EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

17 päivänä maaliskuuta 2015 (*)

Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Kurinpitomenettely – Kurinpitoseuraamus – Irtisanominen – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tutustua kurinpitomenettelyn asiakirjoihin – Oikeus tutustua muita yksiköitä koskeviin tietoihin ja asiakirjoihin – Kohtuullinen aika – Kurinpitolautakunnan kokoonpanon laillisuus – Kurinpitolautakunnan neuvoa-antava tehtävä – Seuraamuksen koventaminen suositellusta – Perusteluvelvollisuus – Yksikön johtaminen – Ilmeinen arviointivirhe – Seuraamuksen oikeasuhteisuus – Lieventävät seikat – Raskauttavat seikat – Lainvastaisuusväite

Asiassa F‑73/13,

jossa on kyse EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artiklaan perustuvasta kanteesta,

AX, Euroopan keskuspankin entinen työntekijä, kotipaikka Kibæk (Tanska), edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään M. López Torres ja E. Carlini, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Barents sekä tuomarit E. Perillo ja J. Svenningsen (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        AX vaatii 17.7.2013 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneessa kannekirjelmässä, että tämä tuomioistuin kumoaa Euroopan keskuspankin (EKP tai jäljempänä pankki) johtokunnan 28.5.2013 tekemän päätöksen irtisanoa hänet irtisanomisajan jälkeen kurinpitoseuraamuksena ja että se määrää EKP:n maksamaan hänelle 20 000 euroa korvauksena aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.     EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehty pöytäkirja

2        EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (jäljempänä EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehty pöytäkirja) 36 artiklassa, jonka otsikkona on ”Henkilöstö”, määrätään seuraavaa:

”36.1 EKP:n neuvosto vahvistaa johtokunnan ehdotuksesta EKP:n henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot.

36.2      Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista EKP:n ja sen henkilöstön väliset riidat palvelussuhteen ehdoissa määrätyin rajoituksin ja edellytyksin.”

2.     EKP:n työjärjestys

3        EKP:n neuvosto hyväksyi 7.7.1998 EKP:n työjärjestyksen EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 12.3 artiklan perusteella. EKP:n työjärjestyksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan esillä olevassa asiassa ja se on muutettuna 19.3.2009 tehdyllä päätöksellä EKP/2009/5 (EUVL L 100, s. 10), 11 artiklan, jonka otsikko on ”EKP:n henkilöstö”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”11.2       Johtokunta laatii toimintaa ohjaavia sääntöjä (jäljempänä hallinnolliset kiertokirjeet), sanotun kuitenkaan rajoittamatta [EKPJ:n ja EKP:n] perussäännö[stä tehdyn pöytäkirjan] 36 ja 47 artiklan määräyksiä; nämä säännöt sitovat koko EKP:n henkilöstöä.

11.3      Johtokunta laatii ja saattaa ajan tasalle jäsenilleen ja henkilöstölle tarkoitetut menettelytapaohjeet.”

4        EKP:n työjärjestyksen 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Palvelussuhteen ehdot”, määrätään seuraavaa:

”21.1. EKP:n ja sen henkilöstön välinen palvelussuhde määritetään palvelussuhteen ehdoissa ja henkilöstösäännöissä.

21.2. EKP:n neuvosto hyväksyy palvelussuhteen ehdot johtokunnan ehdotuksesta ja yleisneuvostoa kuultuaan.

21.3. Johtokunta hyväksyy henkilöstösäännöt, joilla palvelussuhteen ehdot pannaan täytäntöön.

21.4. Henkilöstökomiteaa kuullaan ennen uusien palvelussuhteen ehtojen tai henkilöstösääntöjen hyväksymistä. Komitean lausunto annetaan EKP:n neuvostolle tai johtokunnalle.”

3.     EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehdot

5        EKP:n neuvosto hyväksyi 9.6.1998 tekemällään päätöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1999 (EYVL L 125, s. 32), EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehdot (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.1 artiklan ja muun muassa EKP:n työjärjestyksen perusteella. Tämän jälkeen palvelussuhteen ehtoja on muutettu useaan kertaan. Palvelussuhteen ehtojen 1.1.2010 voimassa olleessa versiossa säädetään muun muassa seuraavaa:

”3.      [Euroopan unionin] erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan mukaiset EKP:n työntekijöiden nauttimat erioikeudet ja vapaudet myönnetään ainoastaan EKP:n edun vuoksi. Nämä erioikeudet ja vapaudet eivät vapauta EKP:n työntekijöitä henkilökohtaisista velvollisuuksistaan eivätkä voimassa olevien lakien ja järjestysmääräysten noudattamisesta. – –

4.      a) Työntekijöiden on hoidettava tehtäviään tunnollisesti ja ilman oman edun tavoittelua. Heidän on käyttäydyttävä työtehtäviensä ja EKP:n [unionin] elimen luonteen edellyttämällä tavalla – –

– –

9.      a) EKP:n ja sen työntekijöiden välisiä työsuhteita säännellään näiden palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehdyin työsopimuksin – –. Johtokunnan antamissa henkilöstösäännöissä täsmennetään – – palvelussuhteen ehtoja koskevat yksityiskohdat.

      – –

c) Palvelussuhteen ehtoihin ei sovelleta mitään tiettyä kansallista oikeutta. EKP soveltaa i) jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksille yhteisiä yleisiä periaatteita, ii) [unionin] oikeuden yleisiä periaatteita ja iii) sosiaalipolitiikkaa koskeviin jäsenvaltioille osoitettuihin [unionin] asetuksiin ja direktiiveihin sisältyviä oikeussääntöjä. EKP panee nämä säädökset täytäntöön tarvittaessa. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon sosiaalipolitiikan alaa koskevat [unionin] suositukset. – – palvelussuhteen ehtojen mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden tulkitsemisessa on otettava asianmukaisesti huomioon [unionin] toimielinten henkilöstöön sovellettavat asetuksissa, säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet.

– –

11 a) EKP voi päättää työntekijöidensä kanssa tekemänsä sopimukset johtokunnan tekemällä perustellulla päätöksellä henkilöstösäännöissä määritetyn menettelyn mukaisesti ja seuraavin perusteluin:

– –

iv)       kurinpidollisista syistä.

b) Koeaikana tai kurinpidollisista syistä tapahtuvan irtisanomisen tapauksessa irtisanomisaika on yksi kuukausi.

– –

41.      Työntekijät voivat pyytää, että heitä koskevat päätökset saatetaan hallinnolliseen valvontaan henkilöstösääntöjen kahdeksannessa osassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. – –

– –

Kurinpitoseuraamukset voidaan riitauttaa ainoastaan henkilöstösäännöissä tarkoitetussa erityisessä muutoksenhakumenettelyssä.

– –

44. Työntekijöille, jotka tahallaan tai huolimattomuudesta jättävät täyttämättä ammatilliset velvollisuutensa, voidaan tapauksen mukaan määrätä seuraavat kurinpitoseuraamukset:

i)       – –

ii)       johtokunta voi lisäksi määrätä jonkin seuraavista seuraamuksista:

– –

–        palkkaluokan alentaminen sekä sitä vastaavaan tehtävään siirtäminen [EKP:ssä]

–        irtisanominen joko irtisanomisajan jälkeen tai ilman irtisanomisaikaa sekä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa – – eläkesäännösten perusteella myönnettyjen etuuksien tai työkyvyttömyyskorvauksen alentaminen siten, että tällä seuraamuksella ei ole vaikutuksia työntekijöiden huollettavana oleviin henkilöihin. – –

– –

45. Kurinpitoseuraamusten on oltava oikeassa suhteessa ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiin nähden, ja nämä seuraamukset on perusteltava. Ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin vakavuutta määriteltäessä ja kurinpitoseuraamuksesta päätettäessä on otettava erityisesti huomioon

–        ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin laatu ja olosuhteet, joissa laiminlyönti tapahtui

–        EKP:n luotettavuudelle, maineelle tai eduille ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnistä koituneen haitan laajuus

–        se, missä määrin ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönti johtui tahallisuudesta tai huolimattomuudesta

–        työntekijän ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin syyt

–        työntekijän palkkaluokka ja palvelussuhteen kesto

–        työntekijän vastuun määrä

–        ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä merkitsevän toimen tai menettelyn toistuminen

–        työntekijän käytös koko hänen uransa aikana.

Kurinpitoseuraamukset toteutetaan henkilöstösäännöissä tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tällä menettelyllä turvataan se, että yhdellekään – – työntekijälle, johon sovelletaan – – palvelussuhteen ehtoja, ei voida määrätä kurinpitoseuraamusta ennen kuin hänelle on annettu tilaisuus vastata häntä vastaan esitettyihin väitteisiin. – –

46. Jos ammatillisia velvollisuuksia väitetään laiminlyödyn vakavasti, johtokunta voi poikkeustapauksia lukuun ottamatta päättää asianomaista työntekijää kuultuaan, että tämä pidätetään välittömästi tehtävistään.

– –”

4.     EKP:n henkilöstösäännöt

6        Johtokunnan hyväksymien EKP:n henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt), sellaisina kuin niitä sovelletaan tässä asiassa, osassa 8.3, jonka otsikko on ”Kurinpitomenettelyt”, säädetään seuraavaa:

”Palvelussuhteen ehtojen 43, 44 ja 45 artiklan säännöksiä sovelletaan seuraavasti.

8.3.1’ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnillä’ tarkoitetaan [EKPJ:n] ja [EKP:n] perussäännöstä [tehdyssä pöytäkirjassa], palvelussuhteen ehdoissa, henkilöstösäännöissä, [EKP:n] menettelytapaohjeissa ja muissa oikeudellisissa asiakirjoissa tai muissa henkilöstöön sovellettavissa oikeussäännöissä tai sisäisissä säännöissä tarkoitettujen velvollisuuksien laiminlyöntiä.

8.3.2 Tutkittuaan kertomuksen, jossa esitetään ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä merkitsevät teot ja olosuhteet, mukaan lukien kaikki raskauttavat tai lieventävät seikat ja laiminlyöntiä tukevat todisteet, ja otettuaan huomioon kyseisen työntekijän kuulemisen sen jälkeen, kun tälle on toimitettu kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat, johtokunta voi päättää

–        aloittaa kurinpitomenettelyn ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin johdosta

– –

Kurinpitomenettelyn kohteena olevalle työntekijälle – – ilmoitetaan kirjallisesti kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja [häntä vastaan] esitetyistä väitteistä.

– –

8.3.4 Kurinpitoseuraamus voidaan kirjallista huomautusta tai kirjallista varoitusta lukuun ottamatta määrätä ainoastaan kurinpitolautakunnan kuulemisen jälkeen.

8.3.5 Kurinpitolautakunnan muodostavat seuraavat viisi jäsentä:

a)       puheenjohtaja, jolla ei ole äänioikeutta ja jonka johtokunta nimittää Euroopan unionin toisen toimielimen entisistä korkeista virkamiehistä tai eurooppalaisen kansainvälisen järjestön korkea-arvoisista jäsenistä laaditun luettelon perusteella. – –

b)       [EKP:n] henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston pääjohtaja tai apulaispääjohtaja

c)       kaksi johtokunnan nimittämää työntekijää

d)       henkilöstön edustaja, jonka johtokunta nimittää etusijajärjestykseen asetettujen kolmen työntekijän nimet käsittävän, henkilöstökomitean ja ammattiyhdistysten toimittaman luettelon perusteella. – –

Edellä c ja d alakohdan mukaisesti nimitetyt kurinpitolautakunnan jäsenet eivät voi olla samasta yksiköstä kuin kurinpitomenettelyn kohteena oleva työntekijä. – –

– –

8.3.6 Jollei lautakunnan puheenjohtajan hyväksynnästä muuta johdu, kurinpitolautakunnan jäsen voidaan vapauttaa tehtävästä perustellusta syystä, ja eturistiriitatilanteessa hänen on luovuttava jäsenyydestään. Tällöin hänen tilalleen tulee varajäsen.

8.3.7 Kurinpitolautakunnan päätöksenteko ja työskentely ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja luottamuksellisia luottamuksellisuutta koskevien EKP:n sisäisten säännösten mukaisesti. Kurinpitolautakunnan jäsenet toimivat henkilökohtaisesti ja hoitavat tehtävänsä täysin riippumattomina.

8.3.8 Kurinpitolautakunnan puheenjohtaja valvoo kurinpitolautakunnan menettelyssä tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa ja antaa kaikille jäsenille tiedoksi asian kannalta merkitykselliset tiedot ja asiakirjat.

– –

8.3.10 [Kurinpitomenettelyn kohteena olevalle] työntekijälle ilmoitetaan kurinpitolautakunnan kokoonpano, ja hän voi jäävätä yhden kurinpitolautakunnan jäsenen viiden päivän kuluessa.

8.3.11 Edellä 8.3.2 artiklassa tarkoitettu kertomus toimitetaan työntekijälle. Kun hän on saanut tämän kertomuksen, hänellä on oikeus nähdä itseään koskevat asiakirjat kokonaisuudessaan ja ottaa jäljennökset kaikista menettelyyn liittyvistä, myös vastuusta vapauttamista tukevista, asiakirjoista. Hänellä on aikaa valmistella puolustustaan vähintään 15 päivää sen jälkeen, kun kertomus on annettu hänelle tiedoksi.

8.3.12 Kurinpitolautakunta kuulee työntekijää, joka voi esittää huomautuksensa kirjallisesti tai suullisesti ja käyttää valitsemaansa avustajaa. – –

– –

8.3.15 Kurinpitolautakunta antaa määräenemmistöllä sen kaikkien jäsenten allekirjoittaman lopullisen lausunnon siitä, ovatko väitetyt teot todella tapahtuneet, merkitsevätkö ne ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä sekä kaikista kurinpitoseuraamuksista. Jokainen kurinpitolautakunnan jäsen voi liittää lausuntoon eriävän mielipiteensä. Kurinpitolautakunta toimittaa lopullisen lausuntonsa johtokunnalle ja työntekijälle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työntekijälle on ilmoitettu kurinpitomenettelyn aloittamisesta. Jos kurinpitolautakunta suorittaa lisätutkimuksia, määräaika on viisi kuukautta. Kaikissa tapauksissa on otettava huomioon [kurinpito]asian monimutkaisuus.

– –

8.3.16 Työntekijä voi esittää huomautuksensa johtokunnalle 15 päivän kuluessa kurinpitolautakunnan lopullisen perustellun lausunnon toimittamisesta.

8.3.17 Johtokunta päättää parhaiten soveltuvasta kurinpitoseuraamuksesta kuukauden kuluessa kurinpitolautakunnan lopullisen perustellun lausunnon ja työntekijän huomautusten vastaanottamisesta. Se ottaa huomioon kurinpitolautakunnan suositukset mutta ne eivät sido johtokuntaa.

– –”

5.     Yleiskirje nro 1/2006

7        EKP:n hallinnollisia tutkimuksia koskevat säännöt täsmennetään johtokunnan 21.3.2006 antamassa yleiskirjeessä nro 1/2006 (jäljempänä yleiskirje nro 1/2006). Tämän yleiskirjeen 2 artiklan 1 kohdassa todetaan, että hallinnollisten tutkimusten tarkoituksena on selvittää tosiseikat, mutta niissä ei oteta ennalta kantaa kurinpitomenettelyyn.

8        Yleiskirjeen nro 1/2006 6 artiklan 14 kohdassa todetaan, että hallinnollisen tutkimuksen päätteeksi hallinnollisen tutkimuksen suorittamisesta vastaavan henkilön tai paneelin (jäljempänä paneeli tai tutkintapaneeli) on toimitettava perusteltu kertomus tutkinnanjohtajalle, ja jos tutkinnanjohtaja kuuluu ylempään johtoon (senior manager), hänen on ilmoitettava siitä johtokunnalle.

9        Yleiskirjeen nro 1/2006 7 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Hallinnollisen tutkimuksen kohteena olevat EKP:n työntekijät

a)      saavat tutkimuksen suorittamisesta vastaavalta henkilöltä tai paneelilta ennen perustellun kertomuksen esittämistä tiedon siitä, mitkä ammatilliset velvollisuudet on väitteen mukaan laiminlyöty, ja saavat tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat heitä vastaan esitettyjä väitteitä ja liittyvät heidän puolustautumisoikeuksiensa käyttämisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin,

b)      saavat mahdollisuuden esittää näkemyksensä ja liittää huomautuksensa heitä koskeviin päätelmiin; jotta tutkimusaineisto olisi täydellinen, nämä kommentit sisällytetään perusteltuun kertomukseen, ja

c)      voivat pyytää henkilöstön edustajaa avustamaan heitä.

EKP:n työntekijät tai muut hallinnollisessa tutkimuksessa osallisena olevat henkilöt saavat lisäksi tutustua kaikkiin heitä koskeviin tosiseikkoihin sekä omiin henkilötietoihinsa niiden paikkansapitävyyden ja täydellisyyden takaamiseksi; heillä on oikeus siihen, että hallinnollisista tutkimuksista vastaava tutkinnanjohtaja oikaisee välittömästi valvojan ominaisuudessa kaikki heidän henkilötietojaan koskevat virheellisyydet tai puutteellisuudet.”

6.     EKP:n menettelytapaohjeet

10      Pankin työjärjestyksen 11.3 artiklan mukaisesti laadittujen EKP:n menettelytapaohjeiden (EYVL 2001, C 76, s. 12; jäljempänä menettelytapaohjeet) asian kannalta merkitykselliset säännökset ovat seuraavat:

”– –

2. – –

EKP:n työntekijöiden edellytetään olevan lojaaleja yksinomaan EKP:lle, toimivan rehellisesti, riippumattomasti, puolueettomasti, tahdikkaasti ja tavoittelematta omaa tai kansallista etua, noudattavan korkeita ammattieettisiä periaatteita ja välttävän eturistiriitoihin johtavia tilanteita.

– –

2.2      Ahkeruus, tehokkuus, vastuu

EKP:n työntekijöiden edellytetään aina suorittavan heille uskotut velvollisuudet ja tehtävät ahkerasti, tehokkaasti ja parhaan kykynsä mukaan. Heidän edellytetään muistavan tehtäviensä ja velvollisuuksiensa tärkeys ja ottavan huomioon yleisön odotukset EKP:n työntekijöiden moraalista, käyttäytyvän tavalla, joka ylläpitää ja edistää yleisön luottamusta EKP:hen, sekä edistävän tehokasta hallintoa.

– –

4.1 – –

EKP:n työntekijöiden kannalta lojaalisuus merkitsee paitsi esimiesten antamien tehtävien suorittamista ja heidän ohjeidensa ja raportointilinjojen noudattamista myös yhteistyötä, avunantoa, avoimuutta ja suoruutta kaikessa kanssakäymisessä esimiesten ja kollegojen kanssa. EKP:n työntekijöiden tulee erityisesti pitää kollegansa ajan tasalla kulloistenkin töiden suhteen ja olla avoimia heidän myötävaikutukselleen. EKP:n työntekijöiltä edellytettävän lojaalisuuden vastaista on tehtävien hoitoon mahdollisesti vaikuttavien tietojen salaaminen esimiehiltä tai kollegoilta, erityisesti oman edun tavoittelemiseksi; väärien, epätarkkojen tai liioiteltujen tietojen antaminen; kieltäytyminen yhteistyöstä kollegojen kanssa tai pyrkimykset estää normaalien menettelytapojen noudattaminen.

– –

4.2 – –

EKP:n työntekijöiden edellytetään kunnioittavan ja suojelevan EKP:n omaisuutta eikä sallivan kolmansien osapuolten käyttää hyväkseen EKP:n palveluita ja/tai välineitä. EKP:n työntekijöilleen tarjoamat välineet ja tilat on tarkoitettu ainoastaan työkäyttöön, ellei yksityiseen käyttöön ole erikseen annettu lupaa joko asiaa koskevien sisäisten sääntöjen tai käytänteiden nojalla tai tapauskohtaisesti.

EKP:n työntekijöiden edellytetään myös pyrkivän rajoittamaan EKP:n kustannuksia ja menoja kaikin kohtuullisin ja tarkoituksenmukaisin keinoin ja aina kun se on mahdollista, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

5. Menettelytapaohjeiden noudattaminen

5.1 EKP:n työntekijöiden rooli

Näiden [menettelytapa]ohjeiden asianmukainen noudattaminen riippuu ennen kaikkea EKP:n työntekijöiden ammattitaidosta, omastatunnosta ja terveestä järjestä.

Sen lisäksi, että johtavissa asemissa olevien EKP:n työntekijöiden edellytetään valvovan näiden [menettelytapa]ohjeiden noudattamista, heidän edellytetään myös itse näyttävän esimerkkiä näiden [menettelytapa]ohjeiden periaatteiden ja sääntöjen noudattamisessa.

– –”

7.     Business Practices Handbook -käsikirja

11      Business Practices Handbook -käsikirjan 7 luvussa todetaan, että keskitettyjen tulosyksiköiden osalta keskusbudjettia koskevat tehtävät ja varat liittyvät tästä keskitetystä budjetista vastaavan yksikön EKP:n muille yksiköille tarjoamiin palveluihin. Tulosyksiköiden johtajat vastaavat ja raportoivat kaikesta tulosyksikköään koskevasta toiminnasta. He vastaavat määrärahojensa hallinnoinnista hyväksytyn budjettinsa rajoissa asianmukaisten sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti. Heidän on varmistettava, että menot kirjataan oikeaan rahoitustiliin. Business Practices Handbook -käsikirjan 8 luvun mukaan EKP:n työntekijät noudattavat kaikessa ostotoiminnassaan julkisia tarjousmenettelyjä koskevia sääntöjä ja parhaita käytänteitä. Heidän on pyrittävä saavuttamaan paras hinta-laatusuhde ottaen huomioon tavaran kokonaishinta ja otettava huomioon paitsi nykyiset tarpeet, myös mahdolliset tulevat tarpeet. Business Practices Handbook -käsikirjan 8.1.1 artiklan mukaan tulosyksikön johtaja vastaa hankintojen toimivuudesta ja positiivista tuloksista, toisin sanoen hänen on saavutettava paras hinta-laatusuhde ja noudatettava EKP:n määräyksiä ja menettelytapaohjeita hankintojen yhteydessä.

 Tosiseikat

1.     Asian taustalla olevat tosiseikat, joihin on vedottu myös yhdistetyissä asioissa F‑7/11 ja F‑60/11

12      Kantaja tuli EKP:n palvelukseen 1.6.2003, ja hänet nimitettiin sisäisen palvelukseenottomenettelyn seurauksena 1.6.2007 alkaen osastopäälliköksi hallinnon pääosaston toimistopalvelujen osastolle, jonka nimenä on 19.2.2008 lähtien ollut hallintopalvelujen osasto. Tämän osaston tehtävänä oli muun muassa varmistaa postipalvelujen, puhelinvaihteen ja monistuspalvelujen toiminta, järjestää siivouspalvelujen alihankinta, sisäiset korjaustyöt, hotellihuoneiden ryhmävaraukset, tulkkauspalvelut ja työmatkat, huolehtia EKP:ssä pidettävien kokousten käytännön järjestelyistä, varmistaa autonkuljettaja- ja kuljetuspalvelun toiminta, vastaanottaa toimitukset, huolehtia tavaroiden varastointiin käytettävästä tilasta sekä irtaimiston hankkimisesta ja varmistaa tavaroiden sisäinen jakelu.

13      Kantaja, jonka tehtävänä oli poikkihallinnollisen osaston päällikkönä toimittaa pankin muille osastoille varusteita ja palveluja tietotekniikkaa lukuun ottamatta, oli vastuussa keskitetystä budjetista. Häntä avusti hänen tehtävissään apulaispäällikkö (jäljempänä apulaisosastopäällikkö).

14      Johtokunnan hyväksymän EKP:n hankintapolitiikan mukaisesti ”vastuu toimituksista ja hankinnoista on keskitetty [muun muassa kokonaisuudessaan] keskitettyjen tietotekniikkainvestointien osalta (mukaan lukien laitteet ja ohjelmistot) ja uskottu [tietojärjestelmien pääosaston] infrastruktuurien ja operaatioiden osastolle”.

15      Johtokunta päätti 26.2.2010 suorittaa yleiskirjeen nro 1/2006 perusteella hallinnollisen tutkimuksen selventääkseen ”tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka liittyvät määrättyjen tavaroiden hankintaan ja [hallintopalvelujen osaston] työntekijöiden käyttämään tiettyyn EKP:n omaisuuteen” sekä ”kaikkia tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka liittyvät tiettyjen työntekijöiden mahdolliseen ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiin kyseisten [tavaroiden] hankinnan ja käytön yhteydessä” (jäljempänä alkuperäinen hallinnollinen tutkimus). Lisäksi se päätti olla ilmoittamatta asiasta välittömästi kyseisille työntekijöille, jotta hallinnolliselle tutkimukselle ei aiheutuisi haittaa. Samalla 26.2.2010 tehdyllä päätöksellä nimitettiin sisäisen tarkastuksen osaston johtaja tutkinnanjohtajaksi ja perustettiin neljästä EKP:n työntekijästä muodostuva tutkintapaneeli.

16      Tutkintapaneeli kuuli kantajaa 26.3.2010 hallintopalvelujen osaston hankinnoista, jotka koskivat kolmeen eri luokkaan kuuluvia tavaroita: i) X-merkkisiä kannettavia tietokoneita, ii) muunlaisia kannettavia tietokoneita ja iii) e-kirjojen lukulaitteita. Tässä yhteydessä kantajalle ilmoitettiin yleiskirjeen nro 1/2006 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että hän oli kyseisen yleiskirjeen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen tutkimuksen kohteena. Kantajalle toimitettiin 22.4.2010 kuulemistilaisuudesta laaditun pöytäkirjan luonnos, jotta hän voisi esittää siltä osin huomautuksensa, minkä hän teki 10.5.2010.

