Language of document : ECLI:EU:F:2007:66

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

17 päivänä huhtikuuta 2007

Yhdistetyt asiat F-44/06 ja F-94/06

C ja F

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Henkilöstösääntöjen 78 artikla – Työkyvyttömyyseläke – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostetut kanteet, joissa kantaja vaatii: asiassa F‑44/06, yhtäältä 13.6.2005 tehdyn komission sen päätöksen kumoamista, jossa kieltäydytään ryhtymästä toimiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-376/02, O vastaan komissio, 23.11.2004 antaman tuomion (Kok. H. 2004, s. I‑A‑349 ja II‑1595; samoin kantajan vireille panema, esillä olevien kahden asian taustalla oleva asia) täytäntöönpanemiseksi, ja 23.2.2006 tehdyn komission sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja siirrettiin eläkkeelle ja jolla hänelle myönnettiin henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen 1.5.2004, 78 artiklan toisen kohdan mukaisesti vahvistettu työkyvyttömyyseläke taannehtivasti 1.2.2002 lukien, ja toisaalta komission velvoittamista suorittamaan hänelle 15 000 euron suuruinen summa kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaamisen vuoksi; asiassa F‑94/06, edellä mainitun 23.2.2006 tehdyn päätöksen kumoamista ja komission velvoittamista suorittamaan hänelle 15 000 euron suuruinen korvaus

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle 2 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä. Kanteet hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista kuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista asiassa F-44/06, C v. komissio sekä kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista asiassa F-94/06, F v. komissio.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 53 artikla sekä liitteessä VIII oleva 14 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kumoamisvaatimukseen liittyvä vahingonkorvausvaatimus

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Kumoamistuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen

(EY 233 artikla)

1.      Voidakseen panna täytäntöön tuomion, jolla kumotaan päätös, jolla kantaja siirrettiin eläkkeelle ja jolla hänelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke, pelkästään sillä perusteella, että päätökselle oli valittu väärä oikeusperusta mutta asettamatta kyseenalaiseksi mitään päätöksentekovaiheita, nimittävän viranomaisen on tehtävä uusi päätös, jossa korjataan oikeusperustan valinnassa tapahtunut virhe, mutta sillä ei ole velvollisuutta siirtää asianomaista henkilöä taannehtivasti takaisin työelämään, eikä sen myöskään tarvitse tehdä päätöstä, jolla on vaikutusta vain tulevaisuudessa, mikä tarkoittaisi kantajan sairauksien ja työkyvyttömyyden huomiotta jättämistä, vaikka ne on kumotussa päätöksessä asianmukaisesti todettu. Näin ollen nimittävä viranomainen voi asian lainvoimaisuuden tai EY 233 artiklan estämättä taannehtivasti vahvistaa kantajan siirtämistä eläkkeelle koskevan uuden päätöksen vaikutukset alkamaan sen kuukauden viimeisestä päivästä, jona kumottu päätös tehtiin, ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen vaikutukset alkamaan tätä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä päivästä, henkilöstösääntöjen 53 artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 14 artiklan mukaisesti.

Kun nimittävän viranomaisen on korvattava yhteisöjen tuomioistuinten kumoama päätös uudella virallisella päätöksellä, on perusteltua, että se soveltaa oikeusperustaa valitessaan niitä henkilöstösääntöjen säännöksiä, jotka olivat voimassa kumotun päätöksen tekemispäivänä, eikä henkilöstösääntöjen säännöksiä sellaisina kuin ne olivat muutettuina uuden päätöksen tekemispäivänä.

(ks. 42 ja 46–49 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑305/94, T‑306/94, T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 19.4.1999 (Kok. 1999, s. II‑931, 189 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑376/02, O v. komissio, 23.11.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑349 ja II‑1595).

