VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
22 päivänä lokakuuta 2008
Asia F-46/07
Marie Tzirani
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Ylennys – Johtajan virka – Hakemuksen hylkääminen – Sellaisen tuomion täytäntöönpano, jolla nimityspäätös on kumottu – Tutkittavaksi ottaminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Tzirani vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 30.8.2006 tehdyn komission päätöksen, jolla D. J. nimitettiin henkilöstön ja hallinnon pääosaston osaston B ”henkilöstösäännöt: politiikka, hallinto ja neuvonta” johtajaksi ja jolla näin ollen hylättiin hänen hakemuksensa tähän samaan virkaan, ja velvoittamaan komission korvaamaan hänelle väitetysti aiheutuneet aineelliset vahingot ja henkisen kärsimyksen.
Ratkaisu: Päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston osaston B ”henkilöstösäännöt: politiikka, hallinto ja neuvonta” johtajan virkaan, kumotaan. D. J:n nimittämisestä komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston osaston B ”henkilöstösäännöt: politiikka, hallinto ja neuvonta” johtajan virkaan 30.8.2006 tehty päätös kumotaan. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle vahingonkorvauksena 10 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve – Avointa virkaa koskevan hakemuksen hylkäämispäätöksen kumonneen tuomion täytäntöönpanematta jättämisestä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottaminen
(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Ulottuvuus
(EY 233 artikla)
3. Virkamiehet – Avoin virka – Viran täyttäminen ylennyksellä tai siirrolla – Hakijoiden ansioiden vertailu – Palkkaluokan A 1 tai A 2 virat – Hallinnon harkintavalta
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite
5. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Miespuolisten ja naispuolisten virkamiesten yhdenvertaisuus – Poikkeukset
(EY 141 artiklan 3 ja 4 kohta)
6. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Urakehityksen periaate
(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta ja 43 ja 45 artikla)
7. Virkamiehet – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Hakemuksen hylkäämispäätöksen kumoaminen – Asianomaisen aikaisemman oikeudellisen aseman palauttaminen – Kolmansia koskevien myöhempien päätösten kumoaminen – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
8. Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Mahdollisuus velvoittaa viran puolesta vastaajana oleva toimielin maksamaan vahingonkorvausta
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
9. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus
1. Toimielimen päätöksen kumoavan tuomion adressaattia koskee suoraan tapa, jolla toimielin panee tämän tuomion täytäntöön. Hänellä on siten oikeus vaatia, että yhteisöjen tuomioistuimet toteavat toimielimen mahdollisesti laiminlyöneen sovellettavien säännösten mukaiset velvollisuutensa. Tästä seuraa, että kantajalla on oikeussuojaintressi saada kumotuksi komission päätös hakijan nimittämisestä avoimeen virkaan, kun tämä päätös liittyy tapaan, jolla komissio on pannut täytäntöön virkamiestuomioistuimen tuomion, jolla on kumottu saman hakijan nimittämisestä samaan virkaan tehty komission ensimmäinen päätös. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että kantaja ei voi saada kyseistä virkaa uudelleen haettavaksi, kun siihen on tällä välin nimitetty kolmas hakija. Kolmansien intressit ja yksikön etu voidaan ottaa huomioon arvioitaessa riidanalaisen päätöksen kumoamisen seurauksia, ja tämä arviointi suoritetaan tarvittaessa kyseisen päätöksen laillisuuden tutkimisen jälkeen.
(ks. 37 ja 38 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 341/85, 251/86, 258/86, 259/86, 262/86, 266/86, 222/87 ja 232/87, van der Stijl ja Cullington v. komissio, 28.2.1989 (Kok. 1989, s. 511, 18 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑166/04, C v. komissio, 31.1.2007 (25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
2. Kumotun päätöksen tehneen toimielimen on ratkaistava, mitä toimenpiteitä kumoamistuomion täytäntöönpano edellyttää. Tätä harkintavaltaa käyttäessään hallintoviranomaisen on noudatettava sekä yhteisön oikeuden säännöksiä että täytäntöönpantavan tuomion tuomiolauselmaa ja perusteluja. Yhteisöjen tuomioistuinten antamalla kumoamistuomiolla on ehdoton oikeusvoima sekä tuomion tuomiolauselman että niiden perustelujen osalta, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki. Näiden perustelujen avulla voidaan nimittäin yksilöidä lainvastaiseksi katsottu nimenomainen säännös ja selvittää tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden täsmälliset syyt, ja kyseisen toimielimen on otettava ne huomioon korvatessaan kumotun päätöksen. Tällaisen toimen korvaamiseen tähtäävää menettelyä voidaan siis jatkaa juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui. Yhteisön toimen kumoaminen ei välttämättä vaikuta kaikkiin valmisteleviin toimiin, mutta se merkitsee, että hallinnon on otettava huomioon ajankohta, jolloin lainvastaisuus tapahtui, kun se tekee kumotun päätöksen korvaavan uuden päätöksen.
