VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

1 päivänä heinäkuuta 2010

Asia F-97/08

Paulette Füller-Tomlinson

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Aikaisempi väliaikainen toimihenkilö – Ammattitauti – Fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin kohdistuneet haitat – Sairauden ammatillisen alkuperän tunnustamista koskevan menettelyn kesto

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla parlamentin aikaisempi väliaikainen toimihenkilö Füller-Tomlinson vaatii kumottavaksi nimittävän viranomaisen 9.4.2008 tekemän päätöksen, jolla fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavan haitan asteeksi määriteltiin 20 prosenttia.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Kanne valituksen hylkäävästä päätöksestä – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Kanneperuste, joka ei nimenomaisesti ilmene valituksesta mutta johon vedotaan implisiittisesti – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstö – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyskorvauksen tai työkyvyttömyyskorvauksen vaihteluvälin määrittäminen asteikkoa käyttäen – Laillisuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 1 kohta; tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen määräysten 11 artikla)

4.      Henkilöstö – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Sairauden ammatillisen alkuperän tunnustaminen ja pysyvän työkyvyttömyyden asteen määrittäminen – Oikeudenkäyntimenettely

(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen määräysten 18 ja 20 artikla)

1.      Sellaisten kumoamisvaatimusten esittäminen, jotka on muodollisesti esitetty valituksen hylkäävästä päätöksestä ja jotka eivät ole itsenäisiä, merkitsee valituksen kohteena olevan toimen saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi.

(ks. 43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989 (Kok. 1989, s. 23, 8 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, 6.4.2006 (Kok., s. II‑1173, 43 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑136/06, Reali v. komissio, 11.12.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑451 ja II‑A‑1‑2495, 37 kohta)

2.      Jotta kanneperuste, johon ei ole vedottu nimenomaisesti kannetta edeltävässä hallinnollisessa valituksessa, voidaan ottaa tutkittavaksi, on riittävää, että kantaja on tässä vaiheessa viitannut siihen implisiittisesti. Koska näet oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on epävirallinen ja asianosaiset voivat tässä vaiheessa toimia ilman asianajajaa, hallinnon ei pidä tulkita valituksia suppeasti vaan avoimin mielin.

Lainvastaisuusväitteen tutkimatta jättämistä koskeva toteamus, joka perustuu vastaavuutta koskevan säännön rikkomiseen, rikkoisi tasapainon, joka vallitsee virkamiehen menettelyllisten oikeuksien suojan ja oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tavoitteen välillä, ja olisi virkamiehen kannalta suhteeton ja epäoikeutettu seuraamus. Koska nimittäin lainvastaisuusväite on luonteeltaan olennaisesti oikeudellinen samoin kuin se päättely, joka johtaa asianosaisen etsimään tällaista lainvastaisuutta ja ottamaan sen esille, valituksen tehnyttä virkamiestä tai toimihenkilöä, jolla ei välttämättä ole soveltuvaa oikeudellista asiantuntemusta, ei voida vaatia esittämään tällaista väitettä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa sillä uhalla, että hänen kanteensa jätettäisiin muussa tapauksessa tutkimatta. Lainvastaisuusväitteen esittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ei myöskään näyttäisi auttavan valittajaa voittamaan asiaansa kyseisessä vaiheessa, sillä – lukuun ottamatta niitä hypoteettisia tapauksia, joissa lainvastaisuus on ilmeistä –, on epätodennäköistä, että hallinto jättäisi soveltamatta voimassa olevaa säännöstä ja hyväksyisi kantajan väitteen, jonka mukaan kyseinen säännös rikkoo ylemmäntasoista oikeussääntöä.

(ks. 55 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑297/94, Vanderhaeghen v. komissio, 29.1.1997 (Kok. H., s. I‑A‑7 ja II‑13, 37 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010 (121 kohta)

3.     Virkamiestuomioistuin voi virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten osalta valvoa ainoastaan ilmeisiä arviointivirheitä ja toimielinten harkintavallan rajojen ylityksiä. Virkamiestuomioistuin voi siis valvoa asteikkoa käyttäen määritellyn työkyvyttömyyskorvauksen tai sen vaihteluvälin lainmukaisuutta vain hyvin rajoitetusti, kun otetaan huomioon yhtäältä asteikkoon liittyvä monimutkainen lääketieteellinen arviointi ja toisaalta henkilöstösääntöjen 73 artiklan 1 kohdan mukainen toimielinten laaja harkintavalta, joka koskee tapaturmien ja ammattitautien riskien korvaamisen edellytyksiä.

(ks. 70 ja 101 kohta)

      4. Jotta lääketieteellinen komitea voi antaa pätevästi lääketieteellisen lausunnon, sen on voitava tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joista voi olla hyötyä sen tekemässä arvioinnissa. Tätä päättelyä on sovellettava vastaavasti myös toimielinten nimeämän lääkärin tai niiden nimeämien lääkärien antamiin lausuntoihin, joista säädetään virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 18 ja 20 artiklassa. Jos täyttä tutkimusta ei ole tehty tai jos tehtyä tutkimusta koskevaa kokonaiskertomusta ei ole, toimielimen nimeämä lääkäri ei voi pätevästi antaa tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen määräysten 18 ja 20 artiklassa tarkoitettua lausuntoa.

(ks. 163 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑187/95, R v. komissio, 15.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑729, 49 kohta); asia T‑27/98, Nardone v. komissio, 15.12.1999 (Kok. H., s. I‑A‑267 ja II‑1293, 68 kohta) ja asia T‑48/01, Vainker v. parlamentti, 3.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑51 ja II‑197, 129 ja 133 kohta)