UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
4 päivänä lokakuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Erityinen toimivalta – 7 artiklan 1 alakohdan a alakohta – Sopimusta koskevan asian käsite – Actio pauliana ‑kanne
Asiassa C‑337/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Okręgowy w Szczecinie (Szczecinin alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt 29.5.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.6.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Feniks sp. z o.o.
vastaan
Azteca Products & Services SL,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit A. Rosas, C. Toader (esittelevä tuomari), A. Prechal ja E. Jarašiūnas,
julkisasiamies: M. Bobek,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.4.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Feniks sp. z o.o., edustajinaan P. Zimmerman ja B. Sierakowski, radcowie prawni,
– Azteca Products & Services SL, edustajanaan M. Świrgoń, adwokat,
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, M. Nowak ja K. Majcher,
– Sveitsin hallitus, asiamiehenään M. Schöll,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin, M. Heller ja A. Stobiecka-Kuik,
kuultuaan julkisasiamiehen 21.6.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Feniks sp. z o.o. ja Azteca Products & Services SL (jäljempänä Azteca) ja jossa on kyse Aztecan ja Feniksin velallisen välisestä kiinteistöä koskevasta myyntisopimuksesta, jonka väitetään vahingoittavan Feniksin oikeuksia.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 1215/2012
3 Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15, 16 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(15) Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.
(16) Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöön liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.
– –
(34) Olisi varmistettava jatkuvuus [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn] yleissopimuksen [(EYVL 1972, L 299, s. 32)], [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston] asetuksen (EY) N:o 44/2001 [(EUVL 2001, L 12, s. 1)] ja tämän asetuksen välillä, minkä vuoksi olisi säädettävä siirtymäsäännöksistä. Saman jatkuvuuden olisi koskettava myös Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintaa vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksesta ja sen korvaavista asetuksista.”
4 Kyseisen asetuksen I luvussa, jonka otsikko on ”Soveltamisala ja määritelmät”, olevassa 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. – –
2. Tätä asetusta ei sovelleta
– –
b) konkurssiin, maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettelyyn, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;
– –”
5 Mainitun asetuksen II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältää muun muassa 1 jakson ”Yleiset säännökset” ja 2 jakson ”Erityinen toimivalta”. Kyseisessä 1 jaksossa olevan 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
6 Saman asetuksen II luvun 2 jaksossa olevassa 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on
– irtaimen kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, minne tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,
– palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
– –”
Asetus (EY) N:o 1346/2000
7 Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 1) 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä.”
Puolan oikeus
8 Niin kutsuttua actio pauliana ‑kannetta, jolla pyritään siihen, että velallisen velkojan vahingoksi suorittama omaisuudensiirto julistetaan pätemättömäksi kanteen nostaneeseen velkojaan nähden, koskevat säännökset ovat 23.4.1964 annetun siviililain (ustawa Kodeks cywilny) (Dz. U. 1964, nro 16, järjestysnumero 93), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (Dz. U. 2017, järjestysnumero 459) (jäljempänä siviililaki), 527 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä. Siviililain 527 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jos kolmas osapuoli on saanut taloudellista etua velallisen tekemän velkojia vahingoittavan oikeustoimen johdosta, kukin velkoja voi vaatia kyseisen toimen julistamista pätemättömäksi suhteessa häneen, jos velallinen toimi tietoisesti velkojien vahingoksi ja jos kolmas osapuoli on tiennyt siitä tai kohtuullista huolellisuutta noudattaen olisi voinut saada siitä tietää.
2. Velallisen oikeustoimi on tehty velkojia vahingoittaen, jos velallisesta tuli maksukyvytön tämän toimen johdosta tai maksukyvyttömämpi kuin ennen toimen toteuttamista.
3. Jos velallisen tekemän velkojia vahingoittavan oikeustoimen johdosta häneen läheisessä suhteessa oleva henkilö on saanut taloudellista etua, oletetaan, että kyseinen henkilö tiesi, että velallinen toimi tietoisena siitä, että hän vahingoittaa velkojia.
4. Jos velallisen tekemän velkojia vahingoittavan oikeustoimen johdosta toimija, jolla on velalliseen pysyvät liikesuhteet, on saanut taloudellista etua, hänen oletetaan tienneen, että velallinen toimi tietoisena siitä, että hän vahingoittaa velkojia.”
