VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2007

Asia F-73/06

Kris Van Neyghem

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Kirjallisen kokeen arviointi – Valitusaika – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Kris Van Neyghem vaatii yhtäältä kumoamaan avoimen kilpailun EPSO/A/19/04 valintalautakunnan 1.6.2005 antaman päätöksen, jolla häntä ei hyväksytty kyseisen kilpailun suulliseen kokeeseen, ja toisaalta, että komissio velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Kilpailun valintalautakunnan päätös – Edeltävä hallinnollinen valitus – Vapaaehtoisuus – Esittäminen – Seuraukset

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Asianomaiselle vastainen päätös – Aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelun jälkeen vahvistettu päätös

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)

3.      Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Esittämispäivä

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohta)

4.      Henkilöstö – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuus

(EY 253 artikla; henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 alakohta; liitteessä III oleva 6 artikla)

5.      Henkilöstö – Kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arviointi – Valintalautakunnan harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen liite III)

1.      Kilpailun valintalautakunnan päätös voidaan riitauttaa suoraan yhteisöjen tuomioistuimissa ilman, että henkilöstösääntöjen 90 artiklassa tarkoitettu valitus on tehty ensin.

Jos kuitenkin se, jota asia koskee – sen sijaan, että hän saattaisi asian suoraan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi – vetoaa henkilöstösääntöihin ja tekee hallinnollisen valituksen nimittävälle viranomaiselle, myöhemmin nostettavan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen riippuu siitä, onko asianomainen noudattanut kaikkia niitä prosessuaalisia vaatimuksia, jotka liittyvät hallinnollisella valituksella aloitettavaan oikeussuojakeinoon.

(ks. 36 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 52/85, Rihoux ym. v. komissio, 7.5.1986 (Kok. 1986, s. 1555, 9 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑386/00, Gonçalves v. parlamentti, 23.1.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑13 ja II‑55, 35 kohta) ja asia T‑49/03, Schumann v. komissio, 21.10.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑301 ja II‑1371, 25 kohta).

2.      Kun hakija, jonka yhteisön kilpailuun osallistumista koskeva hakemus on hylätty, vaatii kyseisen päätöksen uudelleentarkastelua hallintoviranomaisia sitovan nimenomaisen säännöksen perusteella, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tai mahdollisesti 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna asianomaiselle vastaisena toimenpiteenä on pidettävä valintalautakunnan uudelleentarkastelun jälkeen tekemää päätöstä. Kyseisestä uudelleentarkastelun jälkeen tehdystä päätöksestä alkaa myös kulua valituksen jättämiselle ja kanteen nostamiselle asetettu määräaika, eikä tällaisessa tilanteessa ole tarpeen tutkia, voidaanko edellä mainittua päätöstä mahdollisesti pitää pelkästään vahvistavana päätöksenä.

(ks. 39 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Gonçalves v. parlamentti, 39 kohta; asia T-375/02, Cavallaro v. komissio, 7.6.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑151 ja II‑673, 58 kohta) ja asia T‑293/03, Giulietti v. komissio, 31.1.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑5 ja II‑A‑2‑19, 28 kohta).

3.      Edeltävän hallinnollisen valituksen esittämispäivän määrittelyn osalta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että valitusta ei ole ”esitetty” silloin, kun se lähetetään toimielimeen vaan kun se saapuu viimeksi mainitulle.

Tässä säännöksessä tarkoitettu kolmen kuukauden määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka kolmantena kuukautena vastaa järjestysnumeroltaan sitä päivää, jonka aikana toteutuneesta tapahtumasta tai suoritetusta toimesta lukien määräaika on laskettava. Määräaikoihin sovellettavien sääntöjen määrittämisestä 3.6.1971 annetun neuvoston asetuksen N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohdan mukaan silloin, kun kyseinen määräaika päättyy lauantaina, määräaika päättyy seuraavan työpäivän viimeisen tunnin kuluttua umpeen.

