Language of document : ECLI:EU:F:2011:93

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

28 päivänä kesäkuuta 2010

Asia F‑49/10

Carlo De Nicola

vastaan

Euroopan investointipankki

Henkilöstö – Euroopan investointipankin henkilöstö – Sairausvakuutus – Kieltäytyminen sairauskulujen korvaamisesta – Riippumattoman lääkärin nimeämistä koskeva vaatimus – Kohtuullinen aika

Aihe:      SEUT 270 artiklaan sekä Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa yhtäältä kumoamaan 7.5.2010 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan investointipankin (jäljempänä pankki) henkilöstöjohtaja jätti tutkimatta vaatimuksen, jonka Carlo De Nicola oli esittänyt pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan perusteella, ja joka koski sovittelumenettelyn aloittamista tiettyjen sairauskulujen korvaamiseksi. Toisaalta Carlo De Nicola vaatii pankin velvoittamista maksamaan hänelle 3 000 euroa korkoineen korvauksena näistä sairauskuluista.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Kukin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Kanne pankin sisäisen muutoksenhakukomitean päätöksestä – Tutkittavaksi ottaminen – Poikkeus – Päätös, jossa ei tarkastella uudelleen muutoksenhakumenettelyssä tehtyä päätöstä

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Kanneperusteet – Kanneperuste, joka koskee sairausvakuutusta koskevan menettelyn noudattamatta jättämistä – Tehoton kanneperuste kun on kyse kumoamiskanteesta, joka koskee tutkintamenettelyn aloittamatta jättämisestä tehtyä päätöstä

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 35 artikla)

3.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Määräaika, jonka kuluessa riitauttamismenettelyn aloittamista koskeva vaatimus on tehtävä – Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan analoginen soveltaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 35 ja 41 artikla)

4.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Oikeudet ja velvollisuudet – Pankilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa asianomaisille vastaisissa toimissa vastaanottajilla olevista muutoksenhakukeinoista ja määräajoista – Huolenpitovelvollisuutta ja hyvän hallinnon periaatetta ei ole loukattu

1.      Euroopan investointipankkiin henkilökunnan arviointia varten perustetun valituslautakunnan kannanotoista tehtyjen valitusten vaikutus on, että unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan tällaisten hallinnollisten valitusten kohteena olevat arviointikertomukset. Asia on samalla tavoin niiden vaatimusten osalta, jotka koskevat päätöstä, jonka on tehnyt muutoksenhakulautakunta, jolla on toimivalta lausua arviointikertomuksista ja ylennyksiä koskevista päätöksistä esitetyistä vaatimuksista.

Pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisen sovittelumenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen hylkäävä päätös, jonka perusteet ovat samat kuin riidanalaisen päätöksen perusteet ja jossa tuodaan esille se, että hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi, ei ole kannanotto, jolla korvataan riidanalainen päätös. Tällainen hylkäävä päätös on tarkoituksensa vuoksi esteenä sen riidanalaisen päätöksen uudelleentarkastelulle, jota sovittelumenettelyn olisi pitänyt koskea jos se olisi aloitettu.

(ks. 42 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001, 132 kohta

2.      Oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kannetta ei ole edeltänyt sairausvakuutusasioita koskeva sisäinen menettely, on määritelmän mukaisesti tehoton niiden kumoamisvaatimusten osalta, jotka on esitetty kyseisen menettelyn aloittamista koskevan pyynnön hylkäämispäätöksestä ja joissa kantaja kiistää menettelyn aloittamisesta kieltäytymistä koskevan päätöksen lainmukaisuuden.

(ks. 57 kohta)

3.      Euroopan investointipankin ja sen työntekijöiden välisissä riidoissa, jotka luonteensa vuoksi muistuttavat unionin toimielinten ja niiden virkamiesten tai toimihenkilöiden välisiä riitoja, jotka ovat seurausta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklasta, on sen vuoksi, ettei pankin henkilöstösäännöissä ei ole tästä mitään mainintaa, ja pankin työntekijöihin sovellettavan järjestelmän erityinen luonne huomioon ottaen, otettava vaikutteita henkilöstösääntöjen säännöistä ja sovellettava niitä analogisesti. Tältä osin koska pankin henkilöstöään varten käyttöön ottamilla muutoksenhakukeinoilla ja näillä viimeksi mainituilla unionin tuomioistuimessa olevalla kanneoikeudella pyritään samaan tarkoitukseen kuin henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyillä valitus- ja muutoksenhakumenettelyillä, unionin virkamiehiä ja muita toimihenkilöitä koskevan kolmen kuukauden määräajan analoginen soveltaminen voi näin ollen merkitä sitä, että yhtäältä oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja toisaalta oikeusvarmuuden vaatimus sovitetaan yhteen asianmukaisella tavalla.

Näin ollen koska järjestelmässä, jonka pankki on ottanut käyttöön sairauskulujen korvaamista varten, ei mainita määräaikaa, jonka kuluessa kolmannen lääkärin nimeämistä koskeva vaatimus on tehtävä, on katsottava, että nimeämistä koskeva vaatimus on tehtävä kolmen kuukauden määräajan kuluessa. Nimeämismenettely, jonka avulla työntekijä voi riitauttaa pankin neuvoa-antavan lääkärin lausunnon, on nimittäin toteutettava ennen kuin asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tältä osin se muistuttaa enemmän henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädettyä valitusmenettelyä kuin sovittelumenettelyä, joka on vain vapaaehtoinen.

(ks. 62–64, 66, 70 ja 72 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 98–101 kohta

4.      Vaikka huolenpitovelvollisuuden ja hyvän hallinnon periaatteen kannalta on melko valitettavaa, etteivät toimivaltaiset yksiköt anna työntekijälle kattavaa tietoa hänen oikeuksistaan ja ole ilmeisestikään tietoisia valitusmenettelyn olemassaolosta, yhdessäkään asiakirjassa ei aseteta Euroopan investointipankille velvollisuutta ilmoittaa työntekijälle hänelle vastaista päätöstä koskevista muutoksenhakukeinoista ja niihin sovellettavista määräajoista.

(ks. 79 kohta)