VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
23 päivänä huhtikuuta 2008
Asia F-103/05
Stephen Pickering
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskertoimet – Palkan osan siirtäminen asemapaikkana olevan maan ulkopuolelle – Eläkkeet – Menettely vastaajan poissa ollessa – Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen ajallinen soveltaminen – Palkkalaskelmat – Lainvastaisuusväite – Virkamiesten yhdenvertainen kohtelu – Luottamuksensuojan periaate, saavutetut oikeudet, oikeusvarmuuden periaate ja huolellisuusvelvoite – Perusteluvelvollisuus
Aihe: EY 236 artiklan ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jolla Pickering vaatii joulukuuta 2004 sekä tammi- ja helmikuuta 2005 koskevien palkkalaskelmiensa sekä kaikkien sen jälkeisten palkkalaskelmiensa kumoamista siltä osin kuin niissä sovelletaan lainvastaiseksi väitettyjä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1), Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien korjauskertoimien vahvistamisesta 1 päivästä toukokuuta 2004 29.4.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 856/2004 (EUVL L 161, s. 6) ja Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2004 20.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 31/2005 (EUVL 2005 L 8, s. 1) säännöksiä, koska näillä säännöksillä yhtäältä alennetaan sekä sitä palkan osaa, joka on siirrettävissä asemapaikkana olevan maan ulkopuolelle, että siirtoon sovellettavia korjauskertoimia, toisaalta alennetaan korjauskertoimia, joita sovelletaan ennen 1.5.2004 hankittuihin eläkeoikeuksiin, otetaan käyttöön uusi asuinpaikkaa koskeva edellytys näiden alennettujen korjauskerrointen soveltamiseksi ja poistetaan korjauskertoimet 1.5.2004 lähtien hankittujen eläkeoikeuksien osalta; lisäksi kantaja vaatii tarvittaessa nimittävän viranomaisen 4.7.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista. jolla on hylätty hallinnollinen valitus, jonka hän oli esittänyt palkkalaskelmistaan.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Menettely – Määräajat – Vastinekirjelmän jättäminen määräajan päätyttyä – Sääntöjenmukaisesti ja määräajassa esitetty oikeudenkäyntiväite – Tutkittavaksi ottaminen – Vastaajan poissaollessa sovellettavan menettelyn soveltamatta jättäminen – Istuntopäivänä esitetyt asiakysymystä koskevat huomautukset – Tutkimatta jättäminen
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta ja 122 artikla)
2. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Palkkalaskelma
3. (Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)
4. Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Lähtökohta
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
5. Henkilöstö – Kanne – Lainvastaisuusväite – Liitännäisyys
(EY 241 artikla; neuvoston asetukset N:o 723/2004, N:o 856/2004 ja N:o 31/2005)
6. Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojaintressi
7. Henkilöstö – Palkkaus – Korjauskertoimet – Sääntöjenmukaiset siirrot asemapaikkana olevan maan ulkopuolelle
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 17 artikla)
8. Henkilöstö – Palkkaus – Sääntöjenmukaiset siirrot asemapaikkana olevan maan ulkopuolelle – Korjauskertoimet
(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 17 artikla)
1. Jos vastaaja esittää oikeudenkäyntiväitteen sääntöjenmukaisesti ja määräajassa, se, että vastinekirjelmää ei ole esitetty tätä tarkoitusta varten vahvistetussa määräajassa, ei mahdollista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklassa määrätyn vastaajan poissa ollessa sovellettavan menettelyn soveltamista. Koska vastaaja on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, ei voida katsoa, että se ei olisi vastannut kanteeseen sitä koskevien muotovaatimusten ja määräajan mukaisesti.
Vastaajan istuntopäivänä esittämiä asiakysymystä koskevia huomautuksia ei kuitenkaan voida tutkia. Koska vastinekirjelmää ei ole esitetty kirjallisen käsittelyn aikana määräajassa, vastaajan asiakysymystä koskevat lausumat vastaavat näet uusien perusteiden esittämistä, mikä on kielletty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa; mikäli sallittaisiin päinvastainen tulkinta, hyväksyttäisiin se, että sen jälkeen kun vastaaja on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen erillisessä asiakirjassa, sitä ei sido määräaika, jonka virkamiestuomioistuin vahvistaa sille vastinekirjelmän esittämistä varten.
