EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä helmikuuta 2012

Asia F‑113/10

AT

vastaan

Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Arviointikertomus – Lopullinen luonne – Kanteen nostamisen määräaika – Myöhässä nostettu kanne – Määräaikaisen työsopimuksen ennenaikainen irtisanominen epäpätevyyden vuoksi – Tuomioistuinvalvonta – Ilmeinen arviointivirhe

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AT vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan hänestä ajanjaksolle 1.6–31.12.2008 laaditun arviointikertomuksen ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) 12.2.2010 tekemän päätöksen, jolla hänen väliaikaisen toimihenkilön määräaikainen työsopimuksensa irtisanottiin ennenaikaisesti, sekä EACEA:n velvoittamista maksamaan korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Alkamisajankohta – Päätöksen vastaanottajalla on tieto sen sisällöstä – Todistustaakka – Asianomaisen laatimasta sähköpostiviestistä saatava näyttö

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 46 artikla)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Kanne – Työsopimuksen irtisanomispäätöksestä nostettu kanne – Kanneperuste, joka koskee arviointikertomuksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, virheellisyyttä ja jota ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen epäpätevyyden vuoksi – Hallinnon harkintavallan ulottuvuus – Ilmeinen arviointivirhe – Todistustaakka

1.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 46 artiklan nojalla, säädetään, että valitukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona päätös on ilmoitettu asianomaiselle, ja joka tapauksessa viimeistään sinä päivänä, jolloin se, jota asia koskee, on saanut tiedon siitä, jos kyse on yksilöön kohdistuvasta toimenpiteestä.

Osapuolen, joka vetoaa määräajan ylittymiseen, on esitettävä näyttöä siitä, minä päivämääränä kyseinen määräaika alkoi kulua. Tältä, osin vaikka tämä näyttö ei voi johtua pelkistä seikoista, joiden perusteella voidaan ajatella, että kantaja vastaanotti päätöksen ajankohtana, joka on aikaisempi kuin se, johon hän vetoaa, näyttö siitä, minä ajankohtana kantaja sai tiedon tästä päätöksestä, voi johtua muista seikoista kuin mainitun päätöksen muodollisesta tiedoksiannosta. Se voi johtua muun muassa kantajan sähköpostiviestistä, josta käy selvästi ilmi, että kantaja sai ennen väitettyä päivämäärää tehokkaasti tiedon kyseisestä päätöksestä.

(ks. 38 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/08, Pappas v. komissio, 7.10.2009, 43, 44 ja 51–53 kohta

2.      Jos väliaikaisen toimihenkilön, joka on antanut henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjen ehdottomien määräaikojen kulua umpeen ilman, että hän on riitauttanut arviointikertomustaan näissä artikloissa tarkoitetulla tavalla, sallittaisiin kiistää arviointikertomus liitännäisvaatimuksena sellaisena kanteen yhteydessä, joka koskee työsopimuksen irtisanomispäätöstä, tämä olisi yhteensopimatonta niiden periaatteiden kanssa, joilla säädellään henkilöstösäännöillä käyttöön otettuja oikeussuojakeinoja, ja täten vaikutettaisiin vahingollisesti tämän järjestelmän vakauteen ja sen perustana olevaan oikeusvarmuuden periaatteeseen.

(ks. 70 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑547/93, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.2.1996, 128 kohta ja asia T‑156/05, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006, 103 kohta

3.      Arviointivirhe on ilmeinen ainoastaan silloin, kun se voidaan helposti havaita ja todeta niiden arviointiperusteiden valossa, jotka lainsäätäjä on asettanut kanteen kohteena olevan hallinnon päätöksen tekemiselle. Tällaisen virheen osoittamiseksi kantajan on esitettävä riittävät todisteet siitä, etteivät hallinnon esittämät arvioinnit ole uskottavia. Nämä seikat eivät siis ole riittäviä jos hallinnon riitautettua arviointia voidaan pitää totena tai pätevänä. Näin on etenkin silloin, kun kyseisessä päätöksessä on arviointivirheitä, jotka kokonaisuutena tarkastellen ovat luonteeltaan vähäisiä eivätkä ole voineet vaikuttaa hallintoon.

Virkamiehen epäpätevyyteen perustuvan irtisanomisen yhteydessä näytön katsotaan olevan puutteellista muun muassa jos toimihenkilön työsopimuksen irtisanomispäätös on hyväksytty yksimielisesti, jos päätöstä ei ole koskaan kiistetty, jos työntekijän esimiehet ohjasivat, seurasivat ja arvioivat häntä jatkuvasti ja huolellisesti ja jos on todettu, että hänen tuottavuutensa ja kykynsä olivat riittämättömät ja että hänellä oli vaikeuksia saavuttaa tehtäviensä edellyttämää yhteistyön tasoa. Lisäksi vaikka toimihenkilö voi asianmukaisesti väittää, ettei hän kyennyt hoitamaan tehtäviään tyydyttävällä tavalla työpaikkakiusaamisen takia, tai väittää, että työpaikkakiusaaja osallistui häntä koskevan päätöksen valmistelemiseen tai tekemiseen aiheuttaakseen hänelle haittaa, on hänen joka tapauksessa liitettävä väitteisiinsä niitä tukevat asiakirjat.

(ks. 73–77, 82 ja 84 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 56/77, Agence européenne d’intérims v. komissio, 23.11.1978, 20 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑19/95, Adia interim v. komissio, 8.5.1996, 49 kohta; asia T‑380/94, AIUFFASS et AKT v. komissio, 12.12.1996, 59 kohta; asia T‑289/03, BUPA ym. v. komissio, 12.2.2008, 221 kohta; asia T‑495/04, Belfass v. neuvosto, 21.5.2008, 63 kohta ja asia T-139/99, AICS v. parlamentti, 6.7.2000, 39 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/09, Menghi v. ENISA, 24.2.2010, 70 ja 71 kohta ja asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, 24.3.2011, 35 kohta