JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

EVGENI TANCHEV

3 päivänä lokakuuta 2018(1)

Asia C‑236/17 P

Canadian Solar Emea GmbH

Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc.

Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc.

CSI Cells Co. Ltd

CSI Solar Power (China), Inc.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Muutoksenhaku – Polkumyynti – Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonti – Lopulliset tullit – Asetus (EU) N:o 1168/2012 – Välitön soveltaminen – Syy-yhteys – Muut tiedossa olevat tekijät – Polkumyyntitullin taso

Sisällys

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Perusasetus

B Asetus N:o 1168/2012

II Asian tausta

III Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

IV Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

V Valitusperusteiden arviointi

A Kolmas valitusperuste

1 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

2 Arviointi

a) Tutkittavaksi ottaminen

b) Asiakysymys

1) Johdanto

2) Kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa

3) Kolmannen valitusperusteen toinen osa

B Neljäs valitusperuste

1 Asianosaisten lausumat

2 Arviointi

a) Tutkittavaksi ottaminen

b) Asiakysymys

1) Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa

i) Johdanto

ii) Oliko polkumyyntitullilla poistettava ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko eikä muista tiedossa olevista tekijöistä johtuvaa vahinkoa?

iii) Katsoiko unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossa, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten on otettava huomioon syy-yhteydettömyyden tarkastelun yhteydessä tekemänsä havainnot?

2) Neljännen valitusperusteen toinen osa

VI Oikeudenkäyntikulut

VII Ratkaisuehdotus

1.        Tässä valituksessa Canadian Solar Emea GmbH (jäljempänä CSE), Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc. (jäljempänä CSM (Changshu)), Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc. (jäljempänä CSM (Luoyang)), CSI Cells Co. Ltd (jäljempänä CSI Cells) ja CSI Solar Power (China), Inc. (jäljempänä CSI Solar Power) (jäljempänä yhteisesti Canadian Solar tai valittaja)(2) vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion,(3) jolla se hylkäsi neuvoston täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1238/2013 (jäljempänä riidanalainen asetus)(4) koskevan kumoamiskanteen.

2.        Tämän valituksen yhteydessä tulee esille etenkin yksi menettelyllinen kysymys, nimittäin asetuksen (EU) N:o 1168/2012,(5) jolla muutettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (jäljempänä perusasetus)(6) 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa siten, että jos polkumyyntitutkimus koskee muuta kuin markkinatalousmaista peräisin olevaa tuontia ja tutkimuksen kohteena oleva tuottaja vaatii markkinatalouskohtelun myöntämistä (jäljempänä markkinatalouskohtelua koskeva vaatimus), määräaikaa markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen tekemiseen pidennettiin kolmesta kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen tutkimuksen aloittamisesta, välittömästä soveltamisesta. Valituksen yhteydessä tulee myös esille aineellinen kysymys, joka koskee sitä, että jos muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti myötävaikuttavat EU:n tuotannonalalle aiheutuvaan vahinkoon, onko polkumyyntitullin suuruus vahvistettava tasolle, jolla poistetaan ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Perusasetus

3.        Perusasetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Polkumyynnin määrittely”, 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”a)      – –

b)      Kiinan kansantasavallasta, Vietnamista ja Kazakstanista ja muista kuin markkinatalousmaista, jotka tutkimusta vireille pantaessa ovat WTO:n jäseniä, peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan a alakohdan säännöksiä.

c)      Edellä b alakohdan mukainen vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä merkitsee, että:

–        yritysten hintoja, kustannuksia sekä tuotantopanoksia, kuten raaka-aineita ja teknologian ja työvoiman kustannuksia, tuotantoa, myyntiä ja investointeja, koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa ja että kustannukset ja huomattavat tuotantopanokset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla;

–        yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan;

–        yritysten tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa;

–        kyseisiä yrityksiä koskee konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö, joka takaa yritysten toiminnan oikeusvarmuuden ja vakauden, ja

–        valuuttakurssien muuttaminen suoritetaan markkinahintaan.

Sen määrittäminen, täyttääkö tuottaja edellä mainitut vaatimukset, suoritetaan kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, sen jälkeen kun neuvoa-antavaa komiteaa on erityisesti kuultu ja kun yhteisön tuotannonalalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksia. Tämä määrittäminen pysyy voimassa koko tutkimuksen ajan.”

4.        Perusasetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Vahingon määritys”, säädetään seuraavaa:

”– –

6.      On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on yhteisön tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.      Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.

– –”

5.        Perusasetuksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä; lopullisten tullien käyttöön ottaminen”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 21 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullisia toimia koskeva ehdotus tehdään viimeistään kuukautta ennen tällaisten tullien voimassaolon päättymistä. Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”

B       Asetus N:o 1168/2012

6.        Asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Muutetaan asetus (EY) N:o 1225/2009 seuraavasti:

1)      Muutetaan 2 artiklan 7 kohta seuraavasti:

a)      korvataan c alakohdan toiseksi viimeisessä virkkeessä ilmaisu ’kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta,’ ilmaisulla ’tavallisesti seitsemän kuukauden mutta viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta,’;

b)      lisätään alakohta seuraavasti:

’d)      Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 17 artiklan mukaisesti, tämän kohdan b ja c alakohdan mukainen määrittäminen on rajattava tutkimuksessa mukana oleviin osapuoliin ja niihin tuottajiin, jotka saavat yksilöllisen kohtelun 17 artiklan 3 kohdan nojalla.’;

– –”

7.        Asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uusiin tutkimuksiin ja kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012.”

II      Asian tausta

8.        CSM (Changshu), CSM (Luoyang), CSI Cells ja CSI Solar Power ovat kyseisen tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia. CSE tuo kyseistä tuotetta Euroopan unioniin edellä mainituilta ja muilta toimittajilta.

9.        Komissio aloitti 6.9.2012 Kiinasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn.(7)

10.      Koska menettelyssä osallisina olevien vientiä harjoittavien tuottajien määrä kyseisessä maassa oli mahdollisesti huomattava, menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan a alakohdassa mainittiin, että asiassa käytetään otantatekniikkaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Canadian Solar toimitti komissiolle 21.9.2012 tiedot komission vientiä harjoittavien tuottajien otokseen valintaa varten. Komission valitsema vientiä harjoittavien tuottajien otos koostui seitsemästä yritysryhmästä.(8) Canadian Solaria ei valittu otokseen.

11.      Canadian Solar esitti 13.11.2012 perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisen markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen.

12.      Asetus N:o 1168/2012 annettiin 12.12.2012.(9)

13.      Komissio ilmoitti 3.1.2013 Canadian Solarille, ettei sen markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta käsiteltäisi.

14.      Komissio antoi 4.6.2013 asetuksen N:o 513/2013, jolla otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevien kyseisten tuotteiden tuonnissa.(10)

15.      Neuvosto antoi 2.12.2013 riidanalaisen asetuksen, jolla otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinasta peräisin olevia kyseisiä tuotteita. Kyseisen asetuksen 1 artiklassa neuvosto otti käyttöön 41,3 prosentin polkumyyntitullin tuontitavaroille, jotka asetuksen liitteessä I luetellut yhteistyössä toimineet yritykset ovat laskuttaneet. CSM (Changshu), CSM (Luoyang), CSI Cells ja CSI Solar Power sisältyivät tähän luetteloon. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklassa 1 artiklassa vahvistetusta polkumyyntitullista vapautettiin tuontitavarat, jotka on laskuttanut sellainen yritys, jonka nimi mainitaan komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä.(11)

16.      Komissio antoi 4.12.2013 päätöksen 2013/707. Mainitussa päätöksessä komissio hyväksyi Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin ja päätöksen liitteessä mainittujen vientiä harjoittavien tuottajien muutetun sitoumustarjouksen. CSM (Changshu), CSM (Luoyang), CSI Cells ja CSI Solar Power sisältyivät tähän luetteloon.

17.      Komissio antoi 4.6.2015 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/866, jolla hyväksytty sitoumus peruutettiin CSM:n (Changshu), CSM:n (Luoyang), CSI Cellsin ja CSI Solar Powerin osalta.(12)

III    Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

18.      Canadian Solar nosti 28.2.2014 kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.

19.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kuusi kanneperustetta ja kanteen kokonaisuudessaan.

20.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi etenkin(13) viidennen kanneperusteen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan, jonka mukaan markkinatalouskohtelua koskeva päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, väitettyä rikkomista. Asetusta N:o 1168/2012, jolla muutettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa siten, että kolmen kuukauden määräaikaa pidennettiin kahdeksaksi kuukaudeksi, sovelletaan nimittäin kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15.12.2012 lähtien. Sitä sovellettiin näin ollen Canadian Solarin markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen hylkäämisestä 3.1.2013 tehtyyn komission päätökseen. Se, ettei komissio noudattanut alkuperäistä kolmen kuukauden määräaikaa, ei johtanut sellaiseen lopulliseen tilanteeseen, joka olisi estänyt asetuksen N:o 1168/2012 soveltamisen. Unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan määräajan noudattamatta jättäminen ei myöskään tehnyt riidanalaisesta asetuksesta automaattisesti lainvastaista.

21.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös kuudennen kanneperusteen, jonka mukaan toimielimet rikkoivat perusasetuksen 3 artiklaa, kun ne eivät arvioineet erikseen polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutunutta vahinkoa ja muista tiedoissa olevista tekijöistä aiheutunutta vahinkoa, ja vahvistaessaan polkumyyntitullin sellaiselle tasolle, jolla poistetaan myös muista tiedossa olevista tekijöistä aiheutunut vahinko, ne rikkoivat näin ollen perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaan neuvostolla ja komissiolla (jäljempänä toimielimet) on velvollisuus ensinnäkin tarkastella, johtuuko EU:n tuotannonalalle aiheutunut vahinko polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista (syy-yhteyden tarkastelu), ja toiseksi todentaa, että muut tiedossa olevat tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti eivät katkaise EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä (syy-yhteydettömyyden tarkastelu). Tästä seuraa, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten on otettava huomioon syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelussa tekemänsä havainnot. Muussa tapauksessa olisi vaarana, että polkumyyntitullilla poistettaisiin muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin haitalliset vaikutukset. Käsiteltävässä asiassa toimielimet olivat arvioineet asianmukaisesti muiden tiedossa olevien tekijöiden, jotka myötävaikuttivat EU:n tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, vaikutuksia. Ne olivat perustellusti todenneet, että nämä vaikutukset olivat vähäisiä ja että ne eivät näin ollen katkaisseet EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä. Polkumyyntitullin määrä oli siten vahvistettu oikein.

IV      Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

22.      Tässä valituksessa Canadian Solar vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja joko kumoaa riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee valittajaa tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Canadian Solar myös vaatii, että unionin tuomioistuin velvoittaa neuvoston korvaamaan valittajalle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa, tai jos asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, määrää, että ensimmäisen asteen ja valitusasteen oikeudenkäyntikuluista päätetään, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa. Canadian Solar vaatii lisäksi, että unionin tuomioistuin velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

23.      Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa Canadian Solarin korvaamaan valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa.

24.      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa Canadian Solarin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.      Komissio teki asiassa liitännäisvalituksen. Se vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja toteaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, tai toissijaisesti toteaa, että se on menettänyt kohteensa, tai edelleen toissijaisesti toteaa, että kanne on perusteeton, ja tulkitsee toisin syy-yhteyttä kuudennen kanneperusteen yhteydessä valituksenalaisessa tuomiossa. Komissio vaatii myös, että Canadian Solar velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26.      Canadian Solar vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää liitännäisvalituksen. Se vaatii myös, että komissio velvoitetaan korvaamaan Canadian Solarille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa ja että neuvosto velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

27.      Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja toteaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta, tai toissijaisesti toteaa, että se on menettänyt kohteensa, tai edelleen toissijaisesti toteaa, että kanne on perusteeton, ja tulkitsee toisin syy-yhteyttä kuudennen kanneperusteen yhteydessä valituksenalaisessa tuomiossa. Neuvosto vaatii myös, että Canadian Solar velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28.      Canadian Solar, neuvosto ja komissio esittivät suulliset lausumansa 20.6.2018 pidetyssä istunnossa.