Väliintulijalla on sitä vastoin täysi oikeus esittää asiakysymystä koskevia lausumia sekä kirjallisessa käsittelyssä että istunnossa. Erityisesti silloin, kun on kyseessä kanne, jossa vedotaan väliintulijan antamien asetusten lainvastaisuuteen, olisi puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja hyvää oikeushallintoa koskevien periaatteiden vastaista, että väliintulija, jonka vaatimuksilla pyritään täsmälleen samaan tulokseen kuin vastaaja on esittänyt vaatimuksikseen oikeudenkäyntiväitteessä eli kanteen hylkäämiseen, ei väliintulijan tahdosta riippumattomista ja vastaajasta johtuvista syistä saisi esittää huomautuksiaan asiakysymyksistä, erityisesti huomautuksia, joilla pyritään puolustamaan riidanalaisten asetusten laillisuutta.
(ks. 49 ja 53–55 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-34/04, komissio v. Alankomaat, tuomio 15.2.2007 (Kok., s. I‑1387, 49 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T-125/96 ja T-152/96, Boehringer v. neuvosto ja komissio, tuomio 1.12.1999 (Kok., s. II‑3427, 183 kohta).
2. Palkkalaskelma ei ole luonteensa ja tarkoituksensa perusteella ominaisuuksiltaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi, koska siinä ainoastaan ilmaistaan rahamääräisesti virkamiehen tilanteeseen liittyvien aikaisempien oikeudellisten päätösten merkitys. Vaikka palkkalaskelmia pidetään yleisesti virkamiehelle vastaisina toimina, jos niistä ilmenee, että vaikutus virkamiehen rahamääräisiin oikeuksiin on ollut kielteinen, todellinen virkamiehelle vastainen päätös on todellisuudessa nimittävän viranomaisen päätös alentaa virkamiehen siihen saakka saamaa ja hänen palkkalaskelmissaan ilmoitettua summaa tai poistaa se.
Palkkalaskelma on kuitenkin tärkeä määritettäessä virkamiehen prosessuaalisia oikeuksia, siten kuin näistä oikeuksista määrätään henkilöstösäännöissä. Erityisesti virkamiehen palkkalaskelman toimittamisella hänelle on kaksi tehtävää: tiedon antaminen tehdystä päätöksestä ja määräaikoihin liittyvä tehtävä, joten riitauttamisen määräaika alkaa kulua sen toimittamisesta sillä varauksella. että laskelmasta ilmenee selkeästi tehdyn päätöksen olemassaolo ja ulottuvuus.
(ks. 72 ja 75 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 262/80, Andersen ym. v. parlamentti. tuomio 19.1.1984 (Kok., s. 195, 4 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-536/93, Benzler v. komissio, tuomio 27.10.1994 (Kok. H., s. I‑A‑245 ja II‑777, 15 kohta).
Virkamiestuomioistuin: asia F-101/05, Grünheid v. komissio, tuomio 28.6.2006 (Kok. H. s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 42 kohta; yhdistetyt asiat F-27/06 ja F-75/06, Lofaro v. komissio, tuomio 24.5.2007 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa diaarinumerolla T‑293/07 P).
3. Niissä tapauksissa. joissa riidanalainen rahamääräisen oikeuden heikennys tapahtuu maksusuorituksen poistamisena tai sen määrän alentumisena ja kuukausittain suoritettava poisto tai alennus, joka näkyy kaikissa tämän poiston tai tämän alennuksen osoittanutta ensimmäistä laskelmaa seuraavissa palkkalaskelmissa, valitusta koskeva määräaika alkaa kulua siitä, kun virkamies saa ensimmäisen palkkalaskelman, joka osoittaa tämän poiston tai alennuksen.
Kun useita peräkkäisiltä kausilta laadittuja eläke- tai palkkalaskelmia rasittaa sama lainvastaisuus, alun perin tehtävän hallinnollisen valituksen, joka on tehty ainoastaan ensimmäisestä riidanalaisesta laskelmasta ja jossa esitetään asianomainen lainvastaisuusväite, on normaalisti riitettävä siihen, että mikäli kantaja voittaisi asian kyseisen hallinnollisen valituksen hylkäämisen jälkeen vireille panemansa kanteen yhteydessä, hän saisi rahamääräisen korvauksen myös riidanalaista laskelmaa seuraavilta jaksoilta. Näin on erityisesti silloin, jos kantaja täsmentää. että hän ei riitauta eläke- tai palkkalaskelmaa sellaisenaan vaan päätöksen, jolla heikennetään hänen oikeuksiaan ja joka ilmenee kyseisestä laskelmasta siten, että jokin maksusuoritus on poistettu tai sen määrää on alennettu.
