Language of document : ECLI:EU:C:2019:984

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kymmenes jaosto)

19 päivänä marraskuuta 2019 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla – Valtiontuki – Makeisista, jäätelöstä ja virvoitusjuomista suoritettava vero – Samankaltaisten tuotteiden verottomuus, joka saattaa olla SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea – Oikeus tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen kyseiseen veroon liittyvien velvollisuuksien laiminlyömisen vuoksi

Asiassa C-486/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 20.6.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.6.2019, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat

A ja

B,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Ilešič ja C. Lycourgos,

julkisasiamies: G. Pitruzzella,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa A:ta ja B:tä syytetään törkeästä veropetoksesta, joka on tehty rikkomalla makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta (jäljempänä makeisvero) annettua kansallista lainsäädäntöä.

 Suomen oikeus

3        Rikoslain 29 luvun 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Veropetos”, säädetään seuraavaa:

”Joka

1)      antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,

– –

3)      veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai

– –

aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

4        Rikoslain 29 luvun 2 §:ssä, jonka otsikko on ”Törkeä veropetos”, säädetään seuraavaa:

”Jos veropetoksessa

1)      tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai

– –

ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”

5        19.3.2010 annetun valmisteverotuslain (182/2010) 7 §:ssä, jonka otsikko on ”Veron suorittamisvelvollisuus”, säädetään seuraavaa:

”Veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun valmisteveron alainen tuote luovutetaan kulutukseen Suomessa, jollei tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa muuta säädetä.”

6        Kyseisen lain 75 §:ssä, jonka otsikko on ”Hallussapito kaupallisessa tarkoituksessa”, säädetään seuraavaa:

”– –

Verovelvollinen on se, joka luovuttaa tuotteet tai pitää hallussaan luovutukseen tarkoitettuja tuotteita tai jolle tuotteet luovutetaan Suomessa.

Valmisteveroa on suoritettava sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuotteet luovutetaan tai luovutukseen tarkoitettuja tuotteita pidetään hallussa Suomessa.

– –”

7        Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta 17.12.2010 annetun lain (1127/2010) (jäljempänä makeisverolaki) 1 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen ajankohtana, säädettiin seuraavaa:

”Makeisista, jäätelöstä ja virvoitusjuomista on suoritettava valtiolle valmisteveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

– –”

8        Makeisverolain 5 §:ssä, jonka otsikko on ”Valmisteverotuslain soveltaminen”, säädettiin seuraavaa:

”Siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä, sovelletaan valmisteverotuslakia (182/2010).

– –”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9        A ja B ovat jättäneet antamatta veroilmoituksia ja maksamatta valmisteveroja jäätelötuotteista, joita yhtiö, jonka edustajina he olivat toimineet, oli tuonut Suomeen toisesta jäsenvaltiosta maaliskuun 2013 ja joulukuun 2014 välisenä aikana.

10      Syyttäjä, jonka rangaistusvaatimukseen Tulli yhtyi, nosti A:ta ja B:tä vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa (Suomi) syytteen törkeästä veropetoksesta.

11      Kyseinen tuomioistuin katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat 11.4.–27.10.2014 makeisveron maksamiselta välttyäkseen laiminlyöneet verotusta varten säädettyjä velvollisuuksia ja että tulliviranomaisten kehotettua heitä ilmoittamaan kaiken yhtiön toiminnassa tapahtuneen jäätelön tuonnin he olivat antaneet tälle viranomaiselle vääriä tietoja kyseisen yhtiön vastaanottamien tuotteiden määristä ja jättäneet tästä kehotuksesta huolimatta antamatta ilmoitukset makeisveron alaisista tuotteista, jotka mainittu yhtiö oli vastaanottanut vuosina 2013 ja 2014. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että näin vältetyn veron kokonaismäärä oli 142 506,75 euroa, ja tuomitsi A:n ja B:n vankeusrangaistuksiin törkeästä veropetoksesta.

12      Turun hovioikeus (Suomi), jonka käsiteltäväksi A ja B sekä syyttäjä ja Tulli olivat saattaneet asian, totesi, että rikoksen tekoaika oli ollut 22.3.2013–27.10.2014 ja että vältetyn makeisveron määrä oli todellisuudessa 159 849 euroa, ja piti voimassa ensimmäisessä oikeusasteessa tuomitut vankeusrangaistukset.

13      Korkein oikeus (Suomi) on myöntänyt valitusluvan A:lle, jonka valituksessa on kysymys siitä, onko unionin oikeus esteenä rikosoikeudelliseen rangaistukseen tuomitsemiselle tällaisista teoista. Kyseinen tuomioistuin ei ole vielä ratkaissut B:n niin ikään tekemää valituslupahakemusta.

14      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selostaa, että makeisverolain nojalla valmisteveroa on kannettu makeisista, makeisten kaltaisista valmisteista, suklaasta, kaakaota sisältävistä tuotteista, jäätelöstä, mehujäästä ja alkoholittomista tai vain vähän alkoholia sisältävistä juomista. Kyseinen tuomioistuin toteaa, että veronalaiset tuotteet määriteltiin tuoteryhmittäin viittaamalla unionin tullitariffin asianomaisiin nimikkeisiin ja että rajanveto veronalaisten ja veron ulkopuolella olevien tuotteiden välillä tehtiin siten tullitariffin nimikkeiden perusteella.

15      Euroopan komissio, jolle oli tehty kaksi valtiontukea koskevaa kantelua, oli päättänyt kyseisten kantelujen tutkimisen aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä mutta ilmoittanut kuitenkin epävirallisesti, että tullitariffin nimikkeisiin sidottu ja valtiontaloudellisin perustein kannettava vero voi olla valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea veron ulkopuolelle jääville tuotteille, koska sitä ei sovellettu samankaltaisiin tuotteisiin. Suomen hallituksen lainsäädäntöesityksessä oli lisäksi todettu, että veron ulkopuolelle oli jätetty merkittävä määrä tuotteita, jotka olivat samankaltaisia kuin veronalaiset tuotteet.

16      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, ettei unionin tuomioistuin ole vielä ottanut kantaa siihen, onko unionin oikeus esteenä verovelvollisen yhtiön puolesta toimineen luonnollisen henkilön tuomitsemiselle rangaistukseen, jos se kansallinen verolainsäädäntö, johon rikosoikeudellinen vastuu sisällöllisesti perustuu, on ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastainen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka koskee verovelvollisen oikeutta vapautua veron maksamisesta tai saada maksamansa verot takaisin tilanteessa, jossa muiden yritysten harjoittaman samankaltaisen toiminnan verottomuutta pidetään valtiontukena, perusteella ei näytä olevan selvästi ratkaistu kysymystä siitä, voiko verovelvollisen edustaja, jolla on ollut velvollisuus maksaa tuotteista valmistevero ja joka on laiminlyönyt tähän veroon liittyviä velvollisuuksia, vapautua tällaisesta menettelystä säädetystä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta sillä perusteella, että muiden yritysten harjoittaman samankaltaisia tuotteita koskevan toiminnan verottomuus olisi kyseisessä määräyksessä tarkoitettua valtiontukea.

17      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, täyttääkö makeisverolaissa säädetyn kaltainen verojärjestelmä valikoivuutta koskevan edellytyksen valtiontukia koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

18      Tässä tilanteessa korkein oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko unionin oikeutta tulkittava siten, että se olisi esteenä verovelvollisen yhtiön puolesta toimineen luonnollisen henkilön, joka on laiminlyönyt [makeisveroon] liittyviä velvollisuuksia, tuomitsemiselle näistä laiminlyönneistä rikosoikeudelliseen rangaistukseen, mikäli muiden yritysten harjoittaman, samankaltaisia tuotteita koskevan toiminnan verottomuus olisi katsottava SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi?

2)      Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko [makeisveroa] koskeva kansallinen verojärjestelmä täyttänyt SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen tunnusmerkkeihin kuuluvan edun valikoivuutta koskevan edellytyksen?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

19      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa ratkaista asian perustellulla määräyksellä muun muassa silloin, jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä.

20      Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

 Ensimmäinen kysymys

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko unionin oikeus esteenä luonnollisen henkilön, joka on toiminut pääasiassa kyseessä olevan veron kaltaisen tietyistä tuotteista suoritettavan valmisteveron maksamiseen velvollisen yhtiön puolesta ja joka on laiminlyönyt kyseiseen veroon liittyviä velvollisuuksia, tuomitsemiselle rikosoikeudelliseen rangaistukseen asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka muiden yritysten samankaltaisten tuotteiden osalta saamaa verovapautusta olisi pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

22      Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verosta vapauttamisen lainvastaisuus valtiontukia koskevien oikeussääntöjen kannalta ei voi vaikuttaa itse veron laillisuuteen. Veron maksamiseen velvolliset eivät näin ollen voi vapautua kyseisen veron suorittamisesta vetoamalla siihen, että muiden yritysten saama verovapaus on valtiontukea (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2001, Banks, C-390/98, EU:C:2001:456, 80 kohta; tuomio 27.10.2005, Distribution Casino France ym., C-266/04–C-270/04, C-276/04 ja C-321/04–C-325/04, EU:C:2005:657, 42 kohta; tuomio 15.6.2006, Air Liquide Industries Belgium, C-393/04 ja C-41/05, EU:C:2006:403, 43 kohta ja tuomio 6.10.2015, Finanzamt Linz, C-66/14, EU:C:2015:661, 21 kohta).

23      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tunnustettu kaksi poikkeusta tästä säännöstä. Ensimmäinen koskee tilannetta, jossa vero ja säädetty vapautus ovat erottamaton osa tukitoimenpidettä. Jotta veron voidaan katsoa olevan erottamaton osa tukitoimenpidettä, veron ja tuen välillä on oltava sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen käyttötarkoitusta koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti veron tuotto osoitetaan väistämättä tuen rahoittamiseen ja se vaikuttaa suoraan tuen suuruuteen ja tämän seurauksena arviointiin tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2005, Distribution Casino France ym., C-266/04–C-270/04, C-276/04 ja C-321/04–C-325/04, EU:C:2005:657, 40 kohta; tuomio 15.6.2006, Air Liquide Industries Belgium, C-393/04 ja C-41/05, EU:C:2006:403, 46 kohta ja tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C-449/14 P, EU:C:2016:848, 68 kohta).

24      Toinen poikkeus koskee tilannetta, jossa vero ja väitetty tukitoimi muodostavat yhden ja saman verotustoimenpiteen kaksi erottamatonta osaa, kuten asia on silloin, kun vapautuksen tarkoituksena on korvata lisäkustannukset, joita vapautuksen saaneille toiminnanharjoittajille aiheutuu julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2006, Laboratoires Boiron, C-526/04, EU:C:2006:528, 45 kohta).

25      Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan yhtäältä ole mitään sitovaa varojen käyttötarkoitusta koskevaa yhteyttä makeisveron ja muiden yritysten saaman samankaltaisia tuotteita koskevan verovapautuksen välillä. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin toteaa, kyseinen vero oli asianomaisen valtion talousarvioon kuuluva tulo, joten sen tuottoa ei ollut väistämättä osoitettu vapautuksesta mahdollisesti johtuvan tuen rahoittamiseen eikä kyseisen vapautuksen soveltaminen eikä varsinkaan sen laajuus riippunut kyseisen veron tuotosta. Toisaalta makeisvero ja kyseessä oleva mahdollinen tuki eivät olleet 7.9.2006 annetussa tuomiossa Laboratoires Boiron (C-526/04, EU:C:2006:528) tarkoitetun yhden ja saman verotustoimenpiteen kaksi erottamatonta osaa.

26      Tästä seuraa, että vaikka muiden yritysten samankaltaisten tuotteiden osalta saaman vapautuksen katsottaisiin olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tukitoimenpide, tämän tuen mahdollinen lainvastaisuus ei olisi ollut omiaan vaikuttamaan itse makeisveron lainmukaisuuteen. Tämän veron maksuvelvolliset eivät näin ollen voi vapautua mainittuun veroon liittyvistä velvollisuuksista vetoamalla siihen, että muiden yritysten samankaltaisten tuotteiden osalta saama vapautus oli valtiontukea.

27      Tästä seuraa, että makeisveron maksuvelvolliset eivät voi myöskään vedota tällaiseen tukeen välttääkseen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiset rikosoikeudelliset rangaistukset, jotka määrätään näiden velvollisuuksien laiminlyömisestä.

28      Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että unionin oikeutta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä luonnollisen henkilön, joka on toiminut pääasiassa kyseessä olevan veron kaltaisen tietyistä tuotteista suoritettavan valmisteveron maksamiseen velvollisen yhtiön puolesta ja joka on laiminlyönyt kyseiseen veroon liittyviä velvollisuuksia, tuomitsemiselle rikosoikeudelliseen rangaistukseen asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka muiden yritysten samankaltaisten tuotteiden osalta saamaa verovapautusta olisi pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

 Toinen kysymys

29      Koska toinen kysymys on esitetty sen varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, siihen ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

30      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä luonnollisen henkilön, joka on toiminut pääasiassa kyseessä olevan veron kaltaisen tietyistä tuotteista suoritettavan valmisteveron maksamiseen velvollisen yhtiön puolesta ja joka on laiminlyönyt kyseiseen veroon liittyviä velvollisuuksia, tuomitsemiselle rikosoikeudelliseen rangaistukseen asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka muiden yritysten


samankaltaisten tuotteiden osalta saamaa verovapautusta olisi pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

Annettiin Luxemburgissa 19 päivänä marraskuuta 2019.

A. Calot Escobar

 

      I. Jarukaitis

kirjaaja

 

      jaoston puheenjohtaja


*      Oikeudenkäyntikieli: suomi.