9 Kyseisen lain 528 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Jos velallisen tekemän velkojia vahingoittavan oikeustoimen johdosta kolmas osapuoli on saanut taloudellista etua vastikkeetta, velkoja voi vaatia toimen julistamista pätemättömäksi, vaikka kyseinen henkilö ei tiennyt eikä kohtuullista huolellisuutta noudattaenkaan olisi voinut saada tietää, että velallinen toimi tietoisena siitä, että vahingoittaa velkojia.”
10 Mainitun lain 530 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Edeltävien pykälien säännöksiä sovelletaan vastaavasti silloin, kun velallinen on toiminut tarkoituksenaan vahingoittaa tulevia velkojia. Jos kuitenkin kolmas osapuoli on saanut taloudellista etua vastiketta vastaan, velkoja voi vaatia toimen julistamista pätemättömäksi ainoastaan silloin, kun kolmas osapuoli on tiennyt velallisen tarkoituksesta.”
11 Kyseisen lain 531 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Velallisen tekemä velkojia vahingoittava oikeustoimi julistetaan pätemättömäksi kanteella tai esittämällä väite kolmatta osapuolta vastaan, joka tämän toimen johdosta on saanut taloudellista etua.
2. Jos kolmas osapuoli on saanut edun hallintaansa, velkoja voi nostaa kanteen suoraan sitä henkilöä vastaan, jolle hallinta on luovutettu, jos kyseinen henkilö on tiennyt seikoista, jotka oikeuttavat velallisen toimen julistamisen pätemättömäksi, tai jos hallinnan luovutus oli vastikkeeton.”
12 Siviililain 532 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Velkoja, johon nähden velallisen oikeustoimi on julistettu pätemättömäksi, voi etusijalla ennen kolmannen osapuolen velkojia vaatia saatavia omaisuuseristä, jotka pätemättömiksi julistettujen toimien johdosta siirtyivät pois velallisen omaisuudesta tai eivät sisältyneet siihen.”
13 Kyseisen lain 533 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kolmas osapuoli, joka on saanut taloudellista etua velallisen tekemän velkojia vahingoittavan oikeustoimen johdosta, voi vapautua toimen julistamista pätemättömäksi vaativan velkojan vaatimuksen täyttämisestä, jos hän suorittaa tämän velkojan saatavat tai osoittaa hänelle velallisen omaisuuden, joka riittää kyseisen velkojan saatavien suorittamiseen.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14 Coliseum 2101 sp. z o.o. (jäljempänä Coliseum), jonka kotipaikka sijaitsee Puolassa, teki pääurakoitsijana sopimuksen sijoittajana toimineen Feniksin, joka myös on sijoittautunut Puolaan, kanssa rakennustöiden suorittamisesta Gdańskissa (Puola) sijaitsevaa kiinteistöä koskevan sijoitushankkeen yhteydessä. Coliseum turvautui kyseisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi useisiin alihankintasopimuksiin.
15 Koska Coliseum ei täyttänyt velvoitteitaan kaikkien alihankkijoidensa osalta, Feniks joutui suorittamaan näille maksun sijoittajan yhteisvastuuta koskevien siviililain säännösten nojalla, ja siitä tuli siten Coliseumin velkoja 1 396 495,48 Puolan zlotyn (PLN) (noin 336 174 euroa) kokonaismäärän osalta.
16 Coliseum myi Szczecinissä (Puola) 30. ja 31.1.2012 tehdyillä sopimuksilla Szczecinissä sijaitsevan kiinteistön Aztecalle, jonka kotipaikka on Alcora (Espanja), 6 079 275 zlotyn (noin 1 463 445 euroa) suuruisella summalla kuittaamalla osittain Aztecan aikaisemmat saatavat. Aztecan oli kuitenkin maksettava Coliseumille edelleen 1 091 413,70 zlotyn (noin 262 732 euroa) suuruinen summa. Feniksin esittämän mukaan on niin, että kun myyntisopimus tehtiin 30.1.2012, Coliseumin hallituksen puheenjohtaja oli myös Horkios Gestion SA:n, jonka kotipaikka on Alcora, edustaja, ja viimeksi mainittu yhtiö oli Aztecan hallituksen ainoa jäsen.