17      Johtokunta pidätti kantajan tehtävistään hallinnollisen tutkimuksen ajaksi siten, että hänen peruspalkkansa pysyi kokonaisuudessaan voimassa, 6.4.2010 tekemällään päätöksellä, joka tuli voimaan seuraavana päivänä (jäljempänä 6.4.2010 tehty päätös). Tämän päätöksen todettiin perustuvan hallintopalvelujen osaston keskuudessa vallitsevaan levottomuuteen ja tarpeeseen helpottaa alkuperäisen hallinnollisen tutkimuksen moitteetonta kulkua sekä paneelin tutkinnan edistymisestä laadittuun kertomukseen (jäljempänä 6.4.2010 päivätty kertomus tutkinnan edistymisestä), joka oli annettu samana päivänä tiedoksi johtokunnalle. Kantaja riitautti 3.6.2010 kyseisen 6.4.2010 tehdyn päätöksen palvelussuhteen ehtojen 41 artiklan ja henkilöstösääntöjen 8.1.6 artiklan mukaisessa erityisessä muutoksenhakumenettelyssä.

18      Vastauksena tutkintapaneelin kysymykseen kantaja pyysi yhtä työtoveriaan palauttamaan pankille tietyt sen omaisuutta olevat esineet, jotka olivat kantajan hallussa EKP:n tilojen ulkopuolella. Tämä kollega palautti kyseiset esineet EKP:lle 22.7.2010. Näiden esineiden joukossa oli kolme kannettavaa tietokonetta, e-kirjojen lukulaite, kannettava navigointijärjestelmä, kaksi kameraa ja manuaalinen projektori.

19      Kantaja ilmoitti 22.7.2010 päivätyllä kirjeellä tutkintapaneelille, että hän ei voisi osallistua samana päivänä pidettävään kuulemistilaisuuteen terveydellisistä syistä. Hän esitti tässä kirjeessä kuitenkin yksityiskohtaiset vastaukset paneelin kysymyksiin, jotka koskivat hallintopalvelujen osaston vuosina 2007–2010 suorittamia hankintoja.

20      Kantaja korosti, että useat riidanalaiset hankinnat oli tehty kokeilutarkoituksessa. Hän selitti myös, että tietokoneiden, MacBook -merkkisten kannettavien tietokoneiden ja muiden tietoteknisten laitteiden hankinnoilla oli tarkoitus luoda EKP:n kokouksiin osallistuville vierailijoille tarkoitettu tila, jossa he voisivat lukea sähköpostiaan, tarkistaa lentotietojaan ja kirjautua verkkoon. Muut laitteet oli hänen mukaansa tarkoitettu käytettäviksi EKP:n autonkuljettajien ajojen välillä käyttämissä odotustiloissa. Kantajan mukaan tarkoitus oli viihdyttää heitä iltaisin pitkittyvinä odotusaikoina. Hallintopalvelujen osasto oli siten ostanut pelikonsoleja (Wii). Kannettavat navigointijärjestelmät oli kantajan mukaan tarkoitettu autonkuljettajien pitkille matkoille Saksassa ja pitkin Eurooppaa. Matkapuhelimet taas oli tarkoitettu lainattaviksi työntekijöille, joiden käyttöön pankki ei ollut antanut pysyvästi puhelimia, tai niillä oli tarkoitus korvata tietojärjestelmien pääosaston toimittamia virheellisiä puhelimia. BlackBerry-matkapuhelimien ja niiden lisävarusteiden ostoa perusteltiin sillä, että niillä korvattiin tietojärjestelmien pääosaston hallintopalvelujen osaston käyttöön antamat virheelliset kappaleet. Kantaja oli määrännyt hankittavaksi langattomia näppäimistöjä kokoushuoneita varten.

21      Kantaja selitti 22.7.2010 paneelille osoittamassaan kirjeessä myös viiden e-kirjojen lukulaitteen hankintaa ja totesi, että ne oli ostettu kokeilutarkoituksessa sen selvittämiseksi, voisiko tai pitäisikö pankin tulevaisuudessa ostaa tällaisia laitteita henkilöstölleen jaettaviksi lahjoiksi. Lisäksi kantaja selitti, että koska hän luki jatkuvasti ammattikirjallisuutta, hän piti aina mukanaan e-kirjojen lukulaitettaan voidakseen lukea junassa tai työmatkoilla.

22      Hallintopalvelujen osaston hankkimia kameroita oli kantajan mukaan tarkoitus käyttää korkealaatuisten kuvien ottamiseen kyseisen osaston hankintaluetteloon sisältyvistä esineistä. Muuta audiovisuaalista laitteistoa oli ostettu kokouksissa pidettäviä esityksiä varten. Lisäksi oli ostettu suojuksia, jotta hallintopalvelujen osaston työntekijät voisivat helpommin kuljettaa kannettavia tietokoneitaan ja asiakirjojaan. Digitaalikuvakehyksiä ja digitaalikuvien tallentamiseen tarkoitettuja SD-muistikortteja (Secure Digital) oli ostettu, jotta niitä voitaisiin tarvittaessa lahjoittaa hallintopalvelujen osaston henkilöstölle.

23      Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) antoi 26.7.210 EKP:lle tiedoksi 1.7.2010 tekemänsä päätöksen tutkimuksen aloittamisesta. Tämän tutkimuksen aloittaminen päätti alkuperäisen hallinnollisen tutkimuksen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1) mukaisesti. Koska paneelin tutkimusta ei ollut 26.7.2010 saatettu päätökseen, tutkintapaneeli ei ollut toimittanut tutkinnanjohtajalle yhtäkään henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa ja yleiskirjeen nro 1/2006 6 artiklan 14 kohdassa tarkoitettua ”perusteltua kertomusta asian tosiseikoista ja olosuhteista sekä väitetyn laiminlyönnin tueksi esitettyjen todisteiden riittävyydestä tai riittämättömyydestä”.

24      Kantajan erityisessä muutoksenhakumenettelyssä toimittamasta valituksesta 3.8.2010 tekemällään päätöksellä johtokunta peruutti 6.4.2010 tehdyn päätöksen ja myönsi kantajalle yhden euron suuruisen symbolisen korvauksen.

25      Johtokunta pidätti kantajan tehtävistään 4.8.2010 tekemällään ja samana päivänä tiedoksi antamallaan päätöksellä 5.8.2010 lukien siten, että hänen peruspalkkansa pysyi voimassa (jäljempänä 4.8.2010 tehty päätös). Päätöksessä todetaan, että se perustuu yhtäältä väitteisiin, jotka merkitsisivät – mikäli ne pitävät paikkansa – kantajan laiminlyöneen vakavasti ammatillisia velvollisuuksiaan, kun otetaan huomioon EKP:n maineelle aiheutunut vahinko sekä kantajan korkea asema toimielimessä, ja toisaalta tarpeeseen helpottaa erityisesti OLAFin tutkimuksen suorittamista.

26      Kirjeessä, jolla kantajalle toimitettiin 4.8.2010 tehty päätös ja jonka oli allekirjoittanut muun muassa henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston (jäljempänä henkilöstöhallinnon pääosasto) pääjohtaja, korostettiin erityisesti, että kantaja oli useaan otteeseen kieltäytynyt osallistumasta kuulemistilaisuuteen ennen tämän päätöksen tekemistä. Tässä kirjeessä viitattiin oikeuskäytäntöön, joka koskee asianomaisen henkilön kuulemista tehtävistä pidättämistä koskevan päätöksen jälkeen, ja kehotettiin kantajaa saapumaan kuulemistilaisuuteen 11.8.2010 kello 11.00 tai sitä aikaisempana hänelle sopivana päivämääränä, tai muussa tapauksessa esittämään viimeistään 3.9.2010 kirjalliset huomautuksensa 4.8.2000 tehdystä päätöksestä.

27      Henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti 17.8.2010 päivätyllä kirjeellä kantajalle tätä vastaan esitetyistä ja johtokunnalle toimitetuista väitteistä. Kyseessä olivat seuraavat seikat:

”– –

[Ensinnäkin] johtokunnalle toimitetut väitteet, jotka ilmenevät 6.4.2010 laaditusta [tutkinnan edistymistä koskevasta kertomuksesta] ja jotka perustuvat 26.3.2010 [kantajan] kanssa käytyyn keskusteluun, josta laadittu pöytäkirja oli osoitettu [kantajalle] – – ja josta viimeksi mainittu [oli] esittänyt 10.5.2010 kirjallisia huomautuksia – –, [jotka koskevat]:

i)      [hallintopalvelujen osaston] suorittamaa [X]-merkkisten kannettavien tietokoneiden [hankintaa], muiden kannettavien tietokoneiden ja e-kirjojen lukulaitteiden hankintaa

ii)      [sitä, että] näiden tavaroiden ammatillinen peruste, käyttö ja sijainti olivat epäselviä.

[Toiseksi] johtokunnalle toimitetut väitteet, jotka ilmenevät 6.4.2010 laaditusta [tutkinnan edistymistä koskevasta kertomuksesta] ja joista on laadittu uudelleen yhteenveto ja jotka on näytetty toteen 14.7.2010 [pidetystä kokouksesta laaditussa pöytäkirjassa], jonka väliaikainen versio oli lähetetty 21.7.2010 päivätyllä kirjeellä [kantajalle], [eli]

i)      useita tavaroita, kuten [X]-merkkisiä kannettavia tietokoneita, muunlaisia kannettavia tai pöytätietokoneita ja e-kirjojen lukulaitteita [oli] ostettu toiselta kahdesta keskitetystä tulosyksiköstä, joista [hallintopalvelujen osasto] on vastuussa, eikä suurimman osan näistä tavaroista nykyistä sijaintia tiedetä

ii)      [kantaja] [oli] [hallintopalvelujen osaston] päällikkönä tehnyt aloitteen näiden tavaroiden hankinnasta tai hyväksynyt tai sallinut sen

iii)      näiden hankintojen taustalla olevat ammatilliset perusteet [olivat] myös kiistanalaisia [hallintopalvelujen osaston] tehtävien ja vastuualueiden kannalta, sellaisina kuin ne ilmenevät [johtokunnan hyväksymästä osaston] tehtävien kuvauksesta

iv)      [kantaja] ei ole [hallintopalvelujen osaston] vastuuhenkilönä kyennyt esittämään kohtuullista selitystä siitä, missä suurin osa näistä tavaroista sijaitsee.

[Kolmanneksi] johtokunnalle toimitetut väitteet, jotka ilmenevät 19.7.2010 laaditusta tutkinnan edistymistä koskevasta kertomuksesta [ja koskevat]

i)      [hallintopalvelujen osaston] hankkimia 127 tavaraa, jotka voidaan jakaa 13 eri luokkaan, joista merkittävimmät ovat i) [X]-merkkiset kannettavat tietokoneet lisävarusteineen, ii) muut tietokoneet lisävarusteineen, iii) muut tietotekniset laitteet ja ohjelmistot, iv) navigointijärjestelmät ja v) matkapuhelimet. [17.8.2010] vain pieni osa näistä 127 tavarasta oli pystytty paikantamaan,

ii)      epäselvyyksiä, jotka liittyvät näiden tavaroiden hankkimisen ammatilliseen perusteeseen, kaikkiin niihin liittyviin hankkeisiin tai tehtäviin ja kyseisten hankkeiden tai tehtävien välisiin suhteisiin ja [hallintopalvelujen osaston] toiminnallisiin vastuualueisiin.

– –”

28      Kantaja pyysi 10.8.2010 päivätyllä kirjeellä EKP:ltä oikeutta saada tutustua tiettyihin asiakirjoihin. EKP hylkäsi pyynnön 17.8.2010 päivätyllä kirjeellä, jossa se viittasi 28.4., 21.5. ja 5.7.2010 päivättyihin aikaisempiin kirjeisiinsä sekä 4.8.2010 päivättyyn kirjeeseen, jolla toimitettiin 4.8.2010 tehty päätös, sisältyvään kantaansa. EKP toisti 17.8.2010 päivätyn kirjeen liitteessä kantajaan kohdistuvat väitteet, joihin 4.8.2010 tehty päätös perustui.

29      Kantaja esitti 3. ja 10.9.2010 päivätyillä kirjeillä kommenttinsa 4.8.2010 tehdystä päätöksestä. Hän toi erityisesti esille osastopäällikön (manager) tehtävänsä ja sen, että hän oli säästänyt 3 miljoonaa euroa EKP:lle tietojenkäsittelyyn tarkoitettua SAP-nimistä tietojärjestelmää ja siihen liittyviä sovelluksia ja tuotteita koskevan sopimuksen yhteydessä.

30      Kantaja väitti riidanalaisista hankinnoista, että ne oli tehty EKP:n voimassa olevien sääntöjen ja määräysten mukaisesti ja että ne vastasivat hallintopalvelujen osaston tehtäviin liittyviä ammatillisia tarpeita.

31      X-merkkisten kannettavien tietokoneiden hankinnasta kantaja ilmoitti, että nämä hankinnat oli suoritettu EKP:n vierailijoiden tilaa varten ja että tämän merkkiset tietokoneet oli valittu paitsi esteettisistä syistä, myös sen vuoksi, että ne olivat teknisesti luotettavampia langattoman internetin käyttämiseen kuin Y-merkkiset tietokoneet, joita EKP:ssä yleensä käytettiin.

32      Tämän jälkeen johtokunta pyysi tutkintapaneelia valmistelemaan vastauksena kantajan väitteisiin muistion, johon sisältyisivät tutkintapaneelin huomautukset ja toteamukset sekä 26.7.2010 mennessä pidettyjen haastattelujen/kuulustelujen tulokset.

33      Kantaja teki 4.8.2010 tehdystä päätöksestä valituksen erityisessä muutoksenhakumenettelyssä. Tämä valitus hylättiin EKP:n johtokunnan 23.11.2010 tekemällä päätöksellä.

34      Tutkittuaan uudelleen kantajan tilanteen tämän kirjallisten kommenttien seurauksena johtokunta teki samana päivänä eli 23.11.2010 uuden päätöksen, jolla vahvistettiin 4.8.2010 tehty päätös. Tämä uusi päätös todettiin tehdyn sen jälkeen, kun johtokunta oli pyytänyt tutkintapaneelia valmistelemaan muistion, johon sisältyisi sen huomautukset kantajan huomautuksista. Kantajan tehtävistä pidättäminen perustui ensinnäkin johtokunnan toteamukseen siitä, että tietyt kantajan esittämistä huomautuksista eivät sopineet yhteen tiettyjen paneelin huomautusten ja päätelmien kanssa; toiseksi siihen, että kantaja ei ollut antanut selityksiä niistä 127 tavarasta, joiden osalta hänen väitettiin laiminlyöneen vakavasti ammatilliset velvollisuutensa, sillä hänen huomautuksensa eivät tehneet kyseisistä syytöksistä riittävän epätodennäköisiä tai selvästi perusteettomia; ja kolmanneksi OLAFin tutkimusten jatkamiseen sen tutkinnan puitteissa. Tämän päätöksen tiedoksiantokirjeessä oli toistettu otteita paneelin väliaikaisista päätelmistä, joihin johtokunta ilmoitti tukeutuneensa.

35      EKP ilmoitti kantajalle tammikuussa 2011 päätöksestään aloittaa hänen osaltaan työkyvyttömyysmenettely.

36      EKP:n johtokunta hylkäsi 15.3.2011 tekemällään päätöksellä kantajan erityisessä muutoksenhakumenettelyssä 21.1.2011 tekemän valituksen 23.11.2010 tehdystä päätöksestä, jolla vahvistettiin 4.8.2010 tehty päätös.

37      Henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti 16.3.2011 kantajalle, että 28.3.2011 alkaen hänelle ei enää maksettaisi palkkaa vaan sitä vastaavaa työkyvyttömyyskorvausta.

38      OLAF kehotti 22.3.2011 kantajaa osallistumaan 12. ja 13.5.2011 pidettävään kuulemistilaisuuteen.

39      Kantaja nosti 2.2. ja 25.5.2011 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneilla kannekirjelmillä kaksi kannetta, joista ensimmäisessä, numerolla F‑7/11 kirjatussa, hän vaati 4.8.2010 tehdyn päätöksen kumoamista ja toisessa, numerolla F‑60/11 kirjatussa, 23.11.2010 tehdyn päätöksen, jolla vahvistettiin 4.8.2010 tehty päätös, kumoamista, eli hän vaati kumottaviksi niitä kahta päätöstä, joilla EKP oli pidättänyt hänet tehtävistään.

40      Virkamiestuomioistuin hylkäsi molemmat kanteet ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut 13.12.2012 antamallaan tuomiolla AX v. EKP (F‑7/11 ja F‑60/11, EU:F:2012:195).

2.     Paneelin toimintakertomus

41      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että vaikka tutkintapaneeli ei ollut päättänyt työskentelyään 26.7.2010, jolloin OLAF ilmoitti, että sen tutkimuksen aloittamisen johdosta asia oli siirtynyt pois paneelilta, paneeli antoi kuitenkin selvityksen työskentelystään siihen asti esittämällä 15.3.2011 päivätyn toimintakertomuksen (Activity Report, jäljempänä paneelin toimintakertomus). Tässä kertomuksessa oli tarkoitus esittää ”tutkintapaneelin väliaikainen arviointi 26.7.2010 asti kuhunkin luokkaan kuuluvien riidanalaisten tavaroiden hankinnan taustalla olevista ammatillisista perusteista sekä esitettyjen selitysten johdonmukaisuudesta”.

42      Tutkinnanjohtaja eli sisäisen tarkastuksen johtaja antoi paneelin tutkintakertomuksen tiedoksi henkilöstöhallinnon pääosastolle vuotta myöhemmin eli 22.3.2012. Tätä tiedoksiantoa perusteltiin sillä, että kyseinen kertomus ”sisältää tietoja, jotka eivät ilmenneet OLAFin loppukertomuksesta [sellaisena kuin siihen viitataan tämän tuomion 51 kohdassa] ja jotka voivat tuoda lisäselvitystä ja käsittää mahdollisesti raskauttavia tai lieventäviä seikkoja, jotka [henkilöstöhallinnon pääosasto] voisi ottaa huomioon päätöksessään aloittaa tai olla aloittamatta kurinpitotoimia”. Sisäisen tarkastuksen johtaja täsmensi, että paneelin toimintakertomus ”oli ainoastaan lyhennetty kuvaus kaikista huomautuksista ja kuulemisten lopputuloksista 26.7.2010 asti ja että se oli pidettävä selvästi erillään ’perustellusta kertomuksesta asian tosiseikoista ja olosuhteista sekä väitetyn laiminlyönnin tueksi esitettyjen todisteiden riittävyydestä tai riittämättömyydestä’”, eli henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa ja yleiskirjeen nro 1/2006 6 artiklan 14 kohdassa tarkoitetusta kertomuksesta.

3.     OLAFin kertomus

 Tutkimuksen toteuttaminen

43      OLAF pyysi tutkimuksensa yhteydessä 29.7.2010 päivätyllä kirjeellä EKP:ltä tietoja, jotka toimitettiin sille 6.8.2010 päivätyllä kirjeellä. OLAFin tutkimusryhmä suoritti lisäksi 20.–24.9.2010 tarkastuskäynnin, jolloin se kuuli 12:ta EKP:n työntekijää ”todistajina”. Lisäksi 19.11.2010 OLAF kuuli vielä yhtä EKP:n työntekijää.

44      Tutkintapaneelin jäsenet kokoontuivat 23.3.2011 OLAFin tiloihin ja esittivät tässä yhteydessä huomautuksensa kustakin hallintopalvelujen osaston hankkimien tavaroiden luokasta, esittivät väliaikaiset arviointinsa tosiseikoista 26.7.2010 mennessä ja vastasivat OLAFin tältä osin esittämiin kysymyksiin.

45      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että tutkintapaneeli avusti siten OLAFin tutkimuksen toteuttamista. Tässä yhteydessä OLAF pyysi 29.3.2011 päivätyllä kirjeellä EKP:tä toimittamaan sille jäljennöksen paneelin toimintakertomuksesta, jonka se oli maininnut yhdessä vastauksessaan OLAFin tietojensaantipyyntöihin.

46      Sisäisen tarkastuksen osaston johtaja toimitti tutkinnanjohtajan ominaisuudessa 30.3.2011 OLAFille paneelin toimintakertomuksen ja kiinnitti sen huomion ”siihen, että tässä kertomuksessa kuvattiin ainoastaan tutkintapaneelin toimintaa 26.7.2010, [eli] siihen päivään asti, jona OLAF ilmoitti EKP:lle tutkimuksen aloittamisesta tässä asiassa ja [alkuperäisen] hallinnollisen tutkimuksen päättämisestä. Näin ollen tutkintapaneelin ensisijaisia huomautuksia ja väliaikaisia arviointeja hallintopalvelujen osaston [13] luokkaan kuuluvista riidanalaisista hankinnoista ei pidä missään tapauksessa tulkita lopullisiksi päätelmiksi kustakin näistä luokista tai muusta asiakirja-aineistoon sisältyvästä seikasta”.

47      Koska kantaja ei ollut tavoitettavissa, OLAF kehotti tätä toimittamaan sille huomautuksia tai kommentteja häntä koskevien väitteiden yhteenvedosta viimeistään 31.8.2011 ja esitti hänelle lisäksi useita kysymyksiä.

48      EKP toimitti 30.8.2011 kantajan asiamiehelle tiettyjä kantajan asiamiehen 26.8.2011 pyytämiä asiakirjoja joko kokonaisuudessaan tai osittain. Kantaja vastasi 30.8.2011 päivätyllä asiamiehensä kirjeellä OLAFin 13.7.2011 päivätyssä kirjeessä esittämään kolmeen ensisijaiseen kysymykseen ja esitti kommenttinsa riidanalaisten hankintojen taustalla olevista ammatillisista perusteista ja niiden yhteyksistä kantajan johtaman hallintopalvelujen osaston tehtäviin ja vastuualueisiin.

49      Hallintopalvelujen osaston suorittamien riidanalaisten hankintojen luettelosta kantaja totesi OLAFille, että tutkintapaneeli oli jo 29.6.2010 kehottanut häntä esittämään huomautuksensa tältä osin. Hän korosti katsovansa, ettei EKP:lle kuuluvien laitteiden kotiin viemisessä ollut mitään pahaa, sillä tällä tavoin hän pystyi saattamaan loppuun niiden asentamisen ja käyttöön ottamisen ja samalla säästämään työaikaa. Hän väitti, ettei hän ollut koskaan määrännyt tavaroiden ostamista pankin talousarviosta henkilökohtaiseen tai yksityiseen käyttöönsä ja että joka tapauksessa hänen perheellään ja hänellä itsellään oli aina ollut runsaasti omalla kustannuksella hankittuja tietoteknisiä laitteita ja valokuvauslaitteita. Vastauksessaan OLAFille hän vakuutti myös, ettei hän ollut koskaan antanut ohjeita hallintopalvelujen osaston tiettyjen budjettikohtien käyttämisestä kyseisiin hankintoihin, sillä kyseessä olevan hankinnan asianmukaisen budjettikohdan konkreettinen määrittäminen kuului apulaisosastopäällikölle.

50      Todettuaan, kuka työntekijöistä oli hyväksynyt noin kolmanneksen riidanalaisista hankinnoista, eli apulaisosastopäällikkö, OLAF kuuli tätä 31.10.2011.

 OLAFin kertomuksen päätelmät

51      Tutkimuksensa päätteeksi OLAF laati loppukertomuksen, jossa se suositteli kantajan osalta, että tutkimus päätettäisiin kurinpitoseuraamusten määräämiseen (jäljempänä OLAFin kertomus). Tämä 8.11.2011 laadittu kertomus sekä EKP:lle annettavat suositukset toimitettiin EKP:lle 27.1.2012. Kantaja puolestaan sai tietää OLAFilta sen tutkimuksen päättymisestä 23.1.2012.

52      OLAFin kertomuksesta ilmenee, että EKP:n työntekijä, joka on pyytänyt saada pysyä nimettömänä (jäljempänä ilmiantaja eli ”whistleblower”), paljasti hallintopalvelujen osastolla tapahtuneet mahdolliset lainvastaisuudet. Nämä lainvastaisuudet liittyivät kantajan vuonna 2010 suorittamaan kahden kannettavan navigointijärjestelmän hankintaan, vaikka kaikissa EKP:n virka-autoissa oli jo tehdasasenteinen navigointijärjestelmä, sekä seuraaviin muihin hankintoihin: useiden LED-projektorien, kolmen kameran, joista yksi ammattilaistasoa, sekä useiden kannettavien tietokoneiden ja niiden lisävarusteiden hankintaan. Ilmiantaja ilmoitti saaneensa sen käsityksen, että kantaja, joka oli joutunut merkittäviin taloudellisiin vaikeuksiin, myi omaan lukuunsa edelleen osastonsa varoilla ostettuja laitteita.

53      X-merkkisten kannettavien tietokoneiden, joita EKP:ssä ei käytetty, sekä niiden lisävarusteiden hankinnasta OLAF totesi, että hallintopalvelujen osaston tehtäviin eivät kuuluneet tällaiset tietoteknisten laitteiden hankinnat. Vaikka asiassa oli viitattu EKP:n yhden rakennuksen kokoushuoneiden varustamista langattomalla internetyhteydellä koskevaan hankkeeseen, OLAF totesi, että tämä hanke kuului tietojärjestelmien pääosastolle ja että sen yhteydessä ei ollut ostettu yhtäkään kannettavaa tietokonetta. Joka tapauksessa OLAF katsoi, että se, että kantaja oli ostanut kyseiset kannettavat tietokoneet paljon ennen tämän hankkeen käynnistämistä, vain lisäsi epäilyksiä näiden hankintojen tarkoituksenmukaisuudesta. OLAF päätteli siten, ettei tähän luokkaan kuuluvien tavaroiden hankintaa voitu selittää millään pätevällä ammatillisella perusteella.

54      Digitaalikuvakehysten (”Electronic photo frames” ja e-kirjojen (”E-books”) lukulaitteiden hankinnasta OLAF katsoi niin ikään, ettei näille hankinnoille, jotka eivät myöskään kuuluneet hallintopalvelujen osaston tehtäviin, ollut ammatillisia perusteita.

