VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

26 päivänä huhtikuuta 2010

Asia F-7/08 DEP

Peter Schönberger

vastaan

Euroopan parlamentti

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe: Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva vaatimus korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamisesta.

Ratkaisu: Kantajalle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi vahvistetaan 12 750 euroa.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 ja 92 artikla)

1.      Korvattavat oikeudenkäyntikulut on rajattu yhtäältä asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toisaalta tässä tarkoituksessa välttämättömiin kustannuksiin. Lisäksi kantajan on esitettävä näyttöä, jonka avulla voidaan osoittaa, että hänen korvattavaksi vaatimansa kulut ovat todellisia.

(ks. 23 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98 DEP, T‑208/98 DEP ja T‑109/99 DEP, De Nicola v. EIP, 8.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑219 ja II‑973, 42 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑14/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑425 ja II‑A‑1‑2303, 21 kohta)

2.      Unionin tuomioistuimilla ei ole valtuutta vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastuussa olevan asianosaisen on ne korvattava. Vahvistaessaan oikeudenkäyntikulujen määrää unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien tekemää sopimusta asiasta. Ellei unionin oikeuteen sisälly säännöksiä palkkion suuruudesta, unionin tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ottamalla huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäyntimenettelystä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnin taloudellinen merkitys asianosaisille.

Asianajajille aiheutuneiden matkakulujen osalta on lisäksi niin, että periaatteessa ainoastaan ne matkakulut, jotka ovat aiheutuneet asianajajalle siirtymisestä hänen toimistoltaan virkamiestuomioistuimen suulliseen käsittelyyn Luxemburgiin, voidaan määrätä korvattaviksi.

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että virkamiestuomioistuimen vahvistaessa suulliseen käsittelyn ajankohdan kyseinen asianajaja on jo ottanut vastaan toimeksiannon jossakin toisessa kaupungissa kuin missä hänen toimistonsa kotipaikka sijaitsee. Asianajajien ammattikunnalla on oikeus palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella. Tästä syystä matkakulut, jotka ovat aiheutuneet siirtymisestä edellä mainitusta toimeksiantokaupungista suulliseen käsittelyyn Luxemburgiin, voidaan myös katsoa välttämättömiksi kustannuksiksi. Tällaisessa tapauksessa asianajajan on kuitenkin perusteltava jossakin toisessa kaupungissa kuin hänen toimistonsa kotipaikassa suoritettu toimeksianto ja se, että matkakulut Luxemburgiin siirtymisestä ovat todellisia.

(ks. 24, 25, 36 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia X v. parlamentti, 22 ja 23 kohta

3.     Toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa, kyseisen työjärjestyksen 92 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntikuluihin liittyvää riitaa, ei määrätä, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään. Jos unionin tuomioistuimet nimittäin ratkaistessaan pääasian oikeudenkäyntikuluja koskevaa riitaa työjärjestyksen 92 artiklaan perustuvassa menettelyssä lausuisivat riidan kohteena olevista oikeudenkäyntikuluista ja erikseen oikeudenkäyntikuluja koskevassa riitauttamismenettelyssä aiheutuneista uusista oikeudenkäyntikuluista, niiden käsiteltäväksi voitaisiin tarvittaessa myöhemmin saattaa uudelleen uusia oikeudenkäyntikuluja koskeva riita. Näin ollen ei ole tarpeen lausua erikseen niistä kuluista ja palkkioista, joita on aiheutunut oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä virkamiestuomioistuimessa. Unionin tuomioistuinten on kuitenkin vahvistaessaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevan määräyksen antamishetkeen saakka.

(ks. 45–47 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia X v. parlamentti, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen