UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)
17 päivänä joulukuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 2 artiklan 8 alakohdan c alakohta ja 9 alakohta – Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus – Toimitilojen käsite – Sopimus, joka on tehty kaupallisten messujen myyntiosastolla välittömästi sen jälkeen, kun elinkeinonharjoittaja on ottanut yhteyttä kuluttajaan tämän oleskellessa messujen yleisissä tiloissa
Asiassa C‑465/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Straubing (Straubingin alioikeus, Saksa) on esittänyt 12.6.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.6.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
B & L Elektrogeräte GmbH
vastaan
GC,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Safjan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Bay Larsen ja C. Toader,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdan ja 9 alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa osapuolina ovat B & L Elektrogeräte GmbH ja GC ja joka koskee näiden välisen imuroivaa höyrypuhdistinta koskevan myyntisopimuksen tekemistä kaupallisilla messuilla.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”(21) Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus olisi määriteltävä sopimukseksi, joka elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä tehdään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, esimerkiksi kuluttajan kotona tai työpaikalla. Toimittaessa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa kuluttajaan voi kohdistua mahdollista psykologista painetta tai hän voi joutua tilanteeseen, johon hän ei ole osannut varautua, riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan vai ei. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen määritelmään olisi kuuluttava myös tilanteet, joissa kuluttajaan otetaan henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa mutta sopimus tehdään välittömästi jälkeenpäin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimen avulla. – – Ostot, jotka tehdään elinkeinonharjoittajan järjestämällä tutustumiskäynnillä, jonka aikana kyseisiä tuotteita esitellään ja tarjotaan ostettavaksi, olisi katsottava muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyiksi sopimuksiksi.
(22) Toimitiloina olisi pidettävä kaikenlaisia tiloja (kuten myymälöitä, kioskeja tai kuorma-autoja), jotka ovat elinkeinonharjoittajan pysyviä tai tavanomaisia liikepaikkoja. Myyntikojuja ja näyttelyosastoja olisi pidettävä toimitiloina, jos ne täyttävät tämän edellytyksen. Vähittäismyyntipaikat, joissa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa kausiluonteisesti, esimerkiksi matkailukautena hiihtokeskuksissa tai rantalomapaikoissa, olisi katsottava toimitiloiksi, sillä elinkeinonharjoittaja harjoittaa niissä toimintaansa tavanomaisella tavalla. Yleisölle avoimia paikkoja, kuten katuja, ostoskeskuksia, rantoja, urheilutiloja ja julkisia liikennevälineitä, joita elinkeinonharjoittaja käyttää poikkeuksellisesti liiketoimintansa harjoittamiseen, sekä yksityiskoteja tai työpaikkoja ei olisi pidettävä toimitiloina. – –”
4 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
8) ’muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella’ elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta,
a) joka tehdään sekä kuluttajan että elinkeinonharjoittajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila,
– –
c) joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimien avulla välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä; tai
– –
9) ’toimitiloilla’:
a) kiinteää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa vakituisesti; tai
b) siirrettävää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa tavanomaisesti;
– –”
5 Mainitun direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa.”
Saksan oikeus
6 Direktiivi 2011/83 on saatettu osaksi Saksan oikeusjärjestystä kuluttajansuojadirektiivin täytäntööpanosta ja kiinteistönvälitystä koskevasta sääntelystä annetun lain muuttamisesta 20.9.2013 annetulla lailla (Gesetz zur Umsetzung der Verbraucherrechterichtlinie und zur Änderung des Gesetzes zur Regelung der Wohnungsvermittlung) (BGBl. 2013 I, s. 3642).
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
7 D & L Elektrogeräte on Saksaan sijoittautunut yhtiö, joka myy imuroivia höyrypuhdistimia muun muassa kaupallisilla messuilla.
8 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, GC ja hänen puolisonsa olivat käymässä Straubingissa (Saksassa) järjestetyillä kaupallisilla messuilla. He olivat näiden messutilojen yhden näyttelyhallin käytävällä B & L Elektrogeräten myyntiosaston edessä, kun tämän työntekijä otti heihin yhteyttä myyntiosastoltaan taikka käytävällä kannustaakseen heitä ostamaan imurin.
9 GC ja hänen puolisonsa astuivat kyseisen yhtiön työntekijän kutsusta kyseiselle myyntiosastolle ja tekivät siellä myyntisopimuksen imurista.
10 Tämän jälkeen GC ilmoitti B & L Elektrogerätelle, ettei hän halunnut ”pysyttää” kyseistä sopimusta. Hän katsoi, että hänellä on peruuttamisoikeus Saksan lainsäädännön nojalla ja että hänelle ei ollut ilmoitettu tästä oikeudesta mainitun sopimuksen tekohetkellä.
11 B & L Elektrogeräte haastoi GC:n ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Amtsgericht Straubingiin (Straubingin alioikeus, Saksa), jotta GC velvoitettaisiin maksamaan sopimuksen mukainen hinta.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että myyntiosastoa, joka oli B & L Elektrogeräten käytössä kyseisillä messuilla, on pidettävä direktiivin 2011/83 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuna toimitilana, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tätä käsitettä tulkinnut 7.8.2018 antamassaan tuomiossa Verbraucherzentrale Berlin (C‑485/17, EU:C:2018:642).