17 Koska Coliseumilla ei ollut riittävästi varoja, Feniks nosti 11.7.2016 siviililain 527 §:n ja sitä seuraavien pykälien nojalla Aztecaa vastaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Sąd Okręgowy w Szczeciniessa (Szczecinin alueellinen tuomioistuin, Puola) kanteen, jotta edellä olevassa kohdassa tarkoitettu myyntisopimus julistetaan siihen nähden pätemättömäksi sen vuoksi, että sen velallinen oli tehnyt kyseisen sopimuksen sen vahingoksi.
18 Feniks vetoaa kyseisen tuomioistuimen toimivallan perustelemiseksi asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohtaan.
19 Azteca on esittänyt toimivallan puuttumista koskevan väitteen. Sen mukaan kansainvälinen toimivalta ratkaista oikeustoimen pätemättömäksi julistamista koskeva kanne kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn yleissäännön mukaan Espanjan tuomioistuimille. Tällaista kannetta ei sen mukaan voida luonnehtia saman asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ”sopimusta koskevaksi asiaksi”.
20 Kyseisen kansainvälisen toimivallan puuttumista koskevan väitteen arvioinnin yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää Puolan oikeudessa säädetyn actio pauliana ‑kanteen pääpiirteet, sellaisena kuin ne ilmenevät tämän tuomion 8–13 kohdassa mainituista siviililain säännöksistä, ja täsmentää, että kyseinen kanne on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan velkoja voi hakea saatavia ainoastaan velallisensa omaisuudesta. Se toteaa vielä, että siviililain 527 §:n 3 momentin mukaan velallisen ja kolmannen osapuolen välisen läheisen suhteen olemassaolo luo olettaman siitä, että kolmas osapuoli tietää, että velallinen on toimella, jonka julistamista pätemättömäksi suhteessa velkojaan vaaditaan, vahingoittanut tietoisesti velkojaansa. Tällainen olettama merkitsee sitä, että velkojan on osoitettava tällaisessa tapauksessa yksinomaan, että velallisen ja kolmannen osapuolen välillä on läheinen suhde.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Puolan tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta ratkaista sen käsiteltävänä olevan kaltainen kanne voi olla oikeutettua vain asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdan nojalla. Se väittää tältä osin, että vaikka kyseisen oikeusriidan asianosaisina eivät tosin olekaan rakennustöistä tehdyn sopimuksen osapuolet eli Feniks ja Coliseum ja vaikka oikeusriita ei koskekaan kyseisen sopimuksen pätevyyden tutkintaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava, onko Aztecan ja Coliseumin välinen sopimus sellainen, ettei se ole Feniksiin nähden pätevä.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohta koskee kaikkia oikeusriitoja, jotka liittyvät johonkin sopimukseen. Sen käsiteltävänä olevassa oikeusriidassa oikeusriidan ratkaisulla on kuitenkin liittymäkohta Aztecan ja Coliseumin väliseen sopimukseen, jonka väitetään olevan pätemätön Feniksiin nähden.
23 Samalla kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa on tulkittava suppeasti, se korostaa kuitenkin niitä haittoja, jotka sen mukaan johtuisivat kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan sisältyvän toimivaltaa koskevan yleissäännön soveltamisesta, jos kantajan olisi sellaisen kanteen yhteydessä, jossa vaaditaan useiden sen velallisen eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden sopimuskumppanien kanssa tekemien oikeustoimien pätemättömäksi julistamista, saatettava kunkin kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa vireille erillinen kanne ja vastattava siten oikeudenkäyntimenettelyn tavoitteeseen nähden kohtuuttomista oikeudenkäyntikuluista.
24 Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa, jonka johdosta annettiin 17.6.1992 tuomio Handte (C‑26/91, EU:C:1992:268), että ”sopimusta koskevan asian” käsitteen ei voida katsoa tarkoittavan sellaista tilannetta, jossa osapuoli ei ole vapaaehtoisesti sitoutunut velvoitteeseen toiseen osapuoleen nähden, kyseiseen asiaa liittyvä tosiseikasto oli erityinen, koska se koski kansainvälisten sopimusten ketjua, jonka yhteydessä osapuolten sopimusvelvoitteet saattoivat vaihdella sopimuksesta riippuen.