(ks. 43, 45, 47 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 8 ja 13 kohta) ja asia 152/85, Misset v. neuvosto, 15.1.1987 (Kok. 1987, s. 223, 8 ja 9 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/90, Lacroix v. komissio, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II‑749, 28 ja 29 kohta); asia T‑192/94, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, 26.9.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑425 ja II‑1229, 28 kohta); asia T‑247/97, Lonuzzo-Murgante v. parlamentti, 13.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑119 ja II‑317, 38 kohta) ja asia T‑197/00, Onidi v. komissio, 30.5.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑69 ja II‑325, 47 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑3/05, Schmit v. komissio, 15.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑9 ja II‑A‑1‑33, 28 kohta) ja yhdistetyt asiat F‑27/06 ja F‑75/06, Lofaro v. komissio, 24.5.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-1-0000 ja II-A-1-0000, 31 ja 32 kohta, asiasta on vireillä valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa).

4.      EY 253 artiklan ja henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva ja hänelle vastainen päätös on perusteltava. Asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on antaa sille, jota asia koskee, tarpeelliset perusteet sen tarkistamiseksi, onko päätös asianmukainen vai ei, sekä siten mahdollistaa tuomioistuinvalvonta

Kilpailun valintalautakunnan tekemien päätösten osalta tämä velvollisuus on kuitenkin sovitettava yhteen sen kanssa, että valintalautakunnan työskentely on henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan perusteella salaista, minkä tarkoituksena on taata kilpailun valintalautakuntien työskentelyn riippumattomuus ja objektiivisuus suojaamalla niitä kaikilta sellaisilta ulkoisilta asiaan puuttumisilta ja paineilta, joiden syynä voivat olla yhteisön hallintokoneisto itsessään, kyseiset hakijat tai kolmannet tahot. Salaisuuden säilyttäminen edellyttää siten, ettei valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisia kannanottoja ja hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyviä seikkoja paljasteta.

Luonteeltaan vertaileva arviointi, jonka valintalautakunta suorittaa, kuvastuu valintalautakunnan hakijoille antamina arvosanoina, jotka kertovat niistä arvoarvostelmista, jotka valintalautakunta on tehnyt jokaisesta hakijasta. Kun otetaan huomioon tämä luottamuksellisuus, kunkin hakijan eri kokeissa saamien arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille. Tällaisella perustelulla ei loukata hakijoiden oikeuksia. Sillä annetaan heille mahdollisuus saada selville arvostelu, joka on annettu heidän suorituksilleen, ja selvittää tarvittaessa, että he eivät ole todellisuudessa saaneet kilpailuilmoituksessa vaadittua pistemäärää, jotta heidät voitaisiin hyväksyä tiettyihin kokeisiin tai kaikkiin kokeisiin.

(ks. 70 ja 74–77 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Michel v. parlamentti, 22 kohta ja asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996 (Kok. 1996, s. I‑3423, 23 ja 24 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑53/00, Angioli v. komissio, 23.1.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑13 ja II‑73, 67 kohta); asia T‑33/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, 27.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑105 ja II‑541, 43 ja 44 kohta) ja asia T‑19/03, Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 19.2.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑25 ja II‑107, 27 ja 31–33 kohta).

5.      Ne arvioinnit, jotka kilpailun valintalautakunta suorittaa arvostellessaan hakijoiden tietoja ja soveltuvuutta, sekä ne päätökset, joilla valintalautakunta toteaa hakijan epäonnistuneen kokeessa, ilmentävät valintalautakunnan tekemiä arvoarvostelmia. Ne kuuluvat valintalautakunnalla olevan laajan harkintavallan piiriin, jota yhteisöjen tuomioistuimet voivat kuitenkin valvoa silloin, kun on kyse ilmeisestä arviointivirheestä. Valintalautakunta ei siten ole velvollinen täsmentämään, mitkä hakijoiden vastauksista on katsottu riittämättömiksi, tai selittämään, miksi nämä vastaukset on katsottu riittämättömiksi.

(ks. 78 ja 86 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 40/86, Kolivas v. komissio, 16.6.1987 (Kok. 1987, s. 2643, 11 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑200/97, Jiménez v. SMHV, 11.2.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑19 ja II‑73, 40 kohta); em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 34 kohta ja asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑75 ja II‑341, 25 kohta).