13 Kyseinen tuomioistuin toteaa, että mainittu myyntiosasto, joka sijaitsi yhdessä messujen näyttelyhalleista, ei ollut suljettu tila, vaan avoin, ja että GC:n ja tämän puolison kaltaisten kuluttajien, jotka jäivät seisomaan yhden näyttelyhallin käytävälle myyjän myyntiosaston eteen, täytyi olettaa viimeksi mainitun puhuttelevan heitä.
14 Mainittu tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että asiassa, joka on jätetty sen ratkaistavaksi, kyseessä olevaa käytävää ei selvästikään voida pitää elinkeinonharjoittajan toimitilana, koska tämä ei harjoita siellä toimintaansa, vaan käytävältä oli pääsy kaikkiin kyseisessä hallissa olevien elinkeinonharjoittajien myyntiosastoille. Koska direktiivin 2011/83 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa täsmennetään, että yleisölle avoin paikka, jota elinkeinonharjoittaja käyttää poikkeuksellisesti, ei periaatteessa ole kyseisen direktiivin 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu toimitila, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, vastaako nyt käsiteltävän asian tilanne tässä perustelukappaleessa tarkoitettua tilannetta.
15 Siten tapauksessa, jossa myyntisopimus on tehty, kun kuluttaja on toimitilan ulkopuolella ja elinkeinonharjoittaja sen sisäpuolella, kuten nyt käsiteltävän asian tilanteessa, kyseessä on direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”, ja mainitulla kuluttajalla täytyisi olla peruuttamisoikeus.
16 Tässä tilanteessa Amtsgericht Straubing on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko kyse direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdassa tarkoitetusta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdystä sopimuksesta, johon sovelletaan [kyseisen] direktiivin 9 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta, jos messuilla olevalla myyntiosastolla, jonka katsotaan olevan [mainitun] direktiivin 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu toimitila, tai sen edustalla elinkeinonharjoittaja ottaa yhteyttä kuluttajaan, joka seisoo messuilla messuhallin käytävällä myyntiosaston edustalla viestimättä elinkeinonharjoittajan kanssa, ja jos sopimus tehdään tämän jälkeen myyntiosastolla?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
17 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
18 Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään tietää lähinnä, onko direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 9 alakohdan kanssa, tulkittava siten, että sopimus, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä elinkeinonharjoittajan kaupallisilla messuilla pitämällä myyntiosastolla välittömästi sen jälkeen, kun elinkeinonharjoittaja otti yhteyttä kuluttajaan, joka oleskeli messujen näyttelyhallissa olevien eri myyntiosastojen yhteisellä käytävällä, on tässä säännöksessä tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
20 Aluksi on muistutettava, että määritelmän mukaan ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella” tarkoitetaan yhtäältä direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdan a alakohdassa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta, joka tehdään sekä elinkeinonharjoittajan että kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, ja toisaalta sen 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdassa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimien avulla välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä.
21 Toimitilan käsitteen on määritelty kyseisen direktiivin 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoittavan yhtäältä kiinteää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa vakituisesti, ja toisaalta siirrettävää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa tavanomaisesti.
22 Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että yksi direktiivin 2011/83 tavoitteista on esitetty muun muassa sen johdanto-osan 21 perustelukappaleessa, jonka mukaan silloin, kun kuluttaja on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, häneen voi kohdistua mahdollista psykologista painetta tai hän voi joutua tilanteeseen, johon hän ei ole osannut varautua, riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan vai ei. Tältä osin unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut myös kattaa tilanteet, joissa kuluttajaan otetaan henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa mutta sopimus tehdään välittömästi jälkeenpäin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimen avulla (tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C‑485/17, EU:C:2018:642, 33 kohta).
23 Tästä seuraa, että kun unionin lainsäätäjä on säätänyt kuluttajansuojasta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta niissä tilanteissa, joissa kuluttaja ei ole sopimusta tehtäessä tiloissa, joissa elinkeinonharjoittaja toimii vakituisesti tai tavanomaisesti, se on tehnyt näin, koska se on katsonut, että kun mainittu kuluttaja vierailee tällaisissa tiloissa omasta aloitteestaan, hän voi varautua siihen, että elinkeinonharjoittaja ottaa häneen yhteyttä, joten kyseinen kuluttaja ei voi tarvittaessa väittää pätevästi jälkeenpäin olleensa yllättynyt kyseisen elinkeinonharjoittajan tarjouksesta (tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C‑485/17, EU:C:2018:642, 34 kohta).
24 Siltä osin kuin on kyse tilanteesta, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa kaupallisten messujen näyttelyosastolla, on huomautettava, että – kuten direktiivin 2011/83 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa todetaan – myyntikojuja ja näyttelyosastoja olisi pidettävä toimitiloina, jos ne ovat elinkeinonharjoittajan pysyviä tai tavanomaisia liikepaikkoja (tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C‑485/17, EU:C:2018:642, 41 kohta).