V       Valitusperusteiden arviointi

29.      Canadian Solar esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessa pelkästään kolmatta ja neljättä valitusperustetta.

30.      Kolmannessa valitusperusteessaan Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta N:o 1168/2012 sovelletaan nyt kyseessä olevaan polkumyyntitutkimukseen ja että se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei ole vastoin riidanalaista asetusta. Neljännessä valitusperusteessaan Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen salliessaan sen, että toimielimet asettavat polkumyyntitullin tasolle, jolla poistetaan paitsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutunut vahinko myös muista tiedossa olevista tekijöistä aiheutunut vahinko, ja kääntäessään perusteettomasti näiden muiden tekijöiden vaikutuksia koskevan todistustaakan.

A       Kolmas valitusperuste

1       Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

31.      Kolmannessa valitusperusteessaan Canadian Solar riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 152–154, 157 ja 159–170 kohdassa esittämät toteamukset.

32.      Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

33.      Kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta N:o 1168/2012 sovelletaan. Tältä osin Canadian Solar väittää ensinnäkin, että asetus N:o 1168/2012 tuli voimaan 15.12.2012 eli sen jälkeen, kun kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös on tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisen version mukaisesti, oli päättynyt 12.12.2012. Toiseksi aineellisia sääntöjä sovelletaan lähtökohtaisesti ainoastaan tilanteisiin, jotka syntyvät niiden voimaantulon jälkeen. Edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan päättymisen myötä syntyi lopullinen tilanne, ja siten asetusta N:o 1168/2012 ei aineellisena sääntönä sovelleta. Kolmanneksi asetuksen N:o 1168/2012 soveltaminen vireillä oleviin tutkimuksiin vain, jos kyseinen kolmen kuukauden määräaika ei ollut päättynyt ennen 15.12.2012, ei merkitse contra legem ‑tulkintaa. Jos sitä pidetään contra legem ‑tulkintana, Canadian Solar väittää, että asetuksen N:o 1168/2012 2 artikla on pätemätön siltä osin kuin se koskee valittajaa tai että sitä ei voida pätevästi soveltaa valittajan tilanteeseen, koska sillä loukataan oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteita.

34.      Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei ole vastoin riidanalaista asetusta. Koska asetusta N:o 1168/2012 ei sovellettu, komissiolla oli velvollisuus ratkaista sen vaatimus markkinatalouskohtelusta. Se, ettei komissio tehnyt näin, on vastoin riidanalaista asetusta, eikä Canadian Solar voi riitauttaa tätä laiminlyöntiä.

35.      Neuvoston mukaan kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta ja se on joka tapauksessa perusteeton. Ensinnäkin valittajan väite, jonka mukaan asetusta N:o 1168/2012 ei sovellettu, koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetty kolmen kuukauden määräaika päättyi ennen asetuksen N:o 1168/2012 voimaantuloa, on jätettävä tutkimatta, koska siinä pelkästään toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty väite. Tämä väite on neuvoston mielestä joka tapauksessa perusteeton, koska asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että mainittua asetusta sovelletaan kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15.12.2012 lähtien, ja kyseessä oleva polkumyyntitutkimus oli edelleen kesken 15.12.2012. Toiseksi neuvosto pitää perusteettomana valittajan väitettä, jonka mukaan edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan päättymisen myötä syntyi lopullinen tilanne. Oikeuskäytännössä nimittäin todetaan, että jos komissio oli tehnyt markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen kyseisen määräajan kuluessa, sitä olisi voitu muuttaa tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa. Kolmanneksi neuvosto väittää, että valittajan väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1168/2012 2 artikla on pätemätön, on jätettävä tutkimatta siitä syystä, että valittaja ei esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 277 artiklan nojalla riidanalaisen asetuksen 2 artiklaa koskevaa lainvastaisuusväitettä.

36.      Kolmannen valitusperusteen toinen osa on neuvoston mukaan perusteeton. Markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä voidaan muuttaa sen tekemisen jälkeen. Käsiteltävä valitus on lisäksi selvä todiste siitä, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös voidaan riitauttaa.

37.      Komission mukaan kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta ja se on joka tapauksessa perusteeton. Ensinnäkin valittajan väite, jonka mukaan asetusta N:o 1168/2012 ei sovellettu, koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetty kolmen kuukauden määräaika päättyi ennen asetuksen N:o 1168/2012 voimaantuloa, on jätettävä tutkimatta, koska valittaja pyrkii pelkästään ottamaan unionin tuomioistuimessa esille unionin yleisessä tuomioistuimessa jo käsitellyn kysymyksen. Tämä väite on joka tapauksessa perusteeton, koska asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin riippumatta siitä, oliko kolmen kuukauden määräaika päättynyt ennen mainitun asetuksen voimaantuloa. Toiseksi valittajan väite, jonka mukaan sen tilanteesta tuli lopullinen kolmen kuukauden määräajan päätyttyä, on jätettävä tutkimatta, koska siinä pelkästään toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty väite. Tämä väite on joka tapauksessa perusteeton, koska kyseisen kolmen kuukauden määräajan päättyessä ei syntynyt mitään oikeuksia. Kolmanneksi valittajan väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1168/2012 2 artikla on pätemätön, on jätettävä tutkimatta, sillä se on uusi peruste, koska Canadian Solar ei esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 277 artiklan nojalla asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklaa koskevaa lainvastaisuusväitettä. Tämä väite on joka tapauksessa perusteeton. Asetusta N:o 1168/2012 voitiin soveltaa välittömästi, koska kolmen kuukauden määräajan päättymisen myötä ei syntynyt lopullista tilannetta.

38.      Komission mukaan kolmannen valitusperusteen toinen osa on perusteeton. Se, ettei komissio tehnyt markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei ensinnäkään ollut vastoin riidanalaista asetusta, koska asetusta N:o 1168/2012 sovellettiin valittajan tilanteeseen eikä komissio ollut siten velvollinen tekemään markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä. Toiseksi Canadian Solarilla oli mahdollisuus riitauttaa se, ettei komissio tehnyt markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, sillä se teki nyt käsiteltävän valituksen.

39.      Canadian Solar toteaa tästä, että asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklan väitettyä pätemättömyyttä koskeva peruste voidaan ottaa tutkittavaksi. Se nimittäin esitettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka tarkasteli sitä valituksenalaisen tuomion 154–170 kohdassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä ei ole merkitystä, ettei kyseistä perustetta esitetty muodollisesti lainvastaisuusväitteenä.

2       Arviointi

40.      Kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta N:o 1168/2012 sovelletaan. Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei ollut vastoin riidanalaista asetusta.

a)      Tutkittavaksi ottaminen

41.      Neuvosto väittää, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta osittain. Komissio taas katsoo, että ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta kokonaan.(14)

42.      Ensinnäkin sekä neuvosto että komissio riitauttavat sen valittajan väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, että asetusta N:o 1168/2012 ei sovelleta, koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetty kolmen kuukauden määräaika päättyi ennen asetuksen N:o 1168/2012 voimaantuloa. Tämä johtuu siitä, että neuvoston ja komission mukaan tässä väitteessä pelkästään toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty väite.

43.      Tämä tutkimatta jättämistä koskeva peruste on mielestäni hylättävä. Kyseisellä väitteellä Canadian Solar kyseenalaistaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklaan sisältyvää siirtymäsäännöstä. Tältä osin Canadian Solar on todennut katsovansa, että erityisesti valituksenalaisen tuomion 152 kohtaa rasittaa oikeudellinen virhe. Valituksenalaisen tuomion 152 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että asetusta N:o 1168/2012 sovellettiin, koska siinä ”ei säädetä poikkeuksesta sellaisten vireillä olevien tutkimusten osalta, joissa määräaika päätöksen tekemiselle siitä, myönnetäänkö markkinatalouskohtelu perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan nojalla, oli jo päättynyt”. Canadian Solar ei siten pyri ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne tutkitaan uudelleen.(15)

44.      Komissio väittää toiseksi, että valittajan väite, jonka mukaan sen tilanteesta tuli lopullinen edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan päätyttyä, on jätettävä tutkimatta, koska siinä pelkästään toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty väite.

45.      Tämä tutkimatta jättämistä koskeva peruste on mielestäni myöskin hylättävä. Kyseisellä väitteellä Canadian Solar riitauttaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin vetosi valituksenalaisen tuomion 157 kohdassa uusien sääntöjen välitöntä soveltamista koskevaan oikeuskäytäntöön. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan menettelysäännöistä poiketen aineellisia sääntöjä ei sovelleta ennen niiden voimaantuloa syntyneisiin tilanteisiin. Canadian Solar väittää, että komission velvollisuus tehdä markkinatalouskohtelua koskeva päätös on aineellinen sääntö. Valittaja moittii näin ollen valituksenalaisen tuomion 159–162 kohtaan sisältyvää unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan päättyminen ei johtanut sen osalta lopullisen tilanteen syntymiseen. Canadian Solar ei näin ollen pyri ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne tutkitaan uudelleen.

46.      Neuvosto ja komissio riitauttavat kolmanneksi sen valittajan väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jonka mukaan asetuksen N:o 1168/2012 2 artikla on pätemätön siltä osin kuin se koskee Canadian Solaria. Valittaja ei esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklaa koskevaa lainvastaisuusväitettä. Neuvosto ja komissio riitauttavat siten tämän väitteen uutena, minkä vuoksi se on jätettävä tutkimatta.

47.      Tämä tutkimatta jättämistä koskeva peruste on mielestäni hylättävä.

48.      On totta, ettei Canadian Solar viitannut nimenomaisesti SEUT 277 artiklaan unionin yleisessä tuomioistuimessa.(16)

49.      Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa Canadian Solar väitti, että ”[asetuksen N:o 1168/2012] tulkitseminen siten, että sitä sovelletaan vireillä oleviin tutkimuksiin, joissa asianomaisilla osapuolilla on saavutettu oikeus markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksensa ratkaisemiseen kolmen kuukauden kuluessa, rikkoisi osapuolten, joita asia koskee, tutkimusta koskevaa luottamuksensuojaa”. Lainvastaisuusväite sisältyi siten implisiittisesti mutta selvästi unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettuun kanteeseen. Lainvastaisuusväitteen väitettyyn uutuuteen perustuva tutkimatta jättämistä koskeva peruste on näin ollen hylättävä.(17)

50.      Huomautan lisäksi, että valituksenalaisen tuomion 154 ja 167 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”vaikka [viides kanneperuste, jossa vedottiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan rikkomiseen] ymmärrettäisiinkin siten, että kantajat väittävät asetuksen N:o 1168/2012 olevan lainvastainen”, se olisi hylättävä, koska oikeusvarmuuden periaate koskee ainoastaan ennen uuden säännön voimaantuloa syntyneitä tilanteita, ja näin ei ole valittajan tapauksessa. Oikeuskäytännön mukaan valittajalla on oikeus vedota valituksessaan perusteisiin, jotka perustuvat valituksenalaiseen tuomioon itseensä ja joilla pyritään arvostelemaan oikeudellisesti sen oikeellisuutta, riippumatta siitä, esittikö valittaja nämä perusteet unionin yleisessä tuomioistuimessa.(18)

51.      Katson näin ollen, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on otettava tutkittavaksi.

b)      Asiakysymys

1)      Johdanto

52.      Huomautan aluksi, että muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin olevalle tuottajalle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Siinä tapauksessa normaaliarvo määritetään markkinatalousmaihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Sitä ei määritetä vastaavassa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävien hintojen perusteella, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla tehdään sellaisten tuottajien tapauksessa, joihin sovelletaan samaa menettelyä ja joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua.(19)

53.      Kuten edellä 2 kohdassa mainittiin, asetuksella N:o 1168/2012 muutettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa siten, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehdään ”tavallisesti seitsemän kuukauden mutta viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta”. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisen version mukaan markkinatalouskohtelua koskeva päätös oli tehtävä kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta.