55      Vastaavasti ”muiden tietokoneiden ja niiden lisävarusteiden” (” [o]ther computers and related accessories”) hankinnasta OLAF totesi, että tällaiset hankinnat eivät kuuluneet hallintopalvelujen osaston tehtäviin ja että kantajan ja apulaisosastopäällikön esittämä perustelu eli etätyö, työn jatkuvuus ja niiden lainaaminen pankin työntekijöille kokouksiin ja esityksiin oli ristiriidassa sen kuulemien todistajanlausuntojen kanssa. OLAF päätteli siten, että kyseisille hankinnoille ei ollut ammatillisia perusteita.

56      Kannettavien navigointijärjestelmien hankinnasta OLAF totesi, että kantajan esittämä perustelu eli EKP:n autonkuljettajien tarpeisiin vastaaminen heidän pitkillä matkoillaan Saksassa ja pitkin Eurooppaa oli ristiriidassa autonkuljettajien ja apulaisosastopäällikön esittämien lausumien kanssa, joiden mukaan pankin virka-autot oli jo varustettu tehdasasenteisin integroiduin navigointijärjestelmin. OLAFin mukaan tällaisille hankinnoille ei näin ollen ollut yhtään pätevää ammatillista perustetta.

57      Muiden tietokoneiden ja niiden lisävarusteiden hankinnasta OLAF totesi, että nämä hankinnat olisi pitänyt keskittää tietojärjestelmien pääosastolle ja että ne eivät olleet perusteltuja hallintopalvelujen osaston ammatillisten tarpeiden kannalta.

58      OLAF katsoi myös, että 12 BlackBerry-puhelimen ja muiden matkapuhelimien hankinnalle ajanjaksona 2007–2010 sekä matkapuhelinliittymiä koskevien sopimusten teolle ei ollut ammatillisia perusteita ja että näiden tavaroiden ja palvelujen hankinnat eivät kuuluneet hallintopalvelujen osaston tehtäviin.

59      OLAF hylkäsi kantajan neljän digitaalikameran hankinnalle vuosina 2007 ja 2010 esittämän perustelun, jonka mukaan kyseisiä kameroita olisi käytetty laatupalvelua ja verkkosivuilla olevaa luetteloa varten. OLAF hylkäsi selitykset, joilla kantaja pyrki perustelemaan kahden näistä kameroista viemistä kotiinsa, eli tarpeen säätää niitä, ladata ne uudelleen ja lukea niiden käyttöohjeita, erityisesti sen vuoksi, että kantaja ei ollut vienyt mukanaan näitä käyttöohjeita yhdessä kameroiden kanssa.

60      Tulostimien hankinnasta OLAF katsoi, että jos hallintopalvelujen osastolla oli tällainen tarve, tämän osaston olisi pitänyt hankkia ne tietojärjestelmien osaston kautta. OLAF esitti saman toteamuksen Logitech-merkkisten tuotteiden hankinnan osalta.

61      Televisiovastaanottimen, näyttöjen ja projektorien hankinnasta OLAF katsoi, että televisiovastaanottimen ja näytön hankinta on voinut olla perusteltua EKP:n autonkuljettajien tarpeiden vuoksi. Sen sijaan OLAF ei nähnyt yhtään pätevää perustelua sellaisten projektorien ja näyttöjen hankinnalle, jotka oli väitteen mukaan tarkoitettu käytettäviksi työ- ja kokoushuoneissa pidettävissä esityksissä.

62      Pelikonsolien ja peliohjelmistojen, erityisesti päivittäisten urheilusuoritusten suunnitteluun tarkoitetun ”Body for LIFE companion” -nimisen ohjelmiston ja amerikkalaisen jalkapallojoukkueen logolla varustetun pelin hankinnasta OLAF totesi EKP:n autonkuljettajien kiistäneen, että nämä viihdelaitteistot olisivat olleet heidän käytettävissään, toisin kuin kantaja on ilmoittanut näitä hankintoja perustellakseen.

63      OLAF katsoi, että lokakuun 2007 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana hallintopalvelujen osasto oli ostanut 127 tietoteknistä ja tietotekniikkaan liittyvää tuotetta, yhteensä 411 yksittäistä esinettä, ja että se oli käyttänyt yhteensä noin 65 000 euroa hallintopalvelujen osaston keskitetyn budjetin budjettikohdasta ”hallintopalvelujen tuki – –” (”Administrative Services Support – –”). Näistä menoeristä kahteen kolmasosaan määräyksen oli antanut kantaja ja yhdestä kolmasosasta oli määrännyt apulaisosastopäällikkö.

64      OLAF totesi, että EKP oli kyennyt löytämään tai paikantamaan 95 kyseessä olevista esineistä, kun taas jäljellä olevien 316 esineen, joiden arvoksi oli arvioitu 40 674,74 euroa, sijainti ei ollut edelleenkään tiedossa. Koska yhtäkään näistä esineistä ei ollut merkitty tähän tarkoitukseen perustettuun varusteiden logistiikkajärjestelmään (”Equipment Logistics System”, jäljempänä ELS-järjestelmä) tai mihinkään muuhunkaan EKP:n inventaariojärjestelmään, oli vaikeaa selvittää, missä ne olivat. OLAF totesi kuitenkin, ettei se ollut löytänyt vahvistuksia epäilyksille, joiden mukaan kantaja olisi kavaltanut kyseiset esineet tai että joku EKP:n työntekijöistä olisi varastanut tai kavaltanut nämä esineet. Vaikka kyseiset hankinnat olivat osoitus ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnistä, OLAF ei suositellut asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi.

65      OLAF esitti tutkimuksensa päätelmien lisäksi EKP:lle useita suosituksia, ensinnäkin, että se kävisi uudelleen läpi hallintopalvelujen osaston sisäiset rahavirrat sen poissulkemiseksi, ettei joku alainen ole väärentänyt allekirjoitusta, sillä tällä ei olisi mitään lisäarvoa määräyksen antaneen valvonnalle alaisen itsenäisyyden ilmeisen puuttumisen vuoksi; toiseksi, että se rationalisoi hallintopalvelujen osaston tulosyksikköä vastaavat keskitetyt tulosyksiköt hankintajärjestelmän avoimuuden lisäämiseksi kyseisellä osastolla; kolmanneksi, että se varmistaa, että menettelyissä hallintopalvelujen osastolla noudatetaan tarkasti erittelyperiaatetta ja taataan moitteeton varainhoito; ja neljänneksi, että se käy uudelleen läpi sisäisen tarkastuksen tason, joka on yleisesti pikemminkin alhainen sekä hallintopalvelujen osastolla että tämän osaston valvonnassa.

4.     Henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan nojalla aloitettu kurinpitomenettely

 Kurinpitomenettelyn aloittaminen ja 8.3.2 artiklan mukainen kertomus

66      OLAFin kertomuksen seurauksena henkilöstöhallinnon pääosaston henkilöstöhallinnon ja sosiaalisten suhteiden osaston päällikkö sekä kaksi sosiaalisista suhteista vastaavan osaston (”Staff Relations Division”) työntekijää kuulivat kantajaa henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan perusteella (jäljempänä tutkintalautakunta). Kantaja toimitti 24.8.2012 tutkintalautakunnalle sähköpostitse joitakin asiakirjoja. Kantajan esitettyä 18.11.2012 huomautuksensa 26.9.2012 tiedoksi saamastaan kertomuksen luonnoksesta EKP:n henkilöstöosasto laati 19.11.2012 henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen, jonka otsikko on ”Kertomus ammatillisten velvollisuuksien mahdollisesta laiminlyönnistä – –” (jäljempänä 8.3.2 artiklan mukainen kertomus).

67      Kyseisessä 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomuksessa täsmennetään erityisesti seuraavaa:

”– –

[Henkilöstöhallinnon] pääosasto on laatinut tämän kertomuksen henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan perusteella esittääkseen tosiseikat ja olosuhteet, jotka koskevat [kantajan] ammatillisten velvollisuuksien mahdollista laiminlyöntiä, jotka koskevat hänen osallistumistaan hallintopalvelujen osaston suorittamiin hankintoihin ja vastuutaan niistä. – –

Kertomus perustuu [ensinnäkin] OLAFin kertomukseen – –, [toiseksi] tietoihin, jotka on saatu [sisäisen tarkastuksen osastolta] ja koskevat – – tutkintapaneelin toimintaa 26.7.2010 asti, jolloin [alkuperäinen] hallinnollinen tutkimus keskeytettiin, [kolmanneksi] [kantajan] toimittamiin tietoihin ja [neljänneksi] muihin [henkilöstöhallinnon] pääosaston käytettävissä oleviin hallinnollisiin tietoihin.

– –

[Hallintopalvelujen osasto] osti [kantajan johdolla] 127 [tietoteknistä ja tietotekniikkaan liittyvää] tuotetta, yhteensä 411 yksittäistä esinettä, joiden ammatillinen peruste voidaan kyseenalaistaa [tämän osaston] vastuualueiden vuoksi.

– –

[Hallintopalvelujen osaston kantajan johdolla] ostamista 411 yksittäisestä esineestä EKP onnistui saamaan takaisin tai paikantamaan 95 esinettä. Jäljelle jääneiden 316 esineen sijaintia ei tiedetä. Näiden puuttuvien esineiden arvioitu arvo on 40 674,74 euroa.

Koska yhtäkään näistä esineistä ei ole merkitty [ELS-järjestelmään] tai mihinkään muuhunkaan EKP:n inventaariojärjestelmään, – – puuttuvien esineiden paikantamisesta on tullut vaikeampaa. [Kantajan] mukaan niiden paikantamisen vaikeus ei johdu siitä, että niitä ei ole merkitty järjestelmään. Hänen mielestään seuraavat selitykset – – ovat mahdollisia: i) esineet ovat edelleen jossakin EKP:n varastoissa eikä niitä ole löydetty epätarkoituksenmukaisen tarkastuksen vuoksi; kuitenkin [kantajan] mielestä on kyseenalaista, että näin olisi, sillä esineet varastoihin sijoittaneet [hallintopalvelujen osaston] työntekijät muistavat tarkkaan, mihin esineet on sijoitettu, joko [inventaariojärjestelmässä] tai sen ulkopuolella; ii) [kyseisen osaston] ulkopuoliset työntekijät (muiden osastojen työntekijät tai ulkopuolisten yhtiöiden, joilla on pääsy varastoihin, työntekijät) ovat sijoittaneet esineet uudelleen [muualle] tai iii) yksi tai useampi henkilö on vienyt esineet pois joko syyllistääkseen [kantajan] tai omaa etuaan tavoitellakseen.

– –”

68      Kyseisessä 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomuksessa lueteltiin myös useita raskauttavia ja lieventäviä seikkoja kantajan toiminnalle.

69      Kantajalle ilmoitettiin 29.11.2012 päivätyllä kirjeellä johtokunnan 27.11.2012 tekemästä päätöksestä aloittaa kurinpitomenettely sekä päättää kurinpitolautakunnan kokoonpanosta, johon kuuluisivat virkamiestuomioistuimen entinen jäsen puheenjohtajana ja neljä työntekijää EKP:n eri pääosastoilta sekä varajäseniä. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin nimenomaisesti, että se ei perustunut paneelin toimintakertomukseen vaan 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen, josta kantajalle toimitettiin tässä yhteydessä jäljennös.

70      Kantajaa vastaan hyväksytyt väitteet liittyvät siihen, että kantaja oli hallintopalvelujen osaston päällikkönä tehnyt aloitteen sellaisten tavaroiden hankinnasta tai hyväksynyt tai sallinut sellaisten tavaroiden hankinnan, jotka eivät kuuluneet tämän osaston tehtäviin ja/tai joihin ei ollut käytettävä kyseisen osaston keskitettyä budjettia; että hän ei ollut suorittanut tiettyjä tehtäviä ja käyttänyt vastuutaan vaadittua huolellisuutta noudattaen eikä hän ollut käyttänyt talousarviomäärärahoja mahdollisimman tehokkaasti ja säästävästi; ja että hän oli useaan kertaan toiminut epälojaalisti kollegojaan kohtaan tai jättänyt toteuttamatta kaikkia kohtuullisia ja asianmukaisia toimenpiteitä rajoittaakseen mahdollisimman paljon EKP:n kuluja vastoin palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohtaa, menettelytapaohjeita sekä henkilöstösääntöjen 0.1.1, 0.4 ja 0.5 artiklaa ja Business Practices Handbook -käsikirjan 7 ja 8 lukua. Lisäksi kantajaa arvosteltiin siitä, että useat EKP:lle kuuluvat esineet olivat pankin tilojen ulkopuolella ja ettei hän ollut noudattanut velvollisuutta huolehtia pankin esineistä, ja siitä, että hän ei ole kyennyt selittämään, missä suuri osa hallintopalvelujen osaston hankkimista esineistä oli. Lisäksi hänen väitettiin hallinnoineen huonosti talousarviomäärärahoja.

 Kurinpitolautakunnan lausunto

71      Kantaja pyysi 4.12.2012 päivätyllä kirjeellä kahden kurinpitolautakunnan jäsenen ja toisen näistä jäsenistä varajäsenen jääväämistä sekä oikeutta tutustua kaikkiin pankin hallussa oleviin tietoihin ja asiakirjoihin.

72      Kantaja pyysi kurinpitolautakunnalta oikeutta tutustua tältä osin tiettyihin asiakirjoihin, kuten paneelin toimintakertomukseen. Koska kurinpitolautakunnalla ei ollut tätä asiakirjaa, se pyysi 11.12.2012 sisäisen tarkastuksen osastoa antamaan sen sille, jotta se voisi arvioida sen merkitystä kantajan puolustautumisoikeuksien kannalta. EKP toimitti paneelin toimintakertomuksen kurinpitolautakunnalle, ja kurinpitolautakunta ilmoitti 11.1.2013 päivätyllä puheenjohtajansa kirjeellä kantajalle, että arvioituaan pyydetyn asiakirjan merkitystä ja lisäarvoa kantajalle jo toimitettuun asiakirja-aineistoon nähden se kieltäytyi hyväksymästä paneelin toimintakertomuksen toimittamista koskevaa pyyntöä. Kurinpitolautakunta selitti kantaansa seuraavasti:

”– – Lisäksi on tarvittaessa otettu huomioon muita seikkoja, kuten kolmansien osapuolten tunnistaminen ja pyrkimys välttää [menettelyn] pitkittyminen. Kurinpitolautakunnan kannan mukaan [kantajan] puolustautumisoikeudet on taattu täysin hänelle jo toimitetuilla asiakirjoilla, erityisesti siltä osin kuin kyse on oikeudesta tutustua [asiakirjoihin]. Lisäksi kurinpitolautakunta katsoo, että [8.3.2 artiklan mukaisessa] kertomuksessa ei ole yhtäkään seikkaa, joka voitaisiin todistaa pelkästään tai pääasiallisesti viittaamalla muihin kuin [kantajan] hallussa oleviin asiakirjoihin.

– –”

73      EKP antoi sitä vastoin OLAFin kertomuksen 5.12.2012 kokonaisuudessaan tiedoksi kantajalle.

74      Kantaja esitti kirjallisia huomautuksia, muun muassa ”puolustuskirjelmän – –” kurinpitolautakunnalle 29.1.2013, ja toimitti sille muutetun lopullisen version tästä kirjelmästä kyseisen lautakunnan kuultua häntä 30.1.2013 (jäljempänä puolustuskirjelmä). Tästä kuulemistilaisuudesta laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että kantaja on riitauttanut uudelleen EKP:n päätöksen olla antamatta hänelle oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin. Kantaja väittää tältä osin, ettei ole pankin asiana arvioida, millä asiakirjoilla oli merkitystä hänen puolustuksensa kannalta, ja että hänen mukaansa kaikkia 8.3.2 artiklan mukaisesta kertomuksesta ilmeneviä tietoja ei voitu todistaa pelkästään hänen hallussaan olevien asiakirjojen perusteella.

75      Kantaja totesi kurinpitolautakunnan kuullessa häntä, että riidanalaisten hankintojen summat olivat suhteellisen vähäisiä ja edustivat vain pientä osaa hänen vastuullaan olevasta budjetista ja että nämä hankinnat olivat näkyviä ja näin ollen EKP:n kirjanpidosta, sisäisestä tarkastuksesta ja valvonnasta vastaava yksikkö saattoi valvoa niitä. Kantaja kiisti ohjeistaneensa työntekijöitään olemaan kirjaamatta hankittuja laitteita ELS-järjestelmään.

76      Tavasta palkita hallintopalvelujen osaston työntekijöitä lahjoittamalla heille arvoltaan vähäisiä esineitä kantaja väitti digitaalikuvakehysten yhteydessä, että hän oli lopettanut tämän käytännön hänen esimiehensä ilmoitettua, ettei hän hyväksynyt sitä. Kantaja perusteli sitä, että hän oli vienyt kotiinsa eri laitteita, sillä, että hänellä oli tapana työskennellä kotona, ja korosti, että kolmannes hänen palauttamistaan esineistä oli EKP:n kirjaston kirjoja, toinen kolmannes vakiovarusteita, kuten matkapuhelimia, kannettavia tietokoneita ja selkäreppuja, kun taas viimeinen kolmannes muodostui laitteista, jotka hän oli vienyt kotiinsa tehdäkseen niihin asetuksia tai tutustuakseen niihin ennen osastonsa työntekijöiden ohjeistamista niiden käyttöön.

77      Lisäksi kantaja selitti kurinpitolautakunnalle, että hän ei ollut turvautunut tarjouskilpailumenettelyyn riidanalaisten tavaroiden osalta, sillä niiden yksikköhinta oli alle 10 000 euroa. E-kirjojen lukulaitteiden hankinnasta hän korosti, että hallintopalvelujen osastolla oli painotettu paperin säästämistä ja että tällä osastolla oli sovittu kokeiltavan mahdollisuutta käyttää tätä laitetta koko henkilöstön keskuudessa, kaikilla hierarkian tasoilla.

78      Kuntoiluohjelma, jolla on tarkoitus edistää painonalennusta kaloreita polttamalla, hankittiin kantajan mukaan sen vuoksi, että tämä kuntoiluharjoituksia ehdottava ohjelma saattoi olla hyödyllinen EKP:n autonkuljettajien kunnossa pysymisen kannalta. Kantaja vahvisti, ettei hän ollut pyytänyt EKP:n työterveyshuollon lausuntoa tästä käytöstä saati tarkistanut, merkitsikö tämä aloite päällekkäisyyttä pankin olemassa olevien terveysohjelmien kanssa. Kannettavista navigointijärjestelmistä kantaja totesi, että jotkut autonkuljettajat olivat valittaneet, että EKP:n autoissa olevat tietyt järjestelmät olivat vanhentuneita, ja että siten EKP:n autoihin integroitujen navigaattorien päivittämisen sijaan oli päätetty ostaa uusia ajantasaisia kannettavia laitteita.

79      Kantaja, jolta kysyttiin hänen toiveestaan palata EKP:n palvelukseen, ilmoitti kurinpitolautakunnalle, että hän olisi valmis palaamaan palvelukseen, vaikka se saattaisi olla arkaluonteista hänelle itselleen ja muille henkilöille.

80      Kurinpitolautakunta antoi lausuntonsa 5.4.2013 (jäljempänä kurinpitolautakunnan lausunto). Kurinpitolautakunta totesi menettelystään ja asiakirjoihin tutustumista koskevasta oikeudesta seuraavaa:

”Koko menettelyssä on noudatettu sovellettavia säännöksiä ja kunnioitettu [kantajan] perusoikeuksia. Kurinpitolautakunta katsoo yksimielisesti, että [kantajan] lausunnon 14 [kohdassa] esitettyjä väitteitä ei ole näytetty toteen, ja mitä tulee erityisesti väitteeseen, joka koskee rajoitettua oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin, se korostaa, että sekä ennen kuin asia saatettiin sen käsiteltäväksi että sen jälkeen [kantajalle] on toimitettu merkittävä määrä asiakirjoja, jotta hän voisi valmistella puolustustaan. Muiden asiakirjojen toimittaminen olisi vain pitkittänyt tarpeettomasti menettelyä, ja sillä olisi mahdollisesti ollut kielteisiä vaikutuksia kolmansien etuihin ilman mitään lisäarvoa [kantajan] puolustukselle.”

81      Kurinpitolautakunta jakoi kantajan ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit kolmeen ryhmään seuraavasti:

” i) [Kantaja] teki aloitteen merkittäviin hankintoihin ja/tai hyväksyi merkittäviä hankintoja, jotka eivät kuuluneet [hallintopalvelujen osaston] tehtäviin ja/tai jotka eivät olleet EKP:n voimassa olevien käytäntöjen mukaisia. [Kantaja] ei ole osoittanut tietyissä yhteyksissä tervettä ja rakentavaa yhteistyösuhdetta suhteessa tietojärjestelmien pääosastoon, kun hän on tietyissä tapauksissa avoimesti toiminut vastoin tietojärjestelmien pääosaston kantaa olla hyväksymättä tiettyjä [hänen suunnittelemiaan] hankintoja, ja antanut pikemminkin vaikutelman henkilöstä, joka kilpailee tietojärjestelmien pääosaston kanssa. Hän on lisäksi tahallaan jättänyt noudattamatta johtokunnan ohjeita etätyössä käytettävien laitteiden osalta. Tältä osin voidaan mainita [X-merkkiset] tietokoneet, [’]kriisitapausten[’] tietokoneet, matkapuhelimet ja [17 162,49 euron määräisiä palveluja heinäkuun 2008 ja huhtikuun 2010 välillä suorittaneen teleyhtiön kanssa tehty] sopimus.

ii) [Kantaja] teki aloitteen merkittäviin hankintoihin ja/tai hyväksyi merkittäviä hankintoja, jotka eivät olleet perusteltuja yksilöityjen ja todennettujen ammatillisten tarpeiden vuoksi ja/tai joiden ammatillista perustetta ja toteutuskelpoisuutta ei ole näytetty riittävästi toteen. Tällaiset hankinnat käsittivät tietokoneita, joiden väitettiin tulevan vierailijoille tarkoitettuun tilaan, [’]kriisitapausten[’] tietokoneita, arvokkaan digitaalikameran [niin ikään] arvokkaine lisävarusteineen, e-kirjojen lukulaitteita ja miniprojektoreita. Näistä hankinnoista aiheutui merkittävää taloudellista vahinkoa EKP:lle.

iii) [Kantaja] ei ole ottanut käyttöön minkäänlaista hankittujen tavaroiden seurantajärjestelmää eikä ole antanut sitä kenenkään tehtäväksi [hallintopalvelujen osastolla], ja on siten saattanut nämä hankitut esineet [vaaraan] joutua hukkaan. Se, että [kantajalla] on ollut hyvin monia EKP:n tavaroita hallussaan EKP:n tilojen ulkopuolella ilman, että hän olisi kyennyt esittämään sille perusteluja, tekee huolellisuuden laiminlyönnistä hankittujen tavaroiden hallinnan osalta vakavampaa.”

82      Kurinpitolautakunta katsoi siten, että kantaja oli pitkän ajan kuluessa ja useita kertoja jättänyt noudattamatta palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohtaa, menettelytapaohjeita, erityisesti kyseisten ohjeiden 2, 2.2, 4.1 ja 4.2 artiklaa, sekä Business Practices Handbook -käsikirjan 7 ja 8 lukua ja aiheuttanut siten tahallisesti pankille taloudellista vahinkoa. Kurinpitolautakunta katsoi, että ”[kantajan] ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit [olivat] erittäin vakavia ja merkitsivät tietyssä määrin tahallista piittaamattomuutta EKP:n voimassa olevista säännöistä”, etenkin kun laiminlyönteihin oli syyllistynyt osastopäällikkö, joka vastaa EKP:n taloudellisten etujen turvaamisesta.

83      Kurinpitolautakunta käsitteli sitä, voivatko tällaiset tahalliset, jatkuvat ja pitkän ajanjakson kuluessa toteutetut ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit olla perusteena kurinpitotoimena toteutettavalle irtisanomiselle. Kurinpitolautakunta katsoi tältä osin, että huomioon oli otettava yksi tekijä, nimittäin EKP:n ulkoinen maine unionin toimielimenä ja eurooppalaisten veronmaksajien rahojen vartijana sekä sen asema esimerkillisenä, tehokkaana ja vastuullisena hallintoelimenä, jonka palveluksessa on epäitsekkäitä työntekijöitä. Suurin osa kurinpitolautakunnasta oli yhtä mieltä siitä, että tällainen seuraamus pitäisi määrätä, jos lisäksi todettaisiin, että ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntien syynä oli myös oman edun tavoittelu, mikä olisi korjaamattomalla tavalla vahingoittanut EKP:n ja kantajan välistä luottamussuhdetta. Käsiteltyään kysymystä oman edun tavoittelusta enemmistö kurinpitolautakunnasta ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että tällainen oman edun tavoittelu ”voitaisiin näyttää toteen sen suppeassa merkityksessä ilman pienintäkään epäilystä”, erityisesti OLAFin toteamusten ja päätelmien valossa.

84      Kurinpitolautakunta otti huomioon 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomuksessa mainitut lieventävät seikat, joita ovat hallintopalvelujen osastolla suoritettujen sisäisten tarkastusten puutteellisuudet ennen kuin kantaja tuli sen palvelukseen, tämän osaston erityinen rakenne, jossa hierarkian yläpäässä ei ole kovin monia virkoja, minkä vuoksi osaston vastuuhenkilöillä on sitäkin enemmän vastuuta, sekä kantajan erittäin hyvä ansioluettelo, mikä käy ilmi hänen arviointikertomuksistaan, ja suositteli asianmukaisena seuraamuksena kahden palkkaluokan alentamista, toisin sanoen palkkaluokan alentamista tasolle, jolla hän oli ennen ylennystään hallintopalvelujen osaston päälliköksi vuonna 2007.