(ks. 49–53 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 1/54, Ranska v. korkea viranomainen, 21.12.1954 (Kok. 1954, s. 7, 33); asia 14/61, Koninklijke Nederlandsche Hoogovens en Staalfabrieken v. korkea viranomainen, 12.7.1962 (Kok. 1962, s. 485, 515 kohta); yhdistetyt asiat 98/63 R ja 99/63 R, Erba ja Reynier v. komissio, 13.11.1963 (Kok. 1963, s. 551, 555); yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, 26.4.1988 (Kok. 1988, s. 2181, 27 kohta); asia C‑415/96, Espanja v. komissio, 12.11.1998 (Kok. 1998, s. I‑6993, 31 ja 32 kohta) ja asia C‑310/97 P, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., 14.9.1999 (Kok. 1999, s. I‑5363, 54 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑84/91, Meskens v. parlamentti, 8.10.1992 (Kok. 1992, s. II‑2335, 73 kohta)
Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑44/06 ja F‑94/06, C ja F v. komissio, 17.4.2007 (33–35 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
3. Nimittävällä viranomaisella on hakijoiden ansioiden vertailussa laaja harkintavalta erityisesti silloin, kun avoin virka on erittäin korkea ja vastaa palkkaluokkaa A 1 tai A 2. Tätä laajaa harkintavaltaa on kuitenkin käytettävä kaikkia asian kannalta merkityksellisiä määräyksiä tarkasti noudattaen, toisin sanoen noudattaen paitsi kilpailuilmoitusta myös mahdollisia menettelysääntöjä, joita kyseinen viranomainen on voinut itselleen asettaa tämän harkintavallan käyttämistä varten. Nimitysmenettelyyn sovellettavat säännöt ovat siten osa oikeussääntöjä, joita sen on tarkasti noudatettava.
Ennen lopullisen nimityspäätöksen tekemistä nimittävän viranomaisen on voitava itse tuntea ja arvioida seikat, jotka valintamenettelyn kussakin vaiheessa ovat johtaneet sille esitettyihin neuvoa-antaviin lausuntoihin niissä eri hallinnollisissa portaissa, joita asiassa on kuultu.
(ks. 66, 67 ja 108 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. s. I‑A‑129 ja II‑705, 45 kohta); asia T‑95/01, Coget ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 20.9.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑191 ja II‑879, 113 kohta); asia T‑158/01, Tilgenkamp v. komissio, 9.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑111 ja II‑595, 50 kohta); asia T‑73/01, Pappas v. alueiden komitea, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑207 ja II‑1011, 53 kohta) ja asia T‑88/04, Tzirani v. komissio, 4.7.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑149 et II‑A‑2‑703, 78 ja 81 kohta)
4. Harkintavallan väärinkäyttö merkitsee sitä, että hallintoviranomainen käyttää toimivaltaansa muussa tarkoituksessa kuin siinä, johon se on sille annettu. Päätöstä rasittaa harkintavallan väärinkäyttö ainoastaan, jos täsmällisten, objektiivisten ja yhtäpitävien todisteiden perusteella näyttää siltä, että se on tehty muun kuin tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Ei siis riitä, että väitteiden tueksi vedotaan tiettyihin seikkoihin, vaan niiden todenperäisyyden tai ainakin todennäköisyyden osoittamiseksi on esitettävä täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita.
Kun nimityspäätöksessä ei ole todettu nimittävän viranomaisen ilmeistä arviointivirhettä, kyseisen viranomaisen harkintavallan väärinkäyttöä koskeva väite ei voi perustua olettamaan, jonka mukaan ansioiden vertailun olisi pitänyt johtaa nimitetyn hakijan hakemuksen hylkäämiseen.
(ks. 159–161 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑1611, 113 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑111/99, Samper v. parlamentti, 5.7.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑135 ja II‑611, 64 kohta); asia T‑103/01, Cwik v. komissio, 26.11.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑229 ja II‑1137, 28 kohta) ja asia T‑282/03, Ceuninck v. komissio, 10.6.2008 (48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
5. Vaikka oletettaisiin, että yhteisön toimielimiä vastaan voitaisiin vedota sukupuoleen perustuvaa positiivista syrjintää koskevaan EY 141 artiklan 4 kohtaan, tämä määräys sisältää vain mahdollisuuden eikä velvollisuutta harjoittaa positiivista syrjintää naisten eduksi. Vaikka pitää paikkansa, että työpaikkojen tasapuolinen jakautuminen miesten ja naisten välillä on komission tavoitteena ja että viimeksi mainittu on toteuttanut naispuolisten hakijoiden palkkaamisen edistämiseksi tarkoitettuja positiivisia toimia ja strategioita, oikeudelliset keinot, joihin tämän strategian toteuttaminen perustuu, eivät ole sitovia, eikä virkamiestuomioistuimen asiana ole valvoa sen noudattamista toimielimissä. Yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta on joka tapauksessa tarkoitus soveltaa yksinomaan hakijoiden ollessa yhtä ansioituneita.