54.      Asetuksella N:o 1168/2012 rajoitettiin lisäksi toimielinten velvollisuutta ratkaista markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia. Kun komissio on perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti päättänyt rajata tutkimuksensa toimijoiden edustaviin otoksiin,(20) toimielimet ovat nyt velvollisia tekemään markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen vain, jos joko otokseen kuuluva tuottaja tai tuottaja, jonka osalta on laskettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali kyseisen asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, esittää markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan alkuperäisessä versiossa toimielinten velvollisuutta ratkaista markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia ei ollut rajoitettu.

55.      Huomautan myös, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetty kolmen kuukauden määräaika oli osoittautunut ”käytännössä mahdottomaksi erityisesti menettelyissä, joissa käytetään otantaa”,(21) eikä komissio käytännössä aina noudattanut sitä.(22) Tämän tilanteen vuoksi komissio ehdotti vuonna 2011 määräajan pidentämistä kuudeksi kuukaudeksi.(23) Kolmen kuukauden määräaikaa pidennettiin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli antanut tuomion Brosmann.(24) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että jos käytetään otantaa, toimielimillä on velvollisuus tutkia kaikki otokseen kuulumattomien toimijoiden esittämät markkinatalouskohtelua koskevat vaatimukset kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta.(25) Koska kyseinen tuomio aiheutti ”kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen” komissiolle,(26) katsottiin, että on tarkoituksenmukaista pidentää määräaikaa, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös oli tehtävä, kahdeksaksi kuukaudeksi, millä ehkäistiin tuomion Brosmann seurauksia (tästä syystä asetusta N:o 1168/2012 pidetään ”tuomion Brosmann vastaisena muutoksena”).(27)

56.      Käsiteltävässä asiassa Canadian Solar esitti markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen 6.9.2012. Sille ilmoitettiin 3.1.2013 eli sen jälkeen, kun i) edellä 53 kohdassa mainittu kolmen kuukauden määräaika oli päättynyt 6.12.2012 ja kun ii) asetus N:o 1168/2012 oli tullut voimaan 15.12.2012, ettei vaatimusta käsiteltäisi. Canadian Solaria ei valittu otokseen. Sen osalta ei myöskään ole laskettu yksilöllistä polkumyyntimarginaalia kyseisen asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2)      Kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa

57.      Kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta N:o 1168/2012 sovelletaan.

58.      Katson, että asetusta N:o 1168/2012 sovelletaan tutkimukseen, joka johti riidanalaisen asetuksen antamiseen.

59.      Asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa ensinnäkin säädetään, että asetusta sovelletaan ”kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012”.(28)

60.      Polkumyyntitutkinta alkaa, kun julkaistaan perusasetuksen 5 artiklan 10 kohdan mukainen ilmoitus menettelyn aloittamisesta. Perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti vireille pantu tutkimus päättyy joko siihen, että otetaan käyttöön lopullisia toimenpiteitä saman asetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella,(29) tai siihen, että tehdään päätös menettelyn päättämisestä ottamatta käyttöön toimenpiteitä saman asetuksen 9 artiklan 2 kohdan perusteella.(30) Tutkimuksen olisi näin ollen katsottava ”olevan vireillä” asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla siihen saakka, kunnes joko otetaan käyttöön lopullisia toimenpiteitä tai tehdään perusasetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukainen päätös.

61.      Käsiteltävässä asiassa tutkimus alkoi 6.9.2012 menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisella ja päättyi riidanalaisen asetuksen antamiseen 2.12.2013. Se oli näin ollen edelleen ”vireillä”, kun asetus N:o 1168/2012 tuli voimaan 15.12.2012.

62.      Kysymys siitä, toimiiko tietty tuottaja muussa kuin markkinatalousmaassa markkinatalouden olosuhteissa ja olisiko sille siten myönnettävä markkinatalouskohtelu, on vain yksi vaihe tutkimuksessa, jonka tarkoitus on todentaa, täyttyvätkö polkumyyntitullien käyttöön ottamisen edellytykset, toisin sanoen onko kyseessä polkumyynti, onko siitä aiheutunut vahinkoa ja edellyttääkö unionin etu toimenpiteisiin ryhtymistä. Kun markkinatalouskohtelua koskeva päätös on tehty tai määräaika, jonka kuluessa tämä päätös on tehtävä, on päättynyt, tutkimus on edelleen kesken kaikkien niiden toimijoiden osalta, joita kyseinen tutkimus koskee, mukaan lukien markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen esittänyt tuottaja (koska normaaliarvoa samoin kuin muita polkumyyntitullien käyttöönoton edellytyksiä on vielä arvioitava). Näin ollen on merkityksetöntä, että kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös oli tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisen version nojalla, päättyi 6.12.2012 eli ennen kuin asetus N:o 1168/2012 tuli voimaan 15.12.2012. Ratkaisevaa on se, että asetus N:o 1168/2012 tuli voimaan ennen riidanalaisen asetuksen antamista.

63.      Asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklassa toiseksi säädetään, että asetusta sovelletaan ”kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin”.(31) Siinä ei erotella tutkimuksia, joiden osalta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisen version mukainen kolmen kuukauden määräaika markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen tekemiselle oli jo päättynyt, ja tutkimuksia, joiden osalta se ei ollut päättynyt.

64.      Kolmanneksi ei voida hyväksyä valittajan väitettä, jonka mukaan asetus N:o 1168/2012 on aineellinen sääntö ja että sitä ei sellaisena sovelleta ennen sen voimaantuloa syntyneisiin tilanteisiin, kuten Canadian Solarin tilanteeseen.

65.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate nimittäin yleensä estää sen, että unionin säädöksen soveltamisen alkamisajankohta on aikaisempi kuin julkaisuajankohta, mutta tilanne voi poikkeuksellisesti olla toinen, jos se on välttämätöntä säädöksellä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla.(32) Vaikka uutta oikeussääntöä ei sovelleta aikaisemman lainsäädännön soveltamisaikana syntyneisiin ja lopullisiksi tulleisiin oikeudellisiin tilanteisiin, sitä sovelletaan kuitenkin niiden tuleviin vaikutuksiin samoin kuin uusiin oikeudellisiin tilanteisiin.(33) Toisin on vain – jollei oikeudellisten toimien taannehtivuuskiellon periaatteesta muuta johdu –, jos uuteen sääntöön liittyy erityisiä säännöksiä, joissa nimenomaisesti vahvistetaan sen ajallista soveltamista koskevat edellytykset.(34)

66.      Samoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin.(35) Unionin aineellisen oikeuden sääntöjä on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi taas tulkittava siten, että ne koskevat ennen niiden voimaantuloa toteutuneita tilanteita ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus.(36)

67.      Asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan a alakohta, jossa pidennetään kolmesta kuukaudesta kahdeksaksi kuukaudeksi määräaikaa markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen tekemiselle, on ensinnäkin nähdäkseni menettelysääntö. Sillä ei nimittäin ole vaikutusta tuottajien oikeuteen vaatia markkinatalouskohtelua tai sen saamisen edellytyksiin. Asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan siten mielestäni oikeudellisiin tilanteisiin, jotka eivät olleet tulleet lopullisiksi kyseisen asetuksen tullessa voimaan 15.12.2012.

68.      On näin ollen määritettävä, oliko käsiteltävässä asiassa Canadian Solarin tilanne syntynyt ennen asetuksen N:o 1168/2012 voimaantuloa (erotuksena tilanteesta, joka oli edelleen kesken 15.12.2012).

69.      Esimerkki tilanteesta, joka oli syntynyt ennen uuden säännön voimaantuloa, löytyy tuomiosta Varec.(37) Kyseisessä tuomiossa katsottiin, että tarjoajan oikeus tarjoukseen sisältyvien luottamuksellisten tietojen suojaan ”konkretisoitui”, kun tarjous tehtiin sopimuksentekomenettelyssä. Näin ollen direktiiviä 2004/18/EY,(38) joka tuli voimaan kyseisen tarjouksen tekemisen jälkeen, ei sovellettu.(39)

70.      Esimerkki tilanteesta, joka ei ollut tullut vielä lopulliseksi uuden säännön tullessa voimaan, esitetään tuomiossa Pokrzeptowicz-Meyer.(40) Määräaikaista työsopimusta, joka oli tehty ennen uuden säännön voimaantuloajankohtaa, – kun työsuhde päättyy kyseisen ajankohdan jälkeen – ei voitu pitää edelleen jatkuvana tilanteena. ”Määräaikaisen työsopimuksen tekemisen oikeusvaikutukset eivät [nimittäin] rajoitu sen allekirjoittamispäivään, vaan sillä on päinvastoin jatkuvasti oikeusvaikutuksia koko voimassaolonsa ajan”.(41) Näin ollen uutta sääntöä sovellettiin.

71.      Toinen esimerkki tilanteesta, joka ei ollut tullut vielä lopulliseksi uuden säännön tullessa voimaan, löytyy tuomiosta Moravia Gas Storage.(42) Direktiivin 2003/55/EY(43) ja direktiivin 2009/73/EY,(44) jolla kumottiin direktiivi 2003/55, nojalla merkittävän uuden kaasuinfrastruktuurin osalta voidaan pyynnöstä myöntää vapautus velvollisuudesta antaa kolmansille neuvotteluihin perustuva pääsy. Vapautuksen myöntää toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka ilmoittaa siitä komissiolle, joka voi pyytää kyseistä jäsenvaltiota muuttamaan tai peruuttamaan vapautuksen myöntämisestä tehdyn päätöksen. Kyseisen päätöksen ei katsottu luovan edelleen jatkuvaa tilannetta sillä perusteella, että komissio voi vaatia päätöksen muuttamista tai peruuttamista. Näin ollen oli sovellettava direktiiviä 2009/73, joka tuli voimaan kyseessä olleen vapautuksen myöntämisestä tehdyn päätöksen hyväksymisen ja ilmoittamisen jälkeen mutta ennen kuin komissio määräsi kyseisen jäsenvaltion peruuttamaan päätöksen.(45)

72.      Canadian Solarin tilanne ei nähdäkseni ollut tullut vielä lopulliseksi asetuksen N:o 1168/2012 tullessa voimaan.

73.      Tämä johtuu siitä, ettei kolmen kuukauden määräajan, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös oli tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisen version perusteella, päättyessä ”konkretisoitunut”(46) mitään oikeutta.

74.      Oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että tämän kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättäminen voi johtaa menettelyn päätteeksi annetun asetuksen kumoamiseen vain silloin, kun on mahdollista, että tämän sääntöjenvastaisuuden johdosta kyseisessä menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Asetusta ei voida kumota pelkästään sillä perusteella, että neuvosto ja komissio eivät ole lausuneet säädetyssä määräajassa.(47) Tästä seuraa, että toimielimet voivat tehdä markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen pätevästi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeenkin (sikäli kuin tämä viivästys ei vaikuttanut menettelyn lopputulokseen). Tästä myös seuraa, ettei Canadian Solarille myönnetty automaattisesti markkinatalouskohtelua kyseisen kolmen kuukauden määräajan päättyessä komission laiminlyönnin vuoksi.