5.     Riidanalainen päätös

85      Kantaja toimitti 24.4.2013 päivätyllä kirjeellään huomautuksensa kurinpitolautakunnan lausunnosta. Henkilöstöhallinnon pääosasto antoi 16.5.2013 EKP:n johtokunnalle ehdotuksen päätökseksi kurinpitolautakunnan lausunnon mukaisen seuraamuksen määräämisestä.

86      EKP:n johtokunta päätti kuitenkin 21.3.2013 pitämässään kokouksessa määrätä kantajalle seuraamukseksi hänen irtisanomisensa pankista. Johtokunnan päätöksen valmisteluasiakirjoista ilmenee, että johtokunta katsoi, että kurinpitolautakunnan yksilöimät – joskin kantajan kiistämät – ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit tämän johtotehtävissä olivat ”korjaamattomalla tavalla vahingoittaneet EKP:n nimittävän viranomaisen ja sen työntekijöiden välistä välttämätöntä luottamussuhdetta”.

87      EKP:n johtokunta määräsi siten 28.5.2013 tekemällään päätöksellä kantajalle palvelussuhteen ehtojen 44 artiklan ii alakohdassa tarkoitetun seuraamuksen irtisanoa hänet irtisanomisajan jälkeen (jäljempänä riidanalainen päätös). Tässä päätöksessä johtokunta piti raskauttavana seikkana sitä, että ”[kantaja] oli laiminlyönyt ammatilliset velvollisuutensa johtotehtävissä toimivana henkilönä, jolla on velvollisuus turvata EKP:n maine ja taloudelliset edut”, ja korosti tältä osin, että ”EKP:n uskottavuus eurooppalaisena toimielimenä perustuu – – sen asemaan esimerkillisenä, tehokkaana ja vastuullisena hallintoelimenä, jonka palveluksessa on kaikki nuhteettomuuden vaatimukset täyttävä henkilöstö”.

88      Kantaja asiamies pyysi 16.7.2013 päivätyllä kirjeellä EKP:n johtokuntaa vahvistamaan, että riidanalainen päätös perustui ainoastaan kyseisessä päätöksessä lueteltuihin asiakirjoihin, eli OLAFin kertomukseen, 4.8.2010 tehtyyn päätökseen, 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen, EKP:n 6.3.2013 Saksan viralliselle syyttäjälle toimittamaan tiedoksiantoon kantajan ammatillisten velvollisuuksien oletetusta laiminlyönnistä, kurinpitolautakunnan lausuntoon, kantajan kuulemisesta kurinpitolautakunnassa laadittuun pöytäkirjaan ja asianomaisen kurinpitolautakunnalle 29.1.2013 toimittamiin kirjallisiin huomautuksiin. Mikäli näin ei ole, EKP:tä pyydettiin toimittamaan kantajan asiamiehelle muut johtokunnan hallussa olevat asiakirjat, joihin se on tukeutunut. Kantajan asiamies huomautti lisäksi, että kantaja oli hänen välityksellään pyytänyt henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajalta jäljennöstä 6.3.2013 päivätystä kirjeestä, jonka EKP oli osoittanut Saksan viralliselle syyttäjälle.

89      Henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti 16.9.2013 päivätyllä vastauskirjeellä kantajalle, mihin asiakirjoihin EKP:n johtokunta oli tukeutunut riidanalaisen päätöksen tehdessään. Näihin asiakirjoihin eivät lukeutuneet paneelin toimintakertomus tai asiakirja, jolla EKP oli 6.3.2013 toimittanut tiedoksiannon Saksan viralliselle syyttäjälle.

 Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely

90      Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        tämän seurauksena määrää, että kantaja palaa täysimääräisesti hoitamaan tehtäviään siten, että tästä tiedotetaan asianmukaisesti, jotta kantajan maine voidaan palauttaa

–        joka tapauksessa velvoittaa EKP:n korvaamaan kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen, josta kohtuulliseksi korvaukseksi on arvioitu 20 000 euroa

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

91      EKP vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        toteaa, että kanne on perusteeton

–        velvoittaa kantajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

92      Kantaja on vastauskirjelmässään tuonut esille kysymyksen siitä, voisiko virkamiestuomioistuin määrätä prosessinjohtotoimena EKP:n toimittamaan kaikki asiakirjat, jotka liittyvät tämän toimielimen yhteyksiin Saksan virallisen syyttäjän ja OLAFin kanssa.

93      Vastauskirjelmässään EKP vastusti tällaista pyyntöä ja vetosi siihen, että virkamiestuomioistuin ei ole toimivaltainen pyytämään asiakirjoja, jotka eivät kuulu esillä olevaan menettelyyn, ja että todellisuudessa kantaja pyrkii käyttämään tätä prosessinjohtotoimea pelkästään kiertääkseen sitä, että 30.9.2013 tehtyä päätöstä olla hyväksymättä vastaavaa pyyntöä saada tutustua EKP:n asiakirjoihin vastaan kantajan toimittamaa 29.11.2013 päivättyä kirjettä, jonka otsikkona on ”Hallinnollinen uudelleentutkinta” (”A[dministrative review]”), ei ole hyväksytty.

94      Vastauskirjelmänsä ohella EKP on toimittanut paneelin toimintakertomuksesta luottamuksellisen version, joka on tarkoitettu yksinomaan virkamiestuomioistuimelle, jotta tämä voisi todeta, että kyseinen asiakirja ei sisällä muita tietoja kuin 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen sisältyvät tiedot. Pankki pyysi lisäksi, ettei virkamiestuomioistuin paljastaisi sitä kantajalle.

95      Virkamiestuomioistuin tiedusteli 17.6.2014 päivätyllä kirjaajan kirjeellä pankilta tuolloin voimassa olleen työjärjestyksensä 44 artiklan 2 kohdan perusteella syitä, joiden vuoksi paneelin toimintakertomusta pitäisi pitää luottamuksellisena. Pankkia pyydettiin erityisesti selittämään, miksi tätä asiakirjaa olisi tarpeen käsitellä luottamuksellisesti, toisin kuin OLAFin kertomusta ja 8.3.2 artiklan mukaista kertomusta, joiden perusteella EKP oli päättänyt aloittaa kurinpitomenettelyn ja jotka oli toimitettu kokonaisuudessaan kantajalle. EKP:n oli tältä osin ilmoitettava virkamiestuomioistuimelle, mitä paneelin toimintakertomuksesta ilmeneviä tosiseikkoja tai tietoja ei ollut kahdessa muussa kertomuksessa.

96      EKP selitti 30.6.2014 päivätyllä kirjeellä virkamiestuomioistuimelle, että se oli toimittanut kantajalle kaikki luottamukselliset asiakirjat, joihin kurinpitolautakunta oli tukeutunut, ja että muut sen hallussa olevat asiakirjat, joita johtokunta ei ollut käyttänyt, saattoivat siten pysyä luottamuksellisina. Pankin mukaan kaikki paneelin toimintakertomukseen sisältyvät olennaiset tiedot oli joka tapauksessa sisällytetty 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen. Jotta alkuperäisessä hallinnollisessa tutkimuksessa, jota ei saatettu loppuun, myötävaikuttaneiden henkilöiden anonymiteetti turvataan, kantajalle ei ole syytä luovuttaa paneelin toimintakertomusta.

97      Virkamiestuomioistuin esitti 23.10.2014 prosessinjohtotoimena kysymyksiä asianosaisille ja pyysi EKP:tä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, muun muassa ei-luottamuksellisen version paneelin toimintakertomuksesta. Asianosaiset noudattivat kehotuksia ja saattoivat tämän jälkeen esittää huomautuksensa toistensa vastauksista.

98      Kantaja pyysi 7.11.2014 päivätyllä kirjeellä virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 57 artiklan mukaisesti saada esittää uutta näyttöä, joka muodostui lähinnä kirjeenvaihdosta, jota oli käyty EKP:n palauttaessa hänen henkilökohtaisia tavaroitaan. EKP korosti 24.11.2014 tästä kantajan pyynnöstä esittämissään huomautuksissa, että kyseiset tavarat oli palautettu 30.5.2014 ja että oli virkamiestuomioistuimen asiana arvioida, oliko tämän uuden näytön esittämistä koskevan pyynnön esittäminen myöhässä perusteltua. Virkamiestuomioistuin päätti hyväksyä tämän uuden näytön esittämistä koskevan pyynnön.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Vaatimus, jonka mukaan kantaja on otettava takaisin tehtäväänsä

99      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä, jota sovelletaan myös EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artiklan nojalla nostettuihin kanteisiin, on katsottu, että virkamiestuomioistuimen asiana ei ole antaa määräyksiä unionin toimielimille (ks. tuomio Da Silva Pinto Branco v. unionin tuomioistuin, F‑52/09, EU:F:2010:98, 31 kohta ja tuomio DH v. parlamentti, F‑4/14, EU:F:2014:241, 41 kohta).

100    Näin ollen kantajan vaatimus, jonka mukaan hänet on otettava takaisin tehtäväänsä, on jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2.     Kumoamisvaatimus

101    Kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi kahdeksaan perusteeseen, jotka koskevat sitä, että

–        puolustautumisoikeuksia on loukattu ja palvelussuhteen ehtojen 45 artiklaa, henkilöstösääntöjen 8.3.11 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on rikottu siltä osin kuin EKP kieltäytyi antamasta hänelle oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin ja/tai tietoihin

–        henkilöstösääntöjen 8.3.5 artikla on lainvastainen puolueettomuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta

–        syyttömyysolettamaa ja puolueettomuusperiaatetta on jätetty noudattamatta ja perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaa on rikottu

–        huolellisuusvelvollisuutta on laiminlyöty käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen noudattamatta jättämisen vuoksi

–        perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty

–        johtokunta on ylittänyt toimivaltansa ja henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklaa on rikottu

–        on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe ja suhteellisuusperiaatetta on jätetty noudattamatta

–        palvelussuhteen ehtojen 44 ja 45 artikla on lainvastainen perusoikeuskirjan 28 artiklassa tarkoitettujen yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden kannalta.

102    Virkamiestuomioistuin toteaa näiden kanneperusteiden käsittelyn osalta, että palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan c kohdan mukaan ”palvelussuhteen ehtojen mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden tulkitsemisessa on otettava asianmukaisesti huomioon [unionin] toimielinten henkilöstöön sovellettavat asetuksissa, säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet”.

103    Siltä osin kuin EKP:n työntekijöihin sovellettavien sääntöjen mukainen kurinpitomenettely on tietyiltä osin samankaltainen kuin kurinpitomenettely, josta säädetään Euroopan unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa henkilöstösäännöissä, jotka perustuvat 29.2.1968 annettuun neuvoston asetukseen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (jäljempänä virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt), unionin tuomioistuimet voivat tarvittaessa soveltaa vastaavasti oikeuskäytäntöä, joka on muodostettu virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaiseen kurinpitomenettelyyn liittyen.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan, henkilöstösääntöjen 8.3.11 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista

 Asianosaisten lausumat

104    Kantaja arvostelee EKP:tä ja myös sen kurinpitolautakuntaa siitä, että hänelle ei annettu täyttä oikeutta tutustua kaikkiin pankin käytettävissä oleviin, erityisesti hänen puolestaan puhuviin tietoihin ja asiakirjoihin, joista olisi voinut olla hyötyä hänen puolustaessaan kantaansa. Kantaja vetoaa ensinnäkin erityisesti siihen, että hänen olisi puolustautumisoikeuksiaan käyttääkseen ollut välttämätöntä saada tutustua luetteloihin ei-vakiovarusteiden, tietoteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja teknisten konsulttien palvelujen hankinnoista, jotka tietojärjestelmien pääosasto, hallinnon pääosasto, henkilöstöhallinnon pääosasto ja sittemmin sisäisen tarkastuksen osaston muodostanut osasto olivat suorittaneet ajanjaksolla 2003–2010. Sama pätee kantajan mukaan sisäisen tarkastuksen osaston asiakirjoihin, jotka koskevat apulaisosastopäälliköstä tehtyjä tutkimuksia.

105    Toiseksi kantaja arvostelee EKP:tä myös siitä, että se ei hyväksynyt hänen pyyntöään toimittaa hänelle ”kaikki asiakirjat tiedotustoiminnan hoidosta ja organisaation kehityshankkeesta – – mukaan lukien hallituksen ja johtokunnan esitykset – – ja asiakirjat” sekä ”kaikki [tiedotusosaston] asiakirjat [organisaation kehityshankkeista], mukaan lukien hallituksen ja johtokunnan esitykset – – ja asiakirjat”.

106    Kantaja vetoaa kolmanneksi siihen, että hänelle ei toimitettu paneelin toimintakertomusta, jonka olemassaolosta hän sai tietää kurinpitomenettelyn kuluessa. Kuitenkin 8.3.2 artiklan mukainen kertomus perustuu osittain tähän toimintakertomukseen, ja joka tapauksessa siltä osin kuin kurinpitolautakunta tutustui siihen voidakseen vastata kantajan sille 4.12.2012 esittämään pyyntöön saada tutustua tähän asiakirjaan, kyseinen asiakirja tuli ainakin kurinpitolautakunnalle esitetystä asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä lähtien osaksi hänen kurinpitomenettelyään koskevia asiakirjoja. Koska lisäksi kyseinen lautakunta tutustui paneelin toimintakertomukseen ottaakseen 11.1.2013 kantaa kantajan 4.12.2012 esittämään pyyntöön, kyseisen toimintakertomuksen sisältö on välttämättä vaikuttanut kyseiseen lautakuntaan sen laatiessa lausuntoaan. Kantaja toteaa lisäksi, ettei hän voinut ymmärtää täysin 8.3.2 artiklan mukaista kertomusta ilman paneelin toimintakertomusta ja että tarvetta tiettyjen todistajien anonymiteetin turvaamiseen ei voida asettaa etusijalle hänen puolustautumisoikeuksiinsa nähden. Kantaja myönsi kuitenkin prosessinjohtotoimiin 6.11.2014 antamassaan vastauksessa, että kysymys ei välttämättä ollut siitä, saattoiko hän ymmärtää 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen, vaan pikemminkin siitä, oliko hänelle annettu oikeus saada kaikki EKP:n käytettävissä olevat asiakirjat.

107    Neljänneksi kantaja korostaa, että EKP:n johtokunnalle oli ilmoitettu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, että sisäisen tarkastuksen osasto oli antanut asian tiedoksi Saksan viralliselle syyttäjälle ja että riidanalaisessa päätöksessä viitataan nimenomaisesti tähän Saksan oikeusviranomaisten puoleen kääntymiseen. Tämä osoittaa kantajan mukaan, että tämä seikka oli ensiarvoisen tärkeä ja jopa ratkaiseva peruste, jonka vuoksi johtokunta päätti irtisanoa kantajan palkkaluokan alentamisen sijaan. Näissä olosuhteissa EKP ei voinut kieltäytyä antamasta hänelle oikeutta tutustua tähän Saksan viralliselle syyttäjälle toimitetun tiedoksiannon konkreettiseen sisältöön, sillä EKP oli käyttänyt sitä esittääkseen entistä enemmän syytöksiä kantajaa vastaan ja perustellakseen sitä, että hänelle määrättiin ankarampi seuraamus. Kantaja väittää lisäksi, että hänen tapauksensa tiedoksianto Saksan oikeusviranomaisille ei ole perusteltu, ja korostaa, että OLAF ei ollut suositellut asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi.

108    Kantaja kiistää lisäksi sen yhteydessä, että kurinpitolautakunta kieltäytyi 11.1.2013 antamasta hänelle oikeutta tutustua paneelin toimintakertomukseen, kurinpitolautakunnan mahdollisuuden arvioida kantajan asemasta, millä asiakirjoilla saattoi olla lisäarvoa hänen puolustukselleen.

109    EKP vaatii ensimmäisen kanneperusteen hylkäämistä ja korostaa, että se on antanut kantajalle oikeuden tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joihin riidanalainen päätös perustuu, ja että todellisuudessa kantaja ei ole tietoinen oikeuksiensa laajuudesta uskoessaan, että hänellä on oikeus saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joita hän pitää puolustuksensa kannalta hyödyllisinä, ja että hän voi tarkistaa kaikki pankin toimitiloissa olevat tiedot tai asiakirjat ilman, että riidanalaisessa päätöksessä välttämättä tukeuduttaisiin näihin tietoihin tai asiakirjoihin.

110    Paneelin toimintakertomuksesta EKP korostaa, että se laadittiin ennen riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen kurinpitomenettelyn aloittamista, että sitä ei ole koskaan toimitettu EKP:n johtokunnalle, koska se ei kuulu ”kurinpitomenettelyn täydelliseen asiakirja-aineistoon”, ja että joka tapauksessa tämän kertomuksen olennaiset seikat on otettu 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen, johon kantaja on saanut tutustua kokonaisuudessaan, samoin kuin OLAFin kertomukseen. Koska kantaja on voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen osalta, ei ole mitään perustetta antaa toista puolustautumisoikeutta paneelin toimintakertomuksen osalta sellaisenaan, varsinkin kun 8.3.2 artiklan mukainen kertomus oli ainoa asiakirja, johon päätös kantajaa koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä perustui. Se, että kurinpitolautakunta tutustui paneelin toimintakertomukseen, on ainoastaan seurausta kantajan pyynnöstä saada tutustua siihen, mutta se ei merkitse sitä, että kurinpitolautakunta olisi tukeutunut tähän kertomukseen lausuntonsa laatiessaan.

111    Tiedoksianto Saksan viralliselle syyttäjälle on erillinen kysymys, joka koskee sitä, voivatko riidanalaiset tosiseikat merkitä Saksan lain rikkomista, mutta tämä tiedoksianto ei ole ollut kantajan irtisanomisen määräävä peruste. Johtokunta mainitsi riidanalaisessa päätöksessä, että sisäisen tarkastuksen osasto on antanut asian tiedoksi Saksan viralliselle syyttäjälle, jotta ”heti alkuun täsmennettäisiin hyvin selvästi, että [tämä kysymys] kuuluu Saksan oikeusjärjestyksen toimivaltaan” toisin kuin kurinpitolautakunnan lausunto olisi voinut antaa ymmärtää. Johtokunta antoi lisäksi ymmärtää, että tällä kysymyksellä ei ollut mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen 12–14 kohdassa tarkoitettuun luottamuksen menettämiseen. Tämän osoittaa se, että apulaisosastopäällikköä koskevassa kurinpitopäätöksessä viitataan niin ikään tiedoksiantoon Saksan oikeusviranomaisille, ilman että EKP olisi päättänyt irtisanoa tätä viimeksi mainittua henkilöä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

–       Yleiset toteamukset

112    Aluksi on huomattava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jokaisella on oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset. Palvelussuhteen ehtojen 45 artiklassa taas määrätään, että kurinpitomenettelyssä on huolehdittava siitä, että työntekijälle ei määrätä kurinpitoseuraamusta ennen kuin hänelle on annettu tilaisuus vastata häntä vastaan esitettyihin väitteisiin (tuomio X v. EKP, T‑333/99, EU:T:2001:251, 176 ja 177 kohta ja tuomio Afari v. EKP, T‑11/03, EU:T:2004:77, 50 kohta).

113    Siitä, kuinka laaja oikeus asianomaisella henkilöllä on tutustua riidanalaisen päätöksen perusteena olevien pankin väitteiden tueksi esitettyihin asiakirjoihin ja todisteisiin, on todettava, että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan mukaan johtokunta tekee päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta sen jälkeen, kun asianomaiselle on toimitettu kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat ja häntä on kuultu, ja että henkilöstösääntöjen 8.3.11 artiklan mukaan ”kun [asianomainen] on saanut [8.3.2 artiklan mukaisen] kertomuksen [tässä tapauksessa 19.12.2012], hänellä on oikeus nähdä itseään koskevat asiakirjat kokonaisuudessaan ja ottaa jäljennökset kaikista menettelyyn liittyvistä, myös vastuusta vapauttamista tukevista, asiakirjoista”.

114    Vaikka EKP:hen sovellettavissa säännöksissä säädetään sellaista työntekijää varten, jota vastaan on aloitettu kurinpitomenettely, lähtökohtaisesti rajaton mahdollisuus tutustua kurinpitomenettelyn asiakirjoihin, häntä puoltavat asiakirjat mukaan lukien, niissä ei kuitenkaan säädetä tämän työntekijän mahdollisuudesta tutustua rajattomasti kaikkiin tietoihin tai asiakirjoihin, jotka sijaitsevat pankin toimitiloissa tai jotka voidaan muodostaa uudelleen olemassa olevien asiakirjojen perusteella tai pankin toimitiloissa saatavilla olevien tietojen perusteella. Mitä tulee näihin viimeksi mainittuihin uudelleen muodostettuihin tietoihin tai asiakirjoihin, joiden ei lähtökohtaisesti katsota olevan erottamaton osa kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa, henkilöstösäännöissä ei säädetä niiden luovuttamisesta viran puolesta asianomaiselle henkilölle.

115    Virkamiestuomioistuin katsoo, että oikeus saada tutustua kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoon, josta säädetään EKP:n työntekijöihin sovellettavissa säännöissä, vastaa unionin oikeudessa ja muun muassa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja kurinpitomenettelyä koskevassa unionin oikeuskäytännössä vahvistettuja vaatimuksia. EKP:n kurinpitolautakunnassa käytävän kaltaisen kurinpitomenettelyn kontradiktorinen luonne ja puolustautumisoikeudet tällaisessa menettelyssä edellyttävät, että kantaja ja tarvittaessa hänen asianajajansa voivat saada tiedon kaikista tosiseikoista, joiden perusteella kurinpitopäätös on tehty, riittävän ajoissa huomautusten esittämistä varten. Näin ollen puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää, että asianomaiselle osapuolelle on tarjottu mahdollisuus tuoda tehokkaasti esille kantansa, mutta se edellyttää myös, että hän voi esittää kantansa ainakin unionin toimielimen hallussaan pitämistä asiakirjoista, jotka paljastavat asianomaisen puolustautumisoikeuksien käyttämistä varten tärkeitä tosiseikkoja (tuomio Kaufring ym. v. komissio, T‑186/97, T‑187/97, T‑190/97–T‑192/97, T‑210/97, T‑211/97, T‑216/97–T‑218/97, T‑279/97, T‑280/97, T‑293/97 ja T‑147/99, EU:T:2001:133, 179 kohta). Vaatimusta siitä, että asianomaisen on voitava tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, ei kuitenkaan voida soveltaa kuin kurinpitomenettelyssä ja/tai hallinnon lopullisessa päätöksessä käytettyihin asiakirjoihin. Näin ollen hallinnon ei välttämättä tule toimittaa muita asiakirjoja noudattaakseen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta (ks. vastaavasti tuomio N v. komissio, T‑273/94, EU:T:1997:71, 89 kohta).

116    Virkamiestuomioistuin toteaa niin ikään, että tässä tapauksessa kantajalla on 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen tiedoksi antamisesta alkaneen kurinpitomenettelyn kuluessa ollut oikeus tutustua täysimääräisesti sekä tähän kertomukseen että OLAFin kertomukseen ja useisiin asiakirjoihin, jotka EKP on luovuttanut hänelle vastauksena hänen lukuisiin pyyntöihinsä saada tutustua asiakirjoihin.

117    Edellä esitetyn perusteella on ratkaistava, olivatko asiakirjat ja tiedot, joihin EKP kieltäytyi antamasta kantajalle oikeutta tutustua ja joista on kyse esillä olevassa kanneperusteessa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, erottamaton osa kantajan kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa ja/tai oliko niitä käytetty kurinpitolautakunnan lausunnon ja riidanalaisen päätöksen tukena.

–       Pyynnöt saada tutustua hankintaluetteloihin ja tiettyjä tietoteknisiä hankkeita koskeviin asiakirjoihin

118    Tarkasteltaessa ensinnäkin kantajan pyyntöjä siitä, että EKP ja/tai kurinpitolautakunta toimittaisivat hänelle luettelot ajanjaksona 2003–2010 tilatuista tietyistä tavaroista ja palveluista sekä kaikki asiakirjat, erityisesti hallinnon pääosaston tiedotusosastolta peräisin olevat asiakirjat, jotka liittyvät ”organisaation kehityshankkeeseen” ja ”tiedotustoiminnan hoitoon”, virkamiestuomioistuin toteaa, että vaikka nämä tiedot voitaisiin muodostaa uudelleen pankin tietokantojen perusteella, niitä ei välttämättä ollut sellaisenaan olemassa EKP:n toimitiloissa sellaisina olemassa olevina asiakirjoina, joita kantaja on tarkoittanut pyynnöissään. Asiakirja-aineistosta ei millään tavoin ilmene, että vaikka tällaisia asiakirjoja tai tietoja voi olla henkilöstöhallinnon pääosaston hallussa tai tämä pääosasto tai muut yksiköt voisivat muodostaa ne uudelleen, ne olisi toimitettu kurinpitolautakunnalle ja johtokunnalle tai olleet niiden hallussa.

119    Näin ollen näyttää siltä, että näitä asiakirjoja ja tietoja ei ole pyydetty sen vuoksi, että ne olivat kurinpitolautakunnan ja/tai johtokunnan hallussa, vaan sen vuoksi, että kantaja spekuloi, olisiko niillä todistusvoimaa hänen vastuusta vapautumisensa kannalta.

120    Tältä osin EKP:n tai kurinpitolautakunnan tehtävänä ei ole lausua tiettyjen asiakirjojen merkityksellisyydestä tai merkityksestä työntekijän puolustusta varten, koska ei voida sulkea pois, että EKP:n tai kurinpitolautakunnan merkityksettöminä pitämät asiakirjat voivat olla työntekijälle merkityksellisiä. Näin ollen EKP tai kurinpitolautakunta eivät voi yksipuolisesti sulkea hallinnollisesta menettelystä pois asiakirjoja, joita asianomainen saattaa käyttää vapautuakseen vastuusta (ks. analogisesti tuomio ICI v. komissio, T‑36/91, EU:T:1995:118, 93 kohta; tuomio Eyckeler & Malt v. komissio, T‑42/96, EU:T:1998:40, 81 kohta ja tuomio Kaufring ym. v. komissio, EU:T:2001:133, 179 ja 185 kohta).