25 Nyt käsiteltävässä tapauksessa yksi Puolan oikeudessa säädetyn actio pauliana ‑kanteen erityispiirteistä liittyy kuitenkin siihen, onko kolmannen osapuolen täytynyt olla tai onko se voinut olla tietoinen siitä, että velallinen vahingoittaa tietoisesti velkojiaan ja että kyseiset velkojat voivat näin ollen esittää sille vaatimuksen.
26 Tämän perusteella Sąd Okręgowy w Szczecinie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asia, jossa vastaajana on ostaja, jonka kotipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa, ja joka koskee toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteistön myyntisopimuksen, joka on tehty ja kokonaisuudessaan täytetty tässä toisessa jäsenvaltiossa, julistamista pätemättömäksi sen johdosta, että myyjän velkojia on vahingoitettu, [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu ’sopimusta koskeva asia’?
2) Onko edellä esitettyyn kysymykseen vastattava soveltaen acte éclairé ‑oppia [17.6.1992 annettuun tuomioon Handte (C‑26/91, EU:C:1992:268)] viitaten siitä huolimatta, että kyseinen tuomio koski sellaisen valmistajan vastuuta tavaran virheestä, joka ei voinut ennakoida sitä, kenelle tavara myöhemmin luovutetaan, eikä siksi sitä, kuka voi kohdistaa vaatimuksia häneen, kun taas jotta kanne ostajaa vastaan ’kiinteistön myyntisopimuksen julistamiseksi pätemättömäksi’ sen johdosta, että myyjän velkojia on vahingoitettu, olisi perusteltu, ostajalla on oltava tieto siitä, että oikeustoimi (myyntisopimus) toteutettiin velkojia vahingoittaen, ja siten ostajan on varauduttava siihen, että myyjän henkilökohtainen velkoja voi nostaa tällaisen kanteen?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, kuuluuko actio pauliana ‑kanne, jolla saamisoikeuksien haltija vaatii sellaisen toimen julistamista pätemättömäksi itseensä nähden, jonka väitetään vahingoittavan sen oikeuksia ja jolla sen velallinen on luovuttanut omaisuutta kolmannelle osapuolelle, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetyn kansainvälistä toimivaltaa koskevan säännön soveltamisalaan.
Asetuksen N:o 1215/2012 sovellettavuus
28 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Coliseumia vastaan vireille pannut täytäntöönpanomenettelyt on päätetty varojen riittämättömyyden vuoksi, ja kyseinen yhtiö on tällä hetkellä maksukyvytön.
29 Esiin tulee siis kysymys siitä, kuuluuko pääasian kanne asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan vai kuuluuko se pikemminkin asetuksella N:o 1346/2000, jota sovelletaan ajallisesti pääasiaan, säännellyn maksukyvyttömyysmenettelyn asiayhteyteen.
30 Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksia N:o 1215/2012 ja N:o 1346/2000 on tulkittava siten, että kyseisissä säädöksissä vahvistettujen oikeussääntöjen päällekkäisyydet ja lainaukot vältetään. Kanteet, jotka on asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan suljettu viimeksi mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin niissä on kyse ”konkurssi[sta], maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettely[stä], akordi[sta] tai mui[sta] niihin rinnastettavi[sta] menettelyi[stä]”, kuuluvat siis asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan. Vastaavasti kanteet, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisalaan, kuuluvat asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan (tuomio 20.12.2017, Valach ym., C‑649/16, EU:C:2017:986, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Unionin tuomioistuin on myös todennut, että kanne on sidoksissa konkurssimenettelyyn silloin, kun se johtuu välittömästi konkurssista ja liittyy läheisesti konkurssimenettelyyn tai akordiin (tuomio 12.2.2009, Seagon, C‑339/07, EU:C:2009:83, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Nyt käsiteltävässä tapauksessa Feniksin nostama kanne ei näytä kuitenkaan liittyvän millään tavalla konkurssimenettelyyn tai akordiin. Unionin tuomioistuimessa järjestetyssä istunnossa unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen on lisäksi vastattu, ettei Coliseumin osalta ole aloitettu mitään maksukyvyttömyysmenettelyä, mikä seikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava.