75.      Jos komissio olisi tehnyt markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen kolmen kuukauden määräajassa, sitä olisi lisäksi voitu muuttaa menettelyn myöhemmässä vaiheessa kyseisen määräajan päättymisen jälkeen.(48) Kolmen kuukauden määräajan päättymisen myötä ei siten synny lopullista tilannetta. Samaan tapaan tuomiossa Moravia Gas Storage syynä siihen, miksi tilanne ei ollut tullut lopulliseksi kansallisen vapautuspäätöksen tekoajankohtana, oli se, että komissiolla oli edelleen mahdollisuus kyseenalaistaa mainittu päätös menettelyn myöhemmässä vaiheessa.(49)

76.      Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 159–166 kohdassa, ettei Canadian Solarin tilanne ollut tullut lopulliseksi asetuksen N:o 1168/2012 tullessa voimaan.

77.      Näin ollen edellä 66 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn määräajan, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös on tehtävä, pidentämistä sovellettiin riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneeseen tutkimukseen.

78.      Toiseksi asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että kun käytetään otantaa, toimielimet ovat velvollisia tekemään markkinatalouskohtelua koskevan päätöksen vain, jos otokseen kuuluvat tuottajat tai tuottajat, joiden osalta on laskettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali kyseisen asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, esittävät markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen. Toimielimet eivät ole velvollisia ratkaisemaan valittajan kaltaisten otokseen kuulumattomien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia, ellei niiden osalta ole laskettu yksilöllistä polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.(50)

79.      Asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan b alakohta on nähdäkseni aineellinen sääntö, koska siinä evätään otokseen kuulumattomilta tuottajilta oikeus niiden markkinatalouskohtelua koskevien vaatimusten tutkimiseen, ellei niiden osalta ole laskettu yksilöllistä polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Edellä 66 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan aineellisena sääntönä sitä ei pitäisi soveltaa tilanteisiin, jotka eivät olleet vielä tulleet lopullisiksi sen tullessa voimaan, kuten Canadian Solarin tilanteeseen.(51) Saman oikeuskäytännön mukaan sitä sovelletaan tästä huolimatta, koska asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklan sanamuodosta ilmenee selvästi, että ”tätä asetusta”, toisin sanoen kaikkia sen säännöksiä, sovelletaan ”kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012”.

80.      Asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettiin näin ollen riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneeseen tutkimukseen.

81.      Unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa, että koska Canadian Solarin tilanne ei ollut tullut lopulliseksi 15.12.2012, asetusta N:o 1168/2012 sovellettiin siihen.

82.      Neljänneksi valittajan asetuksen N:o 1168/2012 2 artiklasta esittämä lainvastaisuusväite ei voi menestyä. Canadian Solarin näkemyksen mukaan kyseinen säännös on oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteiden vastainen. Oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate ei kuitenkaan estä sitä, että unionin säädöksen soveltamisen alkamisajankohta on poikkeuksellisesti aikaisempi kuin julkaisuajankohta, jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla.(52) Luottamuksensuojan periaate ei yleisesti estä uuden säädöksen soveltamista aikaisemman säädöksen voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin,(53) ja käsiteltävässä asiassa Canadian Solar ei ole selittänyt, miksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 168 kohdassa virheellisesti, että valittaja olisi voinut ja sen olisi pitänyt ennakoida asetuksen N:o 1168/2012 antaminen tutkimuksen aloittamisajankohtana. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 154 kohdassa, että asetus N:o 1168/2012 oli lainmukainen.

83.      Valittajan esittämä lainvastaisuusväite ja kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on nähdäkseni hylättävä.

3)      Kolmannen valitusperusteen toinen osa

84.      Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei ollut vastoin riidanalaista asetusta.

85.      Kolmannen valitusperusteen toinen osa on mielestäni hylättävä.

86.      Edellä 77 kohdasta ensinnäkin seuraa, ettei toimielimillä ollut velvollisuutta tehdä markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan alkuperäisessä versiossa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa, koska sovellettiin asetuksessa N:o 1168/2012 vahvistettua kahdeksan kuukauden määräaikaa. Se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä ensiksi mainitussa määräajassa, ei siten voi tehdä riidanalaisesta asetuksesta lainvastaista. Unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 163 kohdassa, ettei se, etteivät toimielimet noudattaneet kyseistä määräaikaa, tehnyt riidanalaisesta asetuksesta lainvastaista.

87.      Toimielimillä ei mielestäni ollut myöskään velvollisuutta ratkaista Canadian Solarin esittämää markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta. Tähän on syynä se, että – kuten edellä 80 kohdassa mainittiin – sovellettiin asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jolla muutettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa siten, että toimielinten on ratkaistava ainoastaan otokseen kuuluvien tuottajien tai tuottajien, joiden osalta on laskettu yksilöllinen polkumyyntimarginaali, esittämät markkinatalouskohtelua koskevat vaatimukset. Koska Canadian Solar ei kuulunut otokseen eikä sen osalta laskettu yksilöllistä polkumyyntimarginaalia, toimielimet eivät olleet velvollisia ratkaisemaan sen markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen tuomion 170 kohdassa aivan oikein, ettei Canadian Solarilla ollut oikeutta markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksensa käsittelemiseen. Se, etteivät toimielimet tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä, ei siten voinut tehdä riidanalaisesta asetuksesta lainvastaista.

88.      Toiseksi ei voida hyväksyä valittajan väitettä, jonka mukaan se ei voi riitauttaa sitä, ettei komissio tehnyt markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä. Canadian Solar riitautti komission menettelyn kanteessaan, jossa se vaati riidanalaisen asetuksen kumoamista, ja unionin yleinen tuomioistuin tutki sen asianmukaisesti valituksenalaisen tuomion 149–170 kohdassa. Komission menettely riitautetaan myös unionin tuomioistuimessa, ja sitä tarkastellaan tässä ratkaisuehdotuksessa.

89.      Unionin yleinen tuomioistuin ei siten tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, ettei se, etteivät toimielimet ratkaisseet Canadian Solarin esittämää markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta, tee riidanalaisesta asetuksesta lainvastaista.

90.      Katson näin ollen, että kolmas valitusperuste on hylättävä.

B       Neljäs valitusperuste

1       Asianosaisten lausumat

91.      Neljäs valitusperuste jakaantuu kahteen osaan.

92.      Neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen salliessaan valituksenalaisen tuomion 205–217 kohdassa toimielinten vahvistaa polkumyyntitullin tasolle, jolla poistetaan paitsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtunut vahinko myös muista tiedossa olevista tekijöistä johtunut vahinko. Canadian Solar väittää tältä osin ensinnäkin, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten on jätettävä huomiotta näiden muiden tekijöiden vaikutukset silloinkin, kun ne eivät katkaise EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä. Muutoin unionin tuotannonalalle myönnettäisiin suoja, joka ylittää sen, mikä on tarpeen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen virheellisesti, että toimielinten on jätettävä huomiotta näiden muiden tekijöiden vaikutukset vain, jos ne katkaisevat syy-yhteyden. Toiseksi se väittää unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen virheellisesti, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten ei edellytetty jättävän huomiotta kolmen erityisen muun tiedossa olevan tekijän (nimittäin sen, että EU:n tuottajat ostivat kyseistä tuotetta jälleenmyydäkseen sitä EU:n markkinoilla omanaan, jäsenvaltioiden tukijärjestelmän leikkausten ja rahoituskriisin) vaikutuksia, koska nämä kolme tekijää eivät katkaisseet syy-yhteyttä.

93.      Neljännen valitusperusteensa toisessa osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 202 ja 205 kohdassa, että valittajan oli näytettävä toteen muiden tekijöiden polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrälliset vaikutukset.

94.      Neuvosto väittää, että neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana, ja vaatii unionin tuomioistuinta korvaamaan valituksenalaisen tuomion 191–193 kohdan perustelut ja katsomaan, että perusasetuksen 3 artiklan mukainen vahingon määritys ja sen 9 artiklan 4 kohdan mukainen vahinkomarginaalin laskeminen ovat kaksi eri asiaa.

95.      Toissijaisesti neuvosto väittää, että neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä osittain tutkimatta ja hylättävä kokonaan perusteettomana. Neuvosto väittää ensinnäkin, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti edellä 92 kohdassa mainittujen kolmen muun tiedossa olevan tekijän vaikutusten olevan vähäisiä, on jätettävä tutkimatta, koska se on tosiseikkoja koskeva kysymys. Neuvosto väittää toiseksi, että neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton, koska Canadian Solarin väitteestä poiketen unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että toimielimet ovat velvollisia asettamaan polkumyyntitullin tasolle, jolla poistetaan ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään todennut virheellisesti, että edellä mainittujen kolmen muun tiedossa olevan tekijän vaikutukset ovat vähämerkityksisiä.

96.      Neuvosto väittää lisäksi, että neljännen valitusperusteen toinen osa on perusteeton.

97.      Komissio väittää, että neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on tehoton, ja toissijaisesti, että se on perusteeton. Se on tehoton, koska unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielimet ovat velvollisia tekemään syy-yhteyden tarkastelun ja syy-yhteydettömyyden tarkastelun. Toissijaisesti, jos unionin yleinen tuomioistuin unionin tuomioistuimen mukaan katsoi, että nämä tarkastelut on tehtävä polkumyyntitullin suuruuden määrittämiseksi, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, ja vaatii sen perustelujen korvaamista tältä osin.(54)

98.      Komissio väittää lisäksi, että neljännen valitusperusteen toinen osa on perusteeton. Tämä seuraa etenkin siitä, että kyseisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton.

2       Arviointi

99.      Neljännessä valitusperusteessaan Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen salliessaan sen, että toimielimet asettavat polkumyyntitullin tasolle, jolla poistetaan paitsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko myös muista tiedossa olevista tekijöistä johtuva vahinko, ja kääntäessään perusteettomasti todistustaakan.

a)      Tutkittavaksi ottaminen

100. Kuten edellä 92 kohdassa todettiin, Canadian Solar väittää unionin yleisen tuomioistuimen todenneen virheellisesti, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten ei edellytetty jättävän huomiotta kolmen erityisen muun tiedossa olevan tekijän vaikutuksia, koska nämä muut tekijät eivät katkaisseet EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä. Neuvosto väittää, että tämä väite on jätettävä tutkimatta, koska se on tosiseikkoja koskeva kysymys.

101. Neuvoston esittämä tutkimatta jättämistä koskeva peruste on mielestäni hylättävä.

102. Se, voidaanko tietyn muun tiedossa olevan tekijän kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta pitää ”vähämerkityksisenä” siten, ettei se katkaise EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä, on tosiseikaston oikeudellista luonnehdintaa koskeva kysymys eikä tosiseikkoja koskeva kysymys. Unionin tuomioistuin voi näin ollen tutkia sitä.(55)

b)      Asiakysymys

1)      Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa

i)      Johdanto

103. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että EU:n tuotannonalalle aiheutunut vahinko on ”merkittävä”. Saman artiklan 2 kohdan mukaan sen määrittämiseksi, aiheutuuko EU:n tuotannonalalle merkittävää vahinkoa, on tarkasteltava ensinnäkin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja tämän tuonnin vaikutusta hintoihin Euroopan unionissa ja toiseksi tämän tuonnin seurausvaikutuksia EU:n tuotannonalaan.