25 Mainitusta perustelukappaleesta ilmenee myös, että yleisölle avoimia paikkoja, kuten katuja, ostoskeskuksia, rantoja, urheilutiloja ja julkisia liikennevälineitä, joita elinkeinonharjoittaja käyttää poikkeuksellisesti liiketoimintansa harjoittamiseen, sekä yksityiskoteja tai työpaikkoja ei ole pidettävä toimitiloina (tuomio 7.8.2018, Verbraucherzentrale Berlin, C‑485/17, EU:C:2018:642, 42 kohta).
26 Erityisesti näiden seikkojen valossa unionin tuomioistuin on todennut 7.8.2018 antamassaan tuomiossa Verbraucherzentrale Berlin (C‑485/17, EU:C:2018:642), että direktiivin 2011/83 2 artiklan 9 alakohtaa on tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan kaupallisilla messuilla pitämä näyttelyosasto, jolla elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa muutaman päivän ajan vuodessa, muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetut ”toimitilat”, jos kaikkien tähän toimintaan liittyvien tosiasiallisten olosuhteiden nojalla ja etenkin kyseisestä näyttelyosastosta saadun vaikutelman ja itse messujen tiloissa levitettyjen tietojen perusteella tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja saattoi kohtuudella varautua siihen, että kyseinen elinkeinonharjoittaja harjoittaa siellä toimintaansa ja ottaa häneen yhteyttä sopimuksen tekemiseksi, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.
27 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus on tehty kuluttajan GC ja elinkeinonharjoittajan B & L Elektrogeräte välillä viimeksi mainitun kaupallisilla messuilla pitämällä myyntiosastolla, ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän myyntiosaston olevan direktiivin 2011/83 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu toimitila, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut tätä käsitettä 7.8.2018 antamassaan tuomiossa Verbraucherzentrale Berlin (C‑485/17, EU:C:2018:642).
28 Näin ollen on arvioitava, voidaanko sen seikan perusteella, että tämä sopimus on tehty välittömästi sen jälkeen, kun kyseinen elinkeinonharjoittaja otti yhteyttä kuluttajaan, joka oleskeli messujen näyttelyhallissa olevien eri myyntiosastojen yhteisellä käytävällä, katsoa, että mainittu sopimus on direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
29 Tältä osin näyttelyhallissa, jossa B & L Elektrogeräten myyntiosasto oli, olevien eri myyntiosastojen yhteisen käytävän ei voida katsoa olevan direktiivin 2011/83 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettu toimitila, koska tältä käytävältä oli pääsy kaikille kyseisessä hallissa oleville elinkeinonharjoittajien myyntiosastoille.
30 Tämä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteama tosiseikka vastaa direktiivin 2011/83 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa tarkoitettua olettamaa siitä, että katujen ja ostoskeskusten kaltaisia yleisölle avoimia paikkoja ei ole pidettävä toimitiloina.
31 Näin ollen on todettava, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä elinkeinonharjoittajan toimitilassa välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan otettiin henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, kuten messujen näyttelyhallissa olevien eri myyntiosastojen yhteisellä käytävällä, on direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
32 Kuten tämän määräyksen 22 kohdassa on muistutettu, kun kuluttaja on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, häneen voi kohdistua mahdollista psykologista painetta tai hän voi joutua tilanteeseen, johon hän ei ole osannut varautua, riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa ottamaan yhteyttä vai ei. Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut kattaa myös tilanteet, joissa kuluttajaan otetaan henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa mutta sopimus tehdään välittömästi jälkeenpäin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa.
33 Tällainen yllättävä tekijä on mukana myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kuluttaja oleskelee kaupallisten messujen näyttelyhallissa, kun kyseessä on kyseisessä hallissa olevien eri myyntiosastojen yhteinen tila, joten tässä asiayhteydessä vain kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan myyntiosasto on hänen toimitilansa, ja jossa mainittu elinkeinonharjoittaja ottaa yhteyttä kyseiseen kuluttajaan tehdäkseen välittömästi tämän jälkeen sopimuksen myyntiosastollaan. Siten tällaisen sopimuksen on katsottava olevan direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
34 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 9 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että sopimus, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä elinkeinonharjoittajan kaupallisten messujen yhteydessä pitämällä myyntiosastolla välittömästi sen jälkeen, kun kyseinen elinkeinonharjoittaja otti yhteyttä kuluttajaan, joka oleskeli messujen näyttelyhallin eri myyntiosastojen yhteisellä käytävällä, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
Oikeudenkäyntikulut
35 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 9 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että sopimus, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä elinkeinonharjoittajan kaupallisten messujen yhteydessä pitämällä myyntiosastolla välittömästi sen jälkeen, kun kyseinen elinkeinonharjoittaja otti yhteyttä kuluttajaan, joka oleskeli messujen näyttelyhallin eri myyntiosastojen yhteisellä käytävällä, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus”.
Allekirjoitukset