33 Siltä osin kuin pääasian kanteella, joka perustuu siviililain 527 §:ään ja sitä seuraaviin pykäliin, pyritään suojelemaan velkojan omia etuja eikä lisäämään Coliseumin varoja, se kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden” käsitteen piiriin.
Asiakysymys
34 On huomautettava, että asetuksella N:o 1215/2012 pyritään yhdenmukaistamaan tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt sellaisilla toimivaltasäännöillä, joiden ennustettavuus on hyvä. Kyseisellä asetuksella tavoitellaan näin ollen oikeusvarmuutta vahvistamalla Euroopan unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2016, Granarolo, C‑196/15, EU:C:2016:559, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1215/2012 II luvussa säädetty yleistä toimivaltaa koskeva järjestelmä perustuu sen 4 artiklan 1 kohdassa ilmaistuun yleissääntöön, jonka mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan osapuolten kansalaisuudesta riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa. Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 2 jaksossa säädetään vain tästä vastaajan kotipaikan tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta yleissäännöstä tehtävänä poikkeuksena joistakin erityisistä toimivaltasäännöistä, joihin tämän asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdan toimivaltasääntö kuuluu (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2016, Granarolo, C‑196/15, EU:C:2016:559, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan, moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi mainitun vastaajan kotipaikan tuomioistuinten toimivallan lisäksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita.
37 Erityisiä toimivaltasääntöjä, joissa säädetään näistä muista toimivaltaperusteista, on tulkittava kuitenkin suppeasti eikä niiden voida tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (tuomio 14.7.2016, Granarolo, C‑196/15, EU:C:2016:559, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Siltä osin kuin on kyse asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetystä erityisestä toimivallasta sopimusta koskevien asioiden osalta on huomautettava, että käsitettä ”sopimusta koskeva asia” on tulkittava itsenäisesti, jotta taataan sen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa (tuomio 7.3.2018, flightright ym., C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, kyseisen erityisen toimivaltasäännön soveltaminen edellyttää sellaista oikeudellista velvoitetta, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen osapuoleen ja johon kanne perustuu (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2005, Engler, C‑27/02, EU:C:2005:33, 51 kohta; tuomio 18.7.2013, ÖFAB, C‑147/12, EU:C:2013:490, 33 kohta ja tuomio 21.1.2016, ERGO Insurance ja Gjensidige Baltic, C‑359/14 ja C‑475/14, EU:C:2016:40, 44 kohta).
40 Actio pauliana ‑kanne perustuu saamisoikeuteen, joka on velkojan henkilökohtainen oikeus sen velalliseen nähden, ja sen tarkoituksena on suojella panttioikeutta, joka velkojalla voi olla velallisen omaisuuteen (tuomio 10.1.1990, Reichert ja Kockler, C‑115/88, EU:C:1990:3, 12 kohta ja tuomio 26.3.1992, Reichert ja Kockler, C‑261/90, EU:C:1992:149, 17 kohta).
41 Sillä suojellaan siis velkojan etuja muun muassa velallisten velvoitteiden myöhempää pakkotäytäntöönpanoa ajatellen (tuomio 26.3.1992, Reichert ja Kockler, C‑261/90, EU:C:1992:149, 28 kohta).
42 Vaikka ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nyt käsiteltävässä tapauksessa, että Feniks on suorittanut maksut alihankkijoille, joita Coliseum on käyttänyt rakennustöiden suorittamiseen, sellaisen kansallisen oikeuden säännöksen nojalla, jolla otetaan käyttöön sijoittajan yhteisvastuu töiden suorittajan kanssa, sekä panttioikeus, joka Feniksillä on velallisensa omaisuuteen, että kanne, joka koskee Feniksin velallisen kolmannen osapuolen kanssa tekemän myyntisopimuksen pätemättömäksi julistamista, perustuvat velvoitteisiin, joihin Coliseum on vapaasti antanut suostumuksensa suhteessa Feniksiin tekemällä mainittuja rakennustöitä koskevan sopimuksen.
43 Velkoja pyrkii näet kyseisellä kanteella sen toteamiseen, että se, että velallinen on luovuttanut varoja kolmannelle, on tehty sellaisten velkojan oikeuksien vahingoksi, jotka perustuvat sopimuksen sitovuuteen ja jotka vastaavat velkojan velallisen velvoitteita, joihin se on vapaasti antanut suostumuksensa. Kyseisen kanteen perustana on siten olennaisilta osin se, ettei velvoitteita, joihin velallinen on antanut suostumuksensa suhteessa velkojaan, ole noudatettu.
