Language of document : ECLI:EU:F:2007:89

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(kolmas jaosto)

24 päivänä toukokuuta 2007

Yhdistetyt asiat F-27/06 ja F-75/06

Alessandro Lofaro

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Koeajan jatkaminen – Irtisanominen koeajan päätyttyä – Asianosaiselle vastainen toimi – Valitusaika – Tutkimatta jättäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostetut kanteet, joissa Alessandro Lofaro vaatii ensinnäkin viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskevat sopimukset, 6.6.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla hänen väliaikaisena toimihenkilönä suorittamaansa koeaikaa jatkettiin, toiseksi saman viranomaisen 28.9.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla hänet irtisanottiin, kolmanneksi hänen koeaikaa koskevien arviointikertomustensa kumoamista ja neljänneksi komission velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta

Ratkaisu: Kanteet jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Esittämispäivä

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

3.      Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Väliaikaisen toimihenkilön koeajan jatkamista koskeva päätös

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että valitusta ei ole ”esitetty” silloin, kun se lähetetään toimielimeen vaan kun se saapuu viimeksi mainitulle. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää tämän tulkinnan omaksumista, sillä vain sen avulla hallinto voi määrittää sen määräajan alkamishetken, jonka kuluessa sen on ilmoitettava perustellusta päätöksestänsä vastauksena valitukseen. On totta, että siitä, että hallinto merkitsee saapumisleiman sille lähetettyyn asiakirjaan, ei voida varmuudella vahvistaa päivää, jona tämä asiakirja on esitetty. Se on kuitenkin hyvään hallintotapaan kuuluva menetelmä, jonka avulla voidaan olettaa, jollei muuta näytetä, että kyseinen asiakirja on saapunut sille siihen merkittynä päivänä.

(ks. 36–39 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 8 ja 13 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/90, Lacroix v. komissio, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II‑749, 28 ja 29 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑3/05, Schmit v. komissio, 15.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑9 ja II‑A‑1‑33, 28 ja 29 kohta).

2.      Virkamies ei voi perustellusti vedota anteeksiannettavana virheenä, jolla voidaan perustella se, että valitus on esitetty myöhässä, siihen, että hallinto oli ilmoittanut aikaisempaan valitukseen antamassaan vastauksessa, että valituksen esittämispäivänä oli virkamiehen asiakirjaan merkitsemä päivä eikä päivä, jona asiakirja saapui hallinnolle. Pelkän päivämäärää koskevan epätarkkuuden, joka sisältyi muuhun asiakirjaan kuin uuden valituksen kohteena oleva päätös, ei voida katsoa olevan luonteeltaan sellainen, että se saisi aikaan sen päivän osalta, jona katsotaan, että valitus on esitetty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, hyväksyttävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka osoittaa toimineensa kaikella sillä huolellisuudella, jota normaalilla tavalla valistuneelta henkilöltä voidaan edellyttääkin.

Tällaista sekaannusta, joka saisi aikaan anteeksiannettavan virheen, ei aiheudu myöskään sellaisista seikoista, vaikka ne näytettäisiin toteen, että ensinnäkin suurimmassa osassa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiä katsotaan, että päivä, joka otetaan huomioon sen arvioimiseksi, onko hallinnollinen valitus esitetty määräajassa, on sen lähettämispäivä eikä päivä, jona hallinto vastaanottaa sen, toiseksi, että komissio ottaa huomioon lähettämispäivän muiden menettelyjen kuin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen osalta, ja kolmanneksi, että tapauksissa, joissa valituksen tekemiselle tai kanteen nostamiselle varatun määräajan osalta otetaan huomioon vastaanottopäivä, komissio ilmoittaa tästä nimenomaisesti asianosaisille.

(ks. 47–49 kohta)

3.      Vaatimuksia, jotka koskevat yhtäältä väliaikaisen toimihenkilön koeajan jatkamista koskevan päätöksen kumoamista ja toisaalta niiden koeaikaa koskevien arviointikertomusten, joiden perusteella viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottoa koskevat sopimukset, on tehnyt irtisanomista koskevan päätöksen, kumoamista, ei voida ottaa tutkittaviksi. Vaikka irtisanomista koskeva päätös, jossa vahvistetaan lopullisesti hallinnon kanta ja jolla on näin ollen suoraan ja välittömästi vaikutusta toimihenkilön etuihin, on viimeksi mainitulle vastainen toimi, näin ei kuitenkaan ole koeaikaa koskevien arviointikertomusten eikä koeajan jatkamista koskevan päätöksen osalta, jotka ovat vain ensin mainittua päätöstä valmistelevia toimia.

Tällaisesta päätelmästä ei seuraa, että kantajalta evättäisiin tehokkaat oikeussuojakeinot. Kun toimihenkilö irtisanotaan koeajan päätteeksi, hänellä on mahdollisuus nostaa tästä päätöksestä kanne ja vedota siihen läheisesti liittyvien aikaisempien toimien virheellisyyteen.

(ks. 59–61, 68 ja 70 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑275/02, D v. EIP, 8.3.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑51 ja II‑211, 45 kohta).