2.      Vaatimuksilla, jotka koskevat sen vahingon korvaamista, jota kantaja on kärsinyt siitä, että hänelle myönteisen kumoamistuomion täytäntöönpano on tapahtunut kohtuuttoman pitkän ajan kuluttua tai että mitään täytäntöönpanotoimia ei ole toteutettu, on suora yhteys sitä päätöstä koskeviin kumoamisvaatimuksiin, jolla hallinto katsoo panneensa kyseisen tuomion täytäntöön, ja ne voidaan näin ollen ottaa tutkittaviksi, vaikka niiden osalta ei ole tehty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hakemusta ja vaikka ne on esitetty ensimmäistä kertaa tätä päätöstä koskevan valituksen yhteydessä. Vaikka näet näitä vahingonkorvausvaatimuksia koskeva ratkaisu ei välttämättä ole riippuvainen kumoamisvaatimuksia koskevasta ratkaisusta, tällaisessa asiayhteydessä, jossa virkamies katsoo, että hallinto ei ole vielä toteuttanut yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämiä toimia, korvausvaatimusta ei voida arvioida erillään siitä kysymyksestä, onko kyseinen hallinto jo toteuttamillaan toimilla toiminut yhteensopivasti asiassa annetun tuomion kanssa, koska jos nämä toimet eivät ole yhteensopivia virkamiehelle myönteisessä tuomiossa asetettujen edellytysten kanssa, kohtuullisen ajan noudattamatta jättämistä koskevat vahingonkorvausvaatimukset vain vahvistuvat. Näin ollen ei voida katsoa, että kantaja olisi perustanut korvausvaatimuksensa ainoastaan tuomion täytäntöönpanotoimien myöhäiseen toteuttamiseen eikä kyseisten toimien sisältöä koskeviin väitteisiin.

Kun kyseessä on kumoamistuomio, hallinnolla on toimimisvelvollisuus ja sen on itse toteutettava tuomion täytäntöönpanotoimet, ilman että virkamiehen olisi esitettävä mitään tätä koskevia vaatimuksia. Hallinnon toimimatta jättämistä voidaan tulkita siten, että se on laiminlyönyt toteuttaa EY 233 artiklassa edellytetyn toimenpiteen, joka vastaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua henkilöstösäännöissä edellytettyä toimenpidettä, ja kyseessä on virkamiestä koskeva toimenpide, josta hänellä on oikeus tehdä valitus kolmen kuukauden kuluessa. Kun korvausta vaaditaan sillä perusteella, että kumoamistuomion täytäntöönpano on tapahtunut kohtuuttoman pitkän ajan kuluttua tai että mitään täytäntöönpanotoimia ei ole toteutettu, oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn sääntöjenmukaisuuden osalta ei voida näin ollen edellyttää, että virkamies on tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen.

Se, että edellytettäisiin, että virkamiehen, joka vaatii hänelle myönteisen kumoamistuomion soveltamista, olisi yhtäältä tehtävä valitus siitä hallinnon päätöksestä, jolla sovelletaan virheellisesti tuomiota, ja toisaalta esitettävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla erillinen vahingonkorvausvaatimus, josta, jos hallinto hylkäisi sen, olisi myös tehtävä valitus, olisi vastoin kohtuullisessa ajassa toimimista koskevaan periaatteeseen perustuvia prosessiekonomiaa koskevia edellytyksiä.

(ks. 55–58 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑6/91, Pfloeschner v. komissio, 12.2.1992 (Kok. 1992, s. II‑141, 22 kohta); asia T‑65/91, White v. komissio, 12.1.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑9 ja II‑23, 91 ja 92 kohta); asia T‑18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑215 ja II‑681, 59 kohta); asia T‑15/96, Liao v. neuvosto, 6.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑329 ja II‑897, 61 kohta) ja asia F‑91/05, Frankin ym. v. komissio, 31.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑25 ja II‑A‑1‑83, 22 kohta).

3.      Hallinto syyllistyy virkavirheeseen, josta se on vastuussa, jos se ei toteuta kohtuullisessa ajassa kumoamistuomion täytäntöönpanon varmistavia toimia, vaikka sillä ei ole erityisiä tulkintaa koskevia vaikeuksia tai käytännön vaikeuksia, jotka voivat olla esteenä täytäntöönpanolle. Sillä, että asianomainen henkilö vaatii muiden kuin tuomiossa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista, ei voida perustella sitä, että hallinto kieltäytyy toteuttamasta mitään konkreettisia täytäntöönpanotoimia.

Tällaisesta kieltäytymisestä, jolla loukataan sitä luottamusta, joka kaikilla oikeusalamaisilla on oltava yhteisön oikeusjärjestelmään ja joka perustuu muun muassa yhteisöjen tuomioistuinten antamien ratkaisujen kunnioittamiseen, aiheutuu sellaisenaan ja sen aiheuttamasta mahdollisesta aineellisesta vahingosta riippumatta, henkistä kärsimystä sille osapuolelle, jolle tuomio on myönteinen.

(ks. 63, 64, 66, 67 ja 69 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑11/00, Hautem v. EIP, 12.12.2000 (Kok. 2000, s. II‑4019, 51 kohta).