44 Tästä seuraa, että actio pauliana ‑kanne on silloin, kun se nostetaan velvoitteisiin, joihin on sitouduttu tekemällä sopimus, perustuvien saamisoikeuksien perusteella, tämän tuomion 39 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitettu ”sopimusta koskeva asia”. Vastaajan kotipaikkaan perustuvaa toimivaltaperustetta on siis täydennettävä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa sallitulla toimivaltaperusteella, ja tällainen toimivaltaperuste on, kun otetaan huomioon se, että velkojan ja velallisen väliset suhteet perustuvat sopimukseen, sekä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vaatimuksen että moitteetonta lainkäyttöä koskevan tavoitteen mukainen.
45 Jos asia olisi toisin, velkojan olisi pakko nostaa kanteensa vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa; kyseisen asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa säädettyyn toimivaltaperusteeseen voitaisiin mahdollisesti vedota, vaikka kanteella ei olisi mitään liittymää siihen paikkakuntaan, jossa velallisella velkojaansa nähden olevat velvoitteet on täytetty tai täytettävä.
46 Sopimukseen perustuvien saamisoikeuksien haltija, joka aikoo nostaa actio pauliana ‑kanteen, voi siis nostaa kyseisen kanteen ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä”, sillä kyseinen toimivaltaperuste on asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa sallittu toimivaltaperuste. Koska velkojan kanteella pyritään nyt käsiteltävässä tapauksessa suojelemaan velkojan etuja rakennustöitä koskevaan sopimukseen perustuvia velvoitteita täytettäessä, tästä seuraa, että ”paikkakun[ta] – –, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä”, on kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan mukaan paikkakunta, missä kyseiset työt on mainitun sopimuksen nojalla suoritettu, eli paikkakunta Puolassa.
47 Tällainen päätelmä vastaa toimivaltasääntöjen ennakoitavuuden tavoitetta varsinkin, kun elinkeinonharjoittaja, joka on tehnyt kiinteistöä koskevan ostosopimuksen, voi silloin, kun hänen sopimuskumppaninsa velkoja väittää, että kyseinen sopimus estää perusteettomasti kyseisellä sopimuskumppanilla tähän velkojaan nähden olevien velvoitteiden täyttämisen, kohtuudella odottaa, että hänet haastetaan sen paikkakunnan tuomioistuimeen, missä mainitut velvoitteet on täytetty tai täytettävä.
48 Edellä olevassa kohdassa esitettyä päätelmää ei kumota mitenkään sillä nyt käsiteltävässä tapauksessa siviililain 531 §:n 1 momentista ilmenevällä seikalla, että kanne nostetaan kolmatta osapuolta eikä velallista vastaan. Tältä osin on huomautettava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetty erityistä toimivaltaa sopimusta koskevissa asioissa koskeva sääntö perustuu kanteen perusteeseen eikä asianosaisten henkilöllisyyteen (ks. vastaavasti tuomio 7.3.2018, flightright ym., C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Ennakkoratkaisukysymyksiin on siis vastattava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa actio pauliana ‑kanne, jolla sopimukseen perustuvan saamisoikeuden haltija vaatii sellaisen toimen julistamista pätemättömäksi itseensä nähden, jonka väitetään vahingoittavan sen oikeuksia ja jolla sen velallinen on luovuttanut omaisuutta kolmannelle osapuolelle, kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetyn kansainvälistä toimivaltaa koskevan säännön soveltamisalaan.
Oikeudenkäyntikulut
50 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto), on ratkaissut asian seuraavasti:
Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa actio pauliana ‑kanne, jolla sopimukseen perustuvan saamisoikeuden haltija vaatii sellaisen toimen julistamista pätemättömäksi itseensä nähden, jonka väitetään vahingoittavan sen oikeuksia ja jolla sen velallinen on luovuttanut omaisuutta kolmannelle osapuolelle, kuuluu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetyn kansainvälistä toimivaltaa koskevan säännön soveltamisalaan.
Allekirjoitukset