121    Esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu tai väitetty, että kyseiset hankintaluettelot olisivat olleet sellaisinaan EKP:n tai kurinpitolautakunnan käytettävissä ja että johtokunta olisi tukeutunut näihin hankintaluetteloihin riidanalaista päätöstä tehdessään. Puolustautumisoikeuksia, erityisesti oikeutta tulla kuulluksi asiakirjoista, joita kurinpitolautakunta ja sittemmin johtokunta käyttivät riidanalaisen päätöksen perusteina, ei ole ymmärrettävä niin laajasti, että ne käsittäisivät kantajan oikeuden saada haltuunsa kaikki tiedot tai asiakirjat, jotka ovat käytettävissä tai voivat olla käytettävissä pankin toimitiloissa, pelkästään sillä perusteella, että suorittaessaan omaa tutkimustaan riidanalaisista tosiseikoista kantaja spekuloi, olisiko tällaisilla asiakirjoilla tai tiedoilla todistusvoimaa hänen vastuusta vapautumisensa kannalta.

122    Virkamiestuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että vaikka oletettaisiin, että muut EKP:n osastot olisivat voineet suorittaa riidanalaisia hankintoja vastaavia hankintoja, mitä kantaja ilmeisesti yritti todistaa pyydetyillä hankintaluetteloilla, tällaisella pankin sovellettavien säännösten noudattamatta jättämistä koskevalla toiminnalla – oletettaessa se toteen näytetyksi – ei olisi mitenkään voitu perustella toimintaa, johon kantajan väitetään tässä tapauksessa syyllistyneen, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää lieventävänä seikkana.

123    Kurinpitomenettelyn kohteena olevan kantajan vastuuta on tarkasteltava erikseen ja itsenäisesti eli riippumatta siitä, onko muita työntekijöitä vastaan tehty päätös tai tällaisen päätöksen puuttuminen mahdollisesti laillinen tai lainvastainen. Työntekijä ei näin ollen voi tehokkaasti vedota siihen seikkaan, ettei yhtä tai useaa muuta työntekijää vastaan aloitettu kurinpitomenettelyä tosiseikoista, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joihin häntä vastaan vedotaan, riitauttaakseen hänelle itselleen määrätyn seuraamuksen (ks. vastaavasti tuomio Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 134/84, EU:C:1985:297, 14 kohta ja tuomio de Compte v. parlamentti, T‑26/89, EU:T:1991:54, 170 kohta, viimeksi mainittu pysytetty muutoksenhakuasteessa tuomiolla de Compte v. parlamentti, C‑326/91 P, EU:C:1994:218, 52 kohta).

–       Pyyntö saada tutustua Saksan oikeusviranomaisille toimitettuun asiakirja-aineistoon

124    Pyynnöstä, joka koskee oikeutta tutustua sisäisen tarkastuksen osaston 6.3.2013 Saksan viralliselle syyttäjälle toimittamaan asiakirja-aineistoon, on todettava, että OLAFin kertomus, jossa ei pidetty tarpeellisena suositella ”asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi”, ei voi johtaa siihen, ettei EKP:n olisi mahdollista viedä asiaa kansallisille oikeusviranomaisille. Pankki saattoi siten institutionaalisen itsemääräämisoikeutensa puitteissa toimittaa kantajan toimintaa koskevia tietoja Saksan oikeusviranomaisille, jotta nämä tutkisivat, voitaisiinko niitä pitää Saksan lain rikkomisena ja voisivatko ne sen vuoksi olla perusteena syytteen nostamiselle.

125    Tältä osin on myös korostettava, että kuten pankki vahvisti 6.11.2014 prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa, palvelussuhteen ehdoista jäi pois 1.1.2009 voimaan tulleen muutoksen myötä, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 25 artiklasta poiketen, aikaisemmin 44 artiklassa ollut virke, jonka mukaan ”jos [EKP:n] työntekijä asetetaan syytteeseen samasta teosta, lopullinen päätös tehdään vasta, kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on antanut lainvoimaisen tuomion”.

126    Vaikka kantaja myönsi 24.11.2014 päivätyissä huomautuksissaan EKP:n prosessinjohtotoimiin antamasta edellä mainitusta vastauksesta, että istunnossa ei ollut lopulta tullut esille mitään uutta seikkaa tämän asian kanteen nostamisen jälkeen, hän esitti riidanalaista päätöstä vastaan uuden perusteen siltä osin kuin edellä mainitun virkkeen poistaminen oli hänen mukaansa lainvastaista sen vuoksi, ettei EKP:n henkilöstökomiteaa ei ollut kuultu asianmukaisesti tästä poistamisesta, ja siltä osin kuin tietyissä jäsenvaltiossa ja unionin oikeudessa tunnustettua yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely pysäyttää kurinpidollisen menettelyn, sovelletaan itsenäisesti ja se on jätetty tässä tapauksessa huomiotta.

127    On kuitenkin todettava ensinnäkin, että tällainen uusi peruste ei perustu työjärjestyksen 56 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”käsittelyn aikana esiin tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin”. Kyseinen virke poistettiin henkilöstösäännöistä ennen kurinpitomenettelyn aloittamista kantajaa vastaan, minkä vuoksi tämä peruste olisi voitu esittää kannekirjelmässä. Näin ollen näyttää siltä, että tämän perusteen esittäminen johtuu pelkästään EKP:n virkamiestuomioistuimen esittämään kysymykseen antaman vastauksen sisällöstä.

128    Toiseksi tämä uusi peruste on joka tapauksessa tehoton. Vaikka oletettaisiin, että EKP:n ja sen työntekijöiden välisissä työsuhteissa voitaisiin soveltaa kyseistä periaatetta, virkamiestuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen tekopäivänä samoin kuin istuntopäivänä Saksan virallinen syyttäjä ei ollut tehnyt syytteen nostamisesta kantajaa vastaan päätöstä, jonka perusteella olisi voitu katsoa rikosoikeudellisen menettelyn olevan vireillä.

129    Tarkasteltaessa vielä väitettä, joka koskee sitä, että kantajalle ei ole annettu oikeutta tutustua Saksan viralliselle syyttäjälle toimitettuun asiakirja-aineistoon, on todettava, että virkamiestuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei liioin ilmene, että kurinpitolautakunnalle olisi ilmoitettu tästä tiedoksiannosta tai että se olisi tukeutunut tällaiseen tietoon lausuntonsa antaessaan. Tästä seuraa, että EKP:n Saksan oikeusviranomaisille toimittama asiakirja-aineisto ei ollut tässä vaiheessa osa kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa ja että näin ollen tältä osin henkilöstösääntöjen 8.3.11 artiklaa ei voida katsoa jätetyn noudattamatta.

130    Sitä vastoin riidanalaisen päätöksen sanamuodosta itsestään ilmenee, että johtokunta on ottanut nämä tiedot huomioon.

131    EKP on vastauskirjelmässään selittänyt, että sisäisen tarkastuksen osasto oli toimittanut ”omakätisesti” tiettyjä asiakirjoja Saksan viralliselle syyttäjälle, ilmoittamatta, mistä asiakirjoista oli kysymys. Virkamiestuomioistuin katsoo tältä osin, että se, että EKP ei ole oma-aloitteisesti antanut kantajan käyttöön Saksan viralliselle syyttäjälle ”omakätisesti” toimitettuja asiakirjoja, ei itsessään merkitse henkilöstösääntöjen noudattamatta jättämistä, koska tämä toimittaminen kuuluu sen institutionaaliseen itsemääräämisoikeuteen, sillä palvelussuhteen ehtojen 3 artiklan nojalla EKP:n työntekijöiden on noudatettava voimassa olevia lakeja ja järjestysmääräyksiä. Virkamiestuomioistuin toteaa lisäksi, että vaikka kantaja on ilmoittanut saaneensa Saksan viralliselta syyttäjältä EKP:n tiedoksiannon sisältävän CD-romin, asiassa ei ole näytetty johtokunnan tukeutuneen Saksan viralliselle syyttäjälle tiedoksi annettuihin asiakirjoihin, jotka eivät sitä paitsi asiakirja-aineiston perusteella näytä olleen eri asiakirjoja kuin kantajan hallussa jo olleet asiakirjat. Virkamiestuomioistuin toteaa myös, että Saksan virallinen syyttäjä ei ollut riidanalaisen päätöksen tekopäivänä eikä liioin istuntopäivänä tehnyt päätöstä syytteen nostamisesta, kuten asianosaiset istunnossa vahvistivat.

132    Tarkasteltaessa riidanalaisessa päätöksessä mainittua tietoa, jonka mukaan EKP oli ilmoittanut kantajan tapauksesta Saksan viralliselle syyttäjälle, riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene, että tämä tieto olisi ollut ratkaiseva riidanalaista päätöstä tehtäessä, erityisesti sen vuoksi, että seuraamuksen kannalta ratkaisevat perusteet ilmenevät tämän päätöksen 11–14 kohdasta. Virkamiestuomioistuin katsoo, että vaikka kantaja olisi voinut kommentoida tätä tietoa, sillä ei olisi ollut vaikutusta riidanalaisen päätöksen 11–14 kohdassa esitettyihin perusteisiin ja siten johtokunnan hyväksymään seuraamukseen.

–       Pyyntö saada tutustua paneelin toimintakertomukseen

133    Aluksi on tuotava esille, että vaikka EKP:n kantajaa vastaan esittämien väitteiden tueksi hyväksymät seikat, jotka rajaavat siten riidanalaiseen päätökseen johtaneen kurinpitomenettelyn, ovat voineet sisältyä jo paneelin toimintakertomukseen, ne ilmenevät 8.3.2 artiklan mukaisesta kertomuksesta, johon kantaja on täysimääräisesti ottanut kantaa ja joka on annettu kurinpitolautakunnan ja johtokunnan käytettäväksi. OLAFin kertomus, joka on laadittu tässä virastossa – EKP:n sisäisen tarkastuksen osaston myötävaikutuksella ja tiettyjen työntekijöiden kuulemisen päätteeksi – tehdyn oman tutkimuksen jälkeen, on niin ikään olennainen osa kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa, johon kantaja on saanut tutustua, josta hän on voinut lausua ja johon kurinpitolautakunnan lausunto tästä lausunnosta ilmenevällä tavalla olennaisesti perustuu.

134    Virkamiestuomioistuin toteaa, että paneelin toimintakertomus laadittiin 15.3.2011 sen alkuperäisen hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä, jota ei saatettu loppuun, toisin sanoen ennen riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen kurinpitomenettelyn aloittamista henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan nojalla. Tämän kertomuksen sisällöstä riippumatta sisäisen tarkastuksen osasto totesi selvästi toimittaessaan sen 30.3.2011 OLAFille, että se sisälsi ainoastaan ”tutkintapaneelin ensisijaisia huomautuksia ja väliaikaisia toimenpiteitä hallintopalvelujen osaston [13] luokkaan kuuluvista riidanalaisista hankinnoista ja että niitä ei pidä missään tapauksessa tulkita lopullisiksi päätelmiksi kustakin näistä luokista tai muusta asiakirja-aineistoon sisältyvästä seikasta”. Vastaavasti toimittaessaan tämän kertomuksen henkilöstöhallinnon pääosastolle 22.3.2012 sisäisen tarkastuksen osasto korosti, että se ”oli ainoastaan lyhennetty kuvaus kaikista huomautuksista ja kuulemisten lopputuloksista 26.7.2010 asti ja että se oli pidettävä selvästi erillään ’perustellusta kertomuksesta asian tosiseikoista ja olosuhteista sekä väitetyn laiminlyönnin tueksi esitettyjen todisteiden riittävyydestä tai riittämättömyydestä’”.

135    Vaikka paneelin toimintakertomuksen sisältö saattoi ohjata OLAFin tutkintaa samalla tavoin kuin mikä tahansa muu EKP:n teknisen yhteistyömekanismin puitteissa OLAFin tutkintaa varten toimittama tieto ja vaikka se saattoi ohjata myös tutkintalautakuntaa sen tutkinnassa 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen antamiseksi, kyseistä toimintakertomusta ei voida pitää pankin vastuulle kuuluvana lopullisena kertomuksena toisin kuin 8.3.2 artiklan mukaista kertomusta, eikä voida myöskään katsoa, että se muodostaa yleiskirjeen nro 1/2006 6 artiklan 14 kohdassa tarkoitetun perustellun kertomuksen.

136    Kun otetaan huomioon, että paneelin toimintakertomuksessa mahdollisesti esitettävät toteamukset ja lausunnot ovat luonteeltaan alustavia ja että ilmiantajalla, joka on alun perin paljastanut hallinnolle tietyt väärinkäytökset hallintopalvelujen osastolla, on perusteltu intressi pysyä anonyyminä, virkamiestuomioistuin katsoo, että tämä kertomus on luonteeltaan valmisteleva muistio, joka on laadittu ennen kurinpitomenettelyn aloittamista ja johon päätöksentekoelin eli johtokunta ei ole tukeutunut riidanalaista päätöstä tehdessään. Näin ollen tämä valmisteleva muistio ei sisäisenä asiakirjana ollut osa kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa, ja henkilöstösääntöjen mukaisesti sen antaminen tiedoksi kantajalle ei ollut tarpeellista hänen puolustautumisoikeuksiensa suojaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio N v. komissio, EU:T:1997:71, 92 kohta).

137    Kantajan pyyntöön saada tutustua paneelin toimintakertomukseen annetusta kurinpitolautakunnan vastauksesta virkamiestuomioistuin katsoo, että kurinpitolautakunta ei käyttänyt sille näissä asioissa kuuluvaa harkintavaltaa virheellisellä tavalla katsoessaan, että koska kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistossa on riittävästi näyttöä sekä niiden tosiseikkojen osalta, joita kantajaa vastaan on esitetty, että tämän viimeksi mainitun puolustusta koskevien väitteiden tueksi, tämän asiakirjan, joka sisältää paneelin alustavat arvioinnit, lisääminen asiakirja-aineistoon ei olisi tuonut mitään lisäarvoa ja se olisi lisännyt perusteettomasti menettelyn kestoa (ks. vastaavasti tuomio R v. komissio, 255/83 ja 256/83, EU:C:1985:324, 24 kohta ja tuomio Y v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑500/93, EU:T:1996:94, 45 kohta).

138    Siitä, että kurinpitolautakunta sai haltuunsa paneelin toimintakertomuksen, koska se piti sitä tarpeellisena voidakseen vastata kantajan 11.12.2012 tekemään pyyntöön saada tutustua kyseiseen asiakirjaan, virkamiestuomioistuin toteaa, että kurinpitolautakunnan olisi varmasti ollut tarkoituksenmukaisempaa hylätä kantajan pyyntö sillä perusteella, ettei sillä ollut pyydettyä asiakirjaa. Näin ollen ei voida katsoa, että koska kurinpitolautakunta suostui pyytämään kyseistä kertomusta pankilta ja tarkastelemaan sitä voidakseen vastata kantajan tutustumispyyntöön, kyseisestä kertomuksesta tuli osa kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoa ja että kurinpitolautakunta tukeutui väistämättä kyseiseen kertomukseen lausuntonsa tekemistä varten, kun tässä lausunnossa ei ole yhtäkään viittausta paneelin toimintakertomuksen sisältöön ja kun kurinpitolautakunta on päinvastoin korostanut lausuntonsa 9 kohdassa, että se ”perustuu olennaisesti OLAFin kertomuksessa todettuihin tosiseikkoihin”.

139    Virkamiestuomioistuin toteaa ylimääräisenä toteamuksena, että joka tapauksessa vaikka hallinnolla on velvollisuus antaa henkilölle, jota kurinpitomenettely koskee, tiedoksi asiakirjat, joilla se nimenomaisesti perustelee asianomaiselle henkilölle vastaista päätöstä, ja kun pankki on henkilöstösääntöjen 8.3.11 artiklan nojalla velvollinen sallimaan tällaiselle henkilölle jäljennösten ottamisen ”kaikista menettelyyn liittyvistä, myös vastuusta vapauttamista tukevista asiakirjoista”, tiettyjen asiakirjojen paljastamatta jättäminen voi johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen vain jos esitetyt väitteet voidaan näyttää toteen vain viittaamalla näihin viimeksi mainittuihin asiakirjoihin ja kun toisin sanoen kantajan ilmoittamien asiakirjojen paljastamatta jättäminen on voinut vaikuttaa asianomaisen kannalta vahingollisella tavalla kurinpitomenettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön (ks. tuomio Tzoanos v. komissio, C‑191/98 P, EU:C:1999:565, 34 ja 35 kohta ja tuomio E v. komissio, T‑24/98 ja T‑241/99, EU:T:2001:175, 92 ja 93 kohta).

140    Vaikka oletettaisiin, että tietyt seikat paneelin toimintakertomuksesta olisi voitu jättää ottamatta 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen tai OLAFin kertomukseen tai että paneelin toimintakertomus voitaisiin rinnastaa yleiskirjeen nro 1/2006 määräysten vastaisesti annettuun perusteltuun kertomukseen, kantaja ei silti ole näyttänyt EKP:n tukeutuneen kyseiseen kertomukseen eikä erityisesti ilmoittanut, mitkä konkreettiset ja ratkaisevat seikat sekä kurinpitolautakunnan lausunnossa että riidanalaisessa päätöksessä voitaisiin näyttää toteen vain viittaamalla muihin kuin hänen tiedossaan olleisiin asiakirjoihin, tässä tapauksessa viittaamalla paneelin toimintakertomuksesta ilmenneisiin tietoihin.

141    Vaikka kantaja oli ennen kuin hän sai tutustua paneelin toimintakertomukseen vedonnut mahdollisuuteen, että tämä kertomus voi sisältää hänen puolestaan puhuvia seikkoja, virkamiestuomioistuin toteaa, että saatuaan kyseisestä kertomuksesta 9.10.2014 luottamuksellisen version kääntymällä Saksan virallisen syyttäjän puoleen ja lisäksi 10.11.2014 EKP:n toimittaman ei-luottamuksellisen version virkamiestuomioistuimen pyynnöstä kantaja tyytyi 6.11.2014 päivätyssä vastauksessaan, jota hän ei ole täydentänyt edellä mainitun 10.11.2014 tiedoksiannon jälkeen, viittaamaan muun muassa kannekirjelmänsä otteisiin ja toteamaan yleisesti neljä seikkaa, joita ei hänen mielestään ollut näytetty toteen 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomuksessa eikä myöskään OLAFin kertomuksessa, täsmentämättä kuitenkaan, mitä näiden kertomusten otteita hän tarkoitti. Tästä seikasta pankki on sitä vastoin 24.11.2014 esittämissään huomautuksissa ilmoittanut, millä asiakirjoilla kyseiset neljä seikkaa oli näytetty toteen.

142    Kantaja, jota kuultiin tästä istunnossa, viittasi esimerkkeinä kahteen paneelin toimintakertomuksen otteeseen, joita ei ollut otettu 8.3.2 artiklan mukaiseen kertomukseen. Ensimmäinen ote, jonka mukaan hallintopalvelujen osaston työntekijät olivat saaneet BlackBerry-matkapuhelimia tietojärjestelmien pääosastolta, ei muuta sitä, että kantaja itse hyväksyi tällaisten puhelimien hankinnan, vaikka tietojärjestelmien pääosasto oli kieltäytynyt toteuttamasta tällaista hankintaa. Se, että ainoastaan kahta EKP:n kuudesta autonkuljettajasta kuultiin ja että toinen heistä vahvisti, että autonkuljettajien käyttöön oli annettu videopelejä, ei merkitse sellaista seikkaa, jonka perusteella – jos se olisi annettu kantajan tietoon 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen vaiheessa – kantaja olisi voinut tehokkaasti kyseenalaistaa häntä vastaan esitetyt väitteet. Kun otetaan huomioon kantajan vastaukset, myös istunnossa esitetyt, virkamiestuomioistuin toteaa, että paneelin tietoon jo saatetut asiakirjat huomioon ottaen paneelin toimintakertomus ei sisältänyt yhtäkään kantajaa vastaan puhuvaa seikkaa, joka olisi voinut tosiasiallisesti vaikuttaa asianomaisen kannalta vahingollisella tavalla kurinpitomenettelyn kulkuun ja riidanalaisen päätöksen sisältöön, eikä myöskään yhtäkään hänen puolestaan puhuvaa seikkaa.

143    Edellä esitetyn perusteella on hylättävä ensimmäinen kanneperuste samoin kuin kantajan vaatimus, jonka mukaan pankki pitäisi velvoittaa esittämään Saksan viralliselle syyttäjälle toimitettu tiedoksianto ja paneelin toimintakertomus, joihin kantaja on tällä välin saanut tutustua muun muassa kääntymällä Saksan virallisen syyttäjän puoleen.

 Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan lainvastaisuutta puolueettomuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta

 Asianosaisten lausumat

144    Tähän kanneperusteeseen vedotessaan kantaja esittää todellisuudessa väitteen henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan lainvastaisuudesta. Kantajan mukaan virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX, joka koskee kurinpitomenettelyä, olevista 4 ja 5 artiklasta poiketen henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan mukaan henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja kuuluu kurinpitolautakuntaan. Koska henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja käyttää kantajan mukaan ”ylintä valtaa kaikkiin työntekijöihin nähden, erityisesti johtajiin sekä muihin kurinpitolautakunnan jäseniin (lukuun ottamatta sen puheenjohtajaa ja tietyssä määrin henkilöstökomitean nimeämiä jäseniä)”, henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklassa sivuutetaan puolueettomuusperiaate ja perusoikeuskirjan 47 artikla. Kantaja väittää, että tässä tapauksessa henkilöstöhallinnon pääosaston apulaispääjohtaja otti syyttäjän roolin kurinpitolautakunnan kuulemistilaisuudessa ja painotti ainoastaan kantajaa vastaan puhuvia seikkoja eikä siten noudattanut neutraalisuusperiaatetta. Henkilöstöhallinnon pääosaston apulaispääjohtaja jopa esitti häntä vastaan seikkoja, jotka hän oli selvittänyt ”omilla’ulkopuolisilla ’ tutkimuksillaan”. Tätä kantajan tunnetta puolueellisuudesta vahvistaa se, että yhdelle kurinpitolautakunnan jäsenistä oli toimitettu paneelin toimintakertomus henkilöstöhallinnon pääosaston jäsenen ominaisuudessa.

145    EKP katsoo, että toinen kanneperuste on selvästi perusteeton. Se korostaa, että henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajalla on vain yksi ääni kurinpitolautakunnassa ja että hän kuuluu siihen neljän muun jäsenen kanssa. On perusteltua, että työntekijöiden velvollisuuksien noudattamisen valvonnasta vastaavan EKP:n pääosaston, tässä tapauksessa henkilöstöhallinnon pääosaston edustaja kuuluu tähän lautakuntaan. Kantajan väitteet, jotka koskevat henkilöstöhallinnon pääosaston valtaa kurinpitolautakuntaan nähden ovat pelkkää spekulaatiota. EKP:llä on tästä todisteena se, että kurinpitolautakunta on juuri suositellut seuraamusta – kahden palkkaluokan alentamista – joka on lievempi kuin johtokunnan riidanalaisessa päätöksessä lopulta hyväksymä seuraamus. Pankin henkilöstösääntöjen ja virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen eroista pankki toteaa, että ne perustuvat yksinkertaisesti EKP:n toiminnalliseen itsenäisyyteen.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

146    EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.1 artiklan nojalla EKP:llä on toiminnallinen itsenäisyys sen henkilöstöön sovellettavien sääntöjen osalta, jotka eroavat unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavista säännöistä, joihin SEUT 336 artiklassa viitataan, ja lisäksi se on itsenäinen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden (ks. tuomio Pflugradt v. EKP, T‑178/00 ja T‑341/00, EU:T:2002:253, 48 kohta).

147    Vaikka nämä seikat eivät sinänsä estä kantajaa vetoamasta tässä tapauksessa henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan lainvastaisuuteen, on huomattava, että EKP:n ja sen työntekijöiden välinen työsuhde on sopimusoikeudellinen eikä henkilöstösääntöihin perustuva; että se kuuluu kuitenkin asiayhteyteen, jossa EKP:n työntekijät hoitavat Euroopan yleisen edun mukaisia tehtäviä, joten se on hyvin samankaltainen kuin unionin virkamiehen ja hänen toimielimensä välinen henkilöstösääntöihin perustuva suhde ja siihen voi näin ollen sisältyä kurinpitojärjestelmä; että tämä kurinpitojärjestelmä on olennainen osa ehtoja, jotka olivat kantajan tiedossa ja jotka hän hyväksyi allekirjoittaessaan vapaaehtoisesti työsopimuksensa EKP:n kanssa, sillä työsopimuksessa viitataan palvelussuhteen ehtoihin; ja että työnantajan mahdollisuudesta irtisanoa työsopimus yksipuolisesti palkansaajan vakavan laiminlyönnin vuoksi säädetään myös useimpien jäsenvaltioiden yksityisoikeudellisia työsuhteita koskevassa oikeudessa ja että useimpien eri jäsenvaltioiden oikeuksissa tähän mahdollisuuteen liittyy työntekijöitä heikommin suojaavia takeita kuin EKP:n ja sen henkilöstön välisessä työsuhteessa (tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 61 ja 68–70 kohta).

148    EKP voi institutionaalisen itsemääräämisoikeutensa puitteissa ottaa käyttöön kurinpitojärjestelmän, johon kuuluu kurinpitolautakunta, jonka kokoonpanoa koskevat säännöt voivat olla huomattavankin erilaiset kuin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 2 jaksossa olevat säännöt virkamiehiä ja unionin muita toimihenkilöitä varten säädetyn kurinpitolautakunnan osalta. Esillä olevassa asiassa kyseessä olevasta kurinpitojärjestelmästä, joka ei ollut voimassa tuomioon X v. EKP (EU:T:2001:251) johtaneessa asiassa, on katsottava, että EKP on halunnut hyvän hallinnon ja kohtuullisuuden takaamiseksi, että johtokunnan kurinpitoasiassa tekemässä päätöksessä otetaan huomioon neutraalin ja puolueettoman elimen lausunto.

149    Virkamiestuomioistuin toteaa, että henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan mukaan EKP:n kurinpitolautakuntaan kuuluvat toimielimen ulkopuolinen henkilö, joka toimii sen puheenjohtajana, ja henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja tai apulaispääjohtaja. Lisäksi siihen kuuluu kaksi EKP:n työntekijöidensä keskuudesta nimeämää muuta jäsentä ja henkilöstön edustuksen esittämä jäsen siten, että nämä kolme viimeksi mainittua jäsentä eivät voi kuulua samaan yksikköön kuin kurinpitomenettelyn kohteena oleva työntekijä. Kurinpitomenettelyn kohteena olevalla työntekijällä on mahdollisuus jäävätä yksi kurinpitolautakunnan jäsenistä.

150    Vaikka hallinnon nimeämien jäsenten ja henkilöstön edustuksen nimeämien jäsenten välille ei vahvisteta samaa tasapainoa kuin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä, virkamiestuomioistuin katsoo, että ensinnäkin kurinpitolautakunnan kokoonpano, muun muassa siltä osin, että sen jäsenet työskentelevät eri yksiköissä, toiseksi se seikka, että henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklassa säädetään, että ”kurinpitolautakunnan päätöksenteko ja työskentely ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja luottamuksellisia luottamuksellisuutta koskevien EKP:n sisäisten määräysten mukaisesti [ja että] kurinpitolautakunnan jäsenet toimivat henkilökohtaisesti ja hoitavat tehtävänsä täysin riippumattomina”, kolmanneksi se, että päätöksenteko on luonteeltaan kollegiaalista, ja neljänneksi vielä se, että asianomainen voi vaatia yhden jäsenen jääväämistä, muodostavat virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ulkopuolisessa asiayhteydessä riittävät takeet siitä, että kurinpitolautakunnan johtokuntaa varten muotoilema ja vahvistama lausunto on puolueeton ja objektiivinen (ks. vastaavasti tuomio Onidi v. komissio, T‑197/00, EU:T:2002:135, 132 kohta).

151    Tältä osin se seikka, että henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja tai apulaispääjohtaja on viran puolesta kurinpitolautakunnan jäsen, ei merkitse, toisin kuin kantaja väittää spekulatiivisesti, että hän käyttää tai voi käyttää ”ylintä valtaa kaikkiin työntekijöihin” ja siten kurinpitolautakunnan ratkaisuihin nähden.

152    Ei ole etenkään näytetty, että tällainen henkilö, vaikka hän olisi henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja, vetoaisi välttämättä kantajaa vastaan puhuviin seikkoihin. Virkamiestuomioistuin katsoo, että virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ulkopuolisessa asiayhteydessä, kuten pankin ja sen työntekijöiden välisessä työsuhteessa, on hyväksyttävää, että tällainen työntekijä edustaa pankin etuja kurinpitolautakunnassa, varsinkin kun henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ei ole jäsenenä pankin johtokunnassa, joka on kurinpitoasioissa päätöksentekovaltaa käyttävä elin.

153    Kantajan väite, jonka mukaan henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajalla tai apulaispääjohtajalla oli sisäpiiritietoa, jota hän käytti vaikuttaakseen kurinpitolautakunnan työskentelyyn, on hylättävä, sillä sitä ei ole näytetty toteen ja se on ristiriidassa näkemystenvaihdon kollegiaalisuuden periaatteen ja sen kanssa, että kullakin kurinpitolautakunnan jäsenellä on mahdollisuus laatia eriävä mielipide, mitä esimerkiksi henkilöstön edustuksen nimeämä jäsen ei varmasti olisi jättänyt tekemättä, jos hänelle olisi toimitettu kurinpitomenettelyn asiakirja-aineistoon kuulumaton asiakirja. Kantaja ei voi arvostella hallinnon nimeämää kurinpitolautakunnan jäsentä siitä, että tämä jäsen on kantajan kuulemisen yhteydessä esittänyt kurinpitolautakunnassa asianomaiselle kysymyksiä tavalla, jonka tämä henkilö käsitti häntä vastaan esitettyinä syytöksinä. Tällainen toiminta, jos oletetaan että se on näytetty toteen, ei nimittäin välttämättä ole osoitus puolueellisuudesta vaan se voidaan selittää halulla osallistua kontradiktoriseen näkemystenvaihtoon asettamalla kantaja vastakkain niiden väitteiden kanssa, joita häntä vastaan esitetään.

154    Vaikka kantaja saattoi subjektiivisesti käsittää henkilöstöhallinnon pääosaston apulaispääjohtajan hänen kuulemisensa aikana tekemät väliintulot syyttävinä, tämä ei sellaisenaan merkitse puolustautumisoikeuksien tai syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista, kun otetaan erityisesti huomioon se, että tiettyjen jäsenten irtisanomisseuraamusta puoltavasta kannasta huolimatta kurinpitolautakunta suositteli lopulta yksimielisesti lievempää seuraamusta (ks. vastaavasti tuomio Zavvos v. komissio, T‑21/01, EU:T:2002:177, 336 kohta).

155    Ei myöskään voida todeta ehdottomasti, että henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja tai apulaispääjohtaja on tehtäviensä vuoksi välttämättä eturistiriitatilanteessa eli tilanteessa, jossa työntekijä joutuu tehtäviensä hoitamisen yhteydessä lausumaan asiasta, jonka käsittelyssä tai ratkaisussa hänellä on henkilökohtainen intressi, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen riippumattomuutensa (ks. eturistiriidan käsitteestä tuomio Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 223 kohta). On erityisesti korostettava, että kuten pankki huomauttaa, tutkimuspaneelin jäsenet, 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomukseen osallistuneet EKP:n työntekijät ja kurinpitolautakunnan jäsenet olivat tässä tapauksessa kaikki eri henkilöitä.

156    Virkamiestuomioistuin toteaa lisäksi, että henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklassa ei anneta kurinpitolautakunnan puheenjohtajan tehtävää henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajalle tai apulaispääjohtajalle, vaan EKP:n ulkopuoliselle henkilölle, vaikkei tällä henkilöllä ole äänioikeutta, tässä tapauksessa virkamiestuomioistuimen entiselle jäsenelle. Henkilöstösääntöjen 8.3.6 artiklassa säädetään nimenomaisesti kunkin kurinpitojäsenen velvollisuudesta jäävätä itsensä eturistiriitatilanteessa.

157    Joka tapauksessa tuomioistuinvalvonta, jota unionin tuomioistuimet harjoittavat SEUT 270 artiklan tai, kuten tässä tapauksessa, EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä, tarjoaa mahdollisuuden asianmukaisen ja tehokkaan kanneoikeuden käyttämiseen riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, mikä mahdollistaa joka tapauksessa kantajan väittämien, myös kurinpitolautakunnan kokoonpanossa ilmenneiden puutteiden tai heikkouksien oikaisemisen (ks. vastaavasti tuomio Andreasen v. komissio, T‑17/08 P, EU:T:2010:374, 145 kohta).

158    Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.5 artiklan lainvastaisuutta, on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee syyttömyysolettaman, puolueettomuusperiaatteen sekä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan noudattamatta jättämistä

 Asianosaisten lausumat

159    Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että johtokunta ei vastannut riidanalaisessa päätöksessä väitteisiin, jotka hän oli esittänyt puolustuskirjelmässään ja jotka kurinpitolautakunta oli jättänyt huomiotta. Kantaja syyttää EKP:tä siitä, että se piti alusta alkaen häntä syyllisenä niihin tekoihin, joista häntä syytetään. Hän katsoo siten, että pankki ei ottanut huomioon hänen panostaan hallintopalvelujen osaston toiminnan monessa suhteessa merkittävään kehittämiseen. Hän katsoo myös joutuneensa puolueellisen menettelyn kohteeksi, koska kurinpitolautakunnan neljästä äänivaltaisesta jäsenestä kaksi jäsentä ja näiden joukossa varmasti henkilöstöhallinnon pääosaston apulaispääjohtaja ovat katsoneet, että todisteet osoittivat laiminlyöntien johtuvan kantajan oman edun tavoittelusta. Hän lisää esillä olevan kanneperusteen yhteydessä, että johtokunta otti riidanalaisessa päätöksessä kurinpitolautakunnan lausunnon huomioon vääristyneellä tavalla, sillä se mainitsi kahden kurinpitolautakunnan jäsenen edellä mainitun kannan, vaikka tämä lautakunta ei jäsentensä enemmistön mukaan ollut lausunnossaan vakuuttunut siitä, että oman edun tavoittelu voitiin näyttää toteen ”ilman pienintäkään epäilystä”. Tiedoksianto Saksan viralliselle syyttäjälle vastoin OLAFin suosituksia on kantajan mukaan samalla tavoin osoitus syyttömyysolettaman noudattamatta jättämisestä.

160    EKP vaatii kolmannen kanneperusteen hylkäämistä selvästi täysin perusteettomana ja korostaa heti alkuun, että johtokunnalla ei ole asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella velvollisuutta käsitellä tai tuoda esille seuraamusta koskevassa päätöksessä kaikkia kyseisen työntekijän kurinpitolautakunnassa kyseenalaistamia seikkoja. Pankki korostaa vielä, että se kantajan esille tuoma seikka, että hänet pidätettiin tehtävistään tutkinnan ajaksi, ei ole millään tavoin osoitus syyttömyysolettaman noudattamatta jättämisestä, ja että kantaja ei voi aloittaa uudelleen tehtävistä pidättämistä koskevien toimenpiteiden laillisuuden käsittelyä, joka saatettiin päätökseen tuomiolla AX v. EKP (EU:F:2012:195). Myöskään se, että kurinpitolautakunta ei päättänyt yhtyä kantajan näkemykseen, jota hän kehitteli laajasti kirjelmissään ja joihin lautakunta on tutustunut täysin, ei merkitse syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista. EKP voi myös vapaasti saattaa asian Saksan viralliselle syyttäjälle, vaikka OLAF ei olisi suositellut tällaista toimintaa.

161    Kantajan syytöksiä, joiden mukaan tutkimusmenettely, kurinpitomenettely ja riidanalainen päätös ilmentävät pankin pyrkimystä vahvistaa kantajan syyllisyys, EKP pitää täysin perusteettomina, minkä lisäksi se pitää myös valitettavana, että kantaja ”esittää vilpillisessä mielessä [tällaisia] hypoteettisia väitteitä arvovaltaiselle virkamiestuomioistuimelle”.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

162    Syyttömyysolettaman loukkaaminen voidaan todeta vain jos asiassa on ilmennyt seikkoja, jotka osoittavat hallinnon päättäneen kurinpitomenettelyn alusta alkaen, että asianomaiselle henkilölle määrätään joka tapauksessa seuraamus hänen esittämistään selityksistä riippumatta (ks. tuomio Pessoa e Costa v. komissio, T‑166/02, EU:T:2003:73, 56 kohta).

163    Kantajan tehtävistä pidättämisestä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä on todettava, että palvelussuhteen ehtojen 46 artiklassa tarjotulla mahdollisuudella pidättää työntekijä tehtävistään ei tähdätä siihen, että tälle työntekijälle määrätään seuraamus (ks. vastaavasti tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 151 kohta), vaan siihen, että hallinto voi toteuttaa turvaamistoimen varmistaakseen, ettei tämä työntekijä puutu käynnissä olevaan tutkimukseen.

164    Näiden täsmennysten jälkeen virkamiestuomioistuin katsoo, että kantaja pyrkii kolmannen kanneperusteensa yhteydessä riitauttamaan riidanalaisen päätöksen perustelut tai perustelujen puuttumisen. Siltä osin kuin tämä seikka on viidennen kanneperusteen kohteena, sitä käsitellään kyseisen kanneperusteen yhteydessä.

165    Muilta osin on todettava, että kantaja pyrkii perusteluillaan ennen kaikkea arvostelemaan kurinpitolautakuntaa ja johtokuntaa siitä, että ne eivät ole yhtyneet kantajan kurinpitomenettelyn kuluessa puolustamaan kantaan.

166    Se, että kaksi kurinpitolautakunnan jäsentä ovat ilmaisseet henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklassa sallitulla tavalla näkemyksiä, joiden mukaan väitettyjen laiminlyöntien taustalla oli asianomaisen henkilön oman edun tavoittelu, ei millään tavoin osoita, että syyttömyysolettaman periaatetta olisi loukattu. Tällainen kanta nimittäin vain kuvastaa näkemystenvaihdon kollegiaalisuuden periaatetta ja mahdollisuutta esittää mielipiteitä, jotka eriävät kurinpitolautakunnan enemmistön tekemästä lopullisesta lausunnosta. Kurinpitolautakunnan lausunnossa ei nimenomaan ole tältä osin katsottu, että oman edun tavoittelu ”voitaisiin näyttää toteen sen suppeassa merkityksessä ilman pienintäkään epäilystä”. Muilta osin kurinpitolautakunta sitä vastoin hylkäsi perusteettomina kantajan väitteet, jotka ilmenevät muun muassa hänen puolustuskirjelmästään ja jotka koskevat hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista.

167    Virkamiestuomioistuin katsoo, että se, että johtokunta päätti tässä tapauksessa määrätä seuraamuksen, joka on yksi vakavimmista henkilöstösäännöissä säädetyistä seuraamuksista, ei sellaisenaan ole osoitus syyttömyysolettaman rikkomisesta kurinpitomenettelyn aikana.

168    Tiedoksianto Saksan viralliselle syyttäjälle kuuluu EKP:n toimivaltuuksiin sen institutionaalisen itsemääräämisoikeuden puitteissa, eikä siinä oteta ennalta kantaa siihen, miten Saksan oikeusviranomaiset ratkaisevat asian omien toimivaltuuksiensa eli rikosoikeuden nojalla. Kantaja ilmoitti 6.11.2014 antamassaan vastauksessa prosessinjohtotoimiin, että hän oli saanut Saksan viralliselta syyttäjältä CD-romin, joka sisälsi EKP:n tiedoksiannon, mutta hän ei kuitenkaan kyennyt yksilöimään mitään seikkaa, joka tukisi hänen väitteitään syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamisesta.

169    Virkamiestuomioistuimen mukaan kantajan perusteluissa ei ole esitetty minkäänlaista alustavaa näyttöä, joka tukisi hänen väitteitään, jotka ovat kuitenkin vakavia ja joiden mukaan EKP olisi hänen tapauksessaan loukannut syyttömyysolettaman periaatetta.

170    Kolmas kanneperuste on siten hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen noudattamatta jättämisen vuoksi

 Asianosaisten lausumat

171    Tällä kanneperusteella kantaja arvostelee EKP:tä siitä, että kokonaisuutena alkuperäinen hallinnollinen tutkimus ja riidanalaiseen päätökseen johtanut kurinpitomenettely ovat kestäneet yli kolme vuotta. Tällainen kesto ei ole kohtuullinen, ja vaikka osa käsittelyajoista johtuu OLAFin tutkimusmenettelystä, EKP:n pitäisi olla vastuussa OLAFin tutkintaan liittyvistä käsittelyajoista, koska tämän viraston tutkintakertomukset eivät ole kannekelpoisia toimia. Kantaja vetoaa lisäksi tuomioon Andreasen v. komissio (F‑40/05, EU:F:2007:189) ja toteaa, että koko menettelyn kuluessa hänet pidätettiin tehtävistään 38 kuukauden ajaksi.

172    EKP katsoo, että neljäs kanneperuste on selvästi täysin perusteeton, ja korostaa kantajan itse myöntävän, että pankki on noudattanut henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja. Asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatetta ei ole jätetty noudattamatta. Aika, jonka kantaja on ollut pidätettynä tehtävistään, ei taas ole esillä olevan kanteen kohteena.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

173    EKP tai tapauksen mukaan OLAF on velvollinen toimimaan kurinpitoasioissa joutuisasti siitä hetkestä lähtien, kun se saa tiedon tosiseikoista ja menettelyistä, jotka saattavat merkitä EKP:n työntekijöille kuuluvien velvollisuuksien laiminlyöntejä, arvioidakseen tutkimuksen aloittamisen aiheellisuutta ja, jos tutkimus aloitetaan, sen kuluessa ja EKP:n osalta kurinpitomenettelyn toteuttamisessa (ks. analogisesti tuomio Kerstens v. komissio, F‑12/10, EU:F:2012:29, 125 kohta).

174    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kurinpitomenettelyn kulkua ajallisesti rajaavat määräajat eivät ole ehdottomia vaan muodostavat ennen kaikkea hyvän hallinnon säännön, joka velvoittaa toimielimen toteuttamaan kurinpitomenettelyn joutuisasti ja toimimaan siten, että jokainen syytetoimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa edellisestä toimenpiteestä (tuomio D v. komissio, T‑549/93, EU:T:1995:15, 25 kohta). Unionin tuomioistuimet ovat korostaneet, että kurinpitomenettelyn kohtuullista kestoa arvioitaessa niiden on ”otettava huomioon ainoastaan syytetoimenpiteen ja sitä seuranneen toimenpiteen välillä kulunut aika [ja että] tämä arviointi ei riipu kurinpitomenettelyn kokonaiskestosta” (tuomio Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑259/97, EU:T:2000:208, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

175    EKP:n on näin ollen huolehdittava kurinpitomenettelyssä siitä, että jokainen toimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa edellisestä toimenpiteestä (ks. vastaavasti tuomio Kerstens v. komissio, EU:F:2012:29, 124 kohta ja tuomio Goetz v. alueiden komitea, F‑89/11, EU:F:2013:83, 126 kohta).

176    Esillä olevassa asiassa pankki muodosti helmikuussa 2010, jolloin se sai tietoonsa ilmiantajan esittämät väitteet, tutkintapaneelin, jonka työskentelyä ei voitu saattaa päätökseen OLAFin aloitettua 1.7.2010 samoja tosiseikkoja koskevan tutkimuksen, mistä ilmoitettiin pankille 26.7.2010. OLAFin tutkimus käsitti muun muassa vierailun EKP:n tiloissa sekä EKP:n 13 työntekijän kuulemisen. OLAFin työskentely päättyi 27.1.2012, jolloin EKP:lle toimitettiin lopullinen tutkintakertomus.

177    Virkamiestuomioistuin toteaa tältä osin, että alkuperäinen hallinnollinen tutkimus ja OLAFin tutkintamenettely aloitettiin kohtuullisessa ajassa, tässä tapauksessa vähän sen jälkeen, kun pankki ja OLAF saivat tietoonsa tosiseikat ja toimet, jotka voivat merkitä EKP:n työntekijöiden velvollisuuksien laiminlyöntejä (ks. vastaavasti tuomio François v. komissio, T‑307/01, EU:T:2004:180, 48 kohta ja tuomio López Cejudo v. komissio, F‑28/13, EU:F:2014:55, 90 kohta).

178    OLAFin tutkimuksen kesto eli 19 kuukautta on kohtuullinen, kun otetaan huomioon riidanalaisten hankintojen lukumäärä ja luonne sekä joidenkin tutkimuksen kohteena olleiden esineiden teknisyys.

179    Pankki antoi tämän jälkeen 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen, jolla aloitettiin kurinpitomenettely ja vahvistettiin sen laajuus. Tämä kertomus annettiin 19.11.2012 eli sen jälkeen, kun kantajaa oli kuultu ja tämän 24.8.2012 toimittamat asiakirjat sekä 18.10.2012 esittämät huomautukset hänelle toimitetusta kertomuksen luonnoksesta oli otettu huomioon. Virkamiestuomioistuin katsoo, että yhdeksän kuukautta, jotka olivat kuluneet sen välillä, kun EKP:lle toimitettiin OLAFin kertomus ja pankki antoi 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen, ei ole kohtuuttoman pitkä aika, kun otetaan huomioon kyseessä olleet lukuisat ja laajat asiakirjat sekä kantajan esittämät lukuisat huomautukset ennen 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen antamista. EKP:tä ei voida arvostella siitä, että se on sisäisten sääntöjensä perusteella katsonut tarpeelliseksi alkuperäisen hallinnollisen tutkimuksen ja OLAFin tutkimuksen lisäksi suorittaa uuden sisäisen hallinnollisen tutkimuksen laatiakseen 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen (ks. vastaavasti tuomio Goetz v. alueiden komitea, EU:F:2013:83, 131 ja 132 kohta). Alkuperäisessä hallinnollisessa tutkimuksessa, jota ei saatettu päätökseen ja joka toteutettiin yleiskirjeen nro 1/2006 perusteella, ei otettu ennalta kantaa, kuten tämän yleiskirjeen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, kurinpitomenettelyn aloittamiseen, ja se voitiin aloittaa ainoastaan henkilöstösääntöjen 8.3 artiklan määräyksiä, erityisesti 8.3.2 artiklan määräyksiä noudattaen. Esillä olevassa asiassa tutkintapaneelin ovat sitä paitsi muodostaneet eri henkilöt kuin 8.3.2 artiklan mukaisen kertomuksen laatimiseen osallistuneet henkilöt.

180    Kurinpitolautakunta vastaanotti 27.11.2012 tapahtuneen nimittämisensä jälkeen kantajan kirjalliset ja suulliset huomautukset tammikuussa 2013 ja antoi lausuntonsa 5.4.2013. Virkamiestuomioistuin katsoo tältä osin, että kun tämä lautakunta saattoi työskentelynsä päätökseen neljässä kuukaudessa, se toimi vaadittua ripeyttä noudattaen, vieläpä monimutkaisessa asiassa ja huolimatta erityisesti kurinpitolautakunnan kuulemistilaisuudesta laadittua pöytäkirjaa koskevista kantajan lukuisista huomautuksista ja riitauttamisista.

181    Se, että riidanalainen päätös tehtiin 28.5.2013, sen jälkeen kun kantaja oli esittänyt huomautuksensa 24.4.2013, on sekä henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa tarkoitetun määräajan että käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen mukaista.

182    Esillä olevassa asiassa käydyn kurinpitomenettelyn vaiheista ilmenee, että syytetoimenpiteiden ja niitä seuraavien toimenpiteiden välissä kulunut aika on täysin kohtuullinen ja, mikäli viivästyksiä tapahtui, ne johtuivat tarpeesta kunnioittaa kantajan puolustautumisoikeuksia ja vastata hänen edustajansa esittämiin lukuisiin kommentteihin ja huomautuksiin (ks. tuomio Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, EU:T:2000:208, 125 kohta).

183    Virkamiestuomioistuin katsoo lisäksi, että kokonaisuutena sekä alkuperäinen hallinnollinen tutkimus että kurinpitomenettely toteutettiin kohtuullisessa ajassa, tässä tapauksessa kolmessa vuodessa ja kolmessa kuukaudessa. Virkamiestuomioistuin toteaa myös, että kantaja ei ole liioin väittänyt, että pankki olisi jättänyt noudattamatta jotakin kurinpitoasioissa sovellettavissa säännöissään tarkoitettua määräaikaa.

184    Lisäksi vaikka pitäisi paikkansa, että kantaja joutui ennen kurinpitomenettelyn aloittamista suoritetun tutkinnan ja kurinpitomenettelyn aikana odottamaan ja olemaan epävarmassa tilanteessa muun muassa ammatillisen tulevaisuutensa osalta, tämä seikka ei vaikuta riidanalaisen päätöksen pätevyyteen, koska tällainen tilanne on erottamaton osa kaikkia kurinpitomenettelyitä ja koska tässä tapauksessa kurinpitomenettelyn aloittaminen vastasi unionin etua, joka edellytti, että käsitellessään kahden työntekijänsä, joista toinen on kantaja, nuhteettomuuden epäilyksenalaiseksi asettavia väitteitä, EKP toteuttaa vaaditut toimenpiteet, kantajan tehtävistään pidättäminen mukaan lukien, jotta taataan tämän henkilön moitteeton käytös tehtäviensä hoitamisessa (ks. vastaavasti tuomio Pessoa e Costa v. komissio, EU:T:2003:73, 66 kohta).

185    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

 Asianosaisten lausumat

186    Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei ole perusteluja, jotka koskisivat hänen esittämiään väitteitä hänen perusoikeuksiensa loukkaamisesta, käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamisesta ja huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Päätöksessä ei ole myöskään selityksiä kantajaa vastaan esitetyistä väitteistä, väitetysti laiminlyödyistä velvollisuuksista ja siitä, miten häntä vastaan esitetyt tosiseikat liittyisivät kunkin pankin toteaman velvollisuuden laiminlyöntiin. Riidanalaisessa päätöksessä ei täsmennetä oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteita, joiden vuoksi johtokunta päätti määrätä kurinpitolautakunnan suosittelemaa seuraamusta ankaramman seuraamuksen. Tässä päätöksessä ei liioin selitetä syitä, joiden vuoksi pankki katsoi luottamussuhteen kantajaan katkenneen, vaikka kurinpitolautakunta oli lausunnossaan todennut, että luottamussuhteen voidaan todeta katkenneen ainoastaan tilanteessa, jossa kantajan on näytetty tavoitelleen omaa etuaan, eikä sellaista ole näytetty.

187    Pankki vaatii kanneperusteen hylkäämistä ja korostaa, että kantaja ei näytä perustelujensa sisältö huomioon ottaen ymmärtäneen perusteluvelvollisuuden ulottuvuutta, etenkään esillä olevan kaltaisessa asiassa, joka on hyvin asianomaisen tiedossa. EKP kiistää kantajan näkemyksen, jonka mukaan toteamus työntekijän ja tämän työnantajan välisen luottamussuhteen katkeamisesta edellyttäisi näytön esittämistä siitä, että työntekijän toimintaa ohjasi oman edun tavoittelu.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

188    SEUT 296 artiklassa tarkoitettu ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa toistettu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, jonka tarkoituksena on antaa asianomaiselle riittävät tiedot, jotta tämä voi arvioida itselleen vastaisen toimen perusteltavuutta, sekä mahdollistaa sen tuomioistuinvalvonta (ks. tuomio Michel v. parlamentti, 195/80, EU:C:1981:284, 22 kohta; tuomio Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 69/83, EU:C:1984:225, 16 kohta ja tuomio Camacho-Fernandes v. komissio, F‑16/13, EU:F:2014:51, 111 kohta).

189    Sitä, täyttävätkö yhdelle työntekijälle määrätystä seuraamuksesta tehdyn EKP:n päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on arvioitava paitsi sen sanamuodon, myös sen asiayhteyden ja kaikkien kyseessä olevaa asiaa, eli tässä tapauksessa kurinpitoasiaa koskevien oikeussääntöjen perusteella. Vaikka kurinpitolautakunta ja johtokunta ovat tässä yhteydessä velvollisia mainitsemaan tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joista niiden lausuntojen ja/tai päätösten perustelujen laillisuus riippuu, samoin kuin näkemykset, joiden vuoksi ne ovat päätökseen päätyneet, niiltä ei kuitenkaan edellytetä kaikkien niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen käsittelyä, jotka asianomainen on menettelyn kuluessa esittänyt. Päätös on joka tapauksessa riittävästi perusteltu silloin, jos se on tehty asiayhteydessä, jonka asianomainen työntekijä tuntee ja jonka perusteella hän kykenee ymmärtämään häntä kohtaan toteutettavan toimenpiteen merkityksen (tuomio EH v. komissio, F‑42/14, EU:F:2014:250, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

190    Jos – kuten tässä tapauksessa – asianomaiselle henkilölle lopuksi määrätty seuraamus on kurinpitolautakunnan ehdottamaa seuraamusta ankarampi, kun otetaan huomioon kaikille kurinpitomenettelyille ominaiset vaatimukset, on EKP:n päätöksessä, vaikka kyseessä on vain sopimukseen perustuva työsuhde, täsmennettävä syyt, joiden vuoksi pankki päätti poiketa kurinpitolautakuntansa lausunnosta (ks. vastaavasti tuomio F v. komissio, 228/83, EU:C:1985:28, 35 kohta; tuomio N v. komissio, T‑198/02, EU:T:2004:101, 95 kohta ja tuomio EH v. komissio, EU:F:2014:250, 132 kohta).

191    Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin toteaa, että asiayhteys, jossa riidanalainen päätös tehtiin, oli täysin kantajan tiedossa, erityisesti kun otetaan huomioon hänen kurinpitomenettelyn kuluessa, myös tässä menettelyssä laaduista toimenpideluonnoksista, kuten kuulemistilaisuuden pöytäkirjoista, esittämiensä lukuisten kirjallisten ja suullisten huomautustensa sisältö. Toisin kuin kantaja väittää, erityisesti häntä vastaan esitetyt väitteet ilmenivät riittävän selvästi ja täsmällisesti 8.3.2 artiklan mukaisesta kertomuksesta sekä kurinpitolautakunnan lausunnosta, sellaisina kuin ne esitetty erityisesti tämän tuomion 67, 70 ja 81 kohdassa, eli asiakirjoista, joista hän on voinut esittää kantansa ilman rajoituksia.

192    Kurinpitolautakunnan lausunnossa otetaan huomioon kantajaa vastaan esitetyt väitteet, EKP:hen sovellettavat voimassa olevat eri säännöt ja määräykset, joita kantaja oli tämän lautakunnan mukaan rikkonut, sekä syyt, joiden vuoksi se piti perusteettomina kantajan erityisesti puolustuskirjelmässään esittämiä perusteluja, joiden mukaan hänen puolustautumisoikeuksiaan ei olisi kunnioitettu. Kyseinen lautakunta viittasi lausunnossaan myös tässä lautakunnassa käsiteltyihin kysymyksiin. Siitä ilmenee, että tämän lautakunnan jäsenet olivat eri mieltä siitä, oliko kantaja syytä irtisanoa, mutta sitä vastoin yksimielisiä siitä, että irtisanominen voisi olla paikallaan, jos ”ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntien syynä oli myös oman edun tavoittelu, mikä olisi korjaamattomalla tavalla vahingoittanut EKP:n ja [kantajan] välistä luottamussuhdetta”. Tässä yhteydessä kaksi kurinpitolautakunnan jäsentä katsoi, että tähän viittaavat asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat olivat riittävän todistusvoimaisia, mutta lopulta enemmistö jäsenistä ei ollut ”täysin vakuuttunut siitä, että – –oman edun tavoittelu voitaisiin näyttää toteen sen suppeassa merkityksessä ilman pienintäkään epäilystä”.

193    Esitettyään lieventävät seikat, jotka voitaisiin ottaa huomioon kantajan tapauksessa, kurinpitolautakunnan jäsenet antoivat yksimielisesti ehdotuksensa kahden palkkaluokan alentamista koskevasta seuraamuksesta.

194    Tässä yhteydessä tehtiin riidanalainen päätös, jossa johtokunta ilmoitti ottaneensa huomioon kurinpitolautakunnan lausunnon, tämän lautakunnan erimielisyyden oman edun tavoittelua koskevasta kysymyksestä sekä kyseisessä lausunnossa mainitut lieventävät seikat. Johtokunta piti kuitenkin raskauttavana seikkana erityisesti sitä, että kantaja oli laiminlyönyt kyseiset ammatilliset velvollisuutensa sellaisen johtotehtävissä toimivan henkilön asemassa, jolla on erityinen velvollisuus suojella EKP:n mainetta ja taloudellisia etuja. Johtokunta esitti tämän jälkeen, edelleen riidanalaisessa päätöksessä, minkälaista nuhteettomuutta se edellytti työntekijöiltään, ja katsoi, että kyseiset ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit olivat korjaamattomalla tavalla vahingoittaneet luottamussuhdetta, joka pankin ja sen henkilöstön välillä on vallittava.

195    Edellä esitetyn perusteella virkamiestuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös, luettuna yhdessä kurinpitolautakunnan sen lausunnon kanssa, johon siinä viitataan, sisältää perustelut, jotka vastaavat myös pankkiin sovellettavia, tämän tuomion 188–­190 kohdassa esille tuotuja oikeuskäytännön vaatimuksia.

196    Toisin kuin kantaja väittää, johtokunta selvensi erityisesti syitä, joiden vuoksi se päätyi ankarampaan seuraamukseen kuin siihen, josta kurinpitolautakunnan jäsenet pääsivät konsensuksen avulla yhteisymmärrykseen. Tältä osin se, että johtokunnan päättämä seuraamus vastaa sitä seuraamusta, jota puolsivat kurinpitolautakunnan neljästä äänioikeutetusta jäsenestä kaksi, ei sellaisenaan ole omiaan tekemään riidanalaisesta päätöksestä perusteluvelvollisuuden kannalta virheellistä.

197    Tarkasteltaessa edellytyksiä, joiden täyttyessä pankin ja työntekijän välisen luottamussuhteen voidaan katsoa katkenneen, on korostettava, että kurinpitolautakunnan lausunto ei sido johtokuntaa, kuten henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa nimenomaisesti todetaan. Näin ollen vaikka kurinpitolautakunnan enemmistö oli yhtä mieltä siitä, että sen kannalta johtokunta voi todeta luottamussuhteen katkeamisen vain jos tämä viimeksi mainittu katsoo, että kantaja tavoitteli omaa etuaan, virkamiestuomioistuin toteaa, että johtokunta voi tässä tapauksessa katsoa sen laajan harkintavallan yhteydessä, joka sille kuuluu EKP:n työntekijöille asetettujen nuhteettomuuden vaatimusten määrittelemisessä, että luottamussuhde on katkennut myös muussa kuin kurinpitolautakunnan esittämässä tilanteessa eli vaikkei ole esitetty näyttöä kantajan oman edun tavoittelusta. Virkamiestuomioistuin toteaa lisäksi, että kantaja ei ole kurinpitolautakunnan lausunnosta 24.4.2013 esittämissään huomautuksissa varsinaisesti esittänyt nimenomaisia perusteluja luottamussuhteen katkeamista koskevasta kysymyksestä, jota kurinpitolautakunta oli kuitenkin käsitellyt johtokunnalle antamassaan lausunnossa.

198    Edellä esitetystä seuraa, että viides kanneperuste on hylättävä.

 Seitsemäs kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä ja suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämistä

 Asianosaisten lausumat

199    Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ei yksilöidä selvästi sen perusteeksi hyväksyttyjä väitteitä ja että siinä ei oteta asianmukaisesti huomioon lieventäviä seikkoja, joihin hän on vedonnut kurinpitomenettelyn kuluessa. Erityisesti kantaja korostaa, että kaikkia riidanalaisia hankintoja suoritettaessa noudatettiin täysin EKP:n voimassa olevia sääntöjä, ja että nämä hankinnat olivat muiden yksiköiden tiedossa ja näkyvillä; että hallintopalvelujen osaston talouden tarkastuksessa ja valvonnassa on todettu – myös OLAFin toimesta – puutteellisuuksia; että kun hänen esimiehensä puhuttelivat häntä tiettyjen hankintojen, nimittäin digitaalikuvakehysten ostamisen mahdottomuudesta, hän taipui heidän kantaansa; että hän ei ole saanut sovellettavista budjettisäännöistä koulutusta tai niitä koskevia erityisiä neuvoja; että hänen työpanoksensa hänen johtaessaan hallintopalvelujen osastoa mahdollistivat EKP:lle useiden miljoonien eurojen säästöt; että tällä osastolla on hyvin vähän johtotehtävissä toimivia henkilöitä; että hänelle uskotut tehtävät olivat hyvin laajoja ja että hänen oli viikoittain hyväksyttävä satoja hankintamääräyksiä ja laskuja hallintopalvelujen osaston puolesta ja että viime kädessä esillä olevat riidanalaiset hankinnat vastasivat kokonaisarvoltaan hädin tuskin yhtä tuhannesosaa osaston budjetista.

200    Kantaja väittää, että EKP määräsi hänelle kohtuuttoman seuraamuksen, kun se ei ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä seikkoja tai otti ne riittämättömästi huomioon. Tältä osin kantaja kiistää vahingoittaneensa EKP:n mainetta riidanalaiset hankinnat hyväksyessään. Hän korostaa, että hänelle oli jo määrätty seuraamus, kun hänet oli pidätetty väliaikaisesti tehtävistään, ja että kurinpitomenettely vaikutti häneen sekä ammatillisesti että yksityiselämässä.

201    EKP vaatii, että seitsemäs kanneperuste hylätään perusteettomana. Se katsoo, että kantaja on lukenut riidanalaisen päätöksen vain osittain ja jopa sitä muunnellen, sillä toisin kuin kantaja väittää, siinä otettiin kurinpitolautakunnan lausunnon 34 kohtaan viittaamalla riittävästi huomioon asian lieventävät seikat. Pankki huomauttaa, että kantaja esittää yleisiä väitteitä lieventävien seikkojen huomiotta jättämisestä yksilöimättä niitä selvästi, minkä vuoksi on pohdittava, voidaanko tällaisia yleisiä väitteitä ottaa tutkittavaksi. Joka tapauksessa pankki katsoo ottaneensa huomioon kaikki kantajan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat, mutta korostaa, että lieventävien seikkojen olemassaolo ei suoraan lain nojalla estä hänen irtisanomistaan.

202    EKP:n mukaan pankin ulkoisen maineen vahingoittumisen vaara oli ilmeinen kantajan toiminnan vuoksi, varsinkin kun kantaja ei ole kyennyt selittämään, missä suurin osa hänen valvonnassaan ostetuista tavaroista sijaitsi. Tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan tehtävistä pidättäminen olisi hänen tapauksessaan merkinnyt jo erittäin ankaraa seuraamusta, joka estäisi mahdollisuuden irtisanoa hänet, pankki huomauttaa, että tällainen tehtävistä pidättäminen ei ole seuraamus ja että joka tapauksessa luottamussuhde oli hänen tapauksessaan katkennut, minkä vuoksi määrätty seuraamus oli perusteltu.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

203    Virkamiestuomioistuimen mukaan tämä seitsemäs kanneperuste on tarkoituksenmukaista käsitellä ennen kuudetta kanneperustetta.

–       Yleiset toteamukset

204    Aluksi on todettava, että kurinpitoseuraamuksen laillisuus edellyttää aina asianomaisen syyksi luettujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden osoittamista (tuomio Daffix v. komissio, T‑12/94, EU:T:1997:208, 64 kohta; tuomio Tzikis v. komissio, T‑203/98, EU:T:2000:130, 51 kohta ja tuomio EH v. komissio, EU:F:2014:250, 90 kohta).

205    Kurinpitolautakunnan työntekijän syyksi todettujen laiminlyöntien vakavuuden arviointi ja näihin laiminlyönteihin nähden asianmukaisimman seuraamuksen valinta kuuluvat lähtökohtaisesti pankin laajaan harkintavaltaan paitsi jos määrätty seuraamus on tosiseikkoihin nähden kohtuuton (tuomio E v. komissio, EU:T:2001:175, 85 ja 86 kohta). Virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jota voidaan soveltaa EKP:n sopimussuhteisten työntekijöiden yhteydessä, tällä toimielimellä on toimivalta arvioida työntekijänsä vastuuta toisin kuin sen kurinpitolautakunta ja valita sen jälkeen kurinpitoseuraamus, joka sen mukaan on asianmukainen seuraamus todetuista kurinpitorikkomuksista (ks. tuomio Y v. yhteisöjen tuomioistuin, EU:T:1996:94, 56 kohta ja tuomio Tzikis v. komissio, EU:T:2000:130, 48 kohta).

206    Kun tosiseikkojen paikkansapitävyys on osoitettu, pankilla kurinpitoasioissa oleva laaja harkintavalta merkitsee, että tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on rajoituttava koskemaan vain sitä, että asiassa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä käytetty harkintavaltaa väärin (ks. vastaavasti tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 221 ja 222 kohta ja tuomio EH v. komissio, EU:F:2014:250, 92 kohta).

207    Arvioidessaan kurinpitoseuraamuksen oikeasuhteisuutta todettujen tosiseikkojen vakavuuteen nähden virkamiestuomioistuimen on otettava huomioon, että seuraamuksen määrittelemisen on perustuttava kokonaisarviointiin, joka pankin on suoritettava kaikista kunkin yksittäistapauksen konkreettisista tosiseikoista ja olosuhteista, minkä osalta on korostettava, että virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen tavoin EKP:n työntekijöihin sovellettavissa säännöissä ja muun muassa palvelussuhteen ehtojen 45 artiklassa ei säädetä kiinteästä yhteydestä siinä mainittujen seuraamusten ja ammatillisten velvollisuuksien mahdollisten eri laiminlyöntien välillä eikä siinä täsmennetä, missä määrin raskauttavat tai lieventävät seikat on otettava huomioon seuraamuksen valinnassa. Ensimmäisenä oikeusasteena asiaa tarkastelevan tuomioistuimen on siis rajoitettava tarkastelunsa koskemaan kysymystä siitä, painottiko pankki raskauttavia ja lieventäviä seikkoja oikeassa suhteessa, eikä tuomioistuin voi tämän tarkastelun yhteydessä korvata omalla arvioinnillaan pankin tältä osin tekemiä arvoarvostelmia (ks. tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 221 kohta; tuomio Afari v. EKP, EU:T:2004:77, 203 kohta ja tuomio BG v. oikeusasiamies, T‑406/12 P, EU:T:2014:273, 64 kohta), sillä kurinpitoseuraamuksen valinta kuuluu pankille (tuomio Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, F‑77/09, EU:F:2011:2, 132 kohta).

–       Ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit

208    Virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja ei ole kiistänyt suorittaneensa riidanalaisia tavaroiden ja palvelujen hankintoja, toisin sanoen hän ei kiistä tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä, vaan kiistää siinä yhteydessä toimineensa väärin tai syyllistyneensä minkäänlaiseen lainvastaiseen toimintaan eli niiden luonnehtimisen ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönneiksi.

209    Tästä seuraa, että tämän kanneperusteen yhteydessä ilmeinen arviointivirhe, johon kantaja väittää johtokunnan syyllistyneen, koskee ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntien toteamista ja vakavuuden arvioimista, jotka kurinpitolautakunta teki ja joihin johtokunta tukeutui päättäessään kantajalle määräämästään seuraamuksesta. Toisin kuin kantaja väittää, kurinpitolautakunnan lausunnosta ilmenee nimenomaisesti, että sen toteamat ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnit muodostuivat palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohdan, menettelytapaohjeiden 2, 2.2, 4.1, 4.2 ja 5.1 artiklan sekä Business Practices Handbook -käsikirjan 7 ja 8 luvun ohjeiden noudattamatta jättämisestä. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee niin ikään, että johtokunta vahvisti nämä kurinpitolautakunnan toteamukset.

210    Kurinpitolautakunnan lausunnossa tarkoitetuilla EKP:n työntekijöihin sovellettavilla säännöillä on tarkoitus taata, että EKP:n työntekijät osoittavat käyttäytymisellään sellaista arvokkuutta, joka noudattaa sitä erityisen hyvän ja kunnioitettavan käytöksen mallia, jota voidaan perustellusti odottaa kansainvälisen järjestön työntekijöiltä, vaikka heidän työsuhteensa perustuu sopimukseen (ks. tuomio Williams v. tilintarkastustuomioistuin, T‑146/94, EU:T:1996:34, 65 kohta ja tuomio N v. komissio, EU:T:1997:71, 127 kohta). Erityisesti palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohdassa heille asetettua velvollisuutta ”käyttäytyä työtehtäviensä ja EKP:n [unionin] elimen luonteen edellyttämällä tavalla” on tulkittava siten, että siinä asetetaan EKP:n työntekijöille muun muassa lojaaliutta ja arvokkuutta koskevat velvollisuudet, jotka ovat samankaltaiset kuin unionin virkamiehiin sovellettavat velvollisuudet (ks. tuomio Afari v. EKP, EU:T:2004:77, 193 kohta).

211    Menettelytapaohjeilla on tässä tapauksessa tarkoitus täsmentää EKP:n työntekijöiden lojaalisuusvelvollisuuden mukaisia velvollisuuksia, kuten velvollisuutta pitää esimiehet ajan tasalla, käyttäytyä esimerkillisesti ja huolehtia pankin ulkoisen maineen turvaamisesta, sekä muistuttaa kaikkiin julkisin varoin rahoitettuihin toimielimiin sovellettavista perustavanlaatuisista säännöistä, kuten siitä, että toimielimen tavaroita ja laitteita on käytettävä ainoastaan ammatillisiin tarkoituksiin ja ammatillisten tarpeiden rajoissa ja että työntekijöiden on pyrittävä järkeistämään laitteiden hankintoja ja käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaasti.

212    Business Practices Handbook -käsikirjan ohjeissa muistutetaan hyvän budjettihallinnon säännöistä, joita sovelletaan keskitettyjen tulosyksiköiden, kuten hallintopalvelujen osaston, määrärahojen tarpeen ja käytön yksilöimisessä ja jotka on otettava huomioon EKP:n muille osastoille tarjottujen palvelujen yhteydessä.

213    Sen kurinpitolautakunnan lausunnon 27 kohdassa esitetyn kuvauksen osalta, joka koskee kurinpitolautakunnan kantajan syyksi lukemia ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntejä, virkamiestuomioistuin katsoo asiakirja-aineistosta ilmenevän, että tämä lautakunta totesi perustellusti, että kantaja oli jättänyt noudattamatta palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohtaa sekä menettelytapaohjeita ja Business Practices Handbook -käsikirjan ohjeita.

214    Kun otetaan huomioon riidanalaisten hankintojen tyyppi, lukumäärä ja tiheys yli kahden ja puolen vuoden ajanjakson aikana sekä se, ettei asiassa ole esitetty konkreettisia ja vakuuttavia perusteluja sille, että tällaiset hankinnat olisivat olleet välttämättömiä kantajan vastuulla olleen hallintopalvelujen osaston perusteltujen tarpeiden vuoksi, kantaja ei voi kohtuudella väittää toimineensa pankin perusteltuja odotuksia vastaavalla tavalla, sellaisina kuin ne on vahvistettu sen antamissa sisäisissä määräyksissä, ja olleensa aiheuttamatta pankille taloudellista vahinkoa.

215    Virkamiestuomioistuin toteaa esimerkkinä, että tietoteknisten laitteiden yksittäinen hankinta toimielimen keskitetyn hankintapolitiikan, tässä tapauksessa tietojärjestelmien pääosastolle keskitetyn hankintapolitiikan ulkopuolella johti – kuten pankki on istunnossa vahvistanut – kyseisten laitteiden hankkimiseen kalliimpaan hintaan, kuten esimerkiksi ostettaessa X-merkkisiä tietokoneita, joita ei virallisesti käytetty EKP:ssä tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Toinen esimerkki toiminnasta, joka ei vastaa pankin perusteltuja odotuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu sen antamissa sisäisissä määräyksissä, ja josta aiheutui sille taloudellista vahinkoa, koskee hankintojen seurantajärjestelmän puuttumista, minkä seurauksena on muun muassa ollut mahdotonta paikantaa tarkasti monia hallintopalvelujen osaston hankkimia tavaroita ja mikä on kantajaa vastaan esitettyjen väitteiden kohteena. On myös erikoista, että toimielimen työntekijä voi viedä kotiinsa – kuten kantaja teki – merkittävän määrän tietoteknisiä laitteita ja valokuvauslaitteita taikka kannettavan navigointijärjestelmän ja säilyttää niitä siellä pitkän ajan.

216    Kantajan uuden näytön esittämistä koskevassa pyynnössään esille tuoma seikka, jonka mukaan tietyt esineet oli myöhemmin löydetty, ei muuta sitä, että kaiken kaikkiaan hän oli hankkinut useita esineitä voimassa olevien sääntöjen vastaisesti. Virkamiestuomioistuin katsoo, että tämä uuden näytön esittämistä koskeva pyyntö tukee EKP:n kuvausta kantajan työhuoneesta, joka muistutti varastoa sinne kasattujen huomattavien tavaramäärien vuoksi, joita ei sitä paitsi ollut merkitty mitenkään. Osoituksena tästä on se, että sieltä löydettiin leluja sisältäviä purkamattomia laatikoita. Tällainen seikka, varsinkin kun otetaan huomioon kyseisten laitteiden teknisyys, voi selittää sen, ettei EKP kyennyt laatimaan tyhjentäviä luetteloita, joissa erotellaan sen toimitiloissa olevat esineet niistä, joiden sijaintipaikka ei ole tiedossa, sekä kantajalle kuuluvat esineet niistä, jotka kuuluvat EKP:lle. Tämä voi siten selittää sen, että 8.3.2 artiklan mukaisessa kertomuksessa ja kurinpitolautakunnan lausunnossa esitettyjen puuttuvien esineiden lukumäärä ja tyyppi voivat hieman poiketa OLAFin kertomuksessa tai paneelin toimintakertomuksessa todetusta, ilman että tämä ero merkitsisi kuitenkaan ilmeistä arviointivirhettä. Yleisesti ottaen kantaja ei ole kyennyt esittämään näyttöä sitä vastaan, että useat hänen määräyksestään hankitut esineet puuttuivat ja että nämä hankinnat oli suoritettu ilman konkreettista ja pätevää ammatillista perustetta. EKP ei toisaalta ole määrännyt kantajalle minkäänlaista seuraamusta tiettyjen kyseessä olevien laitteiden anastamisesta.

217    Virkamiestuomioistuin katsoo näin ollen, että kuten tämän tuomion 82 ja 83 kohdassa on selostettu, kurinpitolautakunta ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä todetessaan, että kantaja on ”tahallisesti, jatkuvasti ja pitkän ajanjakson kuluessa” laiminlyönyt ammatillisia velvollisuuksiaan EKP:n työntekijänä. Se piti näitä laiminlyöntejä ”erittäin vakavi[na] ja [katsoi niiden] merkits[evän] tietyssä määrin tahallista piittaamattomuutta EKP:n voimassa olevista säännöistä”. Tästä seuraa, että EKP:n johtokunta saattoi niin ikään ilmeistä virhettä tekemättä hyväksyä nämä kurinpitolautakunnan arvioinnit, vaikka tässä päätöksessä johtokunta olisi voinut todeta yksityiskohtaisemmin, miltä osin se yhtyi näihin arviointeihin.

218    On vielä tutkittava, jättikö johtokunta ottamatta huomioon lieventäviä seikkoja tai joitakin tosiseikkoja, joihin kantaja vetoaa tai ottiko se ne huomioon riittämättömällä tavalla .

–       Lieventävien seikkojen huomioon ottaminen

219    Heti alkuun on todettava riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että johtokunta otti huomioon kolme kurinpitolautakunnan lausunnossa mainittua lieventävää seikkaa, eli hallintopalvelujen osaston sisäisen tarkastuksen puutteellisuudet ennen kuin kantaja tuli sen palvelukseen, sen, että hallintopalvelujen osastolla oli vain vähän johtotehtävissä toimivia henkilöitä sekä kantajan erittäin hyvän ansioluettelon.

220    Kantaja vetoaa kuitenkin koko asiayhteyteen, jossa hän toimi, ja korostaa, että ”[EKP] yksinkertaisesti jättänyt useat seikat ja olosuhteet huomiotta tai otti ne huomioon riittämättömällä tavalla ”.

221    Riippumatta siitä pankin esille tuomasta kysymyksestä, voidaanko tämä väite ottaa tutkittavaksi, virkamiestuomioistuin katsoo, että kantajan sekalaisessa järjestyksessä luettelemat seikat eivät osoita EKP:n johtokunnan tehneen ilmeistä arviointivirhettä tai jättäneen lieventäviä seikkoja huomiotta.

