Language of document : ECLI:EU:F:2012:187

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

12 päivänä joulukuuta 2012

Asia F‑77/11

Kris Van Neyghem

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Ylentämättä jättäminen – Kumoaminen – Täytäntöönpanotoimet – Uusi ansioiden vertailu

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Kris Van Neyghem vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä hallintoavustajien tehtäväryhmän (AST) palkkaluokkaan 7 vuoden 2007 ylennyskierroksella ja jonka Euroopan unionin neuvosto teki 1.10.2010 asiassa F‑53/08, Bouillez ym. vastaan neuvosto, 5.5.2010 annetun tuomion (jäljempänä 5.5.2010 annettu tuomio) täytäntöön panemiseksi tehdyn uuden ansioiden vertailun seurauksena, sekä määräämään korvausta tästä aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljäsosa Kris Van Neyghemin oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyn ylennyspäätöksen yhteydessä huomioon otettavien ansioiden vertailua varten nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta.

Erityisesti hallinnolla on laaja harkintavalta sen osalta, minkä merkityksen se antaa kullekin niistä kolmesta arviointiperusteesta, joista säädetään henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa, sillä näissä säännöksissä ei suljeta pois mahdollisuutta painottaa arviointiperusteita.

Hallinnolle näin tunnustettua harkintavaltaa rajoittaa velvollisuus suorittaa tämä vertailu huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun nimissä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä vertailu on suoritettava yhdenvertaisin perustein, ja siinä on käytettävä toisiinsa verrattavissa olevia tietolähteitä ja tietoja.

Tuomioistuinvalvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt hyväksyttävissä rajoissa, kun otetaan huomioon sen keinot ja mahdollisuudet päätyä arviointiinsa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin.

(ks. 38–41 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, 24.3.2011, 68 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑281/11 P ja asia F‑9/10, AC v. neuvosto, 28.9.2011, 14 kohta