Language of document : ECLI:EU:F:2008:105

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

4 päivänä syyskuuta 2008

Asia F-103/07

Radu Duta

vastaan

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Lakimiesavustaja – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohta – Asianomaiselle vastainen päätös – Luottamusside

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Duta vaatii, että virkamiestuomioistuin kumoaa 24.1.2007 päivätyn muistion, jonka mukaan hänelle ei tarjota lakimiesavustajan tehtävää, ja tarvittaessa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valitusten käsittelyn osalta toimivaltaisen komitean 4.6.2007 tekemän päätöksen hylätä hänen valituksensa sekä tarvittaessa palauttaa hänen hakemuksensa toimivaltaiselle viranomaiselle uudelleen käsittelyä varten ja velvoittaa yhteisöjen tuomioistuimen maksamaan 1 100 000 euroa vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohta)

Asianomaiselle vastaisina voidaan pitää ainoastaan toimenpiteitä, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa suoraan ja erikseen hänen etuihinsa muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Mikä tahansa henkilöstösääntöjen tai muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluva muodollinen nimitys- tai palvelukseenottomenettely johtaa sellaiseen toimenpiteeseen, joka muuttaa tämän menettelyn aloittamisen jälkeen hakemuksen tehneen henkilön oikeusasemaa selvästi, olipa kysymys sitten nimittävän viranomaisen tai väliaikaisen toimihenkilön palvelukseenottosopimuksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen hänen osaltaan tekemästä nimitys- tai palvelukseenottopäätöksestä tai jonkin näistä viranomaisista tai jonkin palvelukseenottomenettelyssä määrätyn elimen tekemästä päätöksestä hylätä hänen hakemuksensa.

Koska otettaessa lakimiesavustajia yhteisöjen tuomioistuinten palvelukseen ei kuitenkaan noudateta muodollista palvelukseenottomenettelyä, ei ole olemassa muita ehdokkaita kuin yhteisöjen tuomioistuimen kyseisen jäsenen esittämä ehdokas. Avoin hakemus tällaiseen tehtävään on väistämättä epävirallinen, eikä se voi johtaa oikeudelliseen hylkäyspäätökseen. Tällaisen hakemuksen hylkääminen ei siten ole asianomaiselle henkilölle vastainen päätös. Pääsääntöisesti lakimiesavustajan palkkaaminen ei merkitse virallisen palvelukseenottomenettelyn aloittamista, vaan se tapahtuu yksinomaan siten, että yhteisöjen tuomioistuimen kyseinen jäsen ehdottaa yhtä ainoaa nimeä ja että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy tai hylkää tämän ehdotuksen. Missään oikeussäännössä ei rajoiteta tätä esitysvaltaa, vaan kyseinen jäsen valitsee vapaasti ja tarkoituksenmukaiseksi arvioimallaan tavalla henkilön, jota hän aikoo ehdottaa. Tämän väliaikaisen henkilöstöryhmän muodollisen palvelukseenottomenettelyn systemaattisen järjestämisen puuttuminen yhteisöjen tuomioistuimissa johtuu asianomaisten henkilöiden ja kyseisten tuomioistuinten, joissa he työskentelevät, jäsenten välisestä luottamussiteestä. Lakimiesavustajien palvelukseen ottaminen tapahtuu henkilökohtaisesti (intuitu personae) niin, että asianomaiset henkilöt valitaan sekä heidän ammattitaitonsa ja eettisten ominaisuuksiensa perusteella että sen perusteella, millainen kyky heillä on sopeutua kyseessä olevan jäsenen omiin työskentelytapoihin ja koko kabinetin työskentelytapoihin.

(ks. 25, 26 ja 29–31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑32/92 P, Moat v. komissio, 3.12.1992 (Kok. 1992, s. I‑6379, 9 kohta); asia C‑373/04 P, komissio v. Alvarez Moreno, 10.1.2006 (42 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C‑432/04, komissio v. Cresson, 11.7.2006 (Kok. 2006, s. I‑6387, 130 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑213 ja II‑A‑2‑1097, 31–33 kohta).