222    Kantajan perusteluista, jotka koskevat hänen esimiestensä valvontatehtäviensä yhteydessä sekä henkilöstöhallinnon pääosaston budjetoinnin, resurssienhallinnan ja organisaatiosuunnittelun osaston hallintopalvelujen osastoon hänen sinne siirtymisensä jälkeen kohdistaman budjettivalvonnan ja taloudellisen valvonnan yhteydessä tekemiä laiminlyöntejä, virkamiestuomioistuin toteaa, että kantajan esimiesten ja edellä mainitun osaston mahdolliset laiminlyönnit eivät oikeuta kantajan syyksi luettuja laiminlyöntejä, sillä kantaja on johtotehtävissä toimivana henkilönä, tässä tapauksessa hallintopalvelujen osaston päällikkönä, vastuussa omista teoistaan (ks. vastaavasti tuomio R v. komissio, EU:C:1985:324, 44 kohta; tuomio Z v. parlamentti, T‑242/97, EU:T:1999:92, 115 kohta ja tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 233 kohta).

223    Vastaavasti kantaja ei voi vedota lieventävänä seikkana siihen, että hallinnon pääosasto ja sen puitteissa kirjanpidosta ja hankinnoista vastaava osasto sekä henkilöstöhallinnon pääosasto ja sen puitteissa budjetoinnin, resurssienhallinnan ja organisaatiosuunnittelun osasto eivät varoittaneet häntä siitä, että riidanalaisia hankintoja ei voitaisi toteuttaa. Ilman että asiassa olisi tarpeen tarkastella yksityiskohtaisesti suoritettuja eri hankintoja, virkamiestuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon tiettyjen näiden hankintojen erityispiirteet, kuten pelikonsolien ja peliohjelmistojen hankinta, matkapuhelinliittymiä koskevien sopimusten tekeminen ja vastaavasti matkapuhelimien käyttöön antaminen työntekijöille, joilla ei pankin sisäisten määräysten mukaan ollut sellaisiin oikeutta, tai esineiden hankinta kantajan johtaman hallintopalvelujen osaston työntekijöille jaettaviksi lahjoiksi, kantajalla olisi pitänyt olla vakavia epäilyjä kyseisten hankintojen toteuttamisen laillisuudesta ja hänen toimintansa yhteensopivuudesta erityisesti palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohdasta sekä menettelytapaohjeista ilmenevien EKP:n selvien säännösten kanssa.

224    Se, että kantaja lopetti digitaalikuvakehysten ostot hänen esimiehensä puhuteltua häntä niistä, ei ole suinkaan lieventävä seikka, vaan sen olisi pitänyt päinvastoin saada hänet arvioimaan uudelleen tapaansa hallinnoida julkisia varoja, mikä oli hänen tehtävänsä osastopäällikkönä, jolla on itsenäinen budjetti, erityisesti hänen toteuttaessaan yksittäisiä tietoteknisten laitteiden hankintoja asiassa toimivaltaisen tietojärjestelmien pääosaston tekemistä kollektiivisista hankintapäätöksistä piittaamatta.

225    Kantajan työpanoksesta, jonka ansiosta pankki säästi hänen mukaansa merkittäviä summia, virkamiestuomioistuin toteaa ensinnäkin, että vaikka EKP:n on palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan mukaisesti otettava huomioon työntekijän ”käytös koko hänen uransa aikana”, tämä huomioon ottaminen ei välttämättä merkitse lieventävän seikan huomioon ottamista (tuomio EH v. komissio, EU:F:2014:250, 119 kohta). Toiseksi pankki saattoi perustellusti katsoa, että teot olivat niin vakavia, että vaikka kantajan ansioluettelo olisi ollut poikkeuksellinen, sillä ei olisi ollut vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio Yasse v. EIP, T‑141/97, EU:T:1999:177, 114 kohta). Erityisesti ei voida katsoa, että sillä verukkeella, että työntekijä myötävaikuttaa huomattavien kokonaissäästöjen muodostumiseen toimielimen toimintabudjettiin, tämä työntekijä voi katsoa olevansa vapautettu hyvän budjettihallinnon ja taloushallinnon perustavanlaatuisista säännöistä sillä perusteella, että kyseessä olevat tavaroiden ja palvelujen hankinnat koskevat summia, jotka ovat pieniä hänen vastuullaan olevaan kokonaisbudjettiin nähden. Oli kyseessä minkäsuuruinen summa hyvänsä, kaikki julkiset menot on suoritettava talousarviota ja tilinpitoa koskevan kurinalaisuuden sääntöjen mukaisesti.

226    Kantajan väitettä, jonka mukaan hän ei ollut saanut koulutusta budjetin hallinnoinnista ja hankintasäännöistä, virkamiestuomioistuin pitää tehottomana, sillä vaikka oletettaisiin näytetyn, ettei pankki järjestänyt riittävää koulutusta johtotehtävissä toimivalle henkilöstölleen, kantaja ei voinut tämän mahdollisen puutteen vuoksi toimia EKP:n sisäisissä asiakirjoissaan vahvistamien nimenomaisten sääntöjen vastaisesti.

227    Sama pätee kantajan väitteeseen, joka koskee hänen työmääräänsä. Vaikka hallintopalvelujen osasto olisi hallinnoinut satoja hankintamääräyksiä viikoittain, kantajalla oli apunaan apulaisosastopäällikkö. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että molemmat osallistuivat kyseenalaisiin hankintoihin, eikä virkamiestuomioistuimen mukaan hallintopalvelujen osaston käsittelemä viikoittainen hankintamäärä mitenkään oikeuta arvostelukyvyn puutetta tiettyjen tavaroiden hankinnassa, varsinkaan kun ne eivät selvästi vastanneet yksikön perusteltuja tarpeita.

228    Siitä, että muut EKP:n osastot tekivät väitetysti yhtä perusteettomia hankintoja kuin esillä olevassa asiassa kyseessä olevat hankinnat, virkamiestuomioistuin toteaa jälleen kerran, että työntekijä ei voi tehokkaasti vedota siihen seikkaan, ettei yhtä tai useaa muuta työntekijää vastaan aloitettu kurinpitomenettelyä tosiseikoista, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joihin häntä vastaan vedotaan, riitauttaakseen hänelle itselleen määrätyn seuraamuksen (ks. vastaavasti tuomio Williams v. tilintarkastustuomioistuin, EU:C:1985:297, 14 kohta ja tuomio de Compte v. parlamentti, EU:T:1991:54, 170 kohta).

229    Edellä esitetystä seuraa, ettei riidanalaisessa päätöksessä tehty ilmeistä arviointivirhettä riidanalaisten tosiseikkojen ja lieventävien seikkojen huomioon ottamisessa. Näin ollen on tutkittava kurinpitoasioissa sovellettavan oikeuskäytännön mukaisesti, painottiko pankki raskauttavia ja lieventäviä seikkoja oikeassa suhteessa, minkä osalta on täsmennettävä, ettei tuomioistuin voi tämän tarkastelun yhteydessä korvata omalla arvioinnillaan pankin tältä osin tekemiä arvoarvostelmia.

–       Määrätyn seuraamuksen oikeasuhteisuus

230    Tältä osin on heti alkuun korostettava, että johtokunta otti riidanalaisessa päätöksessä huomioon kurinpitolautakunnan hyväksymät lieventävät seikat, mutta hyväksyi myös tämän tuomion 87 kohdassa mainitun lieventävän seikan.

231    Virkamiestuomioistuin toteaa, että EKP:n työntekijöihin sovellettavista säännöistä ilmenee EKP:n työntekijän lojaalisuusvelvollisuus hänen työnantajanaan olevaa toimielintä kohtaan, ja hänen on tämän velvollisuuden johdosta käyttäydyttävä, etenkin jos hän on kantajan tavoin korkeassa palkkaluokassa, tavalla, joka ei anna aihetta minkäänlaisille epäilyksille, jotta pankin ja tämän työntekijän välinen luottamussuhde säilyy (tuomio N v. komissio, EU:T:1997:71, 129 kohta).

232    Kun otetaan huomioon unionin ja sen työntekijöiden välisen luottamussuhteen merkitys sekä unionin sisäisen toiminnan kannalta että sen ulospäin itsestään antaman kuvan kannalta ja kurinpitolautakunnan lausunnossa mainittujen palvelussuhteen ehtojen 4 artiklan a alakohdan ja menettelytapaohjeiden yleinen sanamuoto, niillä katetaan kaikki tilanteet ja kaikenlainen käytös, jonka osalta EKP:n työntekijän on kohtuudella ymmärrettävä, kun otetaan huomioon hänen palkkaluokkansa ja hoitamansa tehtävät sekä asian olosuhteet, että se on omiaan vaikuttamaan kolmansien silmissä käytökseltä, joka voi aiheuttaa sekaannusta siitä, mitä intressejä unioni, jota hänen oletetaan palvelevan, tavoittelee (ks. analogisesti tuomio Gomes Moreira v. ECDC, F‑80/11, EU:F:2013:159, 63 kohta).

233    Siinä erityisessä asiayhteydessä, jossa unionin rahoitusalan toimielin eli pankki toimii sopimusperusteisena työnantajana, virkamiestuomioistuimen on tutkittava työntekijän syyksi luettujen tosiseikkojen ja määrätyn seuraamuksen oikeasuhteisuutta niiden tavoitteiden ja tehtävien valossa, jotka pankin on täytettävä (ks. vastaavasti tuomio Yasse v. EIP, EU:T:1999:177, 108 kohta). Tältä osin virkamiestuomioistuin katsoo, että kantajalla, joka toimi hallintopalvelujen osaston päällikkönä johtotehtävissä, oli huomattava vastuu pankin maineen ja taloudellisten etujen säilyttämisessä. Kun otetaan huomioon pankin vastuu unionin rahapolitiikan johtamisessa, pankin maine perustuu sen asemaan esimerkillisenä, tehokkaana ja vastuullisena hallintoelimenä, mikä edellyttää, että sillä on palveluksessaan ”kaikki nuhteettomuuden vaatimukset täyttävä” henkilöstö. Tästä muistutetaan menettelytapaohjeiden 2.2 kohdassa, jonka mukaisesti EKP:n työntekijöiden ”edellytetään muistavan tehtäviensä ja velvollisuuksiensa tärkeys ja ottavan huomioon yleisön odotukset EKP:n työntekijöiden moraalista, käyttäytyvän tavalla, joka ylläpitää ja edistää yleisön luottamusta EKP:hen, sekä edistävän tehokasta hallintoa”.

234    Kuten unionin tuomioistuimet ovat todenneet, kun kyse on unionin rahoitusalan toimielimestä (ks. tuomio Yasse v. EIP, EU:T:1999:177, 110 kohta), tällaiset velvollisuudet ovat ensisijaisen tärkeitä pankille annettujen tavoitteiden saavuttamisessa, ja ne muodostavat olennaisen osan käytöstä, joka tämän toimielimen työntekijöiden on omaksuttava toimielimen riippumattomuuden ja arvokkuuden säilyttämiseksi.

235    Kun näissä olosuhteissa otetaan huomioon väitettyjen ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntien vakavuus, tahallisuus ja toistuminen pitkän ajanjakson aikana, siten kuin kurinpitolautakunta ja johtokunta ovat katsoneet, sekä se, millaista nuhteettomuutta pankki katsoo perustellusti voivansa edellyttää työntekijöiltään, mikä on arvoarvostelma, jonka osalta tuomioistuin ei voi korvata toimielimen arviointia omalla arvioinnillaan, virkamiestuomioistuin katsoo, että johtokunta saattoi hyväksyä riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän raskauttavan seikan kantajan tapauksessa. Virkamiestuomioistuin katsoo myös, että pankki on tässä tapauksessa painottanut raskauttavia ja lieventäviä seikkoja oikeassa suhteessa.

236    Erityisesti oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten perusteella pankki voi katsoa, että riidanalaisella toiminnallaan lieventävistä seikoista huolimatta kantaja vahingoitti peruuttamattomalla tavalla luottamussuhdetta, joka yhdisti hänet pankkiin. Esillä olevan kaltaisessa tilanteessa pankki nimittäin voi sille henkilöstönsä nuhteettomuutta koskevien vaatimusten määrittelemisessä kuuluvan laajan harkintavallan yhteydessä katsoa, että huolimatta kantajan toiveesta jatkaa työsuhdetta, tämän luottamussuhteen palauttaminen on poissuljettu, mikä näin ollen tekee vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi unionin pankille uskomien tehtävien täyttämisen yhteistyössä tämän työntekijän kanssa (ks. vastaavasti tuomio Gomes Moreira v. ECDC, EU:F:2013:159, 67 kohta).

237    Vaikka kurinpitolautakunnan esittämä lievempi seuraamus olisi, kuten kantaja väitti istunnossa, merkinnyt hänen siirtämistään tehtäviin, joihin ei sisälly keskitetyn budjetin hallinnointia, ja vaikka näin ollen tehtävät, jotka eivät ole johtotehtäviä, eivät välttämättä olisi edellyttäneet yhtä suurta luottamusta kuin hänen työsuhteensa pankkiin osastopäällikkönä, virkamiestuomioistuin katsoo, että EKP voi laajan harkintavaltansa puitteissa ja sen ja työntekijän välisen sopimukseen perustuvan työsuhteen kannalta katsoa, että kurinpitolautakunnan esittämä seuraamus oli riittämätön merkittävästä keskitetystä budjetista vastuussa olleen henkilön tekemien virheiden kannalta, ja että kun otetaan huomioon yhden sen johtajan, jolta odotetaan esimerkillistä käytöstä, ammatillisten velvollisuuksiensa laiminlyönnin tahallisuus ja vakavuus, oli luottamussuhde katkennut lopullisesti.

238    Edellä esitetyn perusteella seitsemäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Kuudes kanneperuste, joka koskee johtokunnan harkintavallan ylittämistä ja henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklan noudattamatta jättämistä

 Asianosaisten lausumat

239    Tässä kanneperusteessaan kantaja väittää, että johtokunnalla on valta lausua ainoastaan kurinpitolautakunnan vahvistamista ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönneistä määrättävän seuraamuksen valinnasta. Kantajan mukaan johtokunta ei kuitenkaan ole toimivaltainen lausumaan siitä, onko tosiseikat aineellisesti näytetty toteen. Esillä olevassa asiassa johtokunta otti kantajan mukaan kurinpitolautakunnan lausunnon vääristyneellä tavalla huomioon, kun se puuttui asiaan aivan kuin se olisi ”kurinpitolautakunnan epävirallinen viides jäsen, saadakseen implisiittisesti äänten tasapainoa horjutetuksi ja päätetyksi, että oman edun tavoittelu oli ilmeistä”. Johtokunta on todennut oman edun tavoittelun siinä, missä kurinpitolautakunta oli todennut, ettei sitä voitu näyttää tässä tapauksessa toteen. Johtokunta ylitti siten kantajan mukaan toimivaltansa, kun se itse päätti, että tosiseikat oli näytetty toteen, sen sijaan, että se olisi tyytynyt päättämään asianmukaisesta seuraamuksesta.

240    EKP vaatii, että kuudes kanneperuste on hylättävä selvästi perusteettomana, ja toteaa, että pelkästään riidanalaisen päätöksen lukemisen perusteella on selvää, että johtokunta ei muunnellut tai mitenkään muutenkaan muuttanut kurinpitolautakunnan tosiseikkoja koskevia toteamuksia ja oikeudellista arviointia.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

241    Henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklan nojalla kurinpitolautakunta antaa ”sen kaikkien jäsenten allekirjoittaman lopullisen lausunnon siitä, tapahtuivatko väitetyt teot todella, merkitsevätkö ne ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä sekä kaikista kurinpitoseuraamuksista”, ja näiden samojen sääntöjen 8.3.17 artiklan nojalla ”johtokunta päättää parhaiten soveltuvasta kurinpitoseuraamuksesta [ottaen] huomioon kurinpitolautakunnan suositukset mutta ne eivät sido johtokuntaa”.

242    Riippumatta siitä, rajoittuuko johtokunnan toimivalta määrättävän seuraamuksen määrittämiseen, virkamiestuomioistuin katsoo tässä tapauksessa, että kantaja ei ole kyennyt näyttämään, miten johtokunta olisi ottanut vääristyneellä tavalla huomioon tosiseikat, sellaisina kuin kurinpitolautakunta on ne todennut. Johtokunta on tukeutunut tosiseikkojen aineelliseen paikkansapitävyyteen, sellaisena kuin kurinpitolautakunta on sen vahvistanut, sekä viimeksi mainitun toteamuksiin kantajan ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönneistä.

243    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee kuitenkin selvemmin kuin kurinpitolautakunnan lausunnosta, että johtokunta katsoi asiassa saamaansa harkintavaltaa ylittämättä, arvoarvostelmia koskeva harkintavalta mukaan lukien, että se, että kantaja syyllistyi riidanalaisiin laiminlyönteihin hoitaessaan johtotehtäviä, jotka käsittivät erityisen velvollisuuden huolehtia pankin maineesta ja valvoa sen taloudellisia etuja, oli raskauttava seikka. Lisäksi johtokunta esitti, millaista nuhteettomuutta se edellyttää henkilöstöltään, mikä kuuluu selvästi sen harkintavallan piiriin. Sama pätee toteamukseen sen luottamussuhteen katkeamisesta, joka sillä on omasta mielestään välttämättä oltava henkilöstönsä kanssa. Toisin kuin kantaja väittää, toteamus tällaisesta katkeamisesta ei rajoitu yksinomaan kurinpitolautakunnan esittämään tilanteeseen, joka koskee toteamusta oman edun tavoittelusta.

244    Jos kantajan perustelut hyväksyttäisiin, se merkitsi todellisuudessa sitä, että johtokunnalta vietäisiin kaikki mahdollisuudet päättää kurinpitolautakunnan suosittelemasta seuraamuksesta poikkeavasta seuraamuksesta ja että lopulta kurinpitolautakuntaa ei pidettäisi neuvoa-antavana elimenä vaan päätöksentekoelimenä.

245    Voidakseen määrittää asianmukaisen seuraamuksen johtokunnan oli välttämättä muodostettava näkemys kantajan tapauksen lieventävistä seikoista, mutta myös raskauttavista seikoista, kuten ilmenee kurinpitoasioita koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan hallinnolla on toimivalta arvioida työntekijänsä vastuuta eri tavalla kuin kurinpitolautakunta on arvioinut ja valita tämän jälkeen kurinpitoseuraamus, jota se pitää asianmukaisena seuraamuksena todetuista kurinpitorikkomuksista (tuomio Tzikis v. komissio, EU:T:2000:130, 48 kohta), minkä osalta on täsmennettävä, ettei tuomioistuin voi tämän tarkastelun yhteydessä korvata omalla arvioinnillaan pankin tältä osin tekemiä arvoarvostelmia ja sille kuuluvaa kurinpitoseuraamuksen valintaa (tuomio EH v. komissio, EU:F:2014:250, 93 kohta).

246    Edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä selvästi perusteettomana, kun otetaan huomioon, että virkamiestuomioistuin ei ole havainnut mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin todeta tai edes epäillä toimivallan ylittämistä.

 Kahdeksas kanneperuste, joka koskee palvelussuhteen ehtojen 44 ja 45 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 8.3 artiklan lainvastaisuutta perusoikeuskirjan 28 artiklassa vahvistetun yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden kannalta

 Asianosaisten lausumat

247    Kantaja väittää tässä kanneperusteessaan, että palvelussuhteen ehdot ja henkilöstösäännöt, niiden kurinpitomenettelyä koskevat määräykset mukaan lukien, ovat lainvastaisia sen vuoksi, että niillä loukataan ”demokratian periaatetta, vallanjakoperiaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan toissijainen lainsäätäjä voi toimia ainoastaan ensisijaisen lainsäätäjän asettamissa rajoissa”, ja sen vuoksi, että niitä ei ole annettu sosiaalista vuoropuhelua, yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta kunnioittaen. Erityisesti kantaja vetoaa siihen, että EKP:n neuvosto on ”selvästi täytäntöönpanoelin eikä unionin lainsäädäntöelin”. Näin ollen hän kiistää johtokunnan ja EKP:n neuvoston toimivallan hyväksyä palvelussuhteen ehdot, varsinkin kun ne hyväksyttiin henkilöstön edustajien pelkän kuulemisen jälkeen.

248    Pankki vaatii, että kahdeksas kanneperuste jätetään osittain tutkimatta ja joka tapauksessa hylätään perusteettomana, ja muistuttaa toiminnallisesta itsenäisyydestään tässä asiassa.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

249    EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artikla kuuluu pöytäkirjaan, joka hyväksyttiin Maastrichtin sopimuksen yhteydessä, ja on siten primäärioikeuden määräys, jolla voitiin poiketa EY 283 artiklasta, josta on sittemmin tullut SEUT 336 artikla (ks. vastaavasti tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 38 kohta).

250    EKP:n neuvoston hyväksymästä EKP:n työjärjestyksen 21 artiklasta ilmenee, että tämä neuvosto on voinut laillisesti delegoida johtokunnalle sillä itsellään alun perin olleet valtuudet hyväksyä palvelussuhteen ehdot ja että se on niin ikään voinut antaa tälle johtokunnalle valtuudet määrittää palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat edellytykset, eli valtuudet hyväksyä henkilöstösäännöt. Tältä osin kyseistä delegoimista ei ole kielletty missään säädöksessä, ja lisäksi tästä delegoimisesta on päätetty primäärioikeuden määräyksen nojalla, minkä osalta unionin tuomioistuimet ovat jo todenneet, että se merkitsee EKP:n neuvoston valtuuksia delegoida henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen määrittäminen (ks. tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 100–104 kohta).

251    Toisin kuin kantaja väittää, EKP:llä oli EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.1 artiklan määräysten nojalla oikeus määrätä palvelussuhteen ehdoissa kurinpitojärjestelmästä, jonka perusteella se voi muun muassa tilanteessa, jossa sen työntekijä laiminlyö työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, toteuttaa sille annettujen vastuualueiden ja tavoitteiden kannalta tarpeelliset toimenpiteet (tuomio X v. EKP, EU:T:2001:251, 63 kohta).

252    Virkamiestuomioistuin on jo katsonut vastauksena vastaaviin väitteisiin ilman, että muutoksenhakutuomioistuin olisi ollut tältä osin toista mieltä, että Torinossa 18.10.1961 allekirjoitetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 2 kohdassa korkeintaan ”kannustetaan – ei velvoiteta – edistämään ’työnantajien tai työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen välistä vapaaehtoista neuvottelujärjestelmää, tavoitteenaan työehtojen määrittäminen työ- ja virkaehtosopimuksilla’” ja että vaikka perusoikeuskirjan 28 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ”vahvistetaan yhdistymisvapaus, joka pitää sisällään työntekijöiden oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä taloudellisten ja sosiaalisten etujensa turvaamiseksi, niissä ei aseteta velvollisuutta ottaa käyttöön kollektiivista neuvottelumenettelyä tai myöntää kyseisille ammattiyhdistyksille oikeutta osallistua päätöksentekoon työntekijöiden työsuhteen ehtojen laatimista varten” (tuomio Heath v. EKP, F‑121/10, EU:F:2011:174, 121 kohta).

253    Näin ollen EKP saattoi saattaa yksipuolisesti voimaan palvelussuhteen ehdot ja henkilöstösäännöt ja muuttaa niitä henkilöstökomitean kuulemisen jälkeen, koska niitä koskevissa asioissa ei ole olemassa velvollisuutta laatia EKP:n ja sen työntekijöitä edustavien ammattiyhdistysten allekirjoittamia työehtosopimuksia. SEU 13 artiklassa tarkoitettuna unionin toimielimenä ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan mukaisesti EKP:llä on toimivalta vahvistaa työntekijöihinsä sovellettavat säännökset asetuksella (ks. tuomio Cerafogli v. EKP, F‑84/08, EU:F:2010:134, 47 kohta).

254    Edellä esitetyn perusteella kahdeksas kanneperuste on hylättävä selvästi perusteettomana.

255    Koska kaikki riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi esitetyt perusteet on hylätty, kumoamisvaatimus on perusteeton.

3.     Vahingonkorvausvaatimus

256    Vaikka muodollisesti kantaja esittää vahingonkorvausvaatimuksensa paitsi riidanalaisen päätöksen, myös EKP:n menettelyn osalta, virkamiestuomioistuin toteaa, että vahingonkorvausvaatimus liittyy selvästi riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen. Koska tämä kumoamisvaatimus on hylätty perusteettomana, myös vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

257    Virkamiestuomioistuin huomauttaa vielä täydellisyyden nimissä, että joka tapauksessa kantaja on jättänyt näyttämättä toteen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, joiden hän väittää aiheutuneen EKP:n toiminnasta riidanalaisen päätöksen tekemistä koskevan asiayhteyden ulkopuolella.

258    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

259    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

260    Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Kantaja on toki esittänyt, että EKP pitäisi velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut siinäkin tapauksessa, että kanne hylätään, mutta hän ei ole esittänyt minkäänlaisia perusteluja tälle vaatimukselle. Kantaja on ainoastaan korostanut, että valitettavasti pankki on systemaattisesti turvautunut asianajajaan, jotta se edustaisi sitä virkamiestuomioistuimessa, vaikka sillä on käytössään oikeudellinen yksikkö, jossa työskentelee pankin ja sen työntekijöiden välisiin riita-asioihin erikoistuneita henkilöitä. Virkamiestuomioistuin huomauttaa, että lähtökohtaisesti unionin toimielimet, EKP mukaan lukien, voivat vapaasti turvautua asianajajan apuun ilman, että niiden olisi näytettävä tämän avun ollen objektiivisesti perusteltua (ks. määräys komissio v. Kallianos C‑323/06 P‑DEP, EU:C:2012:49, 10 ja 11 kohta; määräys Marcuccio v. komissio, T‑44/10 P‑DEP, EU:T:2013:513, 29 ja 30 kohta ja määräys Eklund v. komissio, F‑57/11 DEP, EU:F:2014:254, 34 ja 35 kohta).

261    Koska EKP on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan määräyksiä, kantajan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet on velvoitettava korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      AX vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin oikeudenkäyntikulut.

Barents Perillo Svenningsen

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä maaliskuuta 2015.

W. Hakenberg        R. Barents

kirjaaja        jaoston puheenjohtaja

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.