(ks. 180–183 ja 186 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑137/03, Mancini v. komissio, 3.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑7 ja II‑27, 120, 122–124 kohta)
6. Jokaisen virkamiehen urakehitystä omassa toimielimessään koskevaa periaatetta sovelletaan henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa etusijajärjestyksessä palvelukseenottotavan osalta ja hakijoiden ansioiden vertailua koskevaa velvollisuutta tarkasteltaessa. Tältä osin henkilöstösäännöissä ei anneta minkäänlaista oikeutta ylennykseen edes niille virkamiehille, jotka täyttävät kaikki ylennettäväksi tulemisen edellytykset. Koska asiassa ei ole esitetty erityisiä väitteitä, jotka osoittaisivat hallinnon luoneen asianomaiselle perusteltuja odotuksia tämän hakeman viran osalta, tämä ei voi vedota perusteltuun luottamukseen siitä, että hänet nimitettäisiin kyseiseen virkaan.
(ks. 196 ja 197 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok. 1992, s. II‑121, 24 kohta) ja em. asia C v. komissio oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑21/06, Da Silva v. komissio, 28.6.2007 (71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
7. Kun kantajan oikeudellisen aseman palauttaminen siihen, jossa hän oli ennen yhteisöjen tuomioistuinten kumoamaa päätöstä, edellyttää myöhempien mutta kolmansia koskevien päätösten kumoamista, ne voidaan kumota ainoastaan, jos se ei ole kohtuutonta tapahtuneen lainvastaisuuden luonne ja yksikön etu huomioon ottaen.
Suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojan periaate edellyttävät, että asiassa sovitetaan yhteen lainvastaisuuden kohteeksi joutuneen kantajan intressi siihen, että hänen oikeutensa palautetaan, ja sellaisten kolmansien intressit, joiden oikeudellinen asema on voinut saada heissä aikaan perustellun luottamuksen. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädettyjen menettelyjen seurauksena toteutettavien eri toimenpiteiden, kuten kilpailun läpäisseen henkilön kirjaamisen varallaololuetteloon, virkamiehen ylennyksen tai virkamiehen nimittämisen avoimeen virkaan, voidaan katsoa luovan oikeudellisen aseman, jonka laillisuuteen kolmannet osapuolet voivat perustellusti luottaa.
(ks. 201 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑119/94 P, Coussios v. komissio, 1.6.1995 (Kok. 1995, s. I‑1439, 24 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑159/96, Wenk v. komissio, 12.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑193 ja II‑593, 121 kohta) ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 31.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑109 ja II‑483, 85 ja 86 kohta)
8. Varmistaakseen kantajan eduksi tehokkaan vaikutuksen kumoamistuomiolle, jonka seurauksena ei aloiteta uudelleen valintamenettelyä kantajan hakeman viran täyttämiseksi, yhteisöjen tuomioistuimet voivat käyttää niillä taloudellisluonteisissa riita-asioissa olevaa täyttä harkintavaltaa ja velvoittaa jopa viran puolesta vastaajana olevan toimielimen maksamaan vahingonkorvausta. Ne voivat niin ikään kehottaa kyseistä toimielintä turvaamaan asianmukaisesti kantajan oikeudet pyrkimällä hänen tapauksessaan kohtuulliseen ratkaisuun.
(ks. 214 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980 (Kok. 1980, s. 1743, 14 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Girardot v. komissio, 89 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑6/07, Suvikas v. neuvosto, 8.5.2008 (127 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
9. Jotta virkamiehen virkaa koskevan hakemuksen hylkäämisen ja nimityksen jälkeisen ja nykyisen palkan ja etuuksien erotuksesta johtuvan aineellisen vahingon välillä voitaisiin katsoa olevan syy-yhteys, on lähtökohtaisesti esitettävä näyttö välittömästä ja varmasta syy-yhteydestä kyseisen yhteisön toimielimen tekemän virheen ja kyseisen vahingon välillä.
Virantäyttöä ylennyksen kautta koskevassa erityistilanteessa syy-yhteyden varmuus toteutuu, kun yhteisön toimielimen tekemä virhe on varmuudella estänyt henkilöä – ei välttämättä saamasta kyseistä virkaa, johon hän ei voi koskaan todistaa olleensa oikeutettu – vaan saamasta vakavasti otettavaa mahdollisuutta tulla nimitetyksi siihen, minkä seurauksena asianomaiselle on aiheutunut aineellista vahinkoa tulon menetyksen muodossa. Kun on mitä suurimmassa määrin todennäköistä, että esillä olevan asian olosuhteissa laillisuuden noudattaminen olisi johtanut siihen, että kyseinen yhteisön toimielin olisi antanut viran asianomaiselle henkilölle, jäljelle jäävä teoreettinen epävarmuus laillisen menettelyn lopputuloksesta ei voi estää korvausta todellisesta aineellisesta vahingosta, jota tälle on aiheutunut hylättäessä hakemus virkaan, johon hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulla nimitetyksi.
(ks. 216–218 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok. 2004, s. II‑3315, 149 ja 150 kohta) ja asia T‑250/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (95 ja 96 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)