104. Kun tarkastellaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta EU:n tuotannonalaan, perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa edellytetään sen näyttämistä, että tällaisen tuonnin määrillä ja hinnoilla ”on [EU:n] tuotannonalaan vaikutusta – – ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä”. Tästä tarkastelusta käytetään nimitystä ”syy-yhteyden tarkastelu”.(56)

105. Lisäksi muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti voivat myötävaikuttaa EU:n tuotannonalalle aiheutuvaan vahinkoon. Esimerkiksi riidanalaisen asetuksen mukaan talouskriisillä ja sen vaikutuksilla rahoituksen saantiin oli tietty vaikutus EU:n aurinkoenergian tuotannon, joka on pääomavaltaista, tilanteeseen.(57) Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi ”on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät – –, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä”. Tästä tarkastelusta käytetään nimitystä ”syy-yhteydettömyyden tarkastelu”.(58)

106. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielinten asiana on tarkistaa, etteivät kyseisten muiden tekijöiden vaikutukset ole olleet sellaisia, että ne olisivat olleet omiaan katkaisemaan syy-yhteyden yhtäältä kyseisen tuonnin ja toisaalta EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä. Niiden on myös tarkistettava, ettei kyseisten muiden tekijöiden syyksi laskettavaa vahinkoa oteta huomioon määritettäessä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua vahinkoa ja ettei asetettu polkumyyntitulli näin ollen ylitä sitä, mikä on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi. Jos toimielimet toteavat, että tällaisista tekijöistä riippumatta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttama vahinko on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävä, tuonnin ja EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden voidaan kuitenkin katsoa olevan olemassa.(59)

107. Neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen salliessaan valituksenalaisen tuomion 205–217 kohdassa toimielinten vahvistaa polkumyyntitullin tasolle, jolla poistetaan paitsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko myös muista tiedossa olevista tekijöistä johtuva vahinko.

ii)    Oliko polkumyyntitullilla poistettava ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko eikä muista tiedossa olevista tekijöistä johtuvaa vahinkoa?

108. Katson, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten ei tarvitse ottaa huomioon perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisessa syy-yhteydettömyyden tarkastelussa tekemiään havaintoja.

109. Tämä seuraa ensinnäkin perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan sanamuodosta.

110. Edellä 104 ja 105 kohdassa mainitut syy-yhteyden tarkastelu ja syy-yhteydettömyyden tarkastelu tehdään sen varmistamiseksi, että EU:n tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuu polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, mikä on polkumyynnin olemassaolon, vahingon olemassaolon ja tällaisen vahingon estämistä koskevan unionin edun ohella yksi edellytyksistä polkumyyntitullin soveltamiselle.(60) Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa nimittäin säädetään, että sen näyttäminen, ”että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä”, merkitsee sen näyttämistä, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrillä ja hinnoilla ”on” EU:n tuotannonalaan ”vaikutusta”, toisin sanoen että EU:n tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuu polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Saman artiklan 7 kohdassa sitä vastoin edellytetään sen näyttämistä, että muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaa vahinkoa ”[ei pidetä] polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana”, tai unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen sanoin sen näyttämistä, että näiden muiden tekijöiden vaikutukset eivät ole olleet sellaisia, että ne olisivat olleet omiaan katkaisemaan syy-yhteyden EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välillä.(61)

111. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaan unionin tuotannonalalle johtuvan vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välinen syy-yhteys katsotaan näytetyksi, jos polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko on ”merkittävä”. Tältä osin on merkityksetöntä, että muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista on johtunut vahinko, mikäli polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko on merkittävä.(62)

112. Kun tarkastellaan polkumyyntitullin suuruutta, perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan viimeisen virkkeen mukaan sen on oltava ”riittävä [EU:n] tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”. Kyseistä virkettä olisi luettava yhdessä saman säännöksen ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvän ilmauksen ”[polkumyynnistä] aiheutunutta vahinkoa” kanssa.(63) Polkumyyntitullilla on näin ollen poistettava perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettu polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ”aiheutunut” vahinko. Tästä seuraa, että polkumyyntitullilla voidaan poistaa muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutunut vahinko, mikäli polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutunut vahinko on merkittävä, sillä siinä tapauksessa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon katsotaan johtuvan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista.

113. Jos tämä ei olisi ollut unionin lainsäätäjän tarkoitus, perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa olisi edellytetty, että polkumyyntitullilla poistetaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ”johtuva” vahinko, eikä siinä olisi viitattu ”siitä aiheutuneeseen” vahinkoon. Huomautan tältä osin, että ilmaisua ”johtuva” käytetään perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa, kun taas 9 artiklan 4 kohdassa sitä ei käytetä. Panen myös merkille, ettei viimeksi mainitussa säännöksessä viitata ensiksi mainittuun.

114. Tämän vahvistaa edellä 106 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan toimielinten on tarkistettava, ettei muiden tiedossa olevien tekijöiden syyksi laskettavaa vahinkoa oteta huomioon määritettäessä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua vahinkoa. Koska, kuten edellä selitettiin, kyseinen säännös koskee EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välisen syy-yhteyden näyttämistä, tämä tarkoittaa, että kyseisen oikeuskäytännön mukaan toimielinten on tarkistettava, ettei muiden tiedossa olevien tekijöiden syyksi laskettavaa vahinkoa oteta huomioon määritettäessä syy-yhteyttä. Kyseisessä oikeuskäytännössä ei edellytetä toimielinten tarkistavan, ettei muiden tiedossa olevien tekijöiden syyksi laskettavaa vahinkoa oteta huomioon määritettäessä polkumyyntitullia. Korostan myös, että unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan polkumyyntitulli ei voi ”[ylittää] sitä, mikä on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi”, seuraa välittömästi huomautus siitä, että syy-yhteyden näyttämiseen riittää, että polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko on merkittävä.(64)

115. Toiseksi on niin, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan tavoitteena on varmistaa, ettei unionin tuotannonalalle myönnettävä suoja ylitä sitä, mikä on tarpeen.(65) Tästä ei kuitenkaan seuraa, että polkumyyntitullilla olisi poistettava ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko.

116. Tältä osin on syytä viitata julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotukseen Moser Baer.(66) Kyseinen asia koski sellaisen asetuksen kumoamista, jolla otettiin käyttöön lopullinen tasoitustulli Intiasta peräisin olevien kirjoitettavien CD-levyjen tuonnissa.(67) Neuvosto oli tutkinut toisen tiedossa olevan tekijän, nimittäin EU:n tuottajien maksamien väitetysti liian suurten lisenssimaksujen, vaikutuksia ja todennut, ettei tämä toinen tekijä katkaissut EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja tuetun tuonnin välistä syy-yhteyttä. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että näitä lisenssimaksuja maksoivat paitsi EU:n tuottajat myös intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat, ja toiseksi siitä, että lisenssimaksut olivat jo käytössä ennen kuin tuetusta tuonnista tuli merkittävää. Julkisasiamies Trstenjak oli samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, ettei syy-yhteys ollut katkennut lisenssimaksujen vuoksi. Tästä ei hänen mukaansa kuitenkaan välttämättä seurannut, että polkumyyntitulli oli lainmukainen. Julkisasiamies Trstenjak nimittäin totesi, että ”saattaa olla myös tarpeen ottaa vahinkoa korvaavaa tasoa määritettäessä huomioon tekijöitä, jotka eivät poista tuetun tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä mutta jotka voivat vaikuttaa vahinkoa korvaavan tason suuruuteen”.(68)

117. Tämän toteamuksen tueksi julkisasiamies Trstenjak viittasi asetuksen N:o 2026/97 15 artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä, tai polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osalta, perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa vahvistettuun ”lesser duty” ‑sääntöön. Jälkimmäisen säännöksen(69) mukaan ”polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä [EU:n] tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”. Vahinkomarginaalia käytetään siten sen polkumyyntitullin (tasoitustullin) määrän määrittämiseen, jossa polkumyyntimarginaali (tukimarginaali) on korkeampi kuin vahinkomarginaali. Julkisasiamies Trstenjakin näkemyksen mukaan, koska ”’lesser duty’ ‑säännön tavoitteena – – on, ettei [unionin] teollisuudelle myönnetä tällaisessa tapauksessa suurempaa suojaa kuin on tarpeen”, tasoitustullin tasoa määritettäessä voidaan ottaa huomioon myös muita tekijöitä kuin tuettu tuonti, kuten edellisessä kohdassa mainittiin.(70)

118. Ratkaisuehdotuksessaan Moser Baer julkisasiamies Trstenjak kuitenkin katsoi, ettei ollut välttämätöntä, että neuvosto ottaa lisenssimaksujen vaikutukset huomioon vahinkoa korvaavan tason määrittämisessä, koska lisenssimaksuja maksoivat EU:n tuottajien ohella myös intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat.(71)

119. Tuomiossa Moser Baer katsottiin ensinnäkin, ettei tuetun tuonnin ja vahingon välinen syy-yhteys ollut katkennut lisenssimaksujen vuoksi, koska kyseinen tekijä esiintyi jo ennen kuin tuonti oli merkittävää, ja toiseksi, etteivät lisenssimaksut voineet vaikuttaa alihinnoittelun tason laskemiseksi huomioon otettuihin seikkoihin, koska ne vaikuttivat sekä EU:n hintoihin että tuontihintoihin.(72)

120. Unionin tuomioistuin ei siten viitannut ”lesser duty” ‑säännön tavoitteeseen, sellaisena kuin sitä tarkasteltiin edellä 116 ja 117 kohdassa. Se olisi eittämättä voinut tyytyä toteamaan, ettei syy-yhteys ollut katkennut, tarkastelematta sitä, vaikuttivatko liian suuriksi väitetyt lisenssimaksut alihinnoittelun tasoon. Tuomiossa Moser Baer tarkastellussa tapauksessa oli kuitenkin selvää, ettei muulla tiedossa olevalla tekijällä ollut vaikutusta alihinnoittelun tasoon.

121. Olen samaa mieltä julkisasiamies Trstenjakin(73) kanssa siitä, että ”lesser duty” ‑säännön tavoitteena on varmistaa, ettei unionin tuotannonalalle myönnetä suurempaa suojaa kuin on tarpeen. Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa kuitenkin edellytetään ainoastaan, että polkumyyntitulli perustuu vahinkomarginaaliin, kun kyseinen marginaali on alhaisempi kuin polkumyyntimarginaali. Tällaisen ”lesser duty” ‑säännön soveltamisella varmistetaan, ettei myönnetä suurempaa suojaa kuin on tarpeen.

122. Huomautan myös, ettei perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa edellytetä, että polkumyyntitullilla poistetaan ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko. Kuten edellä 113 kohdassa mainittiin, kyseisessä säännöksessä edellytetään polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan vahingon eikä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvan vahingon poistamista. Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa ei myöskään viitata saman asetuksen 3 artiklan 7 kohtaan.

123. Kolmanneksi on syytä korostaa, ettei valittaja mainitse mitään asiaa, jossa polkumyyntitulli kumottiin, koska sillä poistettiin muusta tekijästä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko. Tuomio Allied Corporation,(74) johon Canadian Solar vetosi ensimmäisessä oikeusasteessa ja liitännäisvalituksessa, ei kyseenalaista edellä esitettyä päätelmää.

124. Tuomiossa Allied Corporation kumottiin lopullinen polkumyyntitullin käyttöönotosta annettu asetus sillä perusteella, että neuvosto, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui myös muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, ei varmistanut, oliko käyttöön otetun polkumyyntitullin suuruus ”tarpeen vahingon poistamiseksi”.(75)

125. Tuomiossa Allied Corporation tarkastellussa tapauksessa neuvosto oli kuitenkin määrittänyt polkumyyntitullin polkumyyntimarginaalin tasolle tarkistamatta, oliko vahinkomarginaali alhaisempi kuin polkumyyntimarginaali. Riidanalainen asetus kumottiin näin ollen sillä perusteella, ettei neuvosto ollut tarkistanut, sovellettiinko ”lesser duty” ‑sääntöä. Mainittua asetusta ei kumottu sillä perusteella, että määrittäessään polkumyyntitullin tasoa neuvosto ei ollut jättänyt huomiotta muista tiedossa olevista tekijöistä aiheutunutta vahinkoa.