(ks. 76 ja 89 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-82/98 P, Kögler v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 25.5.2000 (Kok., s. I‑3855, 49 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-160/96, Kögler v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 20.1.1998 (Kok. H. s. I‑A‑15 ja II‑35, 39 kohta).
4. Sellaisen asianosaisen osalta, jolla ei ole EY 230 artiklan nojalla oikeutta nostaa suoraa kannetta yleisesti sovellettavasta toimesta, EY 241 artikla ilmaisee yleisperiaatteen, jossa taataan hänelle oikeus riitauttaa sellaisten yleisesti sovellettavien toimien pätevyys, joista hänelle aiheutuu seurauksia, ilman että hän on kyennyt vaatimaan niiden kumoamista, jotta hän saisi kumotuksi päätöksen, joka koskee häntä suoraan ja erikseen. EY 241 artiklalla ei luoda kuitenkaan erillistä kanneoikeutta, joten siihen voidaan vedota vain sivumennen, tutkittavaksi otettavan kanteen yhteydessä, eikä se voi olla kanteen kohteena.
Jos kanne jätetään tutkimatta, myös sen yhteydessä esitettävä lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta.
(ks. 94 ja 97 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979 (Kok., s. 777, 39 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑35/05, T‑61/05, T‑107/05, T‑108/05 ja T‑139/05, Agne-Dapper ym. v. komissio ym., tuomio 29.11.2006 (Kok. H., s. II‑A‑2‑1497, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
5. Virkamies, joka työskentelee edelleen, ei voi vedota perusteltuun ja todelliseen intressiin saada päätös korjauskertoimesta, jota sovelletaan hänen tulevaan vanhuuseläkkeeseensä, sillä erityisesti asianomaisen työskentelyn lopettamisen aikana ainoan luotettavan edellytyksen eli asuinmaan valintaan liittyvän edellytyksen vuoksi korjauskertoimen vahvistamisesta ei voida tehdä edeltävää päätöstä, joka vaikuttaa välittömästi ja suoraan asianomaisen oikeusasemaan. Tällaista ratkaisua sovelletaan myös silloin, jos väitteet eivät koske korjauskerrointen vahvistamista vaan nimenomaan näihin kertoimiin liittyvää järjestelmää.
(ks. 101 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-6/91, Pfloeschner v. komissio, tuomio 12.2.1992 (Kok., s. II‑141, 27 kohta).
6. Jos virkamies saa palkkansa ja käyttää objektiivisesti arvioiden erittäin suuren osan menoistaan erityisesti asumisen, ravinnon ja harrastusten osalta asemapaikkanaan olevassa maassa ja ainoastaan siirtää osan palkastaan jäsenvaltioon, josta hän on lähtöisin, tämän virkamiehen ei voida katsoa olevan samankaltaisessa asemassa kuin virkamiehen, joka on sijoitettu jälkimmäiseen jäsenvaltioon ja joka saa palkkansa korjauskertoimella korjattuna kyseisessä jäsenvaltiossa.
(ks. 109 kohta)
7. Yhteisön lainsäätäjä saa vapaasti milloin tahansa tehdä henkilöstösääntöjen määräyksiin muutoksia, joiden se katsoo olevan yksikön edun mukaisia, sekä hyväksyä tulevaisuutta varten henkilöstösääntöihin määräyksiä, jotka ovat asianomaisten virkamiesten kannalta epäedullisempia, sillä edellytyksellä, että vahvistetaan riittävän pitkä siirtymäkausi, eikä virkamiehellä ole oikeutta siihen, että heidän asemansa säilyisi sellaisena kuin se on heidän tullessaan palvelukseen. Vaikka palkan osien siirtoa koskeva uusi järjestelmä on taloudellisesti virkamiesten kannalta epäedullisempi kuin järjestelmä, joka oli voimassa ennen henkilöstösääntöjen muutosta, lainsäätäjä, joka antoi henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 17 artiklassa tarkoitetut siirtymäkauden määräykset, jotka koskivat ajanjaksoa 1.5.2004–31.12.2008, sai vapaasti muuttaa henkilöstösääntöjä ja hyväksyä sellaisia palkan osien siirtoa koskevia määräyksiä, jotka olivat virkamiesten kannalta epäedullisempia kuin vanhojen henkilöstösääntöjen määräykset.
(ks. 115 ja 116 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-135/05, Campoli v. komissio, tuomio 29.11.2006 (Kok. H., s. II-A-2-1527, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).