Language of document : ECLI:EU:F:2012:175

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

5 päivänä joulukuuta 2012

Asia F‑6/12

Julien Bourtembourg

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ulkomaankorvaus – Tavanomaisen asuinpaikan käsite – Pysyvä tai tavanomainen intressien keskus – Väliaikainen oleskelu opintojen päättämistä varten – Ansiotoiminnan harjoittamisen paikka – Määräaikainen työsuhde

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Julien Bourtembourg vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission nimittävän viranomaisen 11.10.2011 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen valituksensa 24.5.2011 tehdystä komission päätöksestä olla maksamatta hänelle ulkomaankorvausta.

Ratkaisu: Komission päätös kumotaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Tarkoitus – Ulkomaille siirtymisen käsite – Virkamiehet, jotka ovat sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa heidän asemapaikkansa sijaitsee – Olettama moninaisista ja tiiviistä siteistä tähän valtioon – Riitauttaminen – Virkamiehen todistustaakka

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Virkamiehet, jotka ovat sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa heidän asemapaikkansa sijaitsee – Tavanomainen asuinpaikka asemamaan ulkopuolella viitekauden aikana – Tavanomaisen asuinpaikan käsite – Asuminen työharjoittelun suorittamiseen ja määräaikaisen sopimuksen täyttämiseen rajoittuvien kahden ajanjakson aikana – Olosuhteet, joiden perusteella ei voida olettaa tavanomaisen asuinpaikan olevan asemapaikassa

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Ulkomaankorvauksen myöntämisen tarkoitus on korvata erityisiä kuluja ja haittoja, joita unionin palveluksessa aloittamisesta aiheutuu virkamiehille, jotka tästä syystä joutuvat vaihtamaan asuinpaikkansa kotimaastaan asemamaahan ja sopeutumaan uuteen ympäristöön. Ulkomaille siirtymisen käsite riippuu virkamiehen subjektiivisesta tilanteesta, eli hänen kotoutumisasteestaan, sekä tarkemmin ottaen siitä, onko hän siitä huolimatta, että hän on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hänen asemapaikkansa sijaitsee, tosiasiallisesti katkaissut sosiaaliset ja ammatilliset siteensä tähän valtioon.

Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta perustuu olettamaan, että henkilön kansalaisuus on painava todiste tämän henkilön ja maan, jonka kansalainen hän on, välisten moninaisten ja tiiviiden siteiden olemassaolosta. Hallinnon toimia lähtökohtaisesti koskeva laillisuusolettama ja tämä kansalaisuuteen liittyvä erityinen olettama merkitsevät sitä, että kantajalla on todistustaakka sen osalta, että hän on keskittänyt intressinsä toiseen maahan koko kymmenen vuoden viitekauden ajan ja että kieltäytyessään myöntämästä hänelle ulkomaankorvausta toimielin rikkoi edellä mainittua säännöstä.

(ks. 25, 26 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 246/83, De Angelis v. komissio, 2.5.1985, 13 kohta; asia 330/85, Richter v. komissio, 13.11.1986, 6 kohta ja asia C‑452/93 P, Magdalena Fernández v. komissio, 15.9.1994, 20 ja 22 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/06, B v. komissio, 11.7.2007, 39 kohta ja asia F‑120/05, Kyriazis v. komissio, 20.11.2007, 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Tavanomainen asuinpaikka ulkomaankorvausta myönnettäessä vastaa paikkaa, johon asianomainen henkilö on keskittänyt pysyvästi tai tavanomaisesti intressinsä siten, että hänen tarkoituksenaan on näiden intressien keskittämisen jatkuvuus, ja se, että virkamies, jolla on asemamaan kansalaisuus, on pitänyt siellä tavanomaisen asuinpaikkansa tai asettunut asumaan sinne, vaikka vain hyvin lyhyeksikin ajaksi kymmenen vuoden viitekauden aikana, riittää ulkomaankorvauksen menettämiseen tai epäämiseen.

Opintoihin liittyvä väliaikainen oleskelu asemamaassa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole osoitus halusta keskittää sinne intressejään, jollei tämä oleskelu arvioituna yhdessä muiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen kanssa osoita, että asianomaisella henkilöllä on kestävät sosiaaliset ja ammatilliset siteet tähän maahan.

Vaikka paikka, jossa henkilö harjoittaa ansiotoimintaa, on painava peruste tavanomaista asuinpaikkaa määritettäessä, pelkästään sillä perusteella, että henkilö on asunut asemamaassa määräaikaisen työsopimuksen täyttämiseen rajoittuvan ajanjakson ajan, ei voida olettaa hänen halunneen keskittää sinne pysyvästi tai tavanomaisesti intressinsä.

(ks. 28, 36, 39 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Magdalena Fernández v. komissio, 22 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑259/04, Koistinen v. komissio, 27.9.2006, 38 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia B v. komissio, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑129/06, Salvador Roldán v. komissio, 26.9.2007, 51 kohta ja em. asia Kyriazis v. komissio, 47 kohta