitteet voidaan näyttää toteen vain näihin asiakirjoihin viittaamalla. Kun kyse on Euroopan keskuspankin päätöksestä pidättää työntekijä tehtävistään, keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artiklassa, johon sen toimivalta toteuttaa tehtävistä pidättämistä koskeva toimenpide perustuu, asetetaan tämän säännöksen soveltamisen edellytykseksi ainoastaan riittävän todennäköisten väitteiden esittäminen siitä, että kyseinen työntekijä on laiminlyönyt vakavasti ammatilliset velvollisuutensa. Tilanteessa, jossa väitteet koskevat sellaisten tavaroiden ostamista, joiden ammatillinen hyöty on kyseenalainen ja joita ei ole voitu selvästi paikantaa, hallintoa ei voida arvostella siitä, että se ei ole toimittanut asianomaiselle henkilölle asiakirjoja, joissa viitataan tämän toimintaa koskevien tutkimusten edistymiseen.
Keskuspankki ei myöskään toimi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaa eikä edes vastoin työntekijän puolustautumisoikeuksia kieltäytyessään antamasta tälle oikeutta tutustua tutkimusasiakirjoihin ennen tehtävistä pidättämistä koskevan päätöksen tekemistä.
Kun otetaan huomioon kyseisen 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan määräykset, keskuspankin työntekijällä on oikeus tutustua keskuspankin hallussa oleviin tietoihin, joiden avulla tämä työntekijä voi ymmärtää ammatillisten velvollisuuksiensa vakavaa laiminlyöntiä koskevien väitteiden sisällön, jotta hän voi osoittaa, että väitteiden mukaiset menettelytavat eivät kuulu hänen vastuulleen, että ne eivät ole niin vakavia, että tehtävistä pidättämistä koskeva päätös olisi perusteltu, että nämä väitteet eivät ole riittävän todennäköisiä tai että ne ovat selvästi täysin perusteettomia, minkä vuoksi kyseisen työntekijän tehtävistä pidättäminen olisi lainvastaista. Tällainen keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artiklan tulkinta on myös yhdenmukainen perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa vahvistetun syytettyjä henkilöitä koskevan syyttömyysolettaman periaatteen kanssa.
Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin toteutuu kuitenkin vain siten, että otetaan huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset. Oikeutettuihin vaatimuksiin, joilla voidaan perustella luottamuksellisuus, kuuluu tarve turvata tutkimusten tehokkuus. Tutkimuksen tehokkuus voi nimittäin kärsiä, jos asianomaisille voitaisiin antaa oikeus tutustua kaikkiin siihen liittyviin asiakirjoihin niin kauan kuin tutkimusta ei ole päätetty.
(ks. 100–103 ja 105 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, 7.1.2004, 73–75 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑24/98 ja T‑241/99, E v. komissio, 3.7.2001, 92 kohta; asia T‑259/03, Nikolaou v. komissio, 12.9.2007, 242 kohta ja asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008, 255 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/08, Wenig v. komissio, 30.11.2009, 67 kohta
7. Vaikka keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 43 artiklassa asetetaan tämän säännöksen soveltamisen edellytykseksi ainoastaan se, että kyseisen työntekijän väitetään laiminlyöneen vakavasti ammatilliset velvollisuutensa, työntekijän tehtävistään pidättämiseksi on kuitenkin tarpeen, että hänestä esitetyt väitteet ovat riittävän todennäköisiä.
Koska keskuspankilla on kyseisen 43 artiklan mukaan laaja harkintavalta tehtävistä pidättämistä koskevan toimenpiteen toteuttamisessa, silloin kun työntekijästä esitetään riittävän todennäköisiä väitteitä siitä, että hän on laiminlyönyt vakavasti velvollisuutensa, unionin tuomioistuinten asiana ei ole määrittää, olisivatko muut toimenpiteet olleet tarkoituksenmukaisempia.
(ks. 137 ja 149 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Wenig v. komissio, 67 kohta
8. Kun otetaan huomioon virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti kohtuuden vaatimukset, jos katsottaisiin, että kantajan ei tarvitsisi vastata vastaajana olevan toimielimen asianajajan palkkioista ja kuluista sillä perusteella, että tämän toimielimen oikeudellinen yksikkö olisi voinut edustaa sitä, unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan tehokas vaikutus heikkenisi tämän toimielimen kannalta, sillä tämän artiklan mukaan toimielimillä – ja tämän käsitteen on katsottava kattavan myös unionin elimet ja laitokset – voi olla apunaan asianajaja tai avustaja. Joka tapauksessa tällainen perustelu liittyy tälle toimielimelle aiheutuneiden kustannusten välttämättömyyteen, ja tämä kysymys voidaan tarvittaessa ottaa esille oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä, mutta sillä ei ole vaikutusta siihen, onko asian hävinnyt asianosainen velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain.
(ks. 164 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/08 DEP, De Nicola v. EIP, 27.9.2011, 26 kohta