126. Huomautan lisäksi, että tuomiossa Gold East Paper unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteen, jonka mukaan ”toimielimet eivät varmistuneet siitä, ettei niiden tuonnille määrätyn tullin tasoa määritettäessä ollut otettu huomioon muista tekijöistä kuin polkumyynnistä johtunutta vahinkoa”, sillä perusteella, että koska toimielimet ”ovat tutkineet – – niiden muiden tunnettujen tekijöiden vaikutuksen, jotka ovat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, ja todenneet, ettei mikään niistä voinut katkaista todettua syy-yhteyttä – – polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä”, toimielimet ”ovat – – täyttäneet tarpeelliset edellytykset” kyseessä olevien suojatoimenpiteiden toteuttamiseksi.(76)

127. Kattavuuden vuoksi on syytä huomauttaa neljänneksi, ettei yhdestäkään neuvoston ja komission mainitsemasta(77) Maailman kauppajärjestön (jäljempänä WTO) riitojenratkaisuelimen (jäljempänä DSB) raportista seuraa, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehtyyn sopimukseen (jäljempänä WTO:n polkumyyntisopimus) tai tukia ja tasoitustulleja koskevaan WTO:n sopimukseen (jäljempänä WTO:n SCM-sopimus) sisältyy vaatimus jättää polkumyyntitullin (tasoitustullin) suuruutta määritettäessä huomiotta muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta (tuetusta) tuonnista johtuva vahinko. Canadian Solar ei myöskään ole esittänyt tästä yhtään esimerkkiä.(78) DSB:n tulkinta tukee siten edellä 108 kohdassa esitettyä toteamusta.

128. Näihin DSB:n raportteihin ei mielestäni pitäisi kuitenkaan tukeutua riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuden arvioimiseksi.

129. Oikeuskäytännön mukaan EU:n toimenpiteen lainmukaisuutta voidaan valvoa WTO-sopimusten kannalta ainoastaan kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin kyse on tilanteesta, jossa Euroopan unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön erityinen velvoite, johon se on sitoutunut kyseisillä sopimuksilla, ja toiseksi tilanteesta, jossa kyseessä olevassa EU:n toimessa nimenomaisesti viitataan näiden sopimusten tiettyihin määräyksiin.(79) Huomautan, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen säännöksiä on tulkittava mahdollisimman pitkälle vastaavien polkumyyntisopimuksen säännösten mukaisesti.(80) Näin voi kuitenkin olla vain, jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut panna perusasetuksen säännöksillä täytäntöön polkumyyntisopimus tai jos niissä nimenomaisesti viitataan polkumyyntisopimukseen.(81)

130. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa ja 9 artiklan 4 kohdassa ei viitata nimenomaisesti WTO:n polkumyyntisopimukseen. Kun otetaan huomioon niiden samankaltainen sanamuoto, voidaan kuitenkin katsoa, että perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdalla pannaan täytäntöön WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.5 artikla.(82) Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan ei sitä vastoin voida katsoa ilmentävän unionin lainsäätäjän tarkoitusta panna täytäntöön WTO:n polkumyyntisopimuksen 9 artikla. Viimeksi mainitun määräyksen mukaan ”lesser duty” ‑sääntö on nimittäin ainoastaan ”suotava”, kun taas ensiksi mainitun säännöksen mukaan se on pakollinen.(83)

131. Katson näin ollen, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten ei edellytetä ottavan huomioon perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti tehdyn syy-yhteydettömyyden tarkastelun yhteydessä tekemiään havaintoja. Niiden ei edellytetä määrittävän polkumyyntitullia tasolle, jolla poistetaan ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko eikä muista tiedossa olevista tekijöistä johtuvaa vahinkoa.

132. Tarkastelen seuraavaksi sitä, katsoiko unionin yleinen tuomioistuin, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielimet ovat velvollisia ottamaan huomioon EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välisen syy-yhteyden määrittämiseksi tehdyn syy-yhteydettömyyden tarkastelun yhteydessä esittämänsä toteamukset.

iii) Katsoiko unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossa, että määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta toimielinten on otettava huomioon syy-yhteydettömyyden tarkastelun yhteydessä tekemänsä havainnot?

133. Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 205–217 kohdassa, että muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset on otettava huomioon määritettäessä polkumyyntitullin suuruutta vain, jos ne katkaisevat unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välisen syy-yhteyden. Valittajan mukaan nämä muut tekijät on otettava huomioon riippumatta siitä, katkaisevatko ne tämän syy-yhteyden.

134. Komissio puolestaan väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 184–195 kohdassa, että muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset on otettava huomioon määritettäessä polkumyyntitullin suuruutta, ja se vaatii unionin tuomioistuinta korvaamaan tältä osin tuomion perustelut. Komissio toistaa tämän väitteen liitännäisvalituksensa kolmannessa valitusperusteessa ja vaatii, että unionin tuomioistuin ”muuttaa unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kuudennen kanneperusteen yhteydessä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetusta syy-yhteydestä esittämän tulkinnan päinvastaiseksi”.(84)

135. Valituksenalaisen tuomion 178–196 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin esitti periaatteet, joiden mukaisesti määritetään unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välinen syy-yhteys sekä polkumyyntitulli. Valituksenalaisen tuomion 197–218 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi näitä periaatteita käsiteltävään asiaan. Tutkin ensinnäkin, tekikö unionin yleinen tuomioistuin, kuten komissio väittää, oikeudellisen virheen määrittäessään nämä periaatteet, ja toiseksi, tekikö se oikeudellisen virheen soveltaessaan näitä periaatteita, kuten Canadian Solar väittää.

136. Katson, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määrittäessään periaatteet, joiden mukaisesti määritetään polkumyyntitullin suuruus, se ei tehnyt näistä toteamuksista mitään tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevaa päätelmää käsiteltävässä asiassa. Näin ollen neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

137. Huomautan ensinnäkin, että valituksenalaisen tuomion 182–186 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin palautti mieliin edellä 106 kohdassa mainitun oikeuskäytännön ja totesi, että toimielimet ovat velvollisia varmistamaan, ettei muista tiedossa olevista tekijöistä johtuvaa vahinkoa oteta huomioon perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa vahingon määrityksessä, jotta käyttöön otettu polkumyyntitulli ei ylitä sitä, mikä on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että ”toimielinten on otettava huomioon [syy-yhteydettömyyden tarkastelua koskevat] toteamukset määrittäessään minkä tahansa polkumyyntitullin tasoa”.(85)

138. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin muistutti perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan viimeiseen virkkeeseen sisältyvästä ”lesser duty” ‑säännöstä. Se totesi valituksenalaisen tuomion 191 kohdassa, että ”toimielinten on [perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan] yhteydessä otettava huomioon syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelusta tekemänsä päätelmät”. Kuten valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa korostetaan, muutoin käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet saattaisivat ylittää sen, mikä on tarpeen niiden tavoitteen eli polkumyynnin haitallisten vaikutusten poistamisen kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa, että tämä oli linjassa toimielinten päätöksentekokäytännön kanssa.

139. Unionin yleinen tuomioistuin teki nähdäkseni oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 185, 191 ja 192 kohdassa, että toimielinten on otettava huomioon syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelussa esittämänsä toteamukset määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta. Tämä seuraa edellä 131 kohdasta.

140. Huomautan myös, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa virheellisesti, että toimielimet tosiasiassa ottivat huomioon syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelun tuloksen määrittäessään polkumyyntitullin suuruutta kyseisessä kohdassa mainituissa kolmessa asiassa.(86) Kyseisissä asioissa unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemista perustelukappaleista nimittäin ilmenee, että koska muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti olivat myötävaikuttaneet EU:n tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, komissio tai neuvosto päätti arvioida vahingon poistamiseen tarvittavaa tasoa käyttämällä perusteena alihinnoittelua eikä viitehinnan alittavuutta.(87) Valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa mainitussa päätöksessä tai asetuksissa ei ole viitteitä siitä, että näistä muista tekijöistä johtuva vahinko olisi jätetty huomiotta polkumyyntitullin suuruutta määritettäessä. Päinvastoin, koska niissä todetaan kahteen eri otteeseen, että on vaikea määritellä täsmällisesti näiden muiden tekijöiden vaikutusta.(88)

141. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 185, 191, 192 ja 193 kohdassa oikeudellisen virheen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen esittämät tuomion perustelut olisivat joiltakin osin unionin oikeuden vastaisia, valitus on hylättävä, jos tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu.(89) Tutkin näin ollen seuraavaksi, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen soveltaessaan valituksenalaisen tuomion 197–218 kohdassa valituksenalaisen tuomion 185, 191, 192 ja 193 kohdassa määritettyjä polkumyyntitullin suuruuden määrittämistä koskevia periaatteita.

142. Huomautan toiseksi, että valituksenalaisen tuomion 206 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että toimielimet eivät joka tapauksessa tosiasiallisesti ottaneet muita tiedossa olevia tekijöitä huomioon vahingon määrityksessä. Valituksenalaisen tuomion 207–215 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin varmisti, että toimielimet olivat tutkineet muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksia, ja vahvisti niiden päätelmän siitä, että näillä muilla tekijöillä oli joko sattumanvarainen, korkeintaan marginaalinen vaikutus (EU:n tuottajat ostivat kyseistä tuotetta jälleenmyydäkseen sitä Euroopan unionissa omanaan, Taiwanista peräisin oleva tuonti, raaka-ainehintojen vaikutus)(90) tai että niillä oli vain vähäinen vaikutus (syöttötariffien alentaminen)(91) tai että niillä oli tietty vaikutus, joka ei kuitenkaan katkaissut syy-yhteyttä (rahoituskriisi).(92) Valituksenalaisen tuomion 216 ja 217 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi toimielinten todenneen aivan oikein, että näiden muiden tekijöiden vaikutus oli vähäinen ja että se ei näin ollen katkaissut EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että toimielinten ”[perus]asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti [tekemä] arviointi” oli myös oikea.

143. Unionin yleinen tuomioistuin tyytyi nähdäkseni varmistamaan, olivatko toimielimet todenneet perustellusti, etteivät muut tiedossa olevat tekijät katkaisseet EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välistä syy-yhteyttä. Todettuaan toimielinten toteamukset perustelluiksi unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut lisäksi sitä, olisiko toimielinten polkumyyntitullin suuruutta määrittäessään pitänyt jättää näiden muiden tekijöiden vaikutukset huomiotta, vaikka ne eivät katkaisseetkaan syy-yhteyttä. Unionin yleinen tuomioistuin ei siten tehnyt mitään tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevaa päätelmää valituksenalaisen tuomion 185 ja 191–193 kohdassa esittämistään toteamuksista. Huomautan myös, että valituksenalaisen tuomion 201 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei toimielimillä ole velvollisuutta määrittää määrällisesti muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksia, kuten olisi tehtävä silloin, jos nämä muut tekijät olisi otettava huomioon polkumyyntitullin tasoa määritettäessä.

144. Katson näin ollen, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että polkumyyntitullin tasoa määrittäessään toimielimet ovat velvollisia ottamaan huomioon perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisen syy-yhteyden ja syy-yhteydettömyyden tarkastelun tuloksen, se katsoi aivan oikein, että käsiteltävässä asiassa muita tiedossa olevia tekijöitä ei tarvinnut ottaa huomioon polkumyyntitullin tasoa määritettäessä.

145. Kattavuuden vuoksi huomautan myös, että kun tarkastellaan kysymystä siitä, rikkoivatko kyseessä olevat muut tiedossa olevat tekijät EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välisen syy-yhteyden, Canadian Solar ei väittänyt toimielinten tehneen ilmeistä arviointivirhettä.(93)

146. Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä, ja komission vaatimus perustelujen korvaamisesta on hyväksyttävä.

2)      Neljännen valitusperusteen toinen osa

147. Neljännen valitusperusteensa toisessa osassa Canadian Solar väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 202 ja 205 kohdassa, että valittajan on näytettävä toteen muiden tiedossa olevien tekijöiden määrälliset vaikutukset.

148. Neljännen valitusperusteen toinen osa on mielestäni hylättävä. Se on tehoton, koska edellä 131 kohdasta seuraa, ettei toimielinten edellytetä vahvistavan polkumyyntitullia tasolle, jolla poistetaan ainoastaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva vahinko.

149. Katson näin ollen, että neljäs valitusperuste ja valitus kokonaisuudessaan on hylättävä.

VI      Oikeudenkäyntikulut

150. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

151. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Canadian Solar on hävinnyt asian ja neuvosto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Canadian Solar on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.

152. Työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla myös valituksen käsittelyyn, 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävässä asiassa komissio, joka oli väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

VII    Ratkaisuehdotus

153. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen

–        velvoittaa Canadian Solar Emea GmbH:n, Canadian Solar Manufacturing (Changshu), Inc:n, Canadian Solar Manufacturing (Luoyang), Inc:n, CSI Cells Co. Ltd:n ja CSI Solar Power (China), Inc:n korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut

–        velvoittaa Euroopan komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1      Alkuperäinen kieli: englanti.

2      Viisi valittajaa ovat kaikki Canadian Solar ‑konserniin kuuluvia yhtiöitä.

3      Tuomio 28.2.2017, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto (T‑162/14, ei julkaistu, EU:T:2017:124; jäljempänä valituksenalainen tuomio).

4      Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 2.12.2013 annettu asetus (EUVL 2013, L 325, s. 1).

5      Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 344, s. 1).

6      Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu asetus (EUVL 2009, L 343, s. 51).

7      Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL 2012, C 269, s. 5).

8      Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa ja tämän Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tai lähetetyn tuonnin kirjaamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 182/2013 muuttamisesta 4.6.2013 annettu komission asetus (EU) N:o 513/2013 (EUVL 2013, L 152, s. 5).

9      Ks. edellä 6 ja 7 kohta.

10      Ks. edellä alaviite 8.

11      Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi 4.12.2013 annettu päätös (EUVL 2013, L 325, s. 214).

12      Täytäntöönpanopäätöksen 2013/707 nojalla hyväksytyn sitoumuksen peruuttamisesta kolmen vientiä harjoittavan tuottajan osalta 4.6.2015 annettu asetus (EUVL 2015, L 139, s. 30).

13      Kuten unionin tuomioistuin on pyytänyt, tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessa pelkästään kolmatta ja neljättä valitusperustetta (ks. jäljempänä 29 kohta), joissa moititaan unionin yleisen tuomioistuimen sen menettelyssä esitetyistä viidennestä ja kuudennesta kanneperusteesta tekemää arviointia. En näin ollen esitä yhteenvetoa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnista neljän ensimmäisen kanneperusteen osalta.

14      Kolmannen valitusperusteen toisen osan tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ei ole riitautettu.

15      Tuomio 19.1.2017, komissio v. Total ja Elf Aquitaine (C‑351/15 P, EU:C:2017:27, 30–34 kohta) ja tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 23 ja 24 kohta).

16      Canadian Solar ei myöskään viittaa SEUT 277 artiklaan nimenomaisesti unionin tuomioistuimeen tekemässään valituksessa.

17      Tuomio 16.2.2017, Antrax It v. EUIPO – Vasco Group (luonnollisen kierron vedenlämmittimet, joita käytetään lämpöpattereissa) (T‑828/14 ja T‑829/14, EU:T:2017:87, 30 kohta); tuomio 5.10.2017, Mabrouk v. neuvosto (T‑175/15, EU:T:2017:694, 126 kohta) ja tuomio 14.12.2017, Campo ym. v. EUH (T‑577/16, ei julkaistu, EU:T:2017:909, 26 kohta).

18      Tuomio 29.11.2007, Stadtwerke Schwäbisch Hall ym. v. komissio (C‑176/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:730, 17 kohta); tuomio 16.6.2016, Evonik Degussa ja AlzChem v. komissio (C‑155/14 P, EU:C:2016:446, 55 kohta) ja tuomio 28.2.2018, komissio v. Xinyi PV Products (Anhui) Holdings (C‑301/16 P, EU:C:2018:132, 90 kohta).

19      Muusta kuin markkinatalousmaasta peräisin olevalle tuottajalle voidaan myös myöntää yksilöllinen kohtelu, ja sen harjoittamaan tuontiin voidaan soveltaa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yksilöllistä polkumyyntitullia.

20      Perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan tuottajiin, jotka ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana otoksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa. Otokseen kuulumattomat tuottajat voivat kuitenkin pyytää perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisen yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista, jolloin niiden tuontiin sovelletaan yksilöllisiä tulleja 9 artiklan 6 kohdan viimeisen virkkeen mukaan.

21      Ks. asetuksen N:o 1168/2012 johdanto‑osan kuudes perustelukappale.

22      Ks. Graafsma, F. ja Vermulst, E., ”The EU’s ’Anti-Brosmann Amendment’: Back to the Future – Part II”, Global Trade and Customs Journal, Volume 8 (2013), Issue 6, s. 150.

23      Ks. komission 7.3.2011 esittämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien asetusten muuttamisesta tiettyjen toimenpiteiden hyväksymismenettelyjen osalta (KOM(2011) 82 lopullinen), liitteessä olevan 24 kohdan 1 alakohta.

24      Tuomio 2.2.2012, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto (C‑249/10 P, EU:C:2012:53).

25      Tuomio 2.2.2012, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto (C‑249/10 P, EU:C:2012:53, 36 ja 39 kohta).

26      Ks. asetuksen N:o 1168/2012 johdanto‑osan toinen perustelukappale.

27      Ks. edellä alaviite 22.

28      Kursivointi tässä.

29      Ks. perusasetuksen johdanto-osan 18 perustelukappale, jossa todetaan, että ”– – jos toimenpiteet on otettava käyttöön, on tarpeen säätää tutkimusten keskeyttämisestä – –”, ja saman asetuksen 8 artiklan 5 kohta, jossa säädetään, että ”kun sitoumukset konsultaatioiden jälkeen hyväksytään ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalausetta, tutkimus päätetään” (kursivointi tässä).

30      Perusasetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jos suojatoimia ei konsultaatioiden jälkeen pidetä tarpeellisina ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalausetta, tutkimus tai menettely päätetään” (kursivointi tässä).

31      Kursivointi tässä.

32      Tuomio 22.12.2010, Bayerischer Brauerbund (C-120/08, EU:C:2010:798, 40 kohta).

33      Tuomio 10.7.1986, Licata v. TSK (270/84, EU:C:1986:304, 31 kohta) ja tuomio 6.7.2010, Monsanto Technology (C-428/08, EU:C:2010:402, 66 kohta).

34      Tuomio 29.1.2002, Pokrzeptowicz-Meyer (C-162/00, EU:C:2002:57, 49 ja 50 kohta); tuomio 7.11.2013, Gemeinde Altrip ym. (C-72/12, EU:C:2013:712, 22 kohta) ja tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage (C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 32 kohta).

35      Tuomio 14.2.2008, Varec (C-450/06, EU:C:2008:91, 27 kohta); tuomio 8.7.2010, komissio v. Italia (C-334/08, EU:C:2010:414, 60 kohta); tuomio 29.3.2011, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio (C‑352/09 P, EU:C:2011:191, 88 kohta); tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja (C-610/10, EU:C:2012:781, 45 kohta) ja tuomio 21.9.2017, Feralpi v. komissio (C‑85/15 P, EU:C:2017:709, 27 kohta).

36      Tuomio 29.1.2002, Pokrzeptowicz-Meyer (C-162/00, EU:C:2002:57, 49 kohta); tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen (C‑334/07 P, EU:C:2008:709, 44 kohta); tuomio 16.12.2010, Stichting Natuur en Milieu ym. (C-266/09, EU:C:2010:779, 32 kohta); tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym. (C-17/10, EU:C:2012:72, 51 kohta); tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage (C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 33 kohta) ja tuomio 6.10.2015, komissio v. Andersen (C‑303/13 P, EU:C:2015:647, 50 kohta).

37      Tuomio 14.2.2008 (C-450/06, EU:C:2008:91).

38      Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2004, L 134, s. 114).

39      Tuomio 14.2.2008, Varec (C-450/06, EU:C:2008:91, 29 kohta). Ks. myös julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus Varec (C-450/06, EU:C:2007:643, 31 kohta).

40      Tuomio 29.1.2002 (C-162/00, EU:C:2002:57).

41      Tuomio 29.1.2002, Pokrzeptowicz-Meyer (C-162/00, EU:C:2002:57, 52 kohta).

42      Tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage (C‑596/13 P, EU:C:2015:203).

43      Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2003, L 176, s. 57).

44      Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2009, L 211, s. 94).

45      Tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage (C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 43–45 kohta). Ks. myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus komissio v. Moravia Gas Storage (C‑596/13 P, EU:C:2014:2438, 70 kohta).

46      Ks. edellä 69 kohta ja tuomio 16.12.2010, Stichting Natuur en Milieu ym. (C-266/09, EU:C:2010:779, 34 kohta).

47      Tuomio 4.2.2016, C & J Clark International (C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, 140 ja 141 kohta).

48      Tuomio 1.10.2009, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto (C‑141/08 P, EU:C:2009:598, 110–112 kohta); tuomio 8.11.2011, Zhejiang Harmonic Hardware Products v. neuvosto (T‑274/07, ei julkaistu, EU:T:2011:639, 39 kohta) ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto (T‑443/11, EU:T:2014:774, 74 kohta).

49      Ks. edellä 71 kohta.

50      Canadian Solar riitauttaa nähdäkseni paitsi asetuksen N:o 1168/2012 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn määräajan, jonka kuluessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös on tehtävä, pidentämisen myös saman asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan, jossa vapautetaan toimielimet velvollisuudesta ratkaista otokseen kuulumattomien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia, välittömän soveltamisen. Canadian Solar nimittäin toteaa valituksessaan, että ”komission velvollisuus tehdä markkinatalouskohtelua koskeva päätös on aineellinen sääntö eikä menettelysääntö” ja ettei tätä velvollisuutta voida aineellisena sääntönä soveltaa ennen sen voimaantuloa syntyneisiin tilanteisiin. Canadian Solar viittaa tältä osin nimenomaisesti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan d alakohtaan (ks. edellä 6 kohta). Huomautan myös, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa Canadian Solar totesi, että toimielimet rikkoivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa, ”kun ne eivät i) tutkineet [Canadian Solarin] markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta ja ii) tehneet markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta” (kursivointi tässä).

51      Ks. edellä 72 kohta.

52      Ks. tuomio 22.12.2010, Bayerischer Brauerbund (C-120/08, EU:C:2010:798, 40 kohta) ja edellä 65 ja 66 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö. Kuten julkisasiamies Kokott huomautti, keskeinen kysymys tässä yhteydessä ei ole niinkään uusien sääntöjen taannehtiva vaikutus kuin niiden välitön soveltaminen (julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus komissio v. Moravia Gas Storage, C‑596/13 P, EU:C:2014:2438, 36 ja 43 kohta).

53      Tuomio 29.1.2002, Pokrzeptowicz-Meyer (C-162/00, EU:C:2002:57, 55 kohta).

54      Komissio toistaa tämän väitteen liitännäisvalituksensa kolmannessa valitusperusteessa ja vaatii, että unionin tuomioistuin ”muuttaa unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kuudennen kanneperusteen yhteydessä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetusta syy-yhteydestä esittämän tulkinnan päinvastaiseksi”.

55      Tuomio 1.10.2014, neuvosto v. Alumina (C‑393/13 P, EU:C:2014:2245, 15–19 kohta).

56      Tuomio 6.9.2013, Godrej Industries ja VVF v. neuvosto (T‑6/12, EU:T:2013:408, 62 kohta); tuomio 18.11.2014, Photo USA Electronic Graphic v. neuvosto (T‑394/13, ei julkaistu, EU:T:2014:964, 65 ja 66 kohta) ja tuomio 11.7.2017, Viraj Profiles v. neuvosto (T‑67/14, ei julkaistu, EU:T:2017:481, 40 kohta).

57      Ks. riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 301–306 perustelukappale ja asetuksen N:o 513/2013 johdanto-osan 211 ja 212 perustelukappale.

58      Tuomio 25.10.2011, CHEMK ja KF v. neuvosto (T‑190/08, EU:T:2011:618, 172 kohta) ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto (T‑443/11, EU:T:2014:774, 311 kohta). Ks. myös edellä alaviitteessä 56 mainittu oikeuskäytäntö.

59      Tuomio 3.9.2009, Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2009:498, 88, 90 ja 91 kohta); tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 24 ja 25 kohta); tuomio 16.4.2015, TMK Europe (C-143/14, EU:C:2015:236, 36 ja 37 kohta); tuomio 4.2.2016, C & J Clark International (C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, 169 kohta); tuomio 12.12.2014, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto (T‑643/11, EU:T:2014:1076, 107 kohta); tuomio 11.7.2017, Viraj Profiles v. neuvosto (T‑67/14, ei julkaistu, EU:T:2017:481, 40 ja 41 kohta) ja tuomio 23.4.2018, Shanxi Taigang Stainless Steel v. komissio (T‑675/15, ei julkaistu, EU:T:2018:209, 109 kohta).

60      Ks. perusasetuksen 1 artiklan 1 kohta ja 21 artikla.

61      Ks. edellä 106 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö.

62      Edellä 106 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan syy-yhteys on näytetty, jos muista tekijöistä riippumatta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuva vahinko on merkittävä.

63      Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että lopullinen polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön, ”jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa” (kursivointi tässä).

64      Tuomio 3.9.2009, Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2009:498, 88, 90 ja 91 kohta); tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 24 ja 25 kohta); tuomio 16.4.2015, TMK Europe (C‑143/14, EU:C:2015:236, 36 ja 37 kohta) ja tuomio 11.7.2017, Viraj Profiles v. neuvosto (T‑67/14, ei julkaistu, EU:T:2017:481, 62 ja 63 kohta).

65      Tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 39 kohta) ja tuomio 11.7.2017, Viraj Profiles v. neuvosto (T‑67/14, ei julkaistu, EU:T:2017:481, 62 kohta).

66      Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2008:532).

67      On merkityksetöntä, että kyseinen asia koskee tasoitustullin eikä polkumyyntitullin käyttöönottoa. Asiassa Moser Baer sovellettu muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6.10.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (EYVL 1997, L 288, s. 1) 8 artiklan 7 kohta on nimittäin samansisältöinen kuin perusasetuksen 3 artiklan 7 kohta. Asetuksen N:o 2026/97 15 artiklan 1 kohdasta ks. jäljempänä alaviite 69.

68      Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2008:532, 171 kohta) (kursivointi tässä).

69      Tältä osin viitataan perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan viimeiseen virkkeeseen, vaikka asiassa Moser Baer sovellettiinkin asetusta N:o 2026/97. Tämä johtuu siitä, että käsiteltävä asia koskee polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä eikä tasoitustulleja. Asetuksen N:o 2026/97 15 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen sanamuoto on seuraava: ”Tasoitustullin määrä ei saa ylittää tämän asetuksen mukaisesti todettua, viejiä todetusti hyödyttävää tasoitustullien alaisen tuen määrää, ja sen on oltava tasoitustullin alaisen tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä riittää poistamaan [EU:n] tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.”

70      Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2008:532, 171 kohta) (kursivointi tässä).

71      Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2008:532, 176 kohta).

72      Tuomio 3.9.2009, Moser Baer India v. neuvosto (C‑535/06 P, EU:C:2009:498, 92 ja 93 kohta).

73      Ks. edellä 117 kohta.

74      Tuomio 23.5.1985, Allied Corporation ym. v. neuvosto (53/83, EU:C:1985:227).

75      Tuomio 23.5.1985, Allied Corporation ym. v. neuvosto (53/83, EU:C:1985:227, 19 kohta).

76      Tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑443/11, EU:T:2014:774, 313 ja 318 kohta (kursivointi tässä). Kyseisen tuomion 318 kohdassa unionin tuomioistuin totesi seuraavaa: ”– – unionin toimielimet ovat tutkineet – – niiden muiden tunnettujen tekijöiden vaikutuksen, jotka ovat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, ja ovat todenneet, ettei mikään niistä voinut katkaista todettua syy-yhteyttä Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä – –. Unionin toimielimet ovat siis täyttäneet tarpeelliset edellytykset kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamiseksi” (kursivointi tässä).

77      Neuvosto ja komissio viittasivat DSB:n raportteihin, jotka koskevat i) asiaa ”European Communities – Anti-Dumping Duties on Malleable Cast Iron Tube or Pipe Fittings from Brazil (WT/DS219/AB/R)”, 180–195 kohta, ii) asiaa ”European Union – Anti-dumping Measures on Certain Footwear from China (WT/DS405/R)”, 7.487–7.489 kohta ja iii) asiaa ”European Union – Countervailing Measures on Certain Polyethylene Terephthalate from Pakistan (WT/DS4886/R)”, 7.133–7.140 kohta. DSB:n mainituissa kohdissa esittämät toteamukset koskevat nähdäkseni WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.5 artiklassa (tai WTO:n SCM-sopimuksen 15.5 artiklassa) tarkoitettua polkumyynnin (tai tukien) ja vahingon välistä syy-yhteyttä eivätkä polkumyyntitullin (tai tasoitustullin) suuruuden määrittämistä.

78      Liitännäisvalitukseen esittämässään vastineessa Canadian Solar viittaa DSB:n raporttiin, joka koskee asiaa ”United States – Definitive Safeguard Measures on Imports of Circular Welded Carbon Quality Line Pipe from Korea (WT/DS202/AB/R)”. Raportin 252 kohdassa DSB totesi, että ”ainoastaan asianmukaisen osuuden kokonaisvahingosta [on katsottava johtuvan] lisääntyneestä tuonnista” ja että tämän perusteella ”määräytyy se, missä määrin suojatoimenpidettä voidaan soveltaa”. Korostan kuitenkin, että kyseinen asia koskee suojatoimenpiteitä eikä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja ettei perusasetukseen sisälly vastaavaa säännöstä kuin suojalausekkeita koskevan WTO:n sopimuksen 5.1 artikla, jossa määrätään, että ”jäsenvaltio soveltaa suojatoimenpiteitä vain siltä osin kuin on tarpeen vakavan vahingon estämiseksi tai poistamiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi”. Kun tarkastellaan sitä, että Canadian Solar on vedonnut kyseisen raportin 257 kohtaan, toistan, ettei se esittänyt esimerkkiä DSB:n raportista, joka koskee polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja jossa esitettäisiin samankaltainen toteamus.

79      Tuomio 16.7.2015, komissio v. Rusal Armenal (C‑21/14 P, EU:C:2015:494, 40 ja 41 kohta) ja tuomio 4.2.2016, C & J Clark International (C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, 87 kohta).

80      Tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 54 kohta).

81      Ks. tältä osin tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale (C-351/04, EU:C:2007:547, 35 kohta).

82      WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.5 artiklassa määrätään seuraavaa: ”– – Viranomaisten on polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittava kaikki muut tunnetut tekijät, jotka aiheuttavat samaan aikaan vahinkoa kotimaiselle tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa tule lukea polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin syyksi. Tässä merkityksessä olennaisia tekijöitä voivat olla muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, kysynnän supistuminen tai kulutustottumusten muutokset, rajoittavat kauppatavat ja kilpailu ulkomaisten ja kotimaisten valmistajien välillä, teknologian kehitys ja kotimaisen tuotannonalan vientisaavutukset ja tuottavuus.” Ks. myös tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 54 kohta).

83      Ks. Rovegno, L. ja Vandenbussche, H., ”Anti-dumping practices in the EU: a comparative analysis of rules and application in the contest of WTO” teoksessa Gaines, S., Egelund Olsen, B. ja Engsig Sørensen, K. (toim.), Liberalising Trade in the EU and the WTO: a legal comparison, Cambridge University Press, 2012, s. 440. Rovegno ja Vandenbussche huomauttavat, että ”muista polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä käyttävistä, kuten Yhdysvalloista ja Kanadasta, poiketen EU:n polkumyyntitullien ei välttämättä tarvitse vastata koko polkumyyntimarginaalia, jos alhaisempi tulli riittää poistamaan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen aineellisen vahingon. – – [Vuosina 1989–2009] lähes joka vuosi polkumyyntitullien keskimääräinen taso EU:ssa [oli] paljon alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. Kanadaan verrattuna ne [olivat] suunnilleen samantasoisia tarkasteluajanjakson alussa mutta samaten alhaisempia tarkasteluajanjakson loppupuolella” (s. 445).

84      Kysymystä siitä, voidaanko komission vaatimus perustelujen korvaamisesta ottaa tutkittavaksi, ei käsitellä tässä ratkaisuehdotuksessa, koska sitä olisi mielestäni käsiteltävä yhdessä liitännäisvalituksessa esitetyn perustelujen korvaamista koskevan vaatimuksen kanssa ja tässä ratkaisuehdotuksessa tutkitaan ainoastaan kahta valitusperustetta (ks. edellä 29 kohta). Kattavuuden vuoksi huomautan kuitenkin, että komission vastineessaan esittämä vaatimus perustelujen korvaamisesta voidaan nähdäkseni ottaa tutkittavaksi. Tämä johtuu siitä, että komission voidaan katsoa puolustautuvan sillä valittajan neljättä valitusperustetta vastaan (tuomio 9.11.2017, TV2 v. Tanska ja komissio, C‑649/15 P, EU:C:2017:835, 61 kohta).

85      Kursivointi tässä.

86      Turkista peräisin olevien eräiden asbesti-sementtipiippujen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn yhteydessä annettujen sitoumusten hyväksymisestä ja tutkimuksen päättämisestä 21.6.1991 tehty komission päätös 91/392/ETY (EYVL 1991, L 209, s. 37); väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 27.9.1994 annettu komission asetus (EY) N:o 2376/94 (EYVL 1994, L 255, s. 50); lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa ja käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 27.3.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 710/95 (EYVL 1995, L 73, s. 3) ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan disyaanidiamidin tuonnissa 13.11.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1331/2007 (EUVL 2007, L 296, s. 1).

87      Ks. päätöksen 91/392 28 ja 29 perustelukappale; asetuksen N:o 2376/94 johdanto-osan 141 perustelukappale; asetuksen N:o 710/95 johdanto-osan 49 perustelukappale ja asetuksen N:o 1331/2007 johdanto-osan 128–132 perustelukappale.

88      Päätöksen 91/392 28 perustelukappaleen mukaan ”[polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin] vaikutuksen tulkinta – ja ennen kaikkea sen määrällinen määritys – on epätäsmällinen, mikä johtuu muista samanaikaisesti vaikuttavista tekijöistä”. Asetuksen N:o 1331/2007 johdanto-osan 128 perustelukappaleen i kohdassa todetaan, että ”on – – mahdotonta määrittää täsmällisesti [polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja muiden tiedossa olevien tekijöiden] vaikutus”.

89      Tuomio 29.3.2011, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio (C‑352/09 P, EU:C:2011:191, 136 kohta).

90      Ks. valituksenalaisen tuomion 207, 211 ja 213 kohta.

91      Ks. valituksenalaisen tuomion 212 kohta.

92      Ks. valituksenalaisen tuomion 214 kohta.

93      Tuomio 19.12.2013, Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto (C‑10/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:865, 22 kohta); tuomio 16.4.2015, TMK Europe (C-143/14, EU:C:2015:236, 34 kohta); tuomio 10.9.2015, Bricmate (C-569/13, EU:C:2015:572, 46 kohta) ja tuomio 2.6.2016, Photo USA Electronic Graphic v. neuvosto (C‑31/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